Nyt ylistetään erästä ohjaajaa, kuinka hän on osannut kuvata suomalaista maaseutuelämää ja ylipäänsä köyhän kansan edesottamuksia.
Jos elämä suomalaismetsissä ja vainioilla ois ollu tuommosta, mitä noissa elokuvissa annetaan ymmärtää, niin kyllä tämä yhteiskunta olis paljon enemmän jontkassa, mitä se tänäpäivänä on. Onhan se tosin kyllä nytkin, mutta eri syistä.
Jos tuhannesosa kansasta ja metsätyömiehistä käyttäyti sillä tavalla, mitä elokuvassa kuvataan, niin sekin on jo hyvä hänelle.
Suomalainen jätkä teki työt korvessa ja kyyristy petäjän juureen. Koskaan ei ollut kännissä työmaalla.
Jos Suomalainen metsätyömies ei olis kyyristynyt sitä lunta lapioimaan sotia ennen ja sotien jälkeen, niin tyhjä siinä on kenenkään muunkaan rintaansa paistatella. He tekivät Suomen, yhdessä veteraanien kanssa.
Jos elämä suomalaismetsissä ja vainioilla ois ollu tuommosta, mitä noissa elokuvissa annetaan ymmärtää, niin kyllä tämä yhteiskunta olis paljon enemmän jontkassa, mitä se tänäpäivänä on. Onhan se tosin kyllä nytkin, mutta eri syistä.
Jos tuhannesosa kansasta ja metsätyömiehistä käyttäyti sillä tavalla, mitä elokuvassa kuvataan, niin sekin on jo hyvä hänelle.
Suomalainen jätkä teki työt korvessa ja kyyristy petäjän juureen. Koskaan ei ollut kännissä työmaalla.
Jos Suomalainen metsätyömies ei olis kyyristynyt sitä lunta lapioimaan sotia ennen ja sotien jälkeen, niin tyhjä siinä on kenenkään muunkaan rintaansa paistatella. He tekivät Suomen, yhdessä veteraanien kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä ylistetty ohjaaja on ylistyksensä ansainnut. Hän on osannut erittäin hyvin ja uskottavasti kuvata suomalaista maaseutuelämää valikoitujen ihmistyyppien osalta. Erityismainintana todettakoon, että hän on kyennyt kuvaamaan maaseudun ihmisten elämää monen eri ikäryhmän näkövinkkelistä. Ainakin minä tunnistan hyvinkin tuttuja elementtejä kahdesta hänen elokuvastaan. Hyvin uskottavia henkilöhahmoja, joiden kaltaisiin olen itsekin törmännyt elämäni varrella.
Mielestäni olet joko tahattomasti tai tahallasi ymmärtänyt väärin hänen elukuvansa. Ei kai hän yrittäkään väittää kaikkien ihmisten olleen sellaisia kuin mitä hän elokuvissaan esittää. Typerää edes väittää muuta.
Olet asian todennut hyvin.
Mielestäni jotkut nykyiset elokuvat ei ole kuin pintaliippausta kiroilua ainoastaan.MK
KATEUS nosti päätään. Eniten arvostelee ne, jotka ei itse saa mitään aikaan tässä elämässä!
Mikko Niskanen kuvasi erittäin hyvin aikansa suomalaista mentaliteettia ja elämää.
Jos sinä olit ulkona tuosta elämästä niin voit olla jossakin määrin onnellinen. Jäit ilman monta traumatisoivaa kokemusta.
Tuo sinun tuhannesosasi ei pidä paikkaansa alkuunkaan, luku on suurempi.
Tietosi ja muistisi ei ilmeisesti ulotu 40- 50- ja 60- lukujen korpiin ja työläisyhteisöihin tai sitten osa muistoistasi on pyyhitty pois.
Maaseudulla syntyneenä, eläneenä ja työni vuoksi paljon kyliä kiertäneenä tiedän, että näin se vaan oli.
Oliko jätkät tai muutkaan juovuksissa työmailla? Ehkä, ehkä ei. Ei ainakaan kovin usein. Sitäkin enemmän sitten kotona ja joskus kylilläkin.
Eikä ne metsätyömiehet tehneet työtään isänmaallisen tai jumalallisen hurmoksen vallassa kuten sinä ilmeisesti kuvittelet. Kyllä se oli nälkä joka motivoi.
Kahdeksan surmanluotia oli elokuvana rankka juttu ja sitä hirvittävämpi se oli elävänä tapahtumanakin, mutta muuten Niskanen ei kuvaa kovinkaan paljon sitä karmeinta ääripäätä.
Jos käsittäisit mitä kaikkea ihmisille tapahtui ja miten sitä peiteltiin niin et uskoisi.
Kuvittele, että se "helvetissä eläminen" oli normaalia!
Eikä Mikko Niskasen tavoite ollut tuomita, vaan kertoa.
Hän kuvasi sitä arkea jota nämä elämän, niin henkisesti kuin fyysisestikin rampauttamat monivammaiset miehet ja naiset elivät.
Sanoin arkea, koska muuta heillä ei silloin paljon ollut.
Elivät vaikka siihen ei ollut aina juuri mitään edellytyksiä.
Elokuvia katsoessa pitäisi kyetä erottamaan kokonaisuus, eikä ainoastaan niitä dramaturgian keinoin nostettuja detaljeja. Eikä paljon haittasi jos tuntisi historiasta myös sen nurjan puolen.
Ei taida olla Elokuva säätiön suosiossa ne nurjan puolen kuvaajat .
Eikä Kriitikoiden ?
Tästähän se Spetekin kärsi, kun ei säätiö eikä riitikotkaan ymmärtäneet hänen taiteellista näkemystään elämän nurjista puolista. Ei saanu tukea ja ymmärrystä nurinpäin rikkinäistä paittaa päällään pitäneestä uunosta kertoville elokuvilleen.
Eiköhän ongelmana ole että Suomessa on kaksi arkea ja todellisuutta.
Markku Pölönen sanoi että kolmen päivän jälkeen Helsingissä hän alkaa kaipaamaan takaisin jo kotiin ja Pohjois Karjalaan.
Kriitikot eivät aina ymmärrä että mitä maalla tapahtuu - ihan yhtä huonosti kuin maalaiset ymmärtävät että miten kaupunkien rahoitusmarkkinat taikka julkinen liikenne toimivat yms.
Siis maalaisten ja kaupunkilaisten arki on hieman toisenlaista ja siten aina elokuvat kertoo arvoista joihin on joku helppoa samaistua taikka sitten ei ei niin olekkaan.
Meillä ollan totuttu aivan liikaa Hollywoodin tuotoksiin ja siten kukaan ei edes levitä elokuvai jotka ovat tehty jossakin muualla kuin USAssa. Ei tämä todellakaan ole asiakkaan / kuluttajan vika vaan niiden jotka eväävät muiden maiden elokuvien leviämisen.