Korinttolaiskirjeessä kuvataan varsin selvin vertauksin seurakunnan
täyteyttä/ykseyttä Kristuksessa (1. Kor. 12:1-31) (Ef. 4:1-16).
Kaikilla ”elävillä” jäsenillä on siis oikeus tietää pyhän hengen lahjoista. Jumala itse ohjaa seurakuntaansa
ja käyttää sen jäseniä yhteiseksi rakennukseksi. Kaikille on annettu aivan erityinen kutsumus (1. Kor. 12:7-11). Älkää sen tähden aliarvioiko toinen toistenne armolahjoja. Jos joku kuitenkin kokee ettei oikeat hedelmät saa/voi vaikuttaa yhteiseksi rakkaudeksi seurakunnassa, silloin hänellä on oikeus ja velvollisuus tuoda vääryys julki, yhteisesti tutkittavaksi. Jokaisella jäsenellä on lupa vaikka yksin nousta puolustamaan totuutta Herran nimessä, mutta saakoon siihen voimansa Jumalalta. Ja jos joku meistä pyrkii ”uudelleen” alistamaan tai saattamaan orjuuteen, koetelkaa häntä rohkeasti uskonne mukaan ja tutkikaa hänen oppinsa Raamatun valossa. Kristuksen ansion tähden emme enää ole valvojan/lain alaisia (Gal. 3:25). Jumalan sanaan sidottu omantunto tuntee hyvän paimenen äänen ja tahtoo kasvaa totisessa viinipuussa.
Joku sataa selittää/ymmärtää seurakunnassa vanhurskaan uskon yhdellä tapaa oikeaksi ja sitten lisäksi vaatii muita uskomaan sokeasti (lapsenkaltaisesti) samoin. Jos Herran palvelija todella väittää näin olevansa koko ruumis hän valehtelee. Koska ruumis (seurakunta) muodostuu useista jäsenistä joilla on moninaisia tehtäviä.
Puu on siinä mielessä arvokkaampi kuin jäsen, eikä edes puhujalle uskottu sananpalvelijan virka voi nostaa häntä seurakunnan kanssa edes samalle viivalle.
Muistamme Raamatusta kuinka Jeesus kirosi viikunapuun joka ei kantanut hedelmää
(Matt. 21:19), (Mark. 11:21). Pian koko puu kuoli juurineen. Näin on vaara käydä myös ajalliselle seurakunnalle. Aikansa siitä puutarhuri (Jeesus) odottaa satoa ja koettaa sitä ja hoitaa, mutta jos se ei siitä huolimatta kanna hyvää hedelmää, niin sen aikanaan hakataan pois ja ”heitetään tuleen”. Ihmisille sitä valtaa ei ole annettu!
-Henki ja Herra ovat kaikille samat, eikä niitä voi kukaan itselleen omia.
Sanotaan myös, että hedelmistään puu tunnetaan.
Eihän kaikilla jäsenillä voi olla AINA sama ymmärrys kaikista uskonasioista, silti totisen uskon tähden kuulumme samaan ruumiiseen. Mutta kaikilla on sama sana (Jumala) ja uskon kautta itse kullekin ymmärrys ajallaan lisääntyy. Kun kerran olemme yksi ruumis, meissä kiertää sama veri, meitä virvoittaa sama vesi ja
ruokkii sama leipä, jotka kaikki ovat lähtöisin Kristuksesta. Siksi toinen uskova ei voi sanoa toiselle minä en tarvitse SINUN neuvojasi kun et mitään ymmärrä! Mutta ei myöskään niin, että sinun on kuunneltava VAIN MINUN neuvojani koska et osaa/voi muuten mitään ymmärtää! Me kaikki jäsenet olemme alamaiset toinen toisillemme. Seurakunnan ”ääni” kaikuu kaikkiin suuntiin ja sen pitää kuulua -ylhäältä alas, kuin myös alhaalta ylöspäin. Se on varustettu niin moninaisilla lahjoilla Kristuksessa, ettei sitä taideta maailmalta peittää. Kuka silloin rohkenee väittää, että se olisi yksiääninen!
Jokainen vilpitön uskova tunnistaa omassatunnossaan AINOAN OIKEAN hyvän paimenen äänen. Kristuksen ansiosta olemme vapaita synnin orjuudesta ja yksin Jumalan armosta uskomassa. Omalta puolelta meidän tulee olla kuuliaisia Jumalan tahdolle jonka hän on meille sanassaan kirkastanut (totuus) ja jota hänen seurakunnissaan yhä julistetaan.
Joukossamme on myös niitä ”heikkoja” Jumalan lapsia jotka ajoittain saa hämmennystä aikaan. Joku katsoo voivansa tehdä asioita toisin, -hyvällä omalla tunnolla. Raamatun mukaan toisilla voi olla vahvempi usko kuin toisilla, jolloin ei ole rakentavaa ruveta kiistelemään mielipiteistä (Room. 14:1-12). On siis ihan eri asia tavoitella yksimielisyyttä kuin yksiäänisyyttä. Älkää siis kiistelkö seurakunnissa vaan rakentukaa yhteen rakkauden sitein (Gal.5:22).
Sitten on niitä joilla on nöyrät ja särjetyt sydämet. He ovat niitä yksinäisiä, köyhiä, sairaita ja jopa unohdettuja, tai niitä joiden mieli on murtunut ajallisista huolista. He ovat usein vahvojen mielestä muita heikompia ja vähäarvoisempia kuin muut. Näin ei kuitenkaan saisi ajatella (armolahjat). Jotkut ovat kokeneet jopa riistoa ja vääryyttä osakseen. Herra on kuitenkin luvannut korottaa heidät ajallaan, sillä herra rakastaa oikeutta ja vihaa vääryyttä. Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa (Hepr. 12:1-11).
Vielä on niitä nöyriä ja hiljaisia jotka pienen paikalla ovat (Matt. 23:11-12).
Vähempiarvoisille Jumala antoi suuremman kunnian, jotta oppisimme toimimaan yhteiseksi parhaaksi.
Vain Jumalan antaman rakkauden vaikuttamana jokaisen on mahdollista tuntea ja löytää niitä välttämättömiä uskomisen aarteita seurakunnasta. Tavoitelkaa siis keskinäistä rauhaa ja rakkautta, lain suurinta käskyä! "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja toiseksi –”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»”
SIINÄ ON MEILLE KAIKILLE MIETTIMISTÄ.
täyteyttä/ykseyttä Kristuksessa (1. Kor. 12:1-31) (Ef. 4:1-16).
Kaikilla ”elävillä” jäsenillä on siis oikeus tietää pyhän hengen lahjoista. Jumala itse ohjaa seurakuntaansa
ja käyttää sen jäseniä yhteiseksi rakennukseksi. Kaikille on annettu aivan erityinen kutsumus (1. Kor. 12:7-11). Älkää sen tähden aliarvioiko toinen toistenne armolahjoja. Jos joku kuitenkin kokee ettei oikeat hedelmät saa/voi vaikuttaa yhteiseksi rakkaudeksi seurakunnassa, silloin hänellä on oikeus ja velvollisuus tuoda vääryys julki, yhteisesti tutkittavaksi. Jokaisella jäsenellä on lupa vaikka yksin nousta puolustamaan totuutta Herran nimessä, mutta saakoon siihen voimansa Jumalalta. Ja jos joku meistä pyrkii ”uudelleen” alistamaan tai saattamaan orjuuteen, koetelkaa häntä rohkeasti uskonne mukaan ja tutkikaa hänen oppinsa Raamatun valossa. Kristuksen ansion tähden emme enää ole valvojan/lain alaisia (Gal. 3:25). Jumalan sanaan sidottu omantunto tuntee hyvän paimenen äänen ja tahtoo kasvaa totisessa viinipuussa.
Joku sataa selittää/ymmärtää seurakunnassa vanhurskaan uskon yhdellä tapaa oikeaksi ja sitten lisäksi vaatii muita uskomaan sokeasti (lapsenkaltaisesti) samoin. Jos Herran palvelija todella väittää näin olevansa koko ruumis hän valehtelee. Koska ruumis (seurakunta) muodostuu useista jäsenistä joilla on moninaisia tehtäviä.
Puu on siinä mielessä arvokkaampi kuin jäsen, eikä edes puhujalle uskottu sananpalvelijan virka voi nostaa häntä seurakunnan kanssa edes samalle viivalle.
Muistamme Raamatusta kuinka Jeesus kirosi viikunapuun joka ei kantanut hedelmää
(Matt. 21:19), (Mark. 11:21). Pian koko puu kuoli juurineen. Näin on vaara käydä myös ajalliselle seurakunnalle. Aikansa siitä puutarhuri (Jeesus) odottaa satoa ja koettaa sitä ja hoitaa, mutta jos se ei siitä huolimatta kanna hyvää hedelmää, niin sen aikanaan hakataan pois ja ”heitetään tuleen”. Ihmisille sitä valtaa ei ole annettu!
-Henki ja Herra ovat kaikille samat, eikä niitä voi kukaan itselleen omia.
Sanotaan myös, että hedelmistään puu tunnetaan.
Eihän kaikilla jäsenillä voi olla AINA sama ymmärrys kaikista uskonasioista, silti totisen uskon tähden kuulumme samaan ruumiiseen. Mutta kaikilla on sama sana (Jumala) ja uskon kautta itse kullekin ymmärrys ajallaan lisääntyy. Kun kerran olemme yksi ruumis, meissä kiertää sama veri, meitä virvoittaa sama vesi ja
ruokkii sama leipä, jotka kaikki ovat lähtöisin Kristuksesta. Siksi toinen uskova ei voi sanoa toiselle minä en tarvitse SINUN neuvojasi kun et mitään ymmärrä! Mutta ei myöskään niin, että sinun on kuunneltava VAIN MINUN neuvojani koska et osaa/voi muuten mitään ymmärtää! Me kaikki jäsenet olemme alamaiset toinen toisillemme. Seurakunnan ”ääni” kaikuu kaikkiin suuntiin ja sen pitää kuulua -ylhäältä alas, kuin myös alhaalta ylöspäin. Se on varustettu niin moninaisilla lahjoilla Kristuksessa, ettei sitä taideta maailmalta peittää. Kuka silloin rohkenee väittää, että se olisi yksiääninen!
Jokainen vilpitön uskova tunnistaa omassatunnossaan AINOAN OIKEAN hyvän paimenen äänen. Kristuksen ansiosta olemme vapaita synnin orjuudesta ja yksin Jumalan armosta uskomassa. Omalta puolelta meidän tulee olla kuuliaisia Jumalan tahdolle jonka hän on meille sanassaan kirkastanut (totuus) ja jota hänen seurakunnissaan yhä julistetaan.
Joukossamme on myös niitä ”heikkoja” Jumalan lapsia jotka ajoittain saa hämmennystä aikaan. Joku katsoo voivansa tehdä asioita toisin, -hyvällä omalla tunnolla. Raamatun mukaan toisilla voi olla vahvempi usko kuin toisilla, jolloin ei ole rakentavaa ruveta kiistelemään mielipiteistä (Room. 14:1-12). On siis ihan eri asia tavoitella yksimielisyyttä kuin yksiäänisyyttä. Älkää siis kiistelkö seurakunnissa vaan rakentukaa yhteen rakkauden sitein (Gal.5:22).
Sitten on niitä joilla on nöyrät ja särjetyt sydämet. He ovat niitä yksinäisiä, köyhiä, sairaita ja jopa unohdettuja, tai niitä joiden mieli on murtunut ajallisista huolista. He ovat usein vahvojen mielestä muita heikompia ja vähäarvoisempia kuin muut. Näin ei kuitenkaan saisi ajatella (armolahjat). Jotkut ovat kokeneet jopa riistoa ja vääryyttä osakseen. Herra on kuitenkin luvannut korottaa heidät ajallaan, sillä herra rakastaa oikeutta ja vihaa vääryyttä. Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa (Hepr. 12:1-11).
Vielä on niitä nöyriä ja hiljaisia jotka pienen paikalla ovat (Matt. 23:11-12).
Vähempiarvoisille Jumala antoi suuremman kunnian, jotta oppisimme toimimaan yhteiseksi parhaaksi.
Vain Jumalan antaman rakkauden vaikuttamana jokaisen on mahdollista tuntea ja löytää niitä välttämättömiä uskomisen aarteita seurakunnasta. Tavoitelkaa siis keskinäistä rauhaa ja rakkautta, lain suurinta käskyä! "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja toiseksi –”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»”
SIINÄ ON MEILLE KAIKILLE MIETTIMISTÄ.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asiaa
Hes. 34:15-22
15 Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään -- näin sanoo Herra Jumala.
16 Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita. [Sef. 3:19]
17 "Ja te, minun lampaani! Näin sanoo Herra Jumala: Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden ja vuohien, pässien ja pukkien kesken.
18 Eikö teille riitä, että saatte syödä hyvän laitumenne ruohon? Pitääkö teidän vielä tallata jalkoihinne se mikä jää jäljelle? Eikö teille riitä kirkasvetinen juomapaikkanne? Pitääkö teidän sotkea se jälkeenne?
19 Onko muiden lampaitteni käytävä laitumella siellä, missä teidän jalkanne ovat tallanneet, ja juotava vettä, jonka teidän jalkanne ovat sotkeneet?
20 "Sen tähden sanoo Herra Jumala näin: Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lihavan ja laihan lampaan kesken.
21 Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta.
22 Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken.
Lestadiolaisissa herätysliikkeissä monet seurakunnat ovat lahkohenkisiä, ja ovat menneet monissa opetuksissaan harhaan!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10906661
4x13
Jumala ei lahjoja anna, vaan Jeesus. - Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. ( Joh 16;7)
Voima ei tule Jumalalta vaan JEESULKSELTA. Hän Hengen lähettää, eikä Jumala.
Mutta Henki on persoona (kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ) joka antaa armolahjat kenelle haluaa, ei sille joka sitä muka puhaltelee.
Henki itse päättää, kenelle armolahjansa antaa. Kysyä voinee, miksi niitä ei esiinny enää (- 60 luvun jälkeen) SRK;ssa.
Sinä painotat Jumalaa? Sinne ei pääse, ennekuin omaat opetuslapseuden Jeesukseen. Hän on Herra ja NYT kaikkivaltias.
Saatan….akin uskoo Jumalaan, mutta ei usko Jeesusta Herraksi.
Hyvä avaus, hieman oppia hermeneutiikassa, siunausta.
Kes.