ISRAELIN OLEMASSAOLON PUOLESTA!

KD:n periaateohjelmasta:

Kristillisdemokraatit ovat aina olleet kiinnostunut Lähi-Idän tapahtumista. Alue on monien kulttuurien, kansojen ja uskontojen kohtaamispaikka, ja sen historian tapahtumilla on ollut maailmanlaajuinen vaikutus. Kristillisdemokraatit haluavat tukea Israelin valtion olemassaoloa ja pysyvän rauhan saavuttamista alueella.

Mutta ei kiitos. Israel harjoittaa Talibaniin verrattavaa sortopolitiikkaa palestiinalaisia kohtaan, joten täytyy olla melkoinen fasisti lähteäkseen Israelin puolesta marssille.

Koska järjestätte marssin Palestiinan valtion puolesta? Heillä on legitiimi oikeus siihen. Koska rukoilette Israelin tappamien palestiinalaissiviilien puolesta?

Ei tasapuolisuuden eikä oikeudenmukaisuuden häivääkään. Häpeän, että Starczewski ja kumppanit ovat maanmiehiäni.

------------------------------------------------------------------------
SANA TÄLLE PÄIVÄLLE Torstai 13.05.2004
------------------------------------------------------------------------

Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden
keskelle.

Jes. 43:18-19

Lähetän vain yhden korjauksen koskien tuota juhlan ohjelmaa.
Ennakkotiedoista poiketen Malcolm Hedding on estynyt osallistumasta juhlaan.
Mutta meillä on Israelista toinen vieras, Karen Milchiker.
Karen oli tammikuussa itsemurhapommi-iskussa tuhoutuneessa bussissa Jerusalemissa.
Hän selvisi tuossa iskussa hengissä Jumalan ihmeen kautta, koska hän istui vain muutaman penkkirivin päässä palestiinalaisesta iskun tekijästä.
Karenia haastatellaan klo 18 juhlassa sunnuntaina.

Muut vieraat ovat Israelin suurlähettiläs Shemi Tzur, Hannu Takkula, Ulla Järvilehto, Hanna Rantavaara sekä Taisto Valta.

Tilaisuudessa vaaditaan Israelin hallitukselta anteeksipyyntöä palestiinalaissiviileihin kohdistuneista sortotoimista.

Samalla tilaisuudessa todetaan, että Ariel Sharonin johtamalla Israelin hallituksella ei ole mitään eroa Al Aqsan marttyyreihin ja muihin terroristeihin toimintatapojen puolesta.

Pitäs marssia terrorin puolesta???
Eikös tämmönen oo laitonta??
israelli on terrori"valtio"....

...mutta siis vielä pari kuumaa esiintyjää luvassa! Kansainvälisen lehdistön katse suuntautuu Turkuun, kun itse George W. Bush ottaa mittaa Osama Bin Ladenista vertauskuvallisessa pöytäjääkiekko-ottelussa. Tämän jälkeen herrojen on tarkoitus paiskata kättä ja sopia, että "riita poikki ja voita väliin." Tämän jälkeen räp-artisti Steen1 esittää kappaleensa "Veri vetää itään" ja koko porukka marssii Itä-Helsinkiin jakamaan soppaa nälkäisille. Mahtavat bileet tiedossa.

”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.”
4 Mooseksen kirja 6:24-27

Veikko Pekki:

PALESTIINALAISISTA - HEIDÄN NYKYTILANTEESTAAN JA HISTORIASTAAN
(Artikkelin lähteenä on käytetty mm. teosta: "Whose land? 2000 B.C.E. to 1975 A.D.", tri. A. Heller)

Palestiina, mutta ei palestiinalaisia

Kuinka palestiinalaiskysymys oikein sai alkunsa? On esitetty, että Israel olisi tullut ja ajanut arabit pois alueiltaan. Väite on vailla minkäänlaista pohjaa. Israelin arabeilta ei ole riistetty heidän riippumattomuuttaan, koska heillä ei alkuunkaan ollut sitä. Maa, jota nimitettiin Palestiinaksi, ei ole koskaan ollut arabimaa sellaisessa mielessä, joka antaisi arabeille yksinomaiset ylivalta- tai hallintaoikeudet. Arabien valloitukset ovat laillistetut vain niissä maissa, jotka ovat omaksuneet islaminuskon ja sulautuneet valloittajiin. Näin ei ole koskaan käynyt ns. Palestiinan alueella. Juutalaiset eivät koskaan ole hylänneet kotimaataan eivätkä he koskaan ole olleet täysin passiivisena vähemmistönä. 1800-luvun Palestiinassa he olivat olennainen osa väestöstä ja itse Jerusalemissa he olivat enemmistönä.

Historiallisesti palestiinalaiset ovat uusi ihmisrotu. Palestiinan - nykyisen Israelin, Jordanian, Etelä-Syyrian ja Etelä-Libanonin - koko väestön lukumäärä oli 1800-luvulla vain 300 000. Arabit pitivät itseään tuolloin turkkilaisen osmanivaltakunnan alamaisina, eivät "palestiinalaisina". Ironista kyllä, juuri niiden juutalaisten tienraivaajien tulva, tienraivaajien jotka alkoivat saattaa 1900-luvun alussa autiota maata viljelykelpoiseksi, houkutteli perässään myös arabisiirtolaisten joukot maahan. Juuri nämä arabit ja heidän jälkeläisensä ovat päättäneet pitää itseään palestiinalaisina ja vaatia oikeuksia maahan. He väittävät olevansa "aitoja" palestiinalaisia, mutta samalla he katsovat kuuluvansa yhteen yhdistyneeseen arabikansakuntaan, joka hallitsee laajaa Atlantilta Persianlahdelle ulottuvaa aluetta.

Juuri näistä "palestiinalaisista" tuli pakolaisia, kun heidän yrityksensä heittää yhdessä Israelia vastaan hyökkäävien ympäröivien arabivaltioiden kanssa juutalaiset mereen vuonna 1948 epäonnistui. Heidät olisi pitänyt sijoittaa uudelleen asumaan alkuperäisiin kotimaihinsa arabiveljiensä joukkoon.

Ovatko arabien tavoitteet realistiset?

Tarkastellaanpa hieman arabien aluevaatimusten mittasuhteita ja taustaa: Arabivaltiot ovat historiallisesti nuoria valtioita, joita ei ollut olemassakaan sata vuotta sitten, toisin kuin Israel, joka omaa jo vanhastaan vuosituhantiset perinteet alueella juutalaisten kansankotina. Palestiina-nimistä arabivaltiota tai erityistä arabialaista palestiinalaisidentiteettiä ei koskaan ole ollut olemassa.

Alunperin kansainvälinen yhteisö takasi juutalaiselle kansalle, jonka 6 miljoonan jäsenen murhaamista se toisessa maailmansodassa katseli voimattomana, kansankodin nykyisen Israelin ja Jordanian alueella. Tuo alue oli silloin historiallisesti ja tunnustetusti brittiläisen mandaatin, ei arabien, hallinnassa. Ja kuten todettu, sitä ennen se oli turkkilaisten hallussa - alueella ei arabeja juuri muutoinkaan ole näkynyt muutoin kuin vaeltelevina beduiiniyhteisöinä, puhumattakaan siitä että he koskaan olisivat kutsuneet Palestiinan aluetta valtiokseen tai kotimaakseen.

Transjordania -niminen alue (nyk. Jordanian valtio) perustettiin ja liitettiin kansainvälisen yhteisön toimesta 1900-luvun alussa alunperin juuri kansankodiksi juutalaisia varten, mutta irroitettiinkin siitä vastoin lupauksia ja annettiin Palestiinan arabeille v. 1922. Ns. palestiinalaisille on siis jo annettu oma arabivaltio, joka on paljon Israelia suurempi, eli Jordania! Jäljelle jäi tuolloin vain mitätön kaistale maata juutalaisia varten, jota vastaan vielä hyökättiin ympäröivien arabimaiden taholta vuonna 1948 tarkoituksena tuhota vastasyntynyt juutalaisvaltio. Pieni Israelin maa on toistuvasti ja katkerasti saanut kokea kansainvälisten lupausten olevan pelkkiä sanoja ja saanut itse taistella olemassaolostaan pienellä Uudenmaan läänin kokoisella kaistaleellaan. Arabimaat käsittävät sitä vastoin pinta-alaltaan nykyisin yli Euroopan kokoisen alueen.

Seuraavassa tärkeää historiallista taustaa nykyiselle kriisille:

Vuonna 1948 (nykyisen Israelin itsenäistymisvuosi) arabivaltiot tunkeutuivat maahan yhteisessä aseellisessa hyökkäyksessä tarkoituksena syöstä "juutalaiset mereen".
Yhdistyneet kansakunnat ei estänyt tätä hyökkäystä eikä toiminut sodalla saatujen alueiden valtausta vastaan.
Kun arabimaat Algeriasta, Sudanista, Saudi-Arabiasta sekä Irakista saakka tulleet sotilaat mukaan luettuina marssivat vuonna 1967 Israelia vastaan tuhotakseen loputkin maasta, ei yksikään Israelille annetuista kansainvälisistä vakuutuksista johtanut mihinkään toimenpiteeseen Jopa USA:n presidentin juhlallinen sitoumus, jonka hän antoi ennen Israelin vetäytymistä Siinailta vuonna 1957, osoittautui vain paperinpalaseksi, aivan kuten Amerikan, Ison Britannian ja Ranskan vuonna 1950 antama kolmen vallan julistuskin.
YK:n pääsihteeri kutsui YK:n joukot pois Siinailta juuri sillä hetkellä kun arabit tarvitsivat esteettömän kulkuväylän ryhtyäkseen sotaan Israelia vastaan.
Täten ei mitään maailmanjärjestöjen eikä suurvaltojen takuita sovellettu käytäntöön suurimman vaaran hetkellä. Israel jätettiin kohtalonsa armoille. Maailma odotti Israelin tuhoutuvan ja alistui siihen.
On silkaa tekopyhyttä väittää, että 1967 puolustussodassa vallatut alueet eivät nyt saisi kuulua Israelille. Arabit olivat miehittäneet kyseiset alueet vuonna 1948 eikä Israel. Kesäkuussa 1967 Israel kumosi arabien laittoman valloituksen ja palautti entisen tilanteen. Israel puolustautui ja selvisi tästä ylivoimaisesta hyökkäyksestä täysin yksin koko maailman suureksi hämmästykseksi ja vastoin kaikkien odotuksia.
Israelin suostuminen vetäytymiseen jättäisi Israelin siviiliväestökeskukset jälleen alttiiksi hyökkäyksille, jakaisi Jerusalemin ja johtaisi maan puolustuksellisesti mahdottomaan tilanteeseen.
Kipeä pakolaisongelma ja sen juuret

Kun arabit vuonna 1947 Yhdistyneiden kansakuntien avulla saivat tilaisuuden Palestiinan jakoon ja Israel jopa suostui siihen olosuhteiden pakosta toisen maailmansodan hirvittävän joukkoteurastuksen jälkeen, Israelin arabit pitivät parempana lähteä Israelista ja liittyä vihamielisiin arabialaisiin naapurimaihin taistelun ja Israelin myöhemmin tapahtuvan tuhoamisen toivossa. Kuitenkin he vastoin todellisuutta väittävät, että heidät on karkoitettu. Tosiasiassa karkottajina toimivat heidän omat maahan hyökänneet arabiveljensä. Heidän olisi pitänyt sijoittaa nämä maasta lähtijät alueilleen. Paljon vaikeamman pakolaisongelman on ratkaissut mm. Suomi sijoittamalla Karjalan lukumääräisesti suuremmat sotapakolaiset oman kansansa joukkoon, joka kuitenkin käsittää vain murto-osan arabialueiden pinta-alasta.

Näiden turhautuneiden arabien (jotka valitsivat lähtemisen ja joita on nimitetty "pakolaisiksi") juutalaisia ja Israelin valtiota kohtaan tuntema viha ei vähentynyt vuosien kuluessa. Kaikki terroristijärjestöt ovat saaneet alkunsa heidän keskuudessaan. Heidän julmuutensa juutalaisia kohtaan on ollut ja on edelleen eläimellisen raakaa - tosin yhtä raakaa lukuisissa yhteyksissä on ollut heidän keskinäinen vihansa toinen toisiaan vastaan. Israelilaisten murhat Münchenin olympialaisissa ja Lyddan lentokentällä 1970-luvulla, verilöylyt lukuisissa paikoissa Israelia sen jälkeen, esimerkiksi lastenmurhat Maalotissa (missä terroristit jouduttuaan suljetuksi luokkahuoneeseen lasten kanssa koko päiväksi kylmäverisesti ampuivat näitä ja heittivät kranaatteja heidän keskelleen) sekä jatkuvat siviileihin ja laspiin kohdistuvat murhat ja lentokonekaappaukset sekä siviilikeskuksia vastaan suunnatut itsemurhaiskut jatkuvat Israelia vihaavien arabijohtajien lietsomana ja organisoimana. Vuonna 2001 tapahtuneet syyskuun 11. päivän raukkamaiset terrori-iskut, joissa New Yorkin pilvenpiirtäjät ja Pentagonin rakennukset tuhottiin liikennelentokoneilla ja tuhansia siviilejä murhattiin, viestivät tämän järjettömän ja demonisen vihan hallitsemattomuutta ja laajuutta.

Vaikka on totta, että pienellä itsehallintoalueella asuvat arabipakolaisten jälkeläiset ovat tukalassa tilanteessa vihan kierteen johdosta, länsimaat ja EU tuskin pitävät kriisikokouksiaan yksinomaan humaanista säälistä kärsiviä Israelissa asuvia palestiinalaisia kohtaan. Yhtään vastaavan laajuista kokousta ei pidetty esimerkiksi silloin, kun Ruandassa muutama vuosi sitten murhattiin täysin syyttömästi puoli miljoonaa ihmistä, siviilejä, naisia ja lapsia, vain eri heimoon kuulumisen tähden. Mistä siis nyt tämä suuren luokan häly? Perimmäinen syy on länsimaisten kuluttajien huoli strategisista öljyalueista ja omasta elintasosta, niin raadolliselta kuin se saattaa kuulostaakin. "Palestiinalaiskysymys", on arabeille poliittisesti tarkoituksenmukainen pelinappula, jolla arabimaat pyrkivät kiristämään länsimaat Israelia vastaan käyttäen vanhaa öljyasetta hyväkseen.

On erittäin säälittävää, että nykyinen Israelissa palestiinalaisten itsehallintoalueella asuva sukupolvi on perinyt isiltään Israeliin kohdistuvan aiheettoman vihan ja kärsii tavallaan syyttömästi ja harhaanjohdettuna nykytilanteesta, jolle se luonnollisestikaan ei voi paljoakaan. Israelin vuonna 1993 palestiinalaisille myöntämä itsehallinto-oikeus ei ole parantanut vaan pahentanut tilannetta. Historiallinen kehitys näyttääkin siltä, että mitä enemmän näille israelvihalla lietsotuille ihmisille antaa periksi sallimalla heille enemmän itsenäisyyttä, sitä ilmeisemmäksi käy heidän ja heitä tukevien arabijohtajien perimmäinen viha itse Israelin valtion olemassaoloa kohtaan ja koko juutalaista kansaa ja sen edustamaa kehittyneempää sivistystä ja uskontoa kohtaan takapajuisen arabiblokin keskellä. Juuri se, että vanhastaan halveksittu "alempiarvoinen" juutalaiskansa on noussut polviltaan itsenäisten kansakuntien joukkoon omalla historiallisella alueellaan, näyttää olevan luontaiseen ylemmyyteensä uskoville arabivaltiaille katkerin vihan aihe kaikkialla maailmassa.

Niillä arabeilla, jotka aikoinaan Israelin syntyvaiheessa liittyivät Israelin maan kansalaisiksi, on kuitenkin parhaat oltavat: Israelin kansalaisina nämä arabit nauttivat uskonnonvapaudesta, länsimaisista sosiaalieduista, omaavat mahdollisuuden koulutukseen, työhön, yrittäjyyteen, omistavat taloja, maata autoja jne. Yhdelläkään juutalaisella - eikä arabillakaan - ole arabimaissa koskaan ollut vastaavia etuuksia, maissa, joissa juutalaisia on pidetty ja jatkuvasti pidetään alempaan ihmisrotuun kuuluvina sekä alistetaan ja syrjitään edelleenkin kaikin tavoin.

Kaksi asiaa on arvioni mukaan mahdotonta: 1) Itsenäisen palestiinalaisvaltion perustaminen nykyisen Israelin sisälle palestiinalaisten itsehallintoalueelle. 2) Israelin vetäytyminen 1967 vallatuilta rajoilta, joka merkitsisi Jerusalemin jakamista ja Israelin kuristamista alueellisesti mahdottomaksi puolustaa.

Siksi ehdotus Israelin paluusta 1967 rajojen taakse ei missään olosuhteissa voi olla rauhanaloite

Monissa yhteyksissä kuulee silti toistettavan vanhaa sotaisaa vaatimusta, että Israelin olisi vetäydyttävä vuoden 1967 sodassa valtaamiltaan rajoilta takaisin. Tämä mahdoton vaatimus merkitsisi mm. Jerusalemin kahtiajakamista ja Israelin palaamista sellaisille rajoille, joita ei voi turvallisesti puolustaa. Nuo ennen vuotta 1967 vallinneet luonnottomat rajat (jotka itse asiassa olivat perua arabien hyökkäyssodasta Israelia vastaan vuonna 1948) houkuttelivat aiemmin jatkuvasti arabimaita toistuviin hyökkäyksiin maata vastaan. Israel palautti vuonna 1967 nämä alkuperäiset rajansa takaisin puolustautuessaaan arabien hyökkäystä vastaan.

Lopuksi: Sekä juutalaiset että arabit ovat saman kantaisän, Aabrahamin lapsia ja siten veljeskansoja joiden tulisi rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Raamatullinen lupaus maasta koskee kuitenkin yksin Aabrahamin jälkeläisiä Iisakin ja Jaakobin (joka myöhemmin sai nimen Israel) kautta jatkuvassa polvessa. Arabit puolestaan ovat syntyisin kahdestatoista ruhtinaasta, jotka polveutuivat Aabrahamista ja hänen orjattarensa pojasta, Ismaelista. Kristuksen, Jumalan Pojan, sovitustyön kautta sekä juutalaiset että arabit, kuten kaikki muutkin ihmiset, saavat kuitenkin uskon kautta saman pelastuksen yhdeltä ja samalta Jumalalta, jos kääntyvät uskomaan Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Jumalanaan.