Ajatuksia...

Kiitos sinulle inhottava realisti ajatuksistasi.

Olin itse aikonut tässä aamupäivän aikana tuoda esille samantyylisiä ajatuksia mutta sinä ennätit ensin!

Mutta ei se mitään.Olen itsekin päättänyt unohtaa ja nollata tietyt asiat ja palailla tälle foorumille joskus joulun jälkeen.

Tai ehkä joskus ensi vuoden aikana.

Toivotan myös omalta osaltani kaikille Hyvää Joulua.

Hyvää joulua! Mukavia olette!

Siinä ei aikaa jää toivotella mitään muuta kuin helevetin tuomioita toisinajattelijoille ja hirmuisia tuhoja maailmalle. Erilaisia harhoja kuin massahypnooseja on näköjään koettu, ja venäläisetkin ne vaan jaksaa suunnitella valloitusretkiään Suomeen.
No, ainakin tämä ennustus toteutuu koska ensimmäiset yli satatuhatta miehittäjää saapuvat maahan heti ensivuoden alusta. Se on varma tieto se!

Onko täällä muka joitakin profeettojakin näkyny?

Palstoilla silloin tällöin on osoitteita nuihin kertomuksiin!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8523211

Jonkun kertomuksen mukaan Antti ateistillekkin on varattu kaivonrenkaan kokoinen potero kuumaan helvettiin, jossa ei ainakaan vilustu! Tietenkin hätäparannus Jeesuken luo voi viedä taivaaseen, jos tekee parannuksen elonaikana!

lukenut kirjoitti:

Palstoilla silloin tällöin on osoitteita nuihin kertomuksiin!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8523211

Jonkun kertomuksen mukaan Antti ateistillekkin on varattu kaivonrenkaan kokoinen potero kuumaan helvettiin, jossa ei ainakaan vilustu! Tietenkin hätäparannus Jeesuken luo voi viedä taivaaseen, jos tekee parannuksen elonaikana!

Ihmisen psyyke tekee jänniä juttuja!! Kuolemanrajakokemuksia on moneen lähtöön.

Joulu on pakanallinen juhla, mikä näkyy oikein hyvin sen krääsluonteessa ja varsinkin ei-uskovien kattoon kohoavasta juhlatunnelmasta sekä joka vuosi tapahtuvista joulutapoista ja kännitulipaloista kinkun mässäilyn ohessa. Taas kerran turvakodit täyttyvät. Onhan armas joulu saapunut.

Jeesus sen sijaan on syntynyt syksyllä, eikä kaiken lisäksi ole enää mikään seimessä makaava pikkuvauva. Joten mikään uskovien juhla joulu ei ole.

Mutta toivottavasti kuitenkin kaikille rauhan ja hiljentymisen aikaa. Edes pakosta ja hetken aikaa, kun kaupat ja ravintolat pysyvät kiinni. Turvakodit onneksi ovat auki.

Siis hyvää joulua niin ateisteille kuin uskovillekin.

Kristusjuhla? kirjoitti:

Joulu on pakanallinen juhla, mikä näkyy oikein hyvin sen krääsluonteessa ja varsinkin ei-uskovien kattoon kohoavasta juhlatunnelmasta sekä joka vuosi tapahtuvista joulutapoista ja kännitulipaloista kinkun mässäilyn ohessa. Taas kerran turvakodit täyttyvät. Onhan armas joulu saapunut.

Jeesus sen sijaan on syntynyt syksyllä, eikä kaiken lisäksi ole enää mikään seimessä makaava pikkuvauva. Joten mikään uskovien juhla joulu ei ole.

Mutta toivottavasti kuitenkin kaikille rauhan ja hiljentymisen aikaa. Edes pakosta ja hetken aikaa, kun kaupat ja ravintolat pysyvät kiinni. Turvakodit onneksi ovat auki.

Siis hyvää joulua niin ateisteille kuin uskovillekin.

Tismalleen oikein puhut...

Ei ole pesiytynyt vain uskovien palstalle, vaan lukekaa tänään Iltasanomien artikkeli Evankeliumin poistosta koulujen joulujuhlissa ja samoin muut kristinuskoon viittaavat ohjelmat. Helsingissä jo toteutetaan, koska on paljon muuta uskontoa edustavia oppilaita.
Ei enään pädekään : Maassa maan tavalla. Olemmeko kohta muukalaisia Suomessa`? Muualla euroopassa ei sentään näin pitkälle totella maahanmuuttajia ym. yksilönvapautta toitottavia.

Ei enää olekaan hauska vitsi saarnamieheltä kuultuna: eräs kärsimätön mies tuhahti joulunvietossaan, ettei sitäkään saa enää rauhassa viettää, kun lähiympäristö puhui ja lauloi Jeesuksesta.
Kuulijoista tuo kymmenisen vuotta sitten lausuttu oli hauska kevennys.

Kansa päättää kirjoitti:

Ei ole pesiytynyt vain uskovien palstalle, vaan lukekaa tänään Iltasanomien artikkeli Evankeliumin poistosta koulujen joulujuhlissa ja samoin muut kristinuskoon viittaavat ohjelmat. Helsingissä jo toteutetaan, koska on paljon muuta uskontoa edustavia oppilaita.
Ei enään pädekään : Maassa maan tavalla. Olemmeko kohta muukalaisia Suomessa`? Muualla euroopassa ei sentään näin pitkälle totella maahanmuuttajia ym. yksilönvapautta toitottavia.

Ei enää olekaan hauska vitsi saarnamieheltä kuultuna: eräs kärsimätön mies tuhahti joulunvietossaan, ettei sitäkään saa enää rauhassa viettää, kun lähiympäristö puhui ja lauloi Jeesuksesta.
Kuulijoista tuo kymmenisen vuotta sitten lausuttu oli hauska kevennys.

Ei ole todellisten Kristuksessa olevien juhla, sillä se on omistettu Saturnialle ja sitä vietetään Juliaanuksen nimessä ja juhlitaan Joulun lasta, joka ei ole laisinkaan mikään juhlinnan aihe, sillä Julianuksella ei olut jälkikasvua ja siksi tuo väite on mieletön.

Jeesus Kristus ei ollut minkään Joulun lapsi, sillä Hän syntyi syys-lokakuun aikana joten päiväkään ei osu edes lähellekkään.

Mitä tulee sitten siihen että Pikku Jeesus kirjoittelee yöllä, johtuu siitä että olen yö-ihminen eli valvon öisin, harvemmin päivisin.

erään jouluaaton tositapahtuman. Olin hyvissä ajoin "parhaimman" ystäväni kanssa varannut ison määrän joululihoja suhteellisen varakkaan henkilön kanssa. Kun aaton hetki koitti ja olin menossa lunastamaan sovittuja joululihoja, "ystäväni" sanoi, että -ei niitä nyt sinulle riittänytkään! Tiesin, että hänellä oli pakasteessa ylimääräisiä joululihoja vaikka ylivuotisiksi asti. En viitsinyt mykistyneenä sanoa siihen mitään, vaan lähdin shokissa kotia, mutta ajattelin vielä kuitenkin käydä lahjoineni muistamassa erästä vanhaa yksinäistä köyhää kylmässä mökissään asuvaa.

Saavuin kylmään majataloon, missä juuri ja juuri uunin puut lämmittivät jo vanhaa purutäytteisillä eristeillä varustettua vanhaa taloa illan pakkasessa. Olin tuiki ainoa, joka kävi katsomassa häntä joulun pyhinä.
Annoin vaan jotain pientä ihan hyvän mielen tarkoituksessa. Mutta häämmästykseni oli suuri, kun hän aikoikin antaa minulle PUOLET omasta joulukinkustaan ( n. 3kg ), minkä hän oli saanut korvaukseksi suurmaanviljelijältä oman hehtaarinsa vuokran maksuna (vanha köyhä pientila). En halunnut sitä häneltä ottaa, mutta hän antoi sen niin suurella antamisen halulla, että en voinut kieltäytyäkään.

Yhtenäkään jouluna en koskaan unohda tuota tapahtumaa. Tulee aina mieleen vanha sananparsi: Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaankaan. Jos ajattelen näiden henkilöiden tuloeroja, niin köyhä saa noin 500 Euroa eläkettä. ja tämä rikas "ystäväni" saa varmaan kaikkineen sijoitustuloineen yli kymmenen kertaa enemmän, plus tietysti se kaikki miljoonan kiinteistömassa, minkä hän omistaa. Kumpikin kuuluvat työväenluokkaan, että mistään herraskaisesta luokkajaosta ei ole kysymys. Ja haluankin korostaa tuon köyhän sydämen tilaa, tuossa sosiaalisen ja taloudellisen elämän tilanteen puutteellisuudesta käsin katsottuna. Oma sijaintini on enemmälti ihmettelijän rooli. Mutta koin hyvin syvästi siinä Jumalan puhutteleua . Väistämättä tulee mieleen lesken ropo-vertaus.

Että tässä suhteessa nnnnin kehotus on tosi tarpeen, ja voin vakuuttaa, että koette ihmeen, kun menette auttamaan jotain vähäosaista, mutta muulloinkin, kuin jouluna. Kyllä meillä jokaisella riittää sitä vähäosaisuutta jossain suhteessa, mutta sydämen tila ratkaisee, myöskin rikkaan sydämessä ratkaisee eettiset arvot, eikä se omaisuusmassa. Eikä rikkaus mikään synti ole, vaan suhde materiaan omantunnon tasolla ja ajalliseen sinänsä.

Joulumieli tulee varmaan jostain lähimmäiselle omastaan antamisesta!

Tuom. kirjoitti:

erään jouluaaton tositapahtuman. Olin hyvissä ajoin "parhaimman" ystäväni kanssa varannut ison määrän joululihoja suhteellisen varakkaan henkilön kanssa. Kun aaton hetki koitti ja olin menossa lunastamaan sovittuja joululihoja, "ystäväni" sanoi, että -ei niitä nyt sinulle riittänytkään! Tiesin, että hänellä oli pakasteessa ylimääräisiä joululihoja vaikka ylivuotisiksi asti. En viitsinyt mykistyneenä sanoa siihen mitään, vaan lähdin shokissa kotia, mutta ajattelin vielä kuitenkin käydä lahjoineni muistamassa erästä vanhaa yksinäistä köyhää kylmässä mökissään asuvaa.

Saavuin kylmään majataloon, missä juuri ja juuri uunin puut lämmittivät jo vanhaa purutäytteisillä eristeillä varustettua vanhaa taloa illan pakkasessa. Olin tuiki ainoa, joka kävi katsomassa häntä joulun pyhinä.
Annoin vaan jotain pientä ihan hyvän mielen tarkoituksessa. Mutta häämmästykseni oli suuri, kun hän aikoikin antaa minulle PUOLET omasta joulukinkustaan ( n. 3kg ), minkä hän oli saanut korvaukseksi suurmaanviljelijältä oman hehtaarinsa vuokran maksuna (vanha köyhä pientila). En halunnut sitä häneltä ottaa, mutta hän antoi sen niin suurella antamisen halulla, että en voinut kieltäytyäkään.

Yhtenäkään jouluna en koskaan unohda tuota tapahtumaa. Tulee aina mieleen vanha sananparsi: Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaankaan. Jos ajattelen näiden henkilöiden tuloeroja, niin köyhä saa noin 500 Euroa eläkettä. ja tämä rikas "ystäväni" saa varmaan kaikkineen sijoitustuloineen yli kymmenen kertaa enemmän, plus tietysti se kaikki miljoonan kiinteistömassa, minkä hän omistaa. Kumpikin kuuluvat työväenluokkaan, että mistään herraskaisesta luokkajaosta ei ole kysymys. Ja haluankin korostaa tuon köyhän sydämen tilaa, tuossa sosiaalisen ja taloudellisen elämän tilanteen puutteellisuudesta käsin katsottuna. Oma sijaintini on enemmälti ihmettelijän rooli. Mutta koin hyvin syvästi siinä Jumalan puhutteleua . Väistämättä tulee mieleen lesken ropo-vertaus.

Että tässä suhteessa nnnnin kehotus on tosi tarpeen, ja voin vakuuttaa, että koette ihmeen, kun menette auttamaan jotain vähäosaista, mutta muulloinkin, kuin jouluna. Kyllä meillä jokaisella riittää sitä vähäosaisuutta jossain suhteessa, mutta sydämen tila ratkaisee, myöskin rikkaan sydämessä ratkaisee eettiset arvot, eikä se omaisuusmassa. Eikä rikkaus mikään synti ole, vaan suhde materiaan omantunnon tasolla ja ajalliseen sinänsä.

Joulumieli tulee varmaan jostain lähimmäiselle omastaan antamisesta!

Kiitos tästä tositarinasta!

Siinä on pohdittavaa ja ihmeteltävää meille jokaiselle!

Mihin se oma sydän onkaan kiinnittyneenä, siihen maalliseen mammonaan ja yltäkylläisyyteen, vai kenties johonkin paljon parempaan???

näkymätön ninni kirjoitti:

Kiitos tästä tositarinasta!

Siinä on pohdittavaa ja ihmeteltävää meille jokaiselle!

Mihin se oma sydän onkaan kiinnittyneenä, siihen maalliseen mammonaan ja yltäkylläisyyteen, vai kenties johonkin paljon parempaan???

ja etsii Jumalan valtakunnan ja vanhurskauden parasta niin omaan kuin lähimmäistensä elämään. Tärkeää on tietysti myös oppia erottamaan Jumalasta ja ihmistä olevat ja voi elää taivaallisessa voimassa ja hyvää hedelmää kantaa sen armon mukaan minkä saa elävässä sydämen uskossa ja Herran yhteydessä.

Tuom. kirjoitti:

erään jouluaaton tositapahtuman. Olin hyvissä ajoin "parhaimman" ystäväni kanssa varannut ison määrän joululihoja suhteellisen varakkaan henkilön kanssa. Kun aaton hetki koitti ja olin menossa lunastamaan sovittuja joululihoja, "ystäväni" sanoi, että -ei niitä nyt sinulle riittänytkään! Tiesin, että hänellä oli pakasteessa ylimääräisiä joululihoja vaikka ylivuotisiksi asti. En viitsinyt mykistyneenä sanoa siihen mitään, vaan lähdin shokissa kotia, mutta ajattelin vielä kuitenkin käydä lahjoineni muistamassa erästä vanhaa yksinäistä köyhää kylmässä mökissään asuvaa.

Saavuin kylmään majataloon, missä juuri ja juuri uunin puut lämmittivät jo vanhaa purutäytteisillä eristeillä varustettua vanhaa taloa illan pakkasessa. Olin tuiki ainoa, joka kävi katsomassa häntä joulun pyhinä.
Annoin vaan jotain pientä ihan hyvän mielen tarkoituksessa. Mutta häämmästykseni oli suuri, kun hän aikoikin antaa minulle PUOLET omasta joulukinkustaan ( n. 3kg ), minkä hän oli saanut korvaukseksi suurmaanviljelijältä oman hehtaarinsa vuokran maksuna (vanha köyhä pientila). En halunnut sitä häneltä ottaa, mutta hän antoi sen niin suurella antamisen halulla, että en voinut kieltäytyäkään.

Yhtenäkään jouluna en koskaan unohda tuota tapahtumaa. Tulee aina mieleen vanha sananparsi: Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaankaan. Jos ajattelen näiden henkilöiden tuloeroja, niin köyhä saa noin 500 Euroa eläkettä. ja tämä rikas "ystäväni" saa varmaan kaikkineen sijoitustuloineen yli kymmenen kertaa enemmän, plus tietysti se kaikki miljoonan kiinteistömassa, minkä hän omistaa. Kumpikin kuuluvat työväenluokkaan, että mistään herraskaisesta luokkajaosta ei ole kysymys. Ja haluankin korostaa tuon köyhän sydämen tilaa, tuossa sosiaalisen ja taloudellisen elämän tilanteen puutteellisuudesta käsin katsottuna. Oma sijaintini on enemmälti ihmettelijän rooli. Mutta koin hyvin syvästi siinä Jumalan puhutteleua . Väistämättä tulee mieleen lesken ropo-vertaus.

Että tässä suhteessa nnnnin kehotus on tosi tarpeen, ja voin vakuuttaa, että koette ihmeen, kun menette auttamaan jotain vähäosaista, mutta muulloinkin, kuin jouluna. Kyllä meillä jokaisella riittää sitä vähäosaisuutta jossain suhteessa, mutta sydämen tila ratkaisee, myöskin rikkaan sydämessä ratkaisee eettiset arvot, eikä se omaisuusmassa. Eikä rikkaus mikään synti ole, vaan suhde materiaan omantunnon tasolla ja ajalliseen sinänsä.

Joulumieli tulee varmaan jostain lähimmäiselle omastaan antamisesta!

Minkähän laatuisen elukan ruhoa olivat nämä "joululihat"?! Olivatko siis jo valmiiksi paistettuja/savustettuja,vai meinasitko vielä jouluaattona ruveta niitä kypsentämään? Ja mihinköhän aikakauteen tämä tarina sijoittuu? Ja mitenkäs tälle köyhälle majatalon pitäjälle tuli mieleen juuri jouluaattona antaa sinulle puolet joulukinkustaan,jonka sitten otit. Mitäs jos seuraavina joulupyhinä olisi tähän majataloon poikennut myös muita kulkijoita?Olisiko heille sitten liiennyt mitään enää?

Voijummijammi! kirjoitti:

Minkähän laatuisen elukan ruhoa olivat nämä "joululihat"?! Olivatko siis jo valmiiksi paistettuja/savustettuja,vai meinasitko vielä jouluaattona ruveta niitä kypsentämään? Ja mihinköhän aikakauteen tämä tarina sijoittuu? Ja mitenkäs tälle köyhälle majatalon pitäjälle tuli mieleen juuri jouluaattona antaa sinulle puolet joulukinkustaan,jonka sitten otit. Mitäs jos seuraavina joulupyhinä olisi tähän majataloon poikennut myös muita kulkijoita?Olisiko heille sitten liiennyt mitään enää?

Enkä viitsi kaverini intimiteetin kannalta yksityiskohtia paljastaa. Mutta kyse oli hirvenlihoista, joita kylläkin olisi pitänyt paistaa samana iltana. Mutta olin odottanut vastausta aikaisemmin, jotta olisin voinut ne kypsentää tietysti aattoateriaa varten. Muutkin odottivat sitä. Mutta kun toinkin vierasta lihaa, niin omaiset ihmettelivät, että miten minä kehtasin sitä ottaa, kun noinkin köyhältä sitä toin.

Tämä on niin pöyristyttävä juttu, että kun tuo Ninni toi tuon esille lähimmäisen suhteen, minusta tuntuu siltä, että tuon kohta tämän koko hävyttömän sydämettömän jutun julkiseen lehdistöön ihmisen itsekkyydestä ja ahneudesta, millä ei näytä olevan mitään rajaa. Anteeksi vaan lukijoiden joulurauhan suhteen, mutta minulla nousee aikamoiset tunteet pintaan näistä syistä. Koska en hyväksy mitään vääryyttä omalta taholtani, mutten myöskään yleisesti.

Mutta kun muistelen koko prosessia jälkeenpäin, niin se tuntuu kyllä todellisuudessa paljon pahemmalta, kuin mitä viitsii edes kertoa. Tänä päivänä ihmiset ovat vielä pahempia. Koska em. käyttäytyminen perustui mielestäni puhtaaseen itsekkyyteen. Mutta nykymeno perustuu törkyitsekkyyteen ja pahuuteen, mitä ei enää edes noteerata.

Ymmärränpähän nyt itsekin, että lähden omasta huonovointisuudesta huolimatta tervehtimään vielä huonovointisempia ja yksinäisempiä, jotka eivät kykene liikkumaan ja mitenkäään vaikuttamaan olosuhteisiinsa.
Eikä painoteta sitä, että miten itsekkäitä muut ovat, vaan tehdään epäitsekkäästi, mitä voidaan.

En todellakaan ajattele, että tästä nyt saan hyväntekijäispisteitä, vaan tunnen ihan aidosti jotain syvempää auttamisen halua. Se sattuu jotenkin tuonne sisimpään. Kokeilkaapa sitä, niin huomaatte jotain aivan ihmeellistä, murskaavaa. Ei se, että joku olisi ollut sydämetön, mutta ajattelepa sitä kun viet joululahjasi jollekin vähäosaiselle saraalle, yksinäiselle, niin täytät Kristuksen lain. Tunne kuinka se murskaa syvimmätkin padot sinusta. Itse tunnen, kuinka se tuhoaa kestoahdistukseni . Lähimmäisenrakkaus tuhoaa jopa oman syvän masennuksen, kun se empatia on aito. Varsinkin tänä jouluna tiedän, että tämä sama ystävä makaa yksinään kylmässä majatalossa ilman ulkopuolista apua. Tunnen jopa syyllisyyttä, etten ole häntä auttamassa. Hän ei kykene olemaan makuullaan, muttei myöskään istuallaan. Tuntuu tosi pahalta, koska hän on siellä yksin sairaana hylättynä.

En halua vuodatella tätä nyt omalla kohalla. Mutta haluan muistuttaa, että teillä kaikilla on siellä ihan omassa lähipiirissä muutaman kilometrin säteelllä todella pahassa pulassa olevia ihmissieluja. Käykää heitä katsomassa, niin täytätte Kristuksen lain. Ja voit olla varma, ettet jää siunausta vaille. Se ei tapahdu ansion saamiseksi, vaan voit kokea Kristuksen rakkauden lähettilään valtavan kokemuksen. Muista kaksoiskäsky...

Tuom. kirjoitti:

Enkä viitsi kaverini intimiteetin kannalta yksityiskohtia paljastaa. Mutta kyse oli hirvenlihoista, joita kylläkin olisi pitänyt paistaa samana iltana. Mutta olin odottanut vastausta aikaisemmin, jotta olisin voinut ne kypsentää tietysti aattoateriaa varten. Muutkin odottivat sitä. Mutta kun toinkin vierasta lihaa, niin omaiset ihmettelivät, että miten minä kehtasin sitä ottaa, kun noinkin köyhältä sitä toin.

Tämä on niin pöyristyttävä juttu, että kun tuo Ninni toi tuon esille lähimmäisen suhteen, minusta tuntuu siltä, että tuon kohta tämän koko hävyttömän sydämettömän jutun julkiseen lehdistöön ihmisen itsekkyydestä ja ahneudesta, millä ei näytä olevan mitään rajaa. Anteeksi vaan lukijoiden joulurauhan suhteen, mutta minulla nousee aikamoiset tunteet pintaan näistä syistä. Koska en hyväksy mitään vääryyttä omalta taholtani, mutten myöskään yleisesti.

Mutta kun muistelen koko prosessia jälkeenpäin, niin se tuntuu kyllä todellisuudessa paljon pahemmalta, kuin mitä viitsii edes kertoa. Tänä päivänä ihmiset ovat vielä pahempia. Koska em. käyttäytyminen perustui mielestäni puhtaaseen itsekkyyteen. Mutta nykymeno perustuu törkyitsekkyyteen ja pahuuteen, mitä ei enää edes noteerata.

Ymmärränpähän nyt itsekin, että lähden omasta huonovointisuudesta huolimatta tervehtimään vielä huonovointisempia ja yksinäisempiä, jotka eivät kykene liikkumaan ja mitenkäään vaikuttamaan olosuhteisiinsa.
Eikä painoteta sitä, että miten itsekkäitä muut ovat, vaan tehdään epäitsekkäästi, mitä voidaan.

En todellakaan ajattele, että tästä nyt saan hyväntekijäispisteitä, vaan tunnen ihan aidosti jotain syvempää auttamisen halua. Se sattuu jotenkin tuonne sisimpään. Kokeilkaapa sitä, niin huomaatte jotain aivan ihmeellistä, murskaavaa. Ei se, että joku olisi ollut sydämetön, mutta ajattelepa sitä kun viet joululahjasi jollekin vähäosaiselle saraalle, yksinäiselle, niin täytät Kristuksen lain. Tunne kuinka se murskaa syvimmätkin padot sinusta. Itse tunnen, kuinka se tuhoaa kestoahdistukseni . Lähimmäisenrakkaus tuhoaa jopa oman syvän masennuksen, kun se empatia on aito. Varsinkin tänä jouluna tiedän, että tämä sama ystävä makaa yksinään kylmässä majatalossa ilman ulkopuolista apua. Tunnen jopa syyllisyyttä, etten ole häntä auttamassa. Hän ei kykene olemaan makuullaan, muttei myöskään istuallaan. Tuntuu tosi pahalta, koska hän on siellä yksin sairaana hylättynä.

En halua vuodatella tätä nyt omalla kohalla. Mutta haluan muistuttaa, että teillä kaikilla on siellä ihan omassa lähipiirissä muutaman kilometrin säteelllä todella pahassa pulassa olevia ihmissieluja. Käykää heitä katsomassa, niin täytätte Kristuksen lain. Ja voit olla varma, ettet jää siunausta vaille. Se ei tapahdu ansion saamiseksi, vaan voit kokea Kristuksen rakkauden lähettilään valtavan kokemuksen. Muista kaksoiskäsky...

palvella tässä ajassa että Kristus kirkastuisi.

Tuom. kirjoitti:

Enkä viitsi kaverini intimiteetin kannalta yksityiskohtia paljastaa. Mutta kyse oli hirvenlihoista, joita kylläkin olisi pitänyt paistaa samana iltana. Mutta olin odottanut vastausta aikaisemmin, jotta olisin voinut ne kypsentää tietysti aattoateriaa varten. Muutkin odottivat sitä. Mutta kun toinkin vierasta lihaa, niin omaiset ihmettelivät, että miten minä kehtasin sitä ottaa, kun noinkin köyhältä sitä toin.

Tämä on niin pöyristyttävä juttu, että kun tuo Ninni toi tuon esille lähimmäisen suhteen, minusta tuntuu siltä, että tuon kohta tämän koko hävyttömän sydämettömän jutun julkiseen lehdistöön ihmisen itsekkyydestä ja ahneudesta, millä ei näytä olevan mitään rajaa. Anteeksi vaan lukijoiden joulurauhan suhteen, mutta minulla nousee aikamoiset tunteet pintaan näistä syistä. Koska en hyväksy mitään vääryyttä omalta taholtani, mutten myöskään yleisesti.

Mutta kun muistelen koko prosessia jälkeenpäin, niin se tuntuu kyllä todellisuudessa paljon pahemmalta, kuin mitä viitsii edes kertoa. Tänä päivänä ihmiset ovat vielä pahempia. Koska em. käyttäytyminen perustui mielestäni puhtaaseen itsekkyyteen. Mutta nykymeno perustuu törkyitsekkyyteen ja pahuuteen, mitä ei enää edes noteerata.

Ymmärränpähän nyt itsekin, että lähden omasta huonovointisuudesta huolimatta tervehtimään vielä huonovointisempia ja yksinäisempiä, jotka eivät kykene liikkumaan ja mitenkäään vaikuttamaan olosuhteisiinsa.
Eikä painoteta sitä, että miten itsekkäitä muut ovat, vaan tehdään epäitsekkäästi, mitä voidaan.

En todellakaan ajattele, että tästä nyt saan hyväntekijäispisteitä, vaan tunnen ihan aidosti jotain syvempää auttamisen halua. Se sattuu jotenkin tuonne sisimpään. Kokeilkaapa sitä, niin huomaatte jotain aivan ihmeellistä, murskaavaa. Ei se, että joku olisi ollut sydämetön, mutta ajattelepa sitä kun viet joululahjasi jollekin vähäosaiselle saraalle, yksinäiselle, niin täytät Kristuksen lain. Tunne kuinka se murskaa syvimmätkin padot sinusta. Itse tunnen, kuinka se tuhoaa kestoahdistukseni . Lähimmäisenrakkaus tuhoaa jopa oman syvän masennuksen, kun se empatia on aito. Varsinkin tänä jouluna tiedän, että tämä sama ystävä makaa yksinään kylmässä majatalossa ilman ulkopuolista apua. Tunnen jopa syyllisyyttä, etten ole häntä auttamassa. Hän ei kykene olemaan makuullaan, muttei myöskään istuallaan. Tuntuu tosi pahalta, koska hän on siellä yksin sairaana hylättynä.

En halua vuodatella tätä nyt omalla kohalla. Mutta haluan muistuttaa, että teillä kaikilla on siellä ihan omassa lähipiirissä muutaman kilometrin säteelllä todella pahassa pulassa olevia ihmissieluja. Käykää heitä katsomassa, niin täytätte Kristuksen lain. Ja voit olla varma, ettet jää siunausta vaille. Se ei tapahdu ansion saamiseksi, vaan voit kokea Kristuksen rakkauden lähettilään valtavan kokemuksen. Muista kaksoiskäsky...

Tarkoitus lienee, ettei vain joulun aikana sydän herkisty taikka pääse irti omista ahdistuksistaan ja masennuksesta. Vaan että vuoden kaikkina aikoina toimitaan - numeroa tekemättä - ja enempiä siitä paasaamatta. Kaikkea mitä vähinkin voimin voi tehdä?

Elisa R kirjoitti:

palvella tässä ajassa että Kristus kirkastuisi.

ihmeessä pitää palvoa ja palvella olentoa, jolle kaikki on mahdollista? Miksi tuo kaikkivoipa olento vaatii seuraajiaan nöyristelemään kuin orjat ja matelemaan edessään? Miksi ihmeessä tuollaisen olennon pitää aina vain kirkastua ja kirkastua? Ei vaikuta kovin reilulta tyypiltä.

Pois farisealaisuus kirjoitti:

Tarkoitus lienee, ettei vain joulun aikana sydän herkisty taikka pääse irti omista ahdistuksistaan ja masennuksesta. Vaan että vuoden kaikkina aikoina toimitaan - numeroa tekemättä - ja enempiä siitä paasaamatta. Kaikkea mitä vähinkin voimin voi tehdä?

tään oikeasti välittävä ihminen välittää aina, ei vaan jouluna. Kyse onkin nyt lähinnä joulusta, kun joulun aikaa vietämme. Mm. joulun aikaan yksinäisen yksinäisyys korostuu, ovathan perheet ja sukulaiset silloin paljon yhdessä.

Tämä Jeesus on menossa naimisiin? Ja milloin?