"ihanasta" pohjoismaisesta yhteistyöstä.
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Kotimaa/ketju/5473236/?page=2&perPage=20
Itse yritin olla vaihtarina 1970-luvun alussa Bostonissa. Olin suunnilleen perheen lemmikkiapinan kanssa saman arvoinen. Kaverina oli toinen suomalainen, joka teki aina niinkuin käskettiin. Itse olin 19 kun koulu Suomessa sujui hitaanlaisesti. Lopuksi perheen äiti keksi, että olin varastanut rahaa jostain perheen lippaasta, jota en ollut edes nähnyt. Silloinen ruotsalainen järjestö, nimi oli SIS tai jotain sinnepäin, innostui niin asiasta, että lähetti paluupostissa kotiin. Minulta ei kysytty mitään. Itsellä oli aivan riittävästi rahaa omaan käyttöön. SIS:n puolelta kohtelu mielivaltaista ja yksipuolista. Sanoin heille, että en ole matkustanut Bostoniin asti varastaakseni $20. Oli muitakin tavoitteita. Heidän mielestään en sopeutunut ko. maahan.
No nyt näin yli 30 vuoden jälkeen ko maassa voin sanoa, että ehkä en sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Asustelin pitkään myös Bostonissa ja hyvin on sujunut vuodesta 1978 lähtien rapakon takana! SIS organisaatio ei aikonut korvata mitään, koska minä olin aiheuttanut ongelmat. Vasta kun kirjaimellisesti olin vetänyt ko putiikin suomaisjohtajalta kravatin tiukemmalle, löytyi kassalipas ja korvausrahat laskettiin pennilleen käteisenä pöydälle välittömästi. Mutta se oli silloin 70-luvulla...
Yksityiskohtana mainittakoon, että ruotsalaiset asuivat hyvissä varakkaissa perheissä ja suomalaiset alueilla, joissa illalla ei uskaltanut yksin kadulla liikkua. Eläköön pohjoismainen yhteistyö!
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Kotimaa/ketju/5473236/?page=2&perPage=20
Itse yritin olla vaihtarina 1970-luvun alussa Bostonissa. Olin suunnilleen perheen lemmikkiapinan kanssa saman arvoinen. Kaverina oli toinen suomalainen, joka teki aina niinkuin käskettiin. Itse olin 19 kun koulu Suomessa sujui hitaanlaisesti. Lopuksi perheen äiti keksi, että olin varastanut rahaa jostain perheen lippaasta, jota en ollut edes nähnyt. Silloinen ruotsalainen järjestö, nimi oli SIS tai jotain sinnepäin, innostui niin asiasta, että lähetti paluupostissa kotiin. Minulta ei kysytty mitään. Itsellä oli aivan riittävästi rahaa omaan käyttöön. SIS:n puolelta kohtelu mielivaltaista ja yksipuolista. Sanoin heille, että en ole matkustanut Bostoniin asti varastaakseni $20. Oli muitakin tavoitteita. Heidän mielestään en sopeutunut ko. maahan.
No nyt näin yli 30 vuoden jälkeen ko maassa voin sanoa, että ehkä en sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Asustelin pitkään myös Bostonissa ja hyvin on sujunut vuodesta 1978 lähtien rapakon takana! SIS organisaatio ei aikonut korvata mitään, koska minä olin aiheuttanut ongelmat. Vasta kun kirjaimellisesti olin vetänyt ko putiikin suomaisjohtajalta kravatin tiukemmalle, löytyi kassalipas ja korvausrahat laskettiin pennilleen käteisenä pöydälle välittömästi. Mutta se oli silloin 70-luvulla...
Yksityiskohtana mainittakoon, että ruotsalaiset asuivat hyvissä varakkaissa perheissä ja suomalaiset alueilla, joissa illalla ei uskaltanut yksin kadulla liikkua. Eläköön pohjoismainen yhteistyö!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuskin löytyy yhtäkään osa-aluetta, missä pohjoismaisuus ei tökkisi suomalaisten kannalta.
Pos ja äkkiä tuosta omahyväisestä ja sulkeutuneesta skandiseurasta.
Kaikkein alentavinta on pyrkiä seuraan, joka ei pidä pyrkijää samanarvoisena.