Erään harhaopin mukaan lapsi on synnitön ja viaton?
Ajattelevatko helluntailaisen tai muun sen kaltaisen lapsen viattomuus ja synnittömyysopin kannattajat, että lapsen viattomaan/synnittömään lihaan yhtyminen aiheuttaa synnittömyyden olotilan lihaan yhtyjältä? He tulevat yhdeksi lihaksi?
Ajattelevatko helluntailaisen tai muun sen kaltaisen lapsen viattomuus ja synnittömyysopin kannattajat, että lapsen viattomaan/synnittömään lihaan yhtyminen aiheuttaa synnittömyyden olotilan lihaan yhtyjältä? He tulevat yhdeksi lihaksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sillä ei liene väliä miten ihminen mieltää lapsen tilan. Joka tapauksessa Jeesus siunasi lapsia ja otti lapsen esikuvaksi meille aikuisille ihmisille.Jos pohditaan pienen lapsen mieltä, niin kyllä siitä on helppo havaita, ettei pieni lapsi omaa katkeruutta, vihaa, valehtelua jne.... kuten me aikuiset ihmiset.No, tietenkin lapsella on geneettisyys/valmiustila, joka ohjaa hänen kehitystään tähän synnintekemiseen.
Lapsen viattomuus tuleekin siitä,- ettei pieni lapsi ymmärrä ja osaa tehdä edes syntiä ja näin Raamatun ilmoituksen mukaan aikuisen ihmisen tulee pahuudessa olla lapsen kaltainen.
Kuten alussa jo totesin, niin meille aikuisille on yks hailee miten me miellämme ja uskomme pienen lapsen tilan,- ajatellen lapsen pelastumista. Kaikkien ihmisten on itse kuultava sanoma syntisyydestään ja uskottava Jumalan aivoituksiin henkilökohtaisesti.
Jokainen syntyvä sielu on synnitön ja kun sielu yhtyy syntyvään lapseen, sielu ikäänkuin kuolee ja se joutuu "lihan armoille". Mutta kuolemassa sielu jälleen vapautuu ja palajaa luojansa - Jumalan - luo.
Ruumis on se joka syntiä tekee - jos tekee.
Raamatun mukaan syntiinlankeemuksen seurauksena kaikki tulivat syntisiksi jo sikiämisestä alkaen. Syntinen olin jo syntyessäni, sikiämisestä alkaen, sanoo kuningas Daavid, joka oli sentään valitun kansan jäsen. Puhumattakaan meistä pakanmaan kansalaisista ja meidän syntisyydestä ja syyllisyydestä Jumalan edessä.
Helluntailainen oppi on harhaoppi, joka kieltää alkusynnin seuraukset ja eksyttävyydessään on kauhea uskonlahko monine muinekin Raamatun kieltävine kohtineen.
EI SANONUT: "Syntinen olin jo syntyessäni, sikiämisestä alkaen"
5 (51:7) Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
5 (51:7) Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. [1. Moos. 8:21; Job 14:4, Job 25:4]
5 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt.
elävää lihallista ihmistä kokonaisuudessaan.
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Kun ihminen kuolee, elämän henki palaa Jumala luo.
Saarn. 12:7
Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
"Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."
Daavid käyttää tuossa kohden sanaa "avon", joka tarkoittaa sitä, että ihminen tahallisesti rikkoo Jumalan lakia, tieten tahtoen hylkää oikean ja valitsee väärän. Virkkeen jatko-osassa Daavid käyttää sanaa, joka tarkoittaa rikkomusta.
Daavid ei ole tuossa virkkeessä se, joka rikkoo Jumalan lakia ja tekee rikkomuksen.
Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja kaikki tulivat syntisiksi...
Raamattu ei tunne käsitettä alkusynti eikä käsitettä perisynti.
Mutta katsotaan hiukan tarkemmin Paavalin sanoja (Room 5:12), jota ilmeisesti ytitit siteerata.
"Niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli mailmaan, ja synnin kautta kuolema ..."
Pysähdytään enisn tähän: "Niin kuin ... synti tuli maailmaan".
Siis miten synti tuli maailmaan. Siten että ihminen söi kielletyn hedelmän.
Synti tuli siis MAAILMAAN, siten, että ihminen teki syntiteon, söi synnin hedelmän.
Ja nyt tuon viitejakeesi jatko-osa.
"ja siten kuolema on tullut kaikkiin ihmisiin, koska kaikki ovat syntiä tehneet.
Kuolema tuli minuunkin, kun tein syntiä. Paavali itsekin tuossa samaisessa kirjoituksessaan tunnustaa tulleensa synnin pettämäksi ja kuolleensa sen seurauksena.
"Synti petti minut ja minä kuolin ..." (Room 7:11)
Vanha Testamentti ei tunne erillistä ikuisesti elävää sielun käsitettä. Sen ovat kreikkalaiset filosofit keksineet paljon myöhemmin.
Lihasta syntyy liha (lapsi), joka pitää kastaa ikuisen elämän saavuttamiseksi. Lapsen uudestisyntyminen.
Alkusynti/perisynti on Raamatun keskeinen teema läpi koko vanhan ja uuden testamentin. Helluntailaisten oppi kieltää monia keskeisiä Raamatun periaatteita.
Kokeileppa sanahakua. Mutta jos tulkitset jonkin muun Raamatussa esiintyvätn käsitteen tarkoittavan alkusyntiä tai perisyntiä, niin mikähän käsite on mielessäsi?
Meinaat että kun juuri tuota sanaa perisynti ei löydy, niin koko asiatakaan ei silloin voi olla Raamatussa?
Perisynti asiana on Raamatun keskeinen teema.
Perisynti=syntiinlankeemus.
Synnin palkka on kuolema ja ero Jumalasta. Lapsia kuolee aivan samoin kuin aikuisia. Jos perisyntiä/alkusyntiä ei olisi, niin kukaan ei kuolisi.
Room. 5:12
Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. [1. Moos. 2:17, 1. Moos. 3:6,19; Ps. 51:7]
Tuo käyttämäsi vuoden 1992 käännös ei tässäkään kohden (Room 5:12) pidä yhtä alkutekstin kanssa. Se ei ole Jumalan Sanaa. Tosin ei tuo jae tuossakaan muodossa puhu mitään synnin perimisestä. Selvitin tuolla ylempänä, mitä tuossa jakeessa sanotaan. Samoin avasin Sinulle Ps 51:7. Siinä ei suinkaan puhuta Daavidin synnistä.
Alkusynti, Perisynti, Syntiinlankeemus, Kolmiyhteinen Jumala, Hengellinen Israel jne. ovat kaikki termejä, joita ei Raamatusta löydy. Jotta en ketään johtaisi harhaan, ja jotta kukaan ei johtaisi minua harhaan, en halua lainkaan sekaantua käsitteisiin, joita Raamatussa ei ole.
Mutta Raamatussa esiintyy sana "kuolema". Pari sanaa siitä.
Jumala sanoi: "sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman".
Käärme sanoi: ""Ette suinkaan kuole; vaan ... sinä päivänä ...aukenevat teidän silmänne"
Aivan samoin kuin Jumala ja käärme puhuvat yhdestä ja samasta päivästä, mutta aivan eri kuolemista, mekin puhumme keskenämme nyt kahdesta eri kuolemasta.
Aadam ja Eeva kuolivat sinä päivänä, jona söivät hyvän- ja pahantiedon puusta. Ja Room 5:12 mukaan aivan samoin minäkin kuolin, kun tein syntiä. Ja Paavalikin tunnustaa, että hänelle kävi niinkuin kävi Aadamillekin: "Synti petti MINUT, ja minä kuolin". Ja tämän kuoleman tähden meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä ....Hengestä, jolloin meidät on siirretty kuolemasta Elämään. Ja nyt kun minä Elän ja uskon Jeesukseen, en ikinä kuole.
Näin Jeesus sanoi. Ja vaikka telttamajani kerran riisutaan, ja ruumiini on kuollut ja se maatuu maaksi jälleen, niin minä silti Elän. Ja kerran saan pukeutua katoamattomaan ylösnousemusruumiiseen.
Tuo ruumiimme jääväämätön kohtalo kytkeytyy niin Aadamiin kuin Kristukseenkin:
"Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa".
Eli kaikki kokevat paitsi ruumiillisen kuoleman, myös heräämisen eloon eli ruumiin ylösnousemisen.
Jumalan pilkkaa. Törkeätä tekstiä!
Pilkka ei kohdistu helluntailaisiin eikä helluntaiseurakuntaan eikä sen opetuksiin.
Pilkka kohdistuu Jumalaan ja Hänen ilmoitukseen. Tämän huomaa kun lukee ajatuksen kanssa aloituksen.
Hyi sinua aloituskirjoituksen tekijä! Tee parannus ja usko Jeesukseen niin saat syntisi anteeksi ja voit pelastua.
" Saarnaja 12:7
Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. "
Jae on filosofinen mietelmä. Sen perusnäkemys on oikea. Ihminen ei ole mikä tahansa olio vaan tietty olio. Tietyt fysikaaliskemialliset ainekset tietyssä muodossa eli "maasta tullut" ja ja kuollessa sinne palaa. Luonnon kiertokulkuun.
Syntyessä tai jo ennen sitä ihmiselle muodostuu fysikaaliset aivot, jotka mahdollistavat ajattelun ts. henkisen toiminnon. Henkinen toiminta on ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutussuhdetta. Ihmisen kaltaista henkistä toimintaa ei ole maapallolla muilla elollisilla.
Siis henkinen toiminta, ajattelu, on sidoksissa fyysisiin aivoihin. Kun aivot lakkaavat toimimasta, lakkaa henkinen toiminto.
Idealistinen filosofia, joka alkoi 700 - 500 eaa. materialistisen suuntauksen lisäksi, erottaa materiaalisen ja henkisen. Ajattelu olisi kerrassaan jotain todellisuudesta ja materiasta irti olevaa.
Uskonnossa henkisyyden perusteeksi asetettiin kuolematon sielu. Sielu eli ajattelu tulee syntyessä ihmiseen ja lähtee ihmisen kuoltua "alkukotiinsa". Nykytieteessä sielu korvataan perintötekijöillä, geeneillä dna:lla ja muilla selliaislla
Jo VT:ssä ja varsinkin UT:ssa idealistisen filosofian näkemys on perustana uskonteorioille. Silloin ei voitu millään tietää eikä todistaa aivojen, aistien ja ympäristön vuorovaikutussuhteita.
Molemmissa osioissa on vahingossa selviä materialistisen filosofian perusnäkemyksiä kuten esim. kieltämisen kieltämisen laki ja joka näkyy esim. Jeesuksen vehnänjyvävertauksessa.
Vehnänjyvävertaus, materian ja henkisen erillisyys ja yleensä jumaluuteen liittyvät opinkohdat eli "Jumalan sana" ovat aikalaista filosofiaa mystiikkaan sotkettuna.
Kristinuskon paradoksi on seuraava. Se haluaa on olla monoteistinen jumalauskonto. Silti se opissaan nojaa dualistiseen filosofiaan(kaksijakoiseen maailmaan).
Monoteistinen filosofia, materialistinen filosofia nojaa opissaan monoteistiseen maailmannäkemykseen. Olemassa on vain materiaa eri muodoissaan ja henkinen (ajattelu) on materian ominaisuus. Kristinusko kokee monoteistisen filosofian pääuhkakseen ja sitä se sille on.