TV2 ja 1 Kor.5:11

1.Kor.5:11
Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä,
jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Niin, kyllä varmasti tuo hyvä asenne pitää säilyttää erotettuihinkin kaikesta huolimatta:
" Sen vuoksi erotettuun pitäisi suhtautua niin kuin muihinkin kansojen ihmisiin,olla heille ystävällinen,kohtelias ja jossain määrin käyttää heihin aikaansakin jotta he voisivat tulla synnin tuntoon julistuksemme johdosta. "

Ja peruste erottamiselle pitäisi olla puhtaasti tämä herättelevä - eikä ikuinen hyvästi:

1. Kor. 5:5
Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi,
että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

Mielestäni uskonkirjat.net päivän tunnussana myös sivuaa aihetta ...

2.Tim.2:19
Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee".
20
Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta-ja hopea-astioita, vaan myös puu-ja saviastioita,
ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21
Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten,
pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
22
Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa,
jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
24
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan,
kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
25
hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen,
niin että tulevat tuntemaan totuuden

Jos joku on, että hän on eronnut, tahi syntisen elämän takia erotettu, niin olkoon hän kuin pakana, tahi buplikaani.

Sitten tuli selitys, mitä tällainen pakanan, tahi buplikaanin osa on, niin hän on rakkauden kohde.

ts. Kristuksessa rakastaa hänet elämän tielle.

Tällainen neuvo ja viisaus esitettiin ja varmasti Pyhässä Hengessä esitetty ohje.

Mutta raamattu, minkä lainaan tekstistäsi,

Raamatunkohtahan menee seuraavanlaisesti:
"...jos jotakuta SANOTAAN VELJEKSI,mutta hän on siveetön tai ahne,epäjumalanpalvelija,pilkkaaja,juomari tai riistäjä,älkää olko tekemisissä hänen kanssaan...."

Pistäkäämme nyt jalat maahan ja ilman kiihkoa mietitään.

Jos joku "tekee" syntiä, meidän ei pidä osallistua siihen syntiin, ts. olla tekemisessä hänen kanssaan.

Ei astuta pilkkaamaan, kuten täällä on tapana, ei astuta kaljakuppilaan kallistelemaan juomariksi itseämme.
Tahi astuta tielle, joka riistäisi lähimmäistä siinä osassa, minkä Jumala on lähimmäiselle luvannut.
*Sehän on riistoa, jos vaikka maksamme työnantajana palkkaa, joka ei kanna toiselle elantoa.
Tuossa eräs käyttää autokauppias hyväkseen erästä köyhää evl. kirkon uskovaa, haukkuu ja mäyhää hänelle ja teettää alipalkattua työtä. ts. tällaiseen ei pidä yhtyä, päinvastoin nuhdella.

Olisiko m.natt nyt sydämesi vapaa asian tiimoilta?

Sitten mennään raamattuun ja Jumalan tapaan kohdata niskoittelevia.

Eikös siellä Jumalalla ole ajatus, että hän hylkää ihmisen oppimisen tielle, että tulee niittämään, mitä kylvää ja palaa sitten takaisin, kun oppii.

Kyllä joskus pitää himokkaat jättää himoihinsa, sanan mukaan, minkä sille voi, eihän ne muutoin opi, kuin siitä, että maailma lyö ympäri korvia. Sitähän se maailma tekee.

Se on maailman rakkautta, se tappaa, raiskaa, varastaa, tekee kaikkensa, että maailman valtakunnan mittasuhteet tulevat täyteen sitä himoaan ja ahneuttaan.

Mutta siihen ei pidä yhtyä, vaan pysyä erossa.

Hei

Jumala haluaa pitää joukkonsa puhtaana ja synti on tarttuva tauti.
Siksi seurakunnat puuttuvat jos joku tahallisesti elää ns julkisynnissä.
Vanhan Testamentin aikaan lankesi kuolemantuomio, mutta tuskinpa tahattomasta erehdyksestä, vaan aina Jumala on kaikille parannuksen mahdollisuuden varannut.

Minusta tuossa on kysymys katumattomuudesta. 1 Kor 5:11.
Erehtyneen puolesta tehdään kaikki voitava ensin ja erottaminen on vasta viimeinen keino, silloin kun kaikki konstit auttaa on käytetty, eikä kaverilla aikomustakaan tehdä parannusta ja katua.

Raamatussa on maininta, en nyt muista ja viitsi etsiä, mutta luovuttaminen "saatanan kuritettavaksi"
Jokainen langennut siihen joutuu, uskova parka huomaa ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä tuhoon tai fiksaantua asioissa.
Jumalahan itse toisaalta varaa ulospääsyn vaikeuksista omilleen eikä salli kiusattavan enemmän kuin kestää.
En nyt hae tuohonkaan jaetta, enkä muista.

Siis kysymys Kor 5:11 on tapauksesta jossa kaikki voitava on tehty kaverin hyväksi, mutta hän on itsepintainen eikä käännyt väärinteoistaan pois, siis kadu ja tee parannusta.

Usein jos uskovainen lankeaa, hän lankeaa kunnolla ja ottaa hetken pätkän ennenkuin havahtuu miettimään missä kulkee. San 24:16.

Vasta aito synnin suru Jumalan edessä merkitsee katumusta joka johtaa parannukseen ja anteeksiantoon.
Ihminen siis voi toimia itsekkäistä syistä ajatellen "Mitähän Kalle ajattelee jos en tee parannusta" jne.
Aivan samoin kuin "Mitähän mummot ajattelee jos en korjaa seurakunnan aitaa?"
Vaikuttimet ovat itsekkäät. Ei lähimmäisen tai seurakunnan tai Jumalan hyväksi ja -rakkaudesta johtuen.

Siis erot merkitsevät vasta viimeistä mahdollisuutta hoitaa asiaa kun kaikki muu on tehty.
Kysymyshän on rakkaudesta. Kun perkele sitten riepottaa siviilissä jätkä pikkusen voi vimppana keinona alkaa miettimään.

"Syöminen ja seurustelu" veljen kanssa joka on nk. mainitaan ei merkitse että ihmisen pitäisi karttaa kuin ruttoa ja kirtää varmuudeksi vielä eri matkaa töihinkinm ettei tulisi vastaan.
Hänen puolestaan kyllä rukoillaan ja rakastetaan, mutta kyse on pitämisestä samassa arvossa tahallisesti synnissä eläjää joka itsepintaisesti haluaa siinä pysyä.
Raamattuhan varoittaa auraamasta peltoa jumalattoman kanssa aisaparina. Vaikeuksia ja ikävyyksiä tahtoo tulla liian tiiviin yhteistyön vuoksi vaikka sitä ei tahdottaisikaan.
Sama jos olet aviossa jumalattoman kanssa. Se sujuu monilla ainakin ulkoisesti hyvinkin, mutta aina jotakin on, kiistelyä rahankäytöstä tai pääsevätkö lapset kauhuleffaan vai luistinradalle.
SElivä sopimuksia täytyy tehdä, mutta pikku takkuamista joskus joista voi tulla suuriakin vaikeuksia.
Jotkus osaavat hoitaa ja sopia rajat parisuhteissa ettei käy liiaksi taakaksi ja vaikeaksi.

Rakkaudesta aina on kyse kristinuskossa, mutta on vaara alkaa antamaan toiselle periksi, ja nuo vaarat on hyvä tiedostaa. Siksi jatkuvasta oleskelusta veljen kanssa joka tahallisesti tekee jotakin muuta kuin mitä usko vaatii, on kysymys synnin tarttumisen vuoksi.
Ei se tarkoita tapaamatta ättämistä, halveksuntaa tai vihaamista tai totaalista hylkäämistäkään joissakin rajoissa jos toista auttaa voi uskon asiassa.
Jeesus söi juoppojen kanssa jos ajatteli pystyvänsä auttamaan heitä evankeliumin asiassa, sen verran ja ajan- ei juopottelun vuoksi.

Jos rakkaus auttaa toisen ja tarvitsee sitä yleensäkin, jne, pitää käyttää järkeä ja ymmärtää mistä kyse jos ajatellaan lähimmisen rakastamista ja vaaraa joutua houkutelluksi mukaan syntiin tai vaaraa ikävyyksistä yhteisissä aisankannatusjutuissa.

Tällaisia ajatuksia minusta asian tulee herättää ja miettiä ja aina ollaan tapaukohtaisissa asioissa, ei voida mitään ehdottomien rajojen sääntöjä tässä asiassa laatia.

Aisankannatus uskottoman kanssa vie helposti mukaansa tavalla tai toisella lankeemuksen ja luopumuksen teille. Saatana punoo juonensa ettei sitä edes huomata.

Pitää huomoida myös ottaako kaveri osaa srk elämään. Kellään ei ole mitään mahdollisuuksia vinkua yhtään mitään jos ei ole mukana seurakunnassa. Vaatimukset koskevat niitä jotka siellä mukana ovat ollakseen seurakunnassa ja sen toiminnassa.

Keskustelupalsta ei ole seurakunta eikä tänne virkoja perusteta kuin piilossa oleva sheriffin virka korkeintaan ja siinä on ylläpitäjän sääännöt, ei seurakunnan eikä kirkon-.

jari

Hei

Asiassa pitää huomioida että kristinuskossa on kyse rakkaudesta.
Synti on tarttuva tauti, johon perustuu tuo jakeesi ja totta, mutta asiassa pitää huomoida kohtuuden rajat.

Muista että Jeesus söi ja joi juoppojen kanssa kun hän teki sen evankeliumin vuoksi auttaakseen heitä.
Vain sen hetken ja sen ajan.
Jeesus ei siis jäänyt mässäilemään, ja alkoholista ei kyse ollut Jeesus ei sellaisiin voinut koskaan koskea kuin eivät muutkaan kristityt siihen aikaan, mutta ei hän jäänyt jumalattomien kanssa ilojuhliin ja mässäilemään sellaisen vuoksi, vaan vaikuttimena oli aina ihmisen auttaminen ja evankeliumin hyöty.

Ei siis voida kuvitella että pitäisi olla erossa kuin spitaalisesta ja suunnitella työmatkakin niin ettei toinen vastaan tule.

Kyllä aasit kuopasta nostaa saa sapattina, rakkauden lait määräävät, rakkauden lait myös merkitsevät sen että synti on tarttuva tauti että jossakin pitää kuitenkin rajaa vetää. Jumala haluaa joukkonsa säilyvän puhtaana, därför.

Siis syö juoppojen kanssa ja eronneiden veljien kanssa niin kauan kun näet siitä olevan hänelle hyötyä.
Älä viiniin, olueen ja pontikkaan vaan koske. Jeesuskaan ei olisi niin tehnyt. Siinä menee harkinta jeesuksillakin.

jari

"...jos jotakuta SANOTAAN VELJEKSI,mutta hän on siveetön tai ahne,epäjumalanpalvelija,pilkkaaja,juomari tai riistäjä,älkää olko tekemisissä hänen kanssaan...."

puhuu siitä, että jos jokin seurakunnan sisällä oleva henkilö toimii edellämainitulla tavalla, niin häntä tulee karttaa??

Jos siis esim seurakunnan " saarnaaja" esim halluaa suurimpana motivaationaan olla äänessä, että ihmiset häntä katselisivat...

Tai jos seurakunnan rahastonhaoitaja hamuaaa jonkun kuolleen lesken omaisuutta seurakunnalleen...


Tai seurakunnan pmusiikinopttaja kopeloii poikia...


En teidä toteutuuko tuo kohta adv kirkosssa


Ehkä päinvastoin