Keillä on ollut tilanne joskus että on ihastunut, mutta tietää että ihastus on toivoton? Siis sillä tavalla että tietää 99,9% varmasti ettei vastakaikua ole tiedossa? Esim. toinen on varattu, ikäero tai muuta vastaavaa?
Olen itse tässä tilanteessa, enkä pääsee tunteesta yli, ali enkä ohi. En tahdo saada mitään aikaiseksi vaan lähes kaikki jää tekemättä kun aikaa kuluu niin paljon haaveilemiseen, ja jossain määrin suremiseen kun tietää että ihastus on toivoton.
Tuo ihastukseni on
A) Tietämäni perusteella jo varattu.
B) Liian vanha. En tiedä tarkkaa ikää, mutta arvioisin hänet noin vähän alle 30-vuotiaaksi. En usko että näin nuori (juuri ja juuri täysi-ikäinen) kolahtaisi hänelle.
C) Luulen että suhde ei olisi täysin hyväksyttävä, koska hän on opettajani.
En vain saa häntä mielestäni, hän on yksi viehättävimmistä ja kauneimmista tapaamistani naisista. Parhaimmat hetkeni tältä syksyltä ovat olleet kun olen puhunut hänen kanssa tai hän on hymyillyt mulle. Voisin katsoa häntä ja hänen upeaa hymyä vaikka koko päivän...Tämä on vain niin raastava fiilis. En tiedä mitä tehdä. En ainakaan voi kertoa, koska lopputulos on n. 99.99% varma, ja joutuisin aina häpeämään ja nolostelemaan kun tapaisin hänet jatkossa, vai mitä luulette? Mahdollisuudet taitaa olla aika heikot?
Olen itse tässä tilanteessa, enkä pääsee tunteesta yli, ali enkä ohi. En tahdo saada mitään aikaiseksi vaan lähes kaikki jää tekemättä kun aikaa kuluu niin paljon haaveilemiseen, ja jossain määrin suremiseen kun tietää että ihastus on toivoton.
Tuo ihastukseni on
A) Tietämäni perusteella jo varattu.
B) Liian vanha. En tiedä tarkkaa ikää, mutta arvioisin hänet noin vähän alle 30-vuotiaaksi. En usko että näin nuori (juuri ja juuri täysi-ikäinen) kolahtaisi hänelle.
C) Luulen että suhde ei olisi täysin hyväksyttävä, koska hän on opettajani.
En vain saa häntä mielestäni, hän on yksi viehättävimmistä ja kauneimmista tapaamistani naisista. Parhaimmat hetkeni tältä syksyltä ovat olleet kun olen puhunut hänen kanssa tai hän on hymyillyt mulle. Voisin katsoa häntä ja hänen upeaa hymyä vaikka koko päivän...Tämä on vain niin raastava fiilis. En tiedä mitä tehdä. En ainakaan voi kertoa, koska lopputulos on n. 99.99% varma, ja joutuisin aina häpeämään ja nolostelemaan kun tapaisin hänet jatkossa, vai mitä luulette? Mahdollisuudet taitaa olla aika heikot?
Vastaukset 10
Vanhimmat
jutun vastaavasta tilanteesta, jossa oppilas oli ihastunut maikkaan, ja sinnikkäästi piiritti tätä. Ikäeroa varmaan kymmenkunta vuotta. Jutun teon aikaan olivat naimisissa ja oli eka lapsi.
tossa viel se 0,01% mahdollisuus, joka kannattaa käyttää...:) KERRANHAN ME VAAN ELETÄÄN!!
Olet ihan oikeassa, ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. Ihastumiset tulevat ja menevät ja etköhän sinä löydä vielä oman ikäistäkin seuraa. Ero alle kaksikymppisen ja alle kolmikymppisen välillä on niin suuri henkisesti, että todennäköisyys ajatusmaailman kohtaamiselle on todella pieni. Sulla on elämä ihan alussa ja vastapuoli saattaa jo perheen perustamista suunnitella.. Niin, että ei taida tosiaan kannattaa yrittää mitään, vaikka täällä nämä yltiöromanttiset tyypit muuta väittävätkin.
Minulla on ollut tällainen toivoton ihastus päälle jo 10kk... Olemme tämän naisen kanssa hyviä kavereita, näemme monta kertaa viikossa ja hauskaakin ollaan yhdessä pidetty, mutta en ole kertonut tunteistani mitään. Nainen on varattu ja asuu miesystävänsä kanssa yhteisessä talossa.
Ajattelin pian kertoa tunteistani vaikka siitä tuskin mitään hyvää seuraa... Kaveruus taitaa olla sitten ohi, mutta jos mun olo olis sitten yhtään parempi.
todennäkösesti se nainen tietää sanomattakin. nainen yleensä huomaa ne merkit, joten ei siitä mitään hyvää seuraa, oikeessa olet.
jees, vaikka täällä osa sanoo, että kannattaa kokeilla, niin mielestäni unohda koko homma. hän on kuitenkin opettajasi ja joudut näkemään häntä vielä montamonta kertaa, ja niistä kerroista tulisi todella epämukavia jos menisit kertomaan tunteistasi hänelle. etsi itsellesi uusi ihastus, joka on enemmän ikäisesi ja ei ole opettajasi.
tiedän että sinua varmasti ärsyttää kun sinun ei kannata tehdä asian eteen mitään, mutta niinhän se on sinulle itsellesi parasta, ettet joudu nolostumaan aina ko. opettajan tunneilla.
Niinhän se taitaa olla... ikävä myöntää. Hänellä olisi varmasti vähintään yhtä kiusaantunut olla kuin mulla kun näkisimme jatkossa, siis jos kertoisin. Ymmärrän itsekin vaikka en haluaisi myöntää, tilanteen mahdottomuuden. Tuskin itsekään siinä mielessä katsoisin 18-19v tyttöjä enää kolmekymppisenä. Siitä huolimatta hän on niin vahvasti mielessä kokoajan, vaikka nyt pitäisi keskittyä vielä opiskeluihin ja kirjoituksiin, jotka ovat nyt mahdollisesti vaarassa tämän takia.
Olen onnekas siinä mielessä että olen luonnostaan melko supliikki ja se "porukoiden naurattaja". Saattaa kuulostaa naurettavalta muiden korvaan mutta päiväni on aina pelastettu jos juttelemme ja saan murjaistua jonkun hyvän läpän jolla saan hänet hymyilemään tai nauramaan, kuulostaa aika naurettavalta vai mitä? Onneksi on edes tämä pieni ilo...
Kommentoija alempana ehdotti että jos tekisin jonkunlaisen aloitteen sitten kun opiskelut on ohi? Olisiko järkevää kokeilla sellaista?? En tullut itse tuollaista edes ajatelleeksi.
Voit katsoa viimeisen kortin siinä vaiheessa, kun lopetat opiskelut ja tehdä silloin aloitteen. Nyt ei kannata tehdä mitään, koska käsittääkseni opettajat eivät voi alkaa seurustelemaan opiskelijan kanssa, vaikka haluaisivat. Nyt vaan kärsit ja nautit. :(
Noh, itse olen ihastunut semmoiseen vähän kuspiämieheen. Itsetietoinen ja kait -riittoinenkin, ärsyttävä ja samalla haluttava. Joka toinen päivä hän on ollut etäinen ja joka toinen päivä sitten tullut useasti juttelemaan ja (näin olen ihastuksissani toivonut havaitsevani) flirttailemaan. Hän varmasti tietää minun olevan ihastunut, antaa hieman löysää ja sitten kiskaisee takaisin luokseen... Ja taitaa seurustellakin tai vähintään on jotain säätöä muidenkin kanssa, fritsuja ainakin näkyi. Toivotonta. Ei hänestä ja minusta olisi mihinkään ja minä tiedostan sen kyllä, mutta silti en olla haluamatta häntä ja toivomatta, että hän olisikin oikeasti herkkä ja samanlainen kuin minä...
Välimatka ja loma tekee hyvää. Saa selvitellä rauhassa päätään ja toipua järjettömistä ihastuksistaan...
Itse alkaisin piirittämään ja yrittämään tosissani siinä vaiheessa kun opiskelut alkaa olla loppusuoralla eikä kauaa enää jouduta näkemään. Päätösjuhlissa pyytäisin naista treffeille. Jos siellä jänistäisin, ottaisin myöhemmin yhteyttä. Eikös opettajien yhteystiedot ole oppilaille julkisia? Näin et voi menettää mitään. Jos saat pakit, et joudu häntä enää näkemään. Voit vain voittaa ja ainakin olet yrittänyt ja voit siis olla ylpeä itsestäsi ja saat rauhan, kävi miten kävi. Ja ainahan on se mahdollisuus, että saat hänet. ;)