"Hs 24.12.2010 Mielipide
Tunnetko joulun perinteet?
"Lintujen ja eläinten muistaminen juuri jouluna johtuu varhaisimmasta uskomusperinteestämme, jonka mukaan eläimet ovat alun perin ihmisten sukulaisia."
Sirpa Räsänen
ADAM KORPAK
Moni on ollut huolissaan joulujuhlien puolesta, kun televisiouutisissa kerrottiin, että päiväkodeissa ja kouluissa joulujuhlasta karsitaan uskonnollinen ja uskomuksellinen aines. On totta, että joulusta jää hyvin vähän jäljelle, jos kristinuskon tuoman perinteen lisäksi juhlasta karsitaan kaikki uskomuksellinen aines. Näin on varsinkin meillä Suomessa, kun suuri osa joulun tapakulttuurista, eritoten sen perhekeskeisyys, juontuu hyvin varhaiselta ajalta säilyneestä perinteestämme.
Vanhempi joulun tapakulttuurimme on nimittäin siirtynyt jouluun vanhasta sadonkorjuujuhlastamme eli kekristä, ja siihen vielä vanhemmasta shamanistisesta maailmankuvasta. Kekriä vietettiin myöhäissyksyllä esivanhempien kiitosjuhlana, jossa syötiin ja juotiin runsaasti, kun ruokaa oli enemmän kuin muulloin vuoden mittaan. Kekrisauna lämmitettiin myös vainajille. Koska samalla vietettiin vuodenvaihdetta, ennusteltiin tulevaa aikaa eri tavoin. Olkikoristeita tehtiin sadon varmistamiseksi, ja nukuttiinkin oljilla, että vainajat saisivat yöpyä pedeillä.
Reellä lentävänä vanhuksena joulupukki tonttuineen muistuttaa ikiaikaisista uskomuksista maahisten maasta, josta vainajat saattavat tulla käymään ihmisten maailmaan. Joulupukin nimi viittaa myös hedelmällisyyden varmistamiseksi uhrattuun eläimeen, joka syötiin yhdessä heimon ja perheen kesken.
Samanistisen ajattelutavan mukaan ihminen saattoi muuntautua eläinhaltijan hahmoon. Tästä juontunee kekripukin asu lammasturkkeineen ja naamioineen. Myöhempinä aikoina vainajahenget karnevalisoitiin, ja ruokaa ja viinaa vaativat kekripukit rymysivät taloissa. Vanhaan hyvään aikaan myös joulupukki Suomessa pukeutui lammasturkkiin.
Vainajien kunnioituksesta viestii vielä se, että haudoilla käydään yhä ahkerasti niin pyhäinpäivänä (entinen kekriaika) kuin joulunakin.
Lintujen ja eläinten muistaminen juuri jouluna johtuu niin ikään varhaisimmasta uskomusperinteestämme, jonka mukaan eläimet ovat alun perin ihmisten sukulaisia, tavallaan esivanhempia nekin.
Tiettyinä rituaalisina juhla-aikoina vallitsee rauha ja sopu elävien olentojen välillä. Tämä sisältyi niin sanotun kekrirauhan, ja myöhemmin joulurauhan ajatukseen, ja niinpä ihmiset vieläkin järkyttyvät, jos jouluna metsästetään.
Joulukorteissakin kuvataan, kuinka metsän eläimet tulevat kesyinä ihmisen elinpiiriin, usein tonttujen keralla. Lintuihin liittyvä myyttiperinteemme on ylipäätään erittäin laaja, ja sisältää ajatuksen, että vainajat voivat tulla lintujen hahmossa ihmisiä tervehtimään. Tapana on huolehtia siitä, että linnuillakin on hyvät ruuat jouluna.
Sekä kristillinen perinne että kansanperinne ovat kuuluneet suomalaisten koulujen joulunviettoon. Nykyajan vanhemmat ovat kuitenkin kulttuuritietoisempia kuin yhtenäiskulttuurin aikoina, ja haluavat itse päättää mitä maailmankatsomusta heidän lapsilleen opetetaan tieteellisen tiedon lisäksi.
Juhlaperinne on muuttunut yksilöllisempään suuntaan myös kodeissa. Toisaalta kouluissa ja päiväkodeissakin eletään vuoden kiertoa, ja muuttuva luonto sekä juhlaperinteemme antavat elämälle tärkeää rytmiä.
Myös juhlaperinnettä olisi voitava tuoda esiin niin, että lapset oppivat tuntemaan ja ymmärtämään niin tässä pohjoisessa luonto- ja kulttuuriympäristössä kuin muillakin alueilla säilyneitä juhlatapoja.
puheenjohtaja
Juurielo ry"
Tunnetko joulun perinteet?
"Lintujen ja eläinten muistaminen juuri jouluna johtuu varhaisimmasta uskomusperinteestämme, jonka mukaan eläimet ovat alun perin ihmisten sukulaisia."
Sirpa Räsänen
ADAM KORPAK
Moni on ollut huolissaan joulujuhlien puolesta, kun televisiouutisissa kerrottiin, että päiväkodeissa ja kouluissa joulujuhlasta karsitaan uskonnollinen ja uskomuksellinen aines. On totta, että joulusta jää hyvin vähän jäljelle, jos kristinuskon tuoman perinteen lisäksi juhlasta karsitaan kaikki uskomuksellinen aines. Näin on varsinkin meillä Suomessa, kun suuri osa joulun tapakulttuurista, eritoten sen perhekeskeisyys, juontuu hyvin varhaiselta ajalta säilyneestä perinteestämme.
Vanhempi joulun tapakulttuurimme on nimittäin siirtynyt jouluun vanhasta sadonkorjuujuhlastamme eli kekristä, ja siihen vielä vanhemmasta shamanistisesta maailmankuvasta. Kekriä vietettiin myöhäissyksyllä esivanhempien kiitosjuhlana, jossa syötiin ja juotiin runsaasti, kun ruokaa oli enemmän kuin muulloin vuoden mittaan. Kekrisauna lämmitettiin myös vainajille. Koska samalla vietettiin vuodenvaihdetta, ennusteltiin tulevaa aikaa eri tavoin. Olkikoristeita tehtiin sadon varmistamiseksi, ja nukuttiinkin oljilla, että vainajat saisivat yöpyä pedeillä.
Reellä lentävänä vanhuksena joulupukki tonttuineen muistuttaa ikiaikaisista uskomuksista maahisten maasta, josta vainajat saattavat tulla käymään ihmisten maailmaan. Joulupukin nimi viittaa myös hedelmällisyyden varmistamiseksi uhrattuun eläimeen, joka syötiin yhdessä heimon ja perheen kesken.
Samanistisen ajattelutavan mukaan ihminen saattoi muuntautua eläinhaltijan hahmoon. Tästä juontunee kekripukin asu lammasturkkeineen ja naamioineen. Myöhempinä aikoina vainajahenget karnevalisoitiin, ja ruokaa ja viinaa vaativat kekripukit rymysivät taloissa. Vanhaan hyvään aikaan myös joulupukki Suomessa pukeutui lammasturkkiin.
Vainajien kunnioituksesta viestii vielä se, että haudoilla käydään yhä ahkerasti niin pyhäinpäivänä (entinen kekriaika) kuin joulunakin.
Lintujen ja eläinten muistaminen juuri jouluna johtuu niin ikään varhaisimmasta uskomusperinteestämme, jonka mukaan eläimet ovat alun perin ihmisten sukulaisia, tavallaan esivanhempia nekin.
Tiettyinä rituaalisina juhla-aikoina vallitsee rauha ja sopu elävien olentojen välillä. Tämä sisältyi niin sanotun kekrirauhan, ja myöhemmin joulurauhan ajatukseen, ja niinpä ihmiset vieläkin järkyttyvät, jos jouluna metsästetään.
Joulukorteissakin kuvataan, kuinka metsän eläimet tulevat kesyinä ihmisen elinpiiriin, usein tonttujen keralla. Lintuihin liittyvä myyttiperinteemme on ylipäätään erittäin laaja, ja sisältää ajatuksen, että vainajat voivat tulla lintujen hahmossa ihmisiä tervehtimään. Tapana on huolehtia siitä, että linnuillakin on hyvät ruuat jouluna.
Sekä kristillinen perinne että kansanperinne ovat kuuluneet suomalaisten koulujen joulunviettoon. Nykyajan vanhemmat ovat kuitenkin kulttuuritietoisempia kuin yhtenäiskulttuurin aikoina, ja haluavat itse päättää mitä maailmankatsomusta heidän lapsilleen opetetaan tieteellisen tiedon lisäksi.
Juhlaperinne on muuttunut yksilöllisempään suuntaan myös kodeissa. Toisaalta kouluissa ja päiväkodeissakin eletään vuoden kiertoa, ja muuttuva luonto sekä juhlaperinteemme antavat elämälle tärkeää rytmiä.
Myös juhlaperinnettä olisi voitava tuoda esiin niin, että lapset oppivat tuntemaan ja ymmärtämään niin tässä pohjoisessa luonto- ja kulttuuriympäristössä kuin muillakin alueilla säilyneitä juhlatapoja.
puheenjohtaja
Juurielo ry"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.