Opiskelen sosiaalityötä Itä-Suomen yliopistossa ja teen Pro gradu -tutkielmaa 1990-luvun laman aikana lapsuudessaan huono-osaisuutta kokeneiden kokemuksista. Gradussa tarkastelen lapsuuden huono-osaisuuden kokemuksen vaikutusta myöhemmin elämässä.
Pyytäisin Sinua 1990-luvun laman aikana lapsuudessasi huono-osaisuutta kokenut kirjoittamaan oman tarinasi.
Kerro ainakin:
Minkälaista huono-osaisuutta koet kokeneesi lapsuudessasi laman aikana (lamasta johtuen) (taloudellista, sosiaalista, perheen ilmapiiri, perheenjäsenten väliset suhteet ym) ?
Minkälaisia menetyksiä tai muutoksia (jos minkäänlaisia) koit lapsuudessasi laman aikana (lamasta johtuen) ja kuinka menetykset vaikuttivat sen hetkiseen elämäntilanteeseesi?
Miten kuvailisit aikaa kotona lapsuudessasi laman aikana? (ilmapiiri, suhteet perheenjäseniin ym.)
Kuinka (jos millään tavoin) lama-ajan huono-osaisuuden kokemus lapsuudessa on vaikuttanut elämänkulkuusi ja aikuiselämääsi?
Koetko olevasi huono-osainen ja jos koet, johtuuko se mielestäsi lapsuudessasi laman-aikana kokemastasi huono-osaisuudesta?
Vastauksesi voit lähettää rälle keskustelupalstalle tai sähköpostitse minulle osoitteeseen [email protected]
Mahdolliset tunnistetiedot vastauksissa häivytetään siten, että tunnisemattomuutesi säilyy täysin.
Kiitos vastauksestasi!
Pyytäisin Sinua 1990-luvun laman aikana lapsuudessasi huono-osaisuutta kokenut kirjoittamaan oman tarinasi.
Kerro ainakin:
Minkälaista huono-osaisuutta koet kokeneesi lapsuudessasi laman aikana (lamasta johtuen) (taloudellista, sosiaalista, perheen ilmapiiri, perheenjäsenten väliset suhteet ym) ?
Minkälaisia menetyksiä tai muutoksia (jos minkäänlaisia) koit lapsuudessasi laman aikana (lamasta johtuen) ja kuinka menetykset vaikuttivat sen hetkiseen elämäntilanteeseesi?
Miten kuvailisit aikaa kotona lapsuudessasi laman aikana? (ilmapiiri, suhteet perheenjäseniin ym.)
Kuinka (jos millään tavoin) lama-ajan huono-osaisuuden kokemus lapsuudessa on vaikuttanut elämänkulkuusi ja aikuiselämääsi?
Koetko olevasi huono-osainen ja jos koet, johtuuko se mielestäsi lapsuudessasi laman-aikana kokemastasi huono-osaisuudesta?
Vastauksesi voit lähettää rälle keskustelupalstalle tai sähköpostitse minulle osoitteeseen [email protected]
Mahdolliset tunnistetiedot vastauksissa häivytetään siten, että tunnisemattomuutesi säilyy täysin.
Kiitos vastauksestasi!
Vastaukset 27
Vanhimmat
niin olet varmasti syntynyt tuohon aikaan jolloin olit lapsi itse.. kyllä sinun pitäisi siitä tietää itsekin.
myös vanhempia henkilöitä. Kaikki perheet eivät olleet huono-osaisia edes laman aikana. Ne perheet olivat, joissa vanhemmat jäivät työttömiksi.
Kiitoksia vastauksistanne. Valitettavasti vaikka itse olisinkin huono-osaisuutta laman aikaan lapsuudessani kokenut, se ei ole riittävä aineisto tutkimukseeni. Tämän vuoksi pyydänkin Teiltä kokemuksianne.
Mukavaa joulun aikaa ja kiitoksia jo etukäteen mahdollisista kirjoituksistanne
vanhemmilta molemmilta työ ja autot omaisuus, kaikki meni kun pankit pelastettiin. Sitten vanhemmat erosivat eli perhe hajosi, ja neljä lasta ja äiti asu yksiössä jotta saataisiin edes ruokaa. Nyt ei ole mitään jäljellä muuta kun velkaa edelleen talosta jota ei ole ollut 14 vuoteen, mutta aina vaan velkaa riittää ja köyhyyttä.
Äiti edelleen työtön ja sairas, ei pysty töihin, isä hulttio... lapset koulussa edelleen...opiskelee.
Lama vei meidän perheen perikatoon, mutta pankit pelastui ja kaikki rikkaat jotka saivat velat anteeksi.
Lapsina ei ollut edes kunnon vaatteita eikä kunnon ruokaa meillä. Onneks pankit ja rikkaat pelastui eikä heillä ollut hätäpäivää.
Meillä lapset vuorottelivat ulkona kun ei ollut kaikilla edes talvivaatteita. Ruuat puolitettiin ja ilta ja aamupaloja ei ollut. Äiti tuskin söi koskaan mitään. Mutta pankit ja rikkaat pelastui, siksi meidän perhe oli tosi köyhä, jotta pankit ja rikkaat pelastuivat.
Köyhä antaa vähästäkin. Äiti edelleen työtön ja erittäin sairas, asuu yksiössä ja me lapset viemme hänelle ruokaa kun hänmakselee velkaa omasta rakentamasta talosta kun isä onhulttio eikäh oida velvollisuuksiaan. Emme isää ole nähneet vuosikymmeniin. Onnekis pankit ja rikkaat pelastui, muista veronmaksajista viis.
Kiitos vastauksestasi. Tarinasi jakamisesta on paljon hytötyä tutkimukseeni ja olen kiitollinen että sen jaoit. Mikäli haluat enemmänkin kirjoittaa minulle kokemuksestasi ja elämänkulustasi, olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan.
Onnellista joulun aikaa sinulle!
Me muutettiin vuonna 1995 vuokrarivarista omakotitaloon Espooseen, koska silloin meillä vihdoin oli varaa ostaa oma talo. Menin silloin ekalle luokalle. Asian kääntöpuoli on tietysti, että joidenkin piti myydä talonsa halvalla, ja se joidenkin ahdonko on vähän kaivertanut omaatuntoa, mutta minulle jäi se käsitys että se perhe, jolta me ostettiin talo, oli kuitenkin tyytyväinen että saivat talonsa myydyksi.
Meillä iskä oli it-alalla töissä ihan normilla keskipalkalla ja äiti kotona. Pikkuveli syntyi kun oltiin muutettu. Varmaan aika pienellä rahalla tultiin toimeen, mutta ruokaa oli säännöllisesti ja soittoharrastuksiin oli rahaa. Valokuvissa meillä oli kauniita vaatteita, mutta pihalla yleensä käytettiin jotain serkuilta pieneksi jääneitä. Suuret tulot ei mun mielestä ole tärkeitä vaan säännölliset tulot ja ennakoitavuus, ja että osaa ottaa sen verran lainaa minkä voi maksaa takaisin. Mun vanhemmilla ei enää ole asuntolainaa jäljellä. Mulla ei ole opintolainaa, mutta kyllä mä meinaan ottaa asuntolanaa sitten kun on muutto edessä opiskelija-asunnosta. Se käsitys mulle on jäänyt, että työpaikka on tärkeä: jos menee työ niin sitten menee huonosti. Oman opiskelualani olen valinnut pitkälti sen mukaan että on töitä tiedossa, eli opiskelen hoitoalaa. Opiskelun ohessa olen myös töissä ja olen pitänyt hyviä suhteita työnantajiin.
Kiitoksia sinullekin kovasti tarinasi jakamisesta! Kuulostaa siltä, että sinulla oli laman aikaan positiivisiakin kokemuksia, eikä siitä ole syytä ottaa minkäänlaista huonoa omaatuntoa! Paljon lama heitteli, joitakin positiivisemmin, joitakin negatiivisemmin. Hyvä kuulla, että sinun kokemuksesi ei ole kokonaisvaltaisen ahdistava.
Oikein lämmintä Tapaninpäivää Sinulle!
20 v sitten eikä ollut varaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Nyt on niskat kipeet, jalat ja kädet. Olen ollut 20 v työtön lamasta lähtien.
Ei ole mitään, hyvä kun ruokaa saa. Mies löysi 30 v vanhemman naisen, rikas on hän, minä ketkuttelen 300 e korvauksilla josta maksan vuokran omavastuun ja sähkön ja veden sekä ruoan joka riittää voin muutamaksi päiväksi. Totisesti olen pulassa. Onneksi naapuri käy leipäjonossa joten mulle hän tuo myös ruokaa koska en voi jalkani takia kävellä pitkiämatkoja ja kun ei ole kuin lenkkarit.
Mutta eiköhän tästä vielä selvitä, sillä lottona eurolla joka viikko. Sitä olen harrastanut 30 vuotta, mutta en ole vielä saanut mitään, kohta tärähtää.
Laiskat putoaa aina.
Kerropa, mitä sinä olet tehnyt muuta kuin spämmännyt netissä viimeiseen seitsemään vuoteen? Minusta se on laiskuutta, kirjoittelusi määrä on ymmärrettävää vain, mikäli olet liikuntakyvytön ja täysin palveltava. Ei kellään muuten ole noin paljon aikaa moiseen.
yritykset joilla meni hyvin lopetti suomessa ja menivät halpamaihin. Meni 2 työpaikkaa(toinen elektroniikkaalan työ.).
Sos. ja terv.hoitoalan suojatyö palasi ainooksi työksi ja sitä sarkaa piisaa.Sarkaa myös itsellä *mm.moniosaajana vauvasta-vaariin*.työkokemusksia monesta.Kaikistako koulutetaan kys.alalle ja myyjiksi??ei kehvata!ennen sekin työ oli kutsumus työ nyt pitäs tuottaa??miten?kiirekkö sanelis senkin työn ei onnistu.Muut työt tekee kiina ja halpa maat?missä meidän omat yrittäjät on??ei kannata kuuluu monesta suusta!kannataa maleksia mieluummin kuin tehdä työtä sanoo monikin.Verotus on epäoikeuden mukainen..selityksiä piisaa, veroja veron jälkeen se on totta.Heti kukkarolle pyrkii se AHNE rikas!laki..tai muu ,korotettu maksu, vero.
Tässä omassa työssä sit näkikin sen huonovointisuuden kuinka *lapset säästi*, perheet menetti talonsa jne.
Surullisia tarinoita hyvin hyvin paljon.
Herrat ne lihotti kukkaroaan ja samalla tiellä ollaan, nyt monet tänkin alan kunnat jne alkaa säästämään lomautuksia tiedossa ja pakkolomia ensi talvelle suunnitteilla??!kuntien talous menee kuralle.NYT UUSI KEINO..saadaan tilastot näyttämään hyville lisätään maksuja!!???pakko maksamista.Sitä on monessa pakollisessa sillä suomessahan on maksettava!jos aikoo elää!
Oikeus työhön joka ihmisoikeus!on viety:kun tein aikoinani omaa sosiaalityön koetta.Juteltiin asioista mm.
Kukaan ei ole haastanut oikeuteen suomenvaltiota TYÖN VIEMISESTÄ!!työstä se leipä tulee mutta jos sitä EI OLE!?!kaikille pitäs taata TYÖ!jostaa saa palkan jolla elää, ei enää 3-4 työpaikkaa että saa laskunsa maksetuksi.
JUURI NUO PERHEET MITKÄ MENETTI KAIKEN:isä ja äiti painaa ainakin kahdessa työssä!edelleen.Ei suomessa avio/avo ..pari saa tukia ja toisen oikeus esim työttömyyspäivä rahaan viedään kun toinen tienaa vähänkin rahaa.Yhden palkalla ei suomessa tule toimeen!perhe jos on??Kukaan ei sos.luukulle mielellään mene.
Lapset ja nuoret ne voivat huonosti v.90 ja edelleen.Keinot vähissä kun koko suomi voi huonosti!miljoona köyhää kaikki ei siellä ruokajonoissa voi käydä!mutta elävät alle eun.köyhyysrajan ja ASIOLLE EI TODELLA TEHDÄ MITÄÄN!!!tuet loukuttaa ihmisiä!kansalaispalkka olis hyvä asia jokaiselle 1000e vaikka .Sitten verotus isotuloisille erilainen alkaen 60 t e/v ansioista.Pienipalkkaisen verotus voisi olla 10%keskituloisen 20%ja isotuloisen 25%alkaen porrastetusti.Elämme edelleen riistoaikaa kun rikas köyhän pöydässä syö sitä samaa kuin ennekin.Verolle pistetiin jos sait viljaa enempi tänä vuonna..rikas söi heti kaiken pöydästä.
Keksituloinen joutuu kovin usein köyhyys loukkuun työnteko ei kannata, jos perhellinen.Ero ainoa vaihtoehto ja mitä siitä seuraa lapsille miettikääs sitä..entä aikuisille.Nyt on nähtävissä jo parisukupolvea joilla ei töitä tuleeko kolmas ja 4s kin sukupolvi???huolestuttavaa.
Onnea opinnoille!toivottavasti saamme viisaita tulevaisuuden sos.työntekijöitä ja päättäjiä.
Niin että kaikille tässä maailmassa on hyvä elää ja olla.Monikin ihminen kokee elämän rankaistuksena, helvettinä ja ei elämisen arvoisena tässä ajassa.Mikä tässä ajassa mättää?
Kiitoksia ajatuksia herättävästä viestistäsi. Mitä ikäluokkaa itse edustat? Koetteliko lama sinua lapsuutesi aikana, vai oletko sitä ikäluokkaa joka taisteli työllisyys ym ongelmien kanssa nuoruutensa aikana lamasta johtuen?
Rauhallista Tapanin päivää myös Sinulle ja kiitoksia onnen toivotuksista!
Äitinä koettua..Tyttäreni aloitti yliopisto-opiskelunsa juuri kun lama kaatoi yrityksemme. menetimme takausten vuoksi omakotitalomme ja muunkin omaisuutemme. Mieheni lähti ulkomaille töihin ja minä hänen mukaansa. Tytär opiskeli raivokkaasti ennätysajassa tutkintonsa valmiiksi ja sai työpaikan,jossa on viihtynyt tähän asti. Kaunaa hän kantaa jollakin tavoin siitä, ettei saanut tarpeeksi rahallista tukea meiltä opiskeluaikanaan. Nyt asiamme on taloudellisesti hyvin, samoin tyttärellä on maallista mammonaa aivan tarpeeksi. hänellä on vain kova tahto pärjätä omillaan ja tunne-elämältään hän on kovettunut muita kohtaan. Kukaan ei saa ruikuttaa osaansa, kaikkien tulee pärjätä omillaan.
Eipä me juuri kukaan muutkaan saatu rahallista tukea kotoa, jotka opiskelimme 90-luvulla.
Eräskin opiskelukaveri joutui maksamaan opintolainastaa vanhempiensa ylisuurta asuntovelkaa. Otti siis opintolainan vanhempiensa vuoksi, vaikka ei itse olisi tarvinnut kun kävi opintojen ohessa hanttihommissa. Vanhemmat toki ovat maksaneet sitä lainaa pois, mutta olihan se suuri opintolaina silti pitkään este tuon opiskelijan asuntolainan ottamiselle. Oma kotinikin oli niin köyhä, että että en edes odottanut mitään rahallista tukea yh-äidiltäni tai alkoholisti-isältäni. En kuitenkaan joutunut lukukausien aikana käymään töissä. Kesätöillä ja opintotuella pärjäsi Helsingissä 90-luvulla ihan hyvin, ja pystyi bilettämään ja vähän matkustelemaankin.
Luultavasti tyttäresi on vaan tuntenut olonsa hylätyksi ja kokenut tulevansa omillaan toimeen liian varhain, jos syyttää että ette tukeneet häntä riittävästi. Ehkä hän oli turvaton ja kaipasi muuta tukea kuin rahaa, mutta ei osaa pukea sitä sanoiksi.
Kuitenkin, itsekin olen sitä mieltä, että ei pidä ruikuttaa (eikä aikuisen lapsen myöskään tule kerjätä vanhemmiltaan - terveiset tyttärellesi), koska meillä on tukijärjestelmät olemassa. Vanhemmat osallistuvat tukemiseen parhaiten maksamalla veronsa. Aivan varmasti ne tuet on mitoitettu ja laskettu moneen kertaan eri ammattilaisten toimesta niin, että niillä pärjää. Jos ei rahat riitä, niin pitää laskea kulutustasoa.
Minä kiitän nöyrästi mielipiteestäsi, olen ahdistuneena kantanut tätä taakkaa ja yrittänyt luoda yhteyttä tyttäreeni. huom. me emme saaneet häneltä mitään hyötyä, päinvastoin yritimme vähistätuloistamme häntä auttaa.
OIjoi sitä yltäkylläisyyden aikaa ennen lamaa. Opiskelin yliopistolla ja tein pätkätöitä palvelualalla .Työtä oli niin paljon kun jaksoi tehdä, yleensä pääsi heti töihin kun käveli ovesta sisälle. Helsignissä muistaakseni oli työttömyysprosentti joitan 2 %.
Ansioisidonnaiseen työssäoloehtoon riitti 6kk töitä. Senhän teki hulluna töitä ja sai hyvän korvauksen. Kotiseudultani pohjoisesta pojat lähti etelään 6kk tienaamaan ja kun työssäoloehto oli täynnä, siirryttiin kotiseudulle työttömänä ansiosidonnaiselle metsästelemään ja kalastelemaan.
Opiskelu ja läsnäolo yliopistolla ei suinkaan estänyt ansiosidonnaisen nostamista, joka mulla olikin huomattavasti parempi kuin joku opintotuki. Työssäoloehdon sai helposti kerättyä kasaan, kun opiskelukuukaudet vielä venyttiv'ät tarkastelujaksoa.
Sovitellusta päivärahasta ei ollut puhettakaan. Kävin työssä pe-illasta ja su-iltaan, sain palkan käteen ja maanantaista alkaen hain täyden ansiosidonnaisen. Työpaikalla vakituiset oli vähän kateellisia, kun viikonloppusijaisten kuukausitulot alkoi olla enemmän kuin vakkareilla. Tosin ei meillä ollut lomaakaan, mutta kyllähän pelkillä viikonlopputöillä ja liiton rahoilla hyvin pärjäsi.
Sitten tulikin lama, kun valtakunnan hallituksessa ei ollut yhtäkään, siis yhtäkään niin valveutunutta ja vahvaa henkilöä vastuuasemassaan, joka olisi havahtunut "keisarin uusiin vaatteisiin" ajoissa ja pelastanut Suomen valtion. Joku Kannuksen kunnan elikeinoasiamies ja markan maiseteri jostain maalaisyliopistosta E. Aho ei to-del.-lakaan hallinnut muuta kuin omaa isoa päätään. Se pää kasvoi huimiin kokoluokkiin siinä kun poika pääsi pääministeriksi.
Työssäoloehto pidennettiin 10kk. Soviteltu päiväraha alkoi leikata rankasti tienestejä. Työnteko pätkissä on tehty niin kannattamattomaksi, ettei sitä kannata tehdä ollenkaan. Tämän tietää kaikki, jotka ovat asiaan omakohtaisesti tutustuneet.
Pientä hienosäätöä, huomaamatonta viilausta pois siitä vähästäkin tehdään jatkuvasti. Ei ole vieläkään keinot kiristään työttömiä loppuneet ollenkaan. Seuraavissa vaaleissa kun kokoomus voittaa, niin voi voi sentään. Kannattaa tutustua esim. Edustaja Asko-Seljavaaran ajatusmaailmaan. Siitäpä todella tiukka sosiaalitoimen ministeri tai työvoimaministeri suomeen! Pelko elää!
On se vaan niin helppoa kun voi laittaa Neuvostoliiton kaatumisesta johtuvan idänkaupan romahtamisen ja yleismaailmallisen laman yhden miehen syyksi. On se niin yksinkertaista ja kaunista, kun voi tehdä yhdestä ihmisestä syntipukin. Ei tod. E. Aho hallinnut kaikkea, mutta kukaanhan ei ole täydellinen. Ahon oli siihen tehtävään Suomen kansa äänestänyt silloin kun noita vaikeuksia ei ollut tiedossa, eikä pääministerin vaihtaminen olisi ainakaan kriisiä pienentänyt. Hän varmasti yritti parhaansa, mutta se ei nyt riittänyt. (En silti äänestänyt Aho enkä muutenkaan äänsestä Kepua. Ärsyttää vaan tuo mustalammas-syntipukki-osoittelu.)
On sitä paitsi aivan oikein että noihin mainitsemiisi epäkohtiin tartuttiin, että päiväraha soviteltiin, eikä enää voi olla viikonloppujen tuntituuraajalla suuremmat ansiot kuin vakkarityössä puurtajalla. On myös aivan oikein että päivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa nostettiin, sillä noita 6 kk keplottelijoita riitti. 90-luvun opiskelijan näkökulmasta katsottuna oli aivan ihmeellistä ja käsittämätöntä, että Suomessa muka oli avustuksia saavia työttömiä, vaikka siivoojat, rakennusmiehet ja bussikuskit tulivat Virosta, kun ei Suomesta löytynyt.
90-luvu lama jakoi Suomen poliittisen kentän uudella tavalla. Ennen puhuttiin oikeisto-vasemmisto -jaosta, mutta 90-luvun jälkeen jako siirtyi yhä enemmän maaseutu-kaupunki -jaoksi. Me kaupunkien ahkerat ja yritteliäät puurtajat emme enää halua elättää maaseudun rauhassa linnun laulusta nautiskelevia sossupummeja. On meilläkin monella kotiseutu ja sukua jossain kauniissa ja rauhallisesssa paikassa, josta nuo hmiset eivät halua muuttaa pois, vaikka siellä ei ole töitä. On aivan väärin, että osa porukasta saa asua jossain pohjoisessa tekemättä mitään ja että ne elätetään sinne. Pohjoisessa ja maalla saa asua, jos sen itse maksaa.
Palturia taidat vähän heittää jossain määrin.
'''Opiskelu ja läsnäolo yliopistolla ei suinkaan estänyt ansiosidonnaisen nostamista...'''
Väärin. Kyllä opiskelu ja läsnäolo yliopistossa vei normaalitilanteessa työttömyyskorvauksen, ellei sitten ollut esittää riittävän pitkäaikaista tuloksellista opiskelua kokoaikatyön ohessa. Yleensä edellytettiin n. kahden vuoden yhtäaikaisia opintoja. Vähän sama tilanne on nytkin, vaikka media yrittää syöttää sitä, että työtön saisi vapaasti opiskella.
'''Sovitellusta päivärahasta ei ollut puhettakaan.'''
Täh? Ansaita sai ilman sovittelua 750 markkaa maksujakson aikana, euroissa tuo summa on n. 126 e. Ylimenevä osa meni sovitteluun siten, että sovitteluprosentti oli 85.
Joko olet hiukan huijannut työkkäriä ja työttömyyskassaa tai sitten annat väärää tietoa. Tiedän 1990-luvun tilanteen erittäin hyvin, sillä oli sekä työttömänä että työskentelin työttömyysturvan parissa.
'''vaikka siivoojat, rakennusmiehet ja bussikuskit tulivat Virosta, kun ei Suomesta löytynyt.'''
Eipä tainnut ihan noin olla.
1990-luvulla virolaisten invaasio taisi olla vähäistä, koska Suomeen työhönpääsy ei ollut niin automaattista kuin nykyisin.
Ainakin Helsingissä taitaa em. ammattien edustajat olla pitkälti virolaista halpatyövoimaa, jotka tekevät paljon pimeää työtä ja parin euron tuntitaksalla. Toisaalta Helsinki on tehnyt periaatepäätöksen suosia ei-kantaväestöä rekrytoinnissa, joten kantaväestö ei välttämättä esim. bussikuskeiksi pääse. Suomalainen kun näyttää mieluusti syrjivän suomalaista.
Muistan hyvin aivan 90-luvun alussa, kuinka melkein kaikki siivoojat olivat virolaisia. Ei ollut Suomessa tekijöitä kun täällä vaan porukka harrasti kasinopeliä tai nosti korvauksia. Kaikki muuttui tietysti kun tuli lama ja tavallinen työ alkoi kelvata suomalaisillekin.
tein sijausuutta, määräaikaisuutta.Lomat ne maksoi mulle, mutta liitto pisti puolet lisää lomaa..kuukausi ilman rahaa kun teki muutaman kuukauden kuitenkin alle puolen vuoden pätkiä.
Oletteko seuranneet miten teillä muilla pätkien tekijöillä mennyt?
tehdyt työt lisäs maksamattomia päiviä..kannataako pätkien teko?
anteeksi kun tungen asian väliin mutta tilaisuus nyt kysyä.
Opiskelin loppusuoralla kun lama tuli. Minulle se ei tarkoittanut elintason romahtamista, koska olin 70-80-luvulla tottunut aika pieneen kulutustasoon eikä opiskelijan elintaso ollut novin korkea ollut 80-luvun lopun nousukaudenkaan aikana. Tosiasiassa elintaso romahti vuonna 1992 vuoden 1982 tasolle. Se vaikuttaa lukuina ja prosentteina suurelta romahdukselta, mutta uskallan vättää, että ei meillä kuitenkaan ollut niin huonosti asiat vuonna 1982. Myöskään se 80-luvun lopun nousu ei koskettanut kaikkia.
Selvää kuitenkin oli, että haaveet työpaikasta sai unohtaa, sillä osa niistä yrityksistä, joissa olin ollut opiskeluaikana töissä, oli nyt konkurssissa ja kokonaan hävinneet, osa taas oli irtisanonut tai lomauttanut väkeä, joten ei voinut palkata uusia. Olin ollut töissä koko opiskeluajan mutten olisi saanut töitä valmistututtuani, koska se ala, jolle olin kouluttautunut, hävisi Suomesta melkein kokonaan kun itävienti romahti - tekstiili-, vaatetus-ja jalkinealasta oli kyse. Jätin opinnot loppusuoralle melkein valmiiksi ja vaihdoin alaa kaupaliselle alalle. Jätin tutkinnon kesken opintotukisyistä: opintotukiuudistus tuli juuri tähän saumaan enkä olisi voinut tehdä toista tutkintoa opintotuella, mutta tukikuukausia oli käyttämättä, ja ne sai käyttää myös toisen alan tutkintoon. Kun uusi tutkinto alkoi valmistua, oli jo nousu käynnissä. Omalla kohdallani lama siis tarkoitti opiskeluaikaisen ajanjakson pidentymistä ja opiskelijaelintason sietämistä muutaman vuoden pitempään. Vaihtoehtona olisi ollut työttömyys.
Alan vaihto osoittautui järkiratkaisuksi. Pätkätöihin pääsin käsiksi vuonna 1996 ja kymmenisen vuotta meni ennen vakinaistamista. Nyt on jo perhe perustettu, talot ja mökit maksettu ja eläkesäästöjäkin on jo pankissa odottamassa. Monet entiset opiskelukaverit kuitenkin jäivät työttömiksi työnhakijoiksi vuonna 1992-93 ja osa heistä on vieläkin työttömiä. Ovat läpikäyneet ties mitä työkkärin kursseja, mutta tuloksetta. Osalla menee todella huonosti, ylipaino, alkoholi ja tupakointi ovat muuttaneet ulkonäön sellaiseksi ettei heillä varmaan ole enää koskaan työmarkkinoille asiaa.
Minä taas vaihdoin kaupallliselta alalta tekniselle, syystä että mihinkään ei ollut alle sataa hakijaa. Nyt olen töissä.
Vuonna 91 olin nuori parikymppinen ja tulevaisuudenuskoinen nuori mies. Oli kaunis vaimo, juuri ostettu talo ja auto sekä vaimo oli viimeisillään raskaana. Elämä oli onnellista. Vaimo oli juuri siirtymässä äitiyslomalle viimeisillään olevan raskauden takia ja minulla oli hyvä työpaikka sännöllisine kuukausituloineen.
Kunnes kaikki romahti yhdessä yössä. Tuli lama. Neuvostoliitto hajosi ja Ahon hallitus vei viimeisenkin markan yön aikana. Seuraavan viikon aikana sain potkut työpaikastani ja pankki varasti taloni, jota maksan edelleen. Autoliike varasti autoni ja sitäkin maksan edelleen.
Eikä siinä vielä kaikki, kun lapsemme syntyi niin vaimo otti samantien eron ja ilmoitti muuttavansa mamun kanssa yhteen. Kauheaa. Tämä oli mielestäni hyyssäripolitiikan syytä.
Nyt parikymmentä vuotta tuosta lamasta olen edelleen pitkäaikaistyötön. En ole löytänyt työtä ja olen niukalla sairasrahalla elävä nelikymppinen mies, jota kukaan ei halua töihin. Köyhyyteni on Esko Ahon ja Neuvostoliiton kaatumisen syytä. Elän pienessä maakuopassa ja kiroilen.
Tämä on vääryyttä. Entinen vaimo ja tämän mamumies saavat kottikärrylisen rahaa sossusta ja minä elän maakuopassa muutaman sentin kuukausirahalla.
Hmm, oman lapsuuteni "huono-osaisuus" oli sitä, että ensinnäkin vanhempani erosivat siinä laman kynnyksellä ollessani pieni. Äitini teki pienipalkkaista työtä ja hoiti asuntolainaansa laman kovilla koroilla. Isäni oli pistänyt firman pystyyn ja oli korviaan myöten veloissa sen ja uuden asuntonsa johdosta. Eli ei kovin rahakasta aikaa ollut tuo.
Mutta Suomessa ei todellista köyhyyttä ole, joten ei tuo mitään draamaa ollut. Ruokaa ja vaatteita ja leluja oli aina ihan tarpeeksi. Oleellisin vaikutus tuolla oli tarkkailun tuoma kasvaminen: Jatkuva äidin stressaus raha-asioissa toki aiheutti ajoittain ikäviä fiiliksiä lapsessakin. Mutta tosiaan oleellista oli nähdä se, miten vaikeuksista selvitään: TYÖNTEOLLA ja YRITTÄMISELLÄ, sekä järkevällä kuluttamisella. Äitini hoiti pienellä palkallaan velvoitteensa lamankin yli. Isä tappeli firman kannattavaksi kovalla puurtamisella ja laman jälkiseurauksena tulokset näkyivätkin. Äiti sai lainansa hoidettua, jonka jälkeen ei ollut ehkäpä mikään rikas, mutta ongelmitta toimeentuleva. Isä taas vaurastui oikein hyvin ja nyt vastikään eläkkeelle jäädessään oli mukava nähdä hänen nimensä näissä jokavuotisissa verokuninkaiden listoissa.
Miten tämä kaikki vaikutti minuun? Se toi sisun ja vastuuntunnon. Siinä, missä muut lapset ja kaverit tuhlasivat viikkorahansa karkkiin, minä säästin aina osan. Kun sain pikkupalkan pikkutöistä, tein iloissani näitä. Aina hoidin koulun kunnolla. Tämä johti siihen, että tänä päivänä olen hyvässä työssä jo nyt nuoresta iästäni huolimatta. Palkkakehityksen parhaat ajat ovat toki vielä edessä päin, mutta ongelmia ei ole enää pitkään aikaan ollut tulla toimeen ja aina säästää osa rahoista. Ja tämä säästäminen onkin sitten tuonut sen hyvin lisän. Ei tuota nyt vieläö suuressa määrin ole iästä johtuen, mutta kyllä tässä muutaman vuoden kuluessa alkaa semmoinen potti olla, että "toisen pienen vuosipalkan" saa niiden tuotoilla ihan ilmaiseksi.
Lyhyesti sanottuna, lama siis opetti minulle nöyryyden, säästäväisyyden ja työnteon merkityksen ja se näkyy erittäin positiivisesti tämän päivän elämässä. Minua hämmästyttää se, kuinka niin moni köyhyydestä ponnistava on oppinut vain hydyntämään kaikkia tukiverkkoja ja veronkiertoja mahdollisimman hyvin, kun sen pitäisi nimeomnaan opettaa jotain ihan muuta: halun pois siitä.
Kiitoksia vastauksestasi!
Hei!
Otan edelleen mielelläni vastaan kirjoituksianne joko keskustelualueelle tai sähköpostiini [email protected]