Maataloustulo Suomessa on nykyisin noin 4 miljardia euroa. Se koostuu noin 2,2 miljardin euron myyntituloista ja noin 1,8 miljardin euron tuesta, josta vähän alle puolet on suoraa kansallista tukea ja vähän yli puolet EU-tukea. Kun Suomi on EU-aikana kaikkiaan tähän asti ollut vain lievästi nettomaksajan roolissa, voidaan sanoa, että suomalaisen veronmaksajan tuki maataloudelle vuodessa on juuri tuon 1,8 miljardin euron suuruinen potti.
EU:n laajentumisen myötä EU:n menot kasvavat ja maksuosuustilanne muuttuu. Suomesta on muiden vanhojen jäsenmaiden tapaan ehkä joitain Etelä-Euroopan maita lukuun ottamatta tulossa nettomaksaja. On arvioitu, että nettomaksuosuuden suuruus vuositasolla nousee vähitellen 0,5-1,0 miljardin euron haarukkaan. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen veronmaksajan kustantamat maataloustuet nousevat nykytasosta jonnekin 2,5 miljardiin euroon. Ainoa ero nykyiseen on se, että nettomaksajana suomalainen veronmaksaja alkaa antamaan tukea myös muiden maiden maatalousyrittäjille kotimaisetn lisäksi. Yhteenlasketusta tuestamme noin joka neljäs euro menisi ulkomaiselle viljelijälle. Tätä voi kutsua vaikkapa viljelijäsolidaarisuudeksi ja sitä varten voisi säveltää viljelijöiden oman internationaalin.
Ruotsi ja viisi muuta nettomaksajaa vastustaa tällaista solidaarisuutta. Suomi ei vastusta. Pääministeri Vanhanen iloitsee tällaisesta solidaarisuudesta. Voi tietysti olla, että esim. Baltian maiden maataloustuet tulevat meille sitä kautta takaisin, että halvempia maataloustuotteita tuodaan sieltä Suomeen ja suomalaisten tilojen määrä ja samalla tuensaajien määrä vähenee. Vanhanen tuskin kuitenkaan ajattelee asiaa ihan näin.
Mikä juju tässä yhtälössä sitten voisi olla? No, kysehän on tietysti siitä, että Vanhanen ja Keskusta haluavat ostaa tälla tavoin EU:lta nykyisen maataloustuen tason kotimaiselle viljelijälle, koska vaihtoehtona olisi tukitason yhtenäinen pudottaminen, jos Ruotsin aloite menisi läpi. Noin 0,5 miljardilla eurolla veronmaksajan rahaa voidaan siis ostaa maataloustukien nykytaso. Tätä laskutapaa noudattaen 1,0 miljardilla eurolla saataisiin mahdollisesti jopa 100-200 miljoonan euron korotus kotimaisiin maataloustukiin. Veronmaksajalle tämä korostus maksaisi siis 0,6-0,7 miljardia euroa yhteensä lisää. Ruotsalainen veronmaksaja ei lmeisesti halua tällaista rasitetta ottaa. Hyi ruotsalaisia, kun heillä ei ole viljelijäsolidaarista mieltä.
Tukitason ostaminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, kun sen vaikutuksena voi olla kilpailukykyisemmän tuotannon virtaaminen Suomen markkinoille. Matti Vanhanen tyynnyttelee veronmaksajaa kuitenkin tämän "uhan" edessä, että balttien tuotantokiintiöt eivät tule riittämään mihinkään merkittävään vientiin ja vaikka riittäisivätkin niin vienti ohjautuu Keski-Euroopan markkinoille.
Suomalaisen - tai oikeammin tämän viljelijäsolidaarisen - ajattelun logiikassa on jotain samaa kuin 70-luvulla oli vientituissa. Silloinhan suomalainen veronmaksaja antoi köyhäinapua mm. Englantiin, kun meiltä lahjoitettiin heille voita tonnikaupalla ja tietysti veronmaksajien iloisella antamismielellä. Näinä 60- ja 70-luvun kulta-aikoina suomalaisia veronmaksajia muutti joukoittain maaseudulta Ruotsiin pakoon Maalaisliiton solidaarista mieltä. Pitäisköhän solidaarista mieltä vailla olevien nytkin tehdä sama temppu? Miksiköhän noilla ruotslaisilla on varaa olla toisenlaisia kuin me suomalaiset?
EU:n laajentumisen myötä EU:n menot kasvavat ja maksuosuustilanne muuttuu. Suomesta on muiden vanhojen jäsenmaiden tapaan ehkä joitain Etelä-Euroopan maita lukuun ottamatta tulossa nettomaksaja. On arvioitu, että nettomaksuosuuden suuruus vuositasolla nousee vähitellen 0,5-1,0 miljardin euron haarukkaan. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen veronmaksajan kustantamat maataloustuet nousevat nykytasosta jonnekin 2,5 miljardiin euroon. Ainoa ero nykyiseen on se, että nettomaksajana suomalainen veronmaksaja alkaa antamaan tukea myös muiden maiden maatalousyrittäjille kotimaisetn lisäksi. Yhteenlasketusta tuestamme noin joka neljäs euro menisi ulkomaiselle viljelijälle. Tätä voi kutsua vaikkapa viljelijäsolidaarisuudeksi ja sitä varten voisi säveltää viljelijöiden oman internationaalin.
Ruotsi ja viisi muuta nettomaksajaa vastustaa tällaista solidaarisuutta. Suomi ei vastusta. Pääministeri Vanhanen iloitsee tällaisesta solidaarisuudesta. Voi tietysti olla, että esim. Baltian maiden maataloustuet tulevat meille sitä kautta takaisin, että halvempia maataloustuotteita tuodaan sieltä Suomeen ja suomalaisten tilojen määrä ja samalla tuensaajien määrä vähenee. Vanhanen tuskin kuitenkaan ajattelee asiaa ihan näin.
Mikä juju tässä yhtälössä sitten voisi olla? No, kysehän on tietysti siitä, että Vanhanen ja Keskusta haluavat ostaa tälla tavoin EU:lta nykyisen maataloustuen tason kotimaiselle viljelijälle, koska vaihtoehtona olisi tukitason yhtenäinen pudottaminen, jos Ruotsin aloite menisi läpi. Noin 0,5 miljardilla eurolla veronmaksajan rahaa voidaan siis ostaa maataloustukien nykytaso. Tätä laskutapaa noudattaen 1,0 miljardilla eurolla saataisiin mahdollisesti jopa 100-200 miljoonan euron korotus kotimaisiin maataloustukiin. Veronmaksajalle tämä korostus maksaisi siis 0,6-0,7 miljardia euroa yhteensä lisää. Ruotsalainen veronmaksaja ei lmeisesti halua tällaista rasitetta ottaa. Hyi ruotsalaisia, kun heillä ei ole viljelijäsolidaarista mieltä.
Tukitason ostaminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, kun sen vaikutuksena voi olla kilpailukykyisemmän tuotannon virtaaminen Suomen markkinoille. Matti Vanhanen tyynnyttelee veronmaksajaa kuitenkin tämän "uhan" edessä, että balttien tuotantokiintiöt eivät tule riittämään mihinkään merkittävään vientiin ja vaikka riittäisivätkin niin vienti ohjautuu Keski-Euroopan markkinoille.
Suomalaisen - tai oikeammin tämän viljelijäsolidaarisen - ajattelun logiikassa on jotain samaa kuin 70-luvulla oli vientituissa. Silloinhan suomalainen veronmaksaja antoi köyhäinapua mm. Englantiin, kun meiltä lahjoitettiin heille voita tonnikaupalla ja tietysti veronmaksajien iloisella antamismielellä. Näinä 60- ja 70-luvun kulta-aikoina suomalaisia veronmaksajia muutti joukoittain maaseudulta Ruotsiin pakoon Maalaisliiton solidaarista mieltä. Pitäisköhän solidaarista mieltä vailla olevien nytkin tehdä sama temppu? Miksiköhän noilla ruotslaisilla on varaa olla toisenlaisia kuin me suomalaiset?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Demarijohtoinen hallitus esitti ja eduskunta päätti tehdä näin. Onko valittamista. Demokratia toteutui. Revi siitä.
Mikä demarijohtoinen hallitus esitti ja mitä eduskunta päätti tehdä? En oikein jaksa ymmärtää viestisi sisältöä. Jos tarkoitat Suomen liittymissopimusta, niin siinä hallituksessa, joka siitä neuvotteli, ei ollut yhtään demareita, jollet sitten laske Esko Ahoa ja kokoomuslaisia sellaisiksi. Paavo Lipposen johtamat hallitukset eivät ole ehdottaneet tähän asiaan liittyen yhtään mitään. Ruotsin tekemään aloitteeseen Lipposen hallitus ei ole voinut millään reagoidaan, kun aloite on tehty vasta MAtti Vanhasen hallituksen aikana.
Mielipidepankin kirjoitus on oikean suuntainen, mutta todellisen tukiaisen määrä on arvioitua suurempi. Maatalouden myyntituloja ei ole saatu avoimilta markkinoilta, maataloustukea vuotaa erilaisista lähteistä virallisesti siihen luetun tuen lisäksi jne.
On onnetonta, että EU:ssa kansallinen neuvotteluvara käytetään tukiaisten kerjäämiseen tärkeämpien asioiden sijasta. Maatalous ei ole todellinen kansantulon lähde vaan inflaation aiheuttaja ja kaikkinaisine kululuineen ja tappioineen pääasiallinen syy palkansaajien matalaan ostovoimaan ja alueelliseen takapajuisuuteen.
Valtavien julkisten tulonsiirtojen, eli kaiken karvaisten tukiaisten, avulla Maalaisliitto / Keskustapuolue ostaa poliittisen kannatuksensa.
Ps. nimimerkkiä t:jarmoa varmasti hävettää tukiaisen kerjuu. Hän poistaa näkyviltä tukiaisen saajat ja esittää tukiaiset kuluttajien itse itselleen maksamiksi syömäpalkkioiksi. Tällaisen älyllisen epärehellisyyden ja itsepetoksen limbon alittaa vain maatalouden tukiaisjärjestelmä.
Kyseisen nimimerkin asenteissa näkyy myös se, mikä asema veronmaksajille annetaan: Heitä pidetään edelleen renkeinä, joilta saa nyhtää syömäpalkkiot. Syyt maatalouden saasteistakin saa kaataa heidän niskaansa.
Pitäähän tuo varmaan osittain paikkaansa silloin, jos Suomessa elintaso vaan jatkaa nousuaan ja vaikkapa vasta EU:hun mukaan tulleissa maissa se putoaa liittymisen jälkeen alle 0-tason, että ne voisivat edelleenkin viljellä meille tarvitsemamme elintarvikkeet.