Harry Potter-kirjasarjan viimeisen kirjan, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, filmatisoinnin osalta on tehty fiksu päätös ja viimeinen kirja on jaettu kahteen elokuvaan. David Yates toimii viimeistenkin elokuvien ohjaajana, aikaisemmin hän on ohjannut Potter-sarjasta Feeniksin killan ja Puoliverisen prinssin.
Kuoleman varjelukset 1 poikkeaa aikaisemmista elokuvista siinä, että se on rakennettu tukemaan ensi kesänä julkaistavaa Kuoleman varjelukset 2-päätösosaa. Ratkaisu antaa tilaa enemmän tarinankerronnalle ja hahmoille. Itse pidän tätä parhaimpana Potter-kirjojen elokuvasovituksena, vaikkakaan kirjoille yksikään Pottereista tehty elokuva ei pärjää. Tunnelmaltaan Kuoleman varjelukset on entistä synkempi, kun Tylypahkakaan ei ole elokuvassa tapahtumapaikkana. Kohtaukset Voldemortin ja kuolonsyöjien ympärillä ovat rakennettu hyvin aikuismaisiksi ja pelottaviksi. Huumoria ei silti, onneksi, ole elokuvastakaan unohdettu. Perheen pienimmille en silti elokuvaa suosittelisi.
Enää Potterin vauhdikkaita seikkailuita ei seurata Tylypahkan jännittävän lukukauden mittaisen taikaopetuksen ympärille järjestettynä. Dumbledore on kuollut, Voldemortin apulaiset soluttautuneet ministeriöön ja Voldemortin valta jatkuvasti kasvaa. Potter on täyttämässä 17-vuotta, mikä tarkoittaa, että vanha taika ei enää suojele Potteria Dursleyn perheen luona. Dumbledoren kuoltua Tylypahkakaan ei ole enää turvallinen. Harryn on päästävä piiloon Voldemortilta ja samalla etsittävä hirnyrkkejä, jotka tekevät Voldemortista kuolemattoman.
Tässä on lähtökohdat Kuoleman varjelusten ensimmäiselle osalle. Pitkä elokuva on rytmitetty tasaisesti, minkä voi kokea yllätyksettömyydeksi. Seitsemännessä osassa on myöskin selvää, että mikäli aiempia elokuvia ei ole katsonut ja/tai Pottereiden maailma ei ole muuten tuttu, niin tietyt tapahtumat ja asiat jäävät ymmärtämättä. Ja toisaalta, koska kyse on ensimmäisestä osasta, niin elokuvassa tapahtuu asioita, jotka selviävät vasta toisen osan myötä.
Temaattisesti elokuvassa kosketellaan ennen kaikkea luopumista Harryn, Hermionen ja Ronin näkökulmasta. Tarinaa kuljetetaan nyt henkilöiden voimin. Pakomatkalla nähdään esimerkiksi pitkiä, alakuloisesti virittyneitä dialogittomiakin kohtauksia, joista hienoimmassa se rikkoutuu radiosta soivaan biisiin. Pian Harry ja Hermione tanssivatkin hymyillen hetken verran unohtaen huolensa, kunnes musiikki lakkaa ja todellisuus palautuu ennalleen. Maininnan ansaitsee myös esimerkiksi taiteellisesti animaationa toteutettu Hermionen selostama Tarina kolmesta veljeksestä.
Juonellisesti asioita on oiottu suoremmiksi kuin miten ne kirjoissa esitetään, mikä ärsyttää kirjoja seuranneita, ainakin minua :), samoin henkilöhahmot ovat yksioikoisempia. Ehdottomasti kuitenkin katsomisen arvoinen ainakin Pottereiden ystäville. Ainakin elokuvassa on annettu nyt henkilöille riittävästi aikaa.
4 /5
Kuoleman varjelukset 1 poikkeaa aikaisemmista elokuvista siinä, että se on rakennettu tukemaan ensi kesänä julkaistavaa Kuoleman varjelukset 2-päätösosaa. Ratkaisu antaa tilaa enemmän tarinankerronnalle ja hahmoille. Itse pidän tätä parhaimpana Potter-kirjojen elokuvasovituksena, vaikkakaan kirjoille yksikään Pottereista tehty elokuva ei pärjää. Tunnelmaltaan Kuoleman varjelukset on entistä synkempi, kun Tylypahkakaan ei ole elokuvassa tapahtumapaikkana. Kohtaukset Voldemortin ja kuolonsyöjien ympärillä ovat rakennettu hyvin aikuismaisiksi ja pelottaviksi. Huumoria ei silti, onneksi, ole elokuvastakaan unohdettu. Perheen pienimmille en silti elokuvaa suosittelisi.
Enää Potterin vauhdikkaita seikkailuita ei seurata Tylypahkan jännittävän lukukauden mittaisen taikaopetuksen ympärille järjestettynä. Dumbledore on kuollut, Voldemortin apulaiset soluttautuneet ministeriöön ja Voldemortin valta jatkuvasti kasvaa. Potter on täyttämässä 17-vuotta, mikä tarkoittaa, että vanha taika ei enää suojele Potteria Dursleyn perheen luona. Dumbledoren kuoltua Tylypahkakaan ei ole enää turvallinen. Harryn on päästävä piiloon Voldemortilta ja samalla etsittävä hirnyrkkejä, jotka tekevät Voldemortista kuolemattoman.
Tässä on lähtökohdat Kuoleman varjelusten ensimmäiselle osalle. Pitkä elokuva on rytmitetty tasaisesti, minkä voi kokea yllätyksettömyydeksi. Seitsemännessä osassa on myöskin selvää, että mikäli aiempia elokuvia ei ole katsonut ja/tai Pottereiden maailma ei ole muuten tuttu, niin tietyt tapahtumat ja asiat jäävät ymmärtämättä. Ja toisaalta, koska kyse on ensimmäisestä osasta, niin elokuvassa tapahtuu asioita, jotka selviävät vasta toisen osan myötä.
Temaattisesti elokuvassa kosketellaan ennen kaikkea luopumista Harryn, Hermionen ja Ronin näkökulmasta. Tarinaa kuljetetaan nyt henkilöiden voimin. Pakomatkalla nähdään esimerkiksi pitkiä, alakuloisesti virittyneitä dialogittomiakin kohtauksia, joista hienoimmassa se rikkoutuu radiosta soivaan biisiin. Pian Harry ja Hermione tanssivatkin hymyillen hetken verran unohtaen huolensa, kunnes musiikki lakkaa ja todellisuus palautuu ennalleen. Maininnan ansaitsee myös esimerkiksi taiteellisesti animaationa toteutettu Hermionen selostama Tarina kolmesta veljeksestä.
Juonellisesti asioita on oiottu suoremmiksi kuin miten ne kirjoissa esitetään, mikä ärsyttää kirjoja seuranneita, ainakin minua :), samoin henkilöhahmot ovat yksioikoisempia. Ehdottomasti kuitenkin katsomisen arvoinen ainakin Pottereiden ystäville. Ainakin elokuvassa on annettu nyt henkilöille riittävästi aikaa.
4 /5
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.