Venäläinen eversti ja historioitsija Ilja Mostsanski on laatinut teoksen "Kannaksen suurhyökkäys venäläisin silmin". Mitä ikäpolvea Ilja sitten edustaakin, niin silmät ovat nähneet lähinnä neuvostoasiakirjoja.Jokunen suomalainenkin lähde on.Teos on käännetty ruotsista.
Virheitä on niin paljon, että erittäin ansiokas suomalainen toimituskunta on tarkistanut ja oikaissut 77 pahinta lapsusta tai propagandaväitettä. Osittain ne sisältävät vahvaa huumoria, joka neuvostotyyliin on tahatonta. Meillä tuollaiseen virhemäärään on pystynyt lähinnä Heikki Ylikangas samasta ajankohdasta. Totta kai hän lyö Iljan vaivattomasti.
Kirjassa on toki paljon hyvää tietoa. Ennen kaikkea se kertoo, miten venäläiset viime sodan näkivät ja näkevät yhä edelleen. Erityisen kiitoksen ansaitsee suomalaisen toimituskunnan työstämä ja täydentämä kuva-aineisto. Se tarjoaa uutta asiaa taisteluihin perehtyneellekin.
Virheitä on niin paljon, että erittäin ansiokas suomalainen toimituskunta on tarkistanut ja oikaissut 77 pahinta lapsusta tai propagandaväitettä. Osittain ne sisältävät vahvaa huumoria, joka neuvostotyyliin on tahatonta. Meillä tuollaiseen virhemäärään on pystynyt lähinnä Heikki Ylikangas samasta ajankohdasta. Totta kai hän lyö Iljan vaivattomasti.
Kirjassa on toki paljon hyvää tietoa. Ennen kaikkea se kertoo, miten venäläiset viime sodan näkivät ja näkevät yhä edelleen. Erityisen kiitoksen ansaitsee suomalaisen toimituskunnan työstämä ja täydentämä kuva-aineisto. Se tarjoaa uutta asiaa taisteluihin perehtyneellekin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
suomalaisten "miljoonabunkkerin", joka oli vain 200 m neuvostojoukkojen etulinjasta (s. 40). Tottahan tuo, mutta kyseessä oli venäläinen Leningradin etummaiseen puolutusasemaan kuulunut linnoite, joka oli syyskuussa -41 jäänyt Suomen puolelle.
Kunniaa kuitenkin Puna-armeijan 18. Kaartin Haupitsiprikaatille. Tuli oli tarkkaa ja bunkkeri tuhottiin. Ei siinä tosin ollut miehitystäkään. Kunniamerkit olivat silti ansaittuja.
Ilja-ystävämme kertoo ( s.12) miten torjuttiin "viimeinen ilmahyökkäys" Leningradiin 4.4. 44. Asialla oli peräti 34 JU-88 pommittajaa. Suomalaiset asiatarkastajat toteavat kuitenkin ( s.163) kyseesä ollen Uglovon ( Kähyn ) pommarikentälle suunnattu hyökkäys. Samaa mieltä on venäläinen sotahistorian professori N.N. Barysnikov.
Suomalaiset eivät suunnanneet Leningradiin yhtään pommitusta. Sitä vain ei voi venäjänpoika myöntää.
"Meillä tuollaiseen virhemäärään on pystynyt lähinnä Heikki Ylikangas samasta ajankohdasta."
Hah hah. Hyvä havainto. Lieko Iljalla kirjassaan joitakin "käännekohtia"? Olen muuten pannut merkille että venäläiset julkaisivat Jeltsinin aikana huomattavasti realistisempia tutkimuksia kun nyt KGB-mies Putinin aikana. Ollaan ilmeisesti Venäjällä palattu stalinistiseen historiajargoniin.
Useiden maiden historiantutkijat esittivät joitakin kuukausia sitten vetoomuksen Venäjän hallinnolle, jotta Kremlin maailmansotaa koskevat asiakirjat olisivat jäälleen 1990-luvun tapaan eri maiden tutkijoiden käytössä. Mutta ilmeisesti mitään ei ole sieltä päin kuulunut. Jeltsinin aikana paljastui niin paljon stalinistisen historiapropagandan vastaista faktatietoa ettei Putinin jengin habitus sitä ilmeisesti kestänyt.
se on tehty. Ilmeisesti kuitenkin 2000-luvulla. Siinä on kyllä sotatoimista myös tarkkaa ja paikkansapitävää kuvausta. Tietysti aitoon neuvostohenkeen.
Ylikankaalla oli ainakin 100 virhettä kirjassaan "Romahtaako rintama?" Lisäksi monet olivat aivan perustavaa laatua.
olleen Kannaksella peräti kolme lujasti kantalinnoittein varustetua puolustusasemaa, jotka Puna-armeija mursi toisen toisnesa jälkeen.
Onhan se komeampaa, kuin kertoa totuus. Pääasema nimittäin oli vain kenttälinnoitetu ilman ainoatakaan betonilaitetta, VT-asemassa niitä oli, mutta se oli täysin keskeneräinen. Taas VKT- asemassa oli edes kenttälinnoitteita lähinnä Talissa ja joitain Viipurissa. Se oli lähes varustamaton, kuten joukot totesivat sille saapuesssaan. Ilja-veikkonen jättää kertomatta, että sitä linjaa ei murrettu missään, vaikka painumia kyllä tuli.
Lisäksi käsitellään Talvisodan Mannerheim-linjaa olemassa olevana asemana. Sen kuitenkin Puna-armeija tuhosi täydellisesti kesällä -40. Kyllähän M-linjaa käytettiin viivytyslinjana mm. Summassa ja jossauin muualkakin, mutta ei se mikään varutsettu asema ollut.
Itä-Karjalan komeita betonilaitteita taas ei oikein pysähdytty puolustamaan, koska Talvela ei hommiaan hallinnut. Itä-Karjalan puolustusasemista irtauduttiin venäläisten huomaamatta, mitä Ilja ei viitsi myöntää.
Suomalaisten organisaatio ja aseistus tunnettiin tarkasti. Pieni lipsahdus oli divisioonan kokoonpanossa. Siihen arvioitiin kuuluvan myö sissiprikaati.
Joukkojen määrä tiedettiin aivan oikein. Ainoa lipsahdus oli jossain vaiheessa tieto 11.D:n sijainnista Kannaksella.
Neuvostotiedustelu oli siis aivan mallikasta. Olisipa ollut meillä samaa tasoa.
Stavka tiesi mm. meillä olleen lentovoimia 350 konetta ja rynnäkkötykkejä sekä panssareita 380. Pääaseman miehityksen venäläistiedustelu tiesi olleen 68000 miestä. Ei nyt ihan kehumisen arvoista tiedustelutyötä. Mannerheimlinja oli myös "tiedusteltu" linnoitetuksi puolustuslinjaksi.
tietoja nimenomaan Kannaksen joukoista. Ne ovat yllättävän tarkat. Pääaseman ja sen takana olevien resrvien vahvuus oli juuri tuo noin 70 000 miestä. Sitten oli PsD ja rannikkojoukot ym. Esimerkiksi panssaridivisioonan kaluston hän ilmoittaa aivan tarkasti.
Ilmavoimillamme oli kesäsodan alkaessa rintamakäytössä 212 konetta. Ilja ei sitä mainitse. Hän vain toteaa ylivoiman olleen viisinkertaisen, koska 13. Ilma-armeijan käytössä oli noin 1 000 konetta. Suomen ilmavoimilla ei ollut suurhyökkäyksen alkaessa mitään merkitystä.
Puna-armeijan näkemystä Kannaksen linnoitteista käsittelin jo tuolla aiemmin. Se oli vahvasti liioiteltu.
Kun lasketaan puna-armeijan Kannaksen joukkojen vahvuudeksi n. 260 000-280 000 miestä, ylivoima muuttui nelinkertaiseksi. Kannaksella oli suomalaisia n. 75000. Venäläiset erehtyivät etulinjan jalkaväkisuhteessa suomalaisvahvuudessa n.67 000 miehellä, jolloin voimasuhteet olivat todellisuudessa 1.2,7.suomalaista jalkaväkisotilasta.
Näin Tiihonen teoksessaan.
Ilja-veijarin mukaan Mannerheim-linja murrettiin 50 km leveydeltä 19.6. Näin oli VKT-asemassa suuri aukko.
Talvisodan Mannerheim-linja ei kuitenkaan ollut osa VKT-asemaa. Sitä kyllä käytettiin viivytyslinjana, mutta joukot olivat jo uupusneet, materiaali vähissä ja paljon karkureita. Niin sitten peräännyttiin paikoin sekasorrossa VKT-asemaan, joka kylläkään ei ollut yhtään valmiimpi.
Puna-armeijalla oli todella mennyt tähän asti aivan suunnitelmien mukaan. Niinpä Govorov, Gusev ja Zdanov saivat 18.6. hyvin ansaitsemansa ylennykset.
ylittää! Näin selittää Ilja-veikkonen. Hän kertoo vain Viipurinlahden saarten valtauksesta. Varsinaista ylimenoa ei kuvata lainkaan, eikä Saksan 122. Divisioonaa edes mainita. Kun saaret oli vallattu, oli tehtävä suoritettu! Torjuntavoitosta ei sanaakaan! Niin sujui vaivattomasti sekin homma.
Kyllä Viipurinlahden ylitystä sentään suunniteltiin annettavaksi 59. Armeijalle. Meidän tietojemme mukaan sitä yritettiin raivoisasti 9.-10. 7. Jos kyse oli vasta suunnittelusta, niin kuinka raju itse hyökkäys olisikaan mahtanut ollaa...
" Kuten jo aikaisemmin todettiin, Viipurin valtauksen jälkeen Le.Rin joukot aloittivat hyökkäyksen lyödäkseen Karjalan Kannaksella olevat suomalaiset joukot lopullisesti.
Palauttaakseen Neuvostoliiton rajat ja irrottaakseen Suomen sodasta fasistisen Saksan rinnalta. Rintaman 21. ja 23. Armeija eivät kuitenkaan pystyneet kesäkuun loppuun mennessä täyttämään niille annetuja tehtäviä. Vihollinen puolustautui sitkeästi ja torjui kaikki joukkojemme hyökkäykset. Tällöin Le.Rin johto päätti aloittaa maihinnnousun Viipurinlahden saarille ja sen jälkeen mantereelleViipurin kolispuolella taistelevien taistelevien suomalaisten joukkojen selustaan. Tämän päätöksen menestyksellinen suorittaminen loisi edellytykset Viipurin kiertämiselle luoteesta ja helpottaisi 21. Armeijan hyökkäystä. " Sivu 169.
ensimmäinen ylimenohyökkäys tapahtui 4.-5.7 ja toinen 9.-10.7. Erityisesti jälkimmäisen 122. D torjui hyvin tylysti. Parissa kohti hyökkääjä pääsi mantereelle, mutat tuhottiin vastahyökkäyksin. Erittäin tehokkaita torjunnassa olivat raskaat panssarintorjuntatykit, panssarinyrkit ( joilla ammuttin rantautuvien maihinnousuveneiden sisään) ja rynnäkkötykit. Maihinnousuveneet upposivat tahtia laaki ja vainaa. Ilmavoimat upottivat ainakin yhden suuremman aluksen.
Saarethan puna-armeija valtasi ankarien taistelujen jälkeen. Ilja-veikkosen mukaan enempää ei yritettykään.
" ensimmäinen ylimenohyökkäys tapahtui 4.-5.7 ja toinen 9.-10.7. Erityisesti jälkimmäisen 122. D torjui hyvin tylysti. "
Ilmeisesti saksalaisten tyly torjunta johti suunnitellun maihinnousun peruuttamiseen. Le.Rin komentaja antoi 6.7.-44 käskyn Itämeren laivaston komentajalle tehtäväksi valmistautua 12.7.-44 kuljettamaan kaksi divisioonan maihinnousuosastoa Viipurinlahden länsirannalle sekä valmistautua yhden kuljettamiseen. Tehtävän valmisteluvaiheessa laivasto kuljetti 59. Armeijan vahvennuksia Viipurinlahden saarille. "Maihinnousua ei kuitenkaan tehty" toteaa Platonov lakoonisesti. 59. Armeija käskettiin 13.7. puolustukseen saatuan vahvennuksia. Samoin 21 Armeija ryhmittyi samana 13 päivänä annetulla käskyllä 14.7.-44 puolustukseen.