Kolhuinen astia, ehjä mieli
Kuulin jutun professorista, joka kutsui joulun alla entisiä oppilaitaan kotiinsa. He olivat hienoin arvosanoin valmistuneita ja urallaan menestyneitä aikuisia. Alkujutustelun jälkeen keskustelu kääntyi työelämään ja sen kiristyneisiin vaatimuksiin. Jokainen vieras valitti ankaraa stressiään.
Professori toi keittiöstä kahvipannun ja tarjottimella kuppeja: osa oli posliinia, osa lasia - olipa mukana kolhiintuneita emalimukejakin. Jotkut astiat olivat halpoja, toiset arvokkaita. Vieraat valitsivat itselleen mieluisan kupin ja kaatoivat siihen kahvin.
Kun kaikki olivat istuutuneet, professori katseli heitä hymyillen. "Huomaan, että kauneimmat ja arvokkaimman näköiset astiat tulivat käyttöön, kun taas vanhat, kolhiintuneet ja halvat jäivät tarjottimelle", hän sanoi. "Ymmärrän hyvin, että halusitte parhaan mahdollisen kupin, mutta siinä on myös syy valittamaanne stressiin."
Vieraat katselivat opettajaansa hämmästyneinä. "Kuten tiedätte, kuppi ei kohota kahvin laatua tai paranna sen makua", professori sanoi. "Haluattehan juoda kahvia, ettekä vain pidellä kaunista kuppia? Jokainen teistä valitsi kuitenkin hienoimmaksi katsomansa astian. Sen jälkeen aloitte silmäillä muiden valintoja."
Professori opetti: "Elämä on kahvia. Sen sijaan työpaikka, raha ja sosiaalinen asema ovat pelkkiä kuppeja. Ne ovat astioita, jotka kannattelevat varsinaista sisältöä eli elämää. Se, millainen kuppi itse kullakin on, ei vaikuta elämämme laatuun. Jos keskitytte vain astiaan, ette kykene nauttimaan kahvin mausta."
Kuinka monesti ihmiset arvioivatkaan elämäänsä astioiden ja rekvisiitan mukaan ja unohtavat sisällön? Voisimme näin joulun alla hiljentyä pohtimaan, kuinka terveys, rakkaus, puoliso, perhe, ystävät, mielekäs työ ja mielenrauha ovat arvokkaampia kuin pukin kontissa odottava taulutelevisio, pelikonsoli tai kännykkä. Niidenkin merkityksen arvioit sisällön etkä pakkauksen mukaan. Olemme myös kaikki enemmän tai vähemmän lommoisia, matkan varrella kolhiintuneita ihmisiä - ja yhtä arvokkaita kuin syntyessämme.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni.
-Tom Lundberg
Kuulin jutun professorista, joka kutsui joulun alla entisiä oppilaitaan kotiinsa. He olivat hienoin arvosanoin valmistuneita ja urallaan menestyneitä aikuisia. Alkujutustelun jälkeen keskustelu kääntyi työelämään ja sen kiristyneisiin vaatimuksiin. Jokainen vieras valitti ankaraa stressiään.
Professori toi keittiöstä kahvipannun ja tarjottimella kuppeja: osa oli posliinia, osa lasia - olipa mukana kolhiintuneita emalimukejakin. Jotkut astiat olivat halpoja, toiset arvokkaita. Vieraat valitsivat itselleen mieluisan kupin ja kaatoivat siihen kahvin.
Kun kaikki olivat istuutuneet, professori katseli heitä hymyillen. "Huomaan, että kauneimmat ja arvokkaimman näköiset astiat tulivat käyttöön, kun taas vanhat, kolhiintuneet ja halvat jäivät tarjottimelle", hän sanoi. "Ymmärrän hyvin, että halusitte parhaan mahdollisen kupin, mutta siinä on myös syy valittamaanne stressiin."
Vieraat katselivat opettajaansa hämmästyneinä. "Kuten tiedätte, kuppi ei kohota kahvin laatua tai paranna sen makua", professori sanoi. "Haluattehan juoda kahvia, ettekä vain pidellä kaunista kuppia? Jokainen teistä valitsi kuitenkin hienoimmaksi katsomansa astian. Sen jälkeen aloitte silmäillä muiden valintoja."
Professori opetti: "Elämä on kahvia. Sen sijaan työpaikka, raha ja sosiaalinen asema ovat pelkkiä kuppeja. Ne ovat astioita, jotka kannattelevat varsinaista sisältöä eli elämää. Se, millainen kuppi itse kullakin on, ei vaikuta elämämme laatuun. Jos keskitytte vain astiaan, ette kykene nauttimaan kahvin mausta."
Kuinka monesti ihmiset arvioivatkaan elämäänsä astioiden ja rekvisiitan mukaan ja unohtavat sisällön? Voisimme näin joulun alla hiljentyä pohtimaan, kuinka terveys, rakkaus, puoliso, perhe, ystävät, mielekäs työ ja mielenrauha ovat arvokkaampia kuin pukin kontissa odottava taulutelevisio, pelikonsoli tai kännykkä. Niidenkin merkityksen arvioit sisällön etkä pakkauksen mukaan. Olemme myös kaikki enemmän tai vähemmän lommoisia, matkan varrella kolhiintuneita ihmisiä - ja yhtä arvokkaita kuin syntyessämme.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoilleni.
-Tom Lundberg
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä, että edes Jouluna tulee esille noin hyviä ajatuksia. Tuo vain pitäisi olla mielessä koko vuoden, koko elämän.
Totta joka sana.
En ainakaan täysin. Ihan pienenä esimerkkinä voisin mainita vaikkapa oluttuopin; se maistuu paremmalle paksusta lasituopista juotuna kuin ohuesta muovituopista. Vaikka aine on sama niin mielikuva ratkaisee myös paljon. Ja onko sillä sitten väliä johtuuko se vain mielikuvasta. Pääasia on, että se maistuu. Tuota oluttuoppi-esimerkkiä voi soveltaa moneen muuhunkin asiaan, ihan työelämässäkin.
Yleisesti ottaen monia kirjoituksien siteerauksia luettaessa helposti tuumitaan, että olipas siinä viisas kirjoitus, etenkin kun se alkuperäisen kirjoittajan "signeeraus" on siinä mukana. Vaikka ei ole edes koskaan kuultukaan ko. kirjoittajasta.
kahvikupista kuin muovimukista.
ja arvokkaasta kupista tosi maukkaalta
ja arvokkaalta kui jostain ikean feikki mukista.
Tuoda toi pitää kyllä paikkansa, että olut on parempaa lasisesta juotuna, siksipä otan aina oluen pullosta juoden, jos se on mahdollista (kaikissa ottipaikoissa se ei onnistu). Toi juttuhan on tosi vanha ja pistetty uusiin puihin topin kirjoittajan mukaan. Sinänsä asiahan pitää pitkälle paikkansa, vaikka onkin plakiointi vanhasta tekstistä :)
pitää muuten aukaista toisella olutpullolla, ainakin kotioloissa ja mökillä. Aukaisijaa ei saa käyttää. Nuorempana aukaistiin hampailla mutta vielä ovat omat hampaat suukissa;)