Te kiistelette Jeesuksen jumaluudesta, te siteeraatte Raamatun jakeita, joilla ei ole totuuden kannalta mitään merkitystä. Te teette niin vain vaikuttaaksenne viisailta ja todistellaksenne epätoivoisesti itsellenne olevanne joitakin ihmeen "uudesti syntyneitä". Anteeksi vain, mutta te KAIKKI olette eksyksissä ja "viheltelette" peittääksenne hämmennyksenne. Te uskottelette olevanne pelastettuja, mutta sydämessänne epäilette sitä. Tämä epäilys saa teidät mätkimään toisiannne Raamatun jakeilla.
Te siis kiistelette kaikesta muusta, mutta ette koskettele sanallakaan sitä mikä on tärkeintä:
Jeesuksen opetusta! Mitä hän opetti, mikä oli opetuksen ydin?
Jättäkää Raaamatun syynääminen ja yrittää edes hetki miettiä sitä. Joku teistä, joku onnellinen, SAATTAA oivaltaa jotain, mikä tekee vapaaksi. Sanoin "joku teistä", koska tiedän, että suurin osa HALUAA jatkaa väärään suuntaansa eli kohti entistä suurempaa pimeyttä, vain siksi koska ei millään kykene luopumaan itsekkyydestään.
Jeesus opetti itsekkyyden vastakohtaa. Itsestä luopumista. Se on: RAKKAUTTA.
Mitä te käsitätte rakkaudella? Tiedättekö siitä MITÄÄN? Siis yhtään mitään?
Jos ette muuta keksi, te otatte toiseksi viimeisimpänä esimerkkinä äidinrakkauden. Tiedättekö mitä? Se ei OLE RAKKAUTTA LAINKAAN. Te otatte viimeisimpänä esimerkiksi rakkauden Jeesukseen. Tiedättekö mitä? Sekään ei ole rakkautta.
Rakkaudella EI OLE KOHDETTA.
Jos äiti "rakastaa" lapsiaan, miksi hän ei rakasta yhtä paljon MUIDEN lapsia? Mikä tekee hänen OMISTA lapsistaan parempia kuin muiden? Äidin itsekkyys. Millä oikeudella äiti luokittelee lapsensa paremmiksi, rakastettavimmiksi? Itsekkyytensä vuoksi. Itsekkyys ei tiedä rakkaudesta mitään - rakkaus on sen vastakohta. Missä on itsekkyyttä, siellä ei koskaan ole rakkautta.
Kun äiti "rakastaa" omia lapsiaan, mutta EI muiden, on kyseessä aivan samalainen itsekäs ja suvun säilymiseen tarkoitettu vaisto, kuin vaikkapa simpansseilla. Simpanssiäiditkin suojelevat ja hellivät omia jälkeläisiään, mutta hyvin usein jopa tappavat muiden jälkeläiset. Rakkautenne on siis simpanssin itsekästä vaistoa, ei sen enempää. Älkää siis puhuko rakkaudesta.
Kun höpötätte rakkaudestanne Jeesukseen, pyysikö hän teitä rakastamaan itseään?
Eikö hän sanonut: "Rakasta lähimmäistäsi NIIN KUIN ITSEÄSI (siis saman verran kuin itseäsi).
Eikö hän sanonut: "Rakasta vihamiestäsi". Hän sanoi näin, koska viha on itsekkyyden ilmenemismuoto ja itsekkyys taas on rakkauden vastakohta. Teettekö näin? Rakastatteko vihamiestänne? Ette taatusti. Ette rakasta edes lähimmäistänne. Te VAIN PUHUTTE RAKKAUDESTA, ette koskaan rakasta.
Rakkaudella ei siis ole kohdetta. RAKKAUS VAIN ON. Samalla tavoin kuin kukan tuoksu, joka ei kohdistu valikoidusti joillekin, vaan se tuoksuu KAIKILLE. Rakkaus ei valikoi, se ei voi valikoida. Jos valikointia tapahtuu, kyseessä on rakkauden vastakohta, itsekkyys - ja missä itsekkyyttä on, siellä ei ole rakkautta.
Ymmärsittekö sanaakaan? Todennäköisesti ette. Siksi säälin teitä.
Te siis kiistelette kaikesta muusta, mutta ette koskettele sanallakaan sitä mikä on tärkeintä:
Jeesuksen opetusta! Mitä hän opetti, mikä oli opetuksen ydin?
Jättäkää Raaamatun syynääminen ja yrittää edes hetki miettiä sitä. Joku teistä, joku onnellinen, SAATTAA oivaltaa jotain, mikä tekee vapaaksi. Sanoin "joku teistä", koska tiedän, että suurin osa HALUAA jatkaa väärään suuntaansa eli kohti entistä suurempaa pimeyttä, vain siksi koska ei millään kykene luopumaan itsekkyydestään.
Jeesus opetti itsekkyyden vastakohtaa. Itsestä luopumista. Se on: RAKKAUTTA.
Mitä te käsitätte rakkaudella? Tiedättekö siitä MITÄÄN? Siis yhtään mitään?
Jos ette muuta keksi, te otatte toiseksi viimeisimpänä esimerkkinä äidinrakkauden. Tiedättekö mitä? Se ei OLE RAKKAUTTA LAINKAAN. Te otatte viimeisimpänä esimerkiksi rakkauden Jeesukseen. Tiedättekö mitä? Sekään ei ole rakkautta.
Rakkaudella EI OLE KOHDETTA.
Jos äiti "rakastaa" lapsiaan, miksi hän ei rakasta yhtä paljon MUIDEN lapsia? Mikä tekee hänen OMISTA lapsistaan parempia kuin muiden? Äidin itsekkyys. Millä oikeudella äiti luokittelee lapsensa paremmiksi, rakastettavimmiksi? Itsekkyytensä vuoksi. Itsekkyys ei tiedä rakkaudesta mitään - rakkaus on sen vastakohta. Missä on itsekkyyttä, siellä ei koskaan ole rakkautta.
Kun äiti "rakastaa" omia lapsiaan, mutta EI muiden, on kyseessä aivan samalainen itsekäs ja suvun säilymiseen tarkoitettu vaisto, kuin vaikkapa simpansseilla. Simpanssiäiditkin suojelevat ja hellivät omia jälkeläisiään, mutta hyvin usein jopa tappavat muiden jälkeläiset. Rakkautenne on siis simpanssin itsekästä vaistoa, ei sen enempää. Älkää siis puhuko rakkaudesta.
Kun höpötätte rakkaudestanne Jeesukseen, pyysikö hän teitä rakastamaan itseään?
Eikö hän sanonut: "Rakasta lähimmäistäsi NIIN KUIN ITSEÄSI (siis saman verran kuin itseäsi).
Eikö hän sanonut: "Rakasta vihamiestäsi". Hän sanoi näin, koska viha on itsekkyyden ilmenemismuoto ja itsekkyys taas on rakkauden vastakohta. Teettekö näin? Rakastatteko vihamiestänne? Ette taatusti. Ette rakasta edes lähimmäistänne. Te VAIN PUHUTTE RAKKAUDESTA, ette koskaan rakasta.
Rakkaudella ei siis ole kohdetta. RAKKAUS VAIN ON. Samalla tavoin kuin kukan tuoksu, joka ei kohdistu valikoidusti joillekin, vaan se tuoksuu KAIKILLE. Rakkaus ei valikoi, se ei voi valikoida. Jos valikointia tapahtuu, kyseessä on rakkauden vastakohta, itsekkyys - ja missä itsekkyyttä on, siellä ei ole rakkautta.
Ymmärsittekö sanaakaan? Todennäköisesti ette. Siksi säälin teitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vain YKSI pelastava usko ja sen toi tänne Jumalan ainoa Poika, joka täytti kaikki profetiat ja koko lain ja Häneen uskovat saavat kasvaa rakkauden lakiin, joka pitää sisällään ikuisen lain, eli Jumalan omalla sormella kirjoittamat kymmenen käskyä. Kun käskyt pysyvät voimassa, ei ihminen voi tehdä mitään pahaa ja ne pysyvät voimassa vain rakkaudessa.
Ja Raamattua tuntematon! Ei voi tietää Jeesuksen opetusta, ei voi tuntea Jeesuksen rakkautta ilman että tuntisi itse Jeesusta jos ei tunne Raamattua.Sokea ei voi sokeaa taluttaa.Siinä olet oikeassa että pelkkä puhe rakkaudesta ei riitä,sen täytyy näkyä tekoina.Lähimmäistä voi tietysti rakastaa ilman Jumalan ja Jeesuksen tuntemustakin.Oikea usko näkyy myös siinä että rakastaa myös vihamiestäkin ja sellaisia ihmisiä joiden Raamatun vastaisia tekoja ei hyväksy.Ei ole myöskään Raamatun mukaista rakastaa vain "valjiä ja sisaria" jotka ovat samassa uskossa,se on lahkolaisuutta.Ihan oikein kyselet puhtaan pyyteettömän rakkauden perään.
Uskomalla siihen Mitä Jumalan Sana sanoo voi kasvaa uskossa ja tämän kautta tulla tuntemaan Jeesuksen ellei tunne Jeesusta ei ole hänen antamaa rakkauttakaan. Rakkaudesta meitä kotaan hän kasvattaa rakkauteen.
Jeesus tulee olla etumaisella sijalla sitten itsensä rakastaminen ja, kun pystyy rakastamaan itseään pystyy myöskin lähimäistään rakastamaan pyyteettömästi. Kaikki eivät ole rakastettavia, kuten vanhemia kukaan ei saanut valita ja heitä tulee rakastaa sellaisena, kun he ovat. Jopa pyytäen erikois rakkautta taivaasta.
Näin on myös lähimäiset ja viholliset he eivät aina ole teoiltansa rakkauden arvoisia ja silti meidän tulee heitäkin rakastaa, jotta kokoaisimme tulisia hiiliä heidän päänsä päälle.
Rakkaus ei ole helpo silloin, kun vastapuoli osittaa vihamielisyyttä itseä kohtaan. Siitä tunnistaakin itsessä Jumalan rakkauden, ettei se särje vaan kokoaa.
Jumalan rakkaus on ihmeellinen se kantaa niinäkin päivinä, kun itsellä on vaikeaa. Jeesus ei hylkää ei jätä on pitkämielinen ja kärsivällinen meitä kohtaan.
Voin vain todeta ihmellinen olet sinä Herra, joka vain lisäät rakkautta, kun sitä pyydämme.