Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Luuk.18.html
Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."
Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti".
Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.
Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!
Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"
Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista".
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Luuk.18.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensin Jeesus puhuu lapsista. Lapsi uskoo ilman järkeilyjä. Samalla tavalla meidänkin tulisi uskoa - ilman aikuisen ihmisen mukamuka järkeilyjä ja ilman näkemistä. Jeesus sanoi Tuomaalle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Toisessa esimerkissä Jeesus keskustelee rikkaan kanssa. Hän on pitänyt käskyt, ja Jeesus näkee, että mies on jo "lähellä" Jumalan valtakuntaa. Mutta hänen kompastuskivi on rikkaus, joka nousee tärkeämmäksi kuin Jumala: raha on hänen Jumalansa. Onko Jeesus liian vaativa tässä? Sekin käy lukijan mielessä. Mutta ei, Jeesus on hyvin pahoillaan, hänen käy sääliksi miespoloista. Rikkaus on hänen jumalansa.
Mitä luulette, olisiko miehen pitänyt myydä ja jaella kaiken omaisuutensa pois? Jotkut ovat sitä mieltä. Ei, se ei ollut tarkoitus suinkaan. Onhan Raamatussa paljon rikkaita uskonmiehiä, Jumala suorastaan siunaan uskovaisia myös vauraudella. Tässä oli kysymys arvojärjestyksestä: Jumala ja hänen valtakuntansa ensin. Raha ja omaisuus ovat sivuseikka, sellainen sivuseikka, että niistä voisi vaikka luopua Jeesuksen tähden.
Kumpaa siis palvot Jumalaa vai mammonaa? Se oli Jeesuksen kysymyksen tarkoitus.
Miten nämä kaksi Jeesuksen esimerkkiä liittyvät siis toisiinsa? Sillä tavalla, että meidän tulee heittäytyä uskoon niinkuin lapsi, ilman järkeilyjä, ilman mitään ihmeitä. Samoin meidän täytyy olla valmiit luopumaan Jeesuksen tähden kaikesta muusta, vaikka eihän meidän todellisuudessa sitten tarvitse luopua, vaan saamme kahta enemmän kaikkea tilalle, kuten Job. Mutta meidän täytyy tehdä se "hyppy tuntemattomaan", se uskon hyppy, ja uskottava, että Isä ottaa meidät vastaan. Niinkuin pikkulapsi hyppää, ja uskoo, että isä kyllä ottaa vastaan, samalla tavalla. Eihän lapsikaan epäile, ettei isä ottaisi vastaan, miksi siis me epäilisimme? Onhan meillä niin paljon suurempi Isä!!
Ei olisi, vaan jos rikas olisi halunnut että hänellä olisi aarre taivaassa, hänen olisi pitänyt luopua siitä maanpäällä, mutta jos riittää ettei aarretta siellä ole, niin se rikkaus on nyt tässä. Ei kuningas Salomokaan jaellut rikkauksiansa pois, vaikka elikin uskossa, mokaten kerran ja taas nousten sieltä ylös takaisin uskon tielle...!
Tulee myöskin mieleen Job, joka kävi rankat kärsimykset läpi menettäen paljon, mutta sen kestettyään ne korvattiin hänelle moninkertaisesti...!
Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.
Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia (Kyykynen) ja kolmannelle nimen Keren-Happuk (Silmämeikkirasia).
Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.
Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.
Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Job.42.html