Olen nyt ruotinut parin perussuomalaisen eurovaaliehdokkaan joitain kantoja joihinkin asioihin ja tuonut mielestäni selvästi julki tosiasiallisia tolia, joiden valossa en heitä varmasti äänestä. En ole tyytynyt pelkästään kritisoimaan tätä tehdessäni, vaan ehdokkaanne saavat myös vilpitöntä suitsutusta joissain asioissa.
Minulla ei ole ollut tarkoituksena tuoda julki sitä, miten miten erityisen kehnoja perussuomalaiset ehdokkaat ovat, tai miten erinomaisen paljon heitä parempi minä olen. Minä en ole myöskään pyrkinyt osoittamaan olevani oikeassa kenenkään muun kuin itseni kannalta.
Minä olen yrittänyt kääntää tämän palstan huomiota kuukauden kuluttua käytäviin vaaleihin. Ajankohta huomioiden olisi huomattavan paljon järjellisempää toimintaa keskustella juurikin näistä vaaleista kuin joskus myöhemmin tulevaisuudessa mahdollisesti koittavista presidentinvaaleista.
Joku voinee argumentoida, ettei todellista vaikuttamisen mahdollisuutta näissä vaaleissa ole, koska suurten puolueiden pääehdokkaat ovat jo varmoja läpimenijöitä. Monessa suhteessa tämä argumentti varmasti onkin totta, sillä ne, joilla menee nyt hyvin, varmasti äänestävät vallitsevan tilan säilyttämisen puolesta ja saavat osan ehdokkaistaan "vähintäänkin 100-prosenttisella" varmuudella europarlamenttiin.
Valitettavasti Suomen ja Euroopan homehtunutta poliittista ilmapiiriä tuulettamaan pyrkivät ja vähempiosaiset eivät mobilisoidu sankemmin joukoin uurnille tuona päivänä, jona äänestysprosentti on niin naurettavaa luokkaa, että moisten vaalien tuloksen voisi melkeinpä mitätöidä, epädemokraattisena.
Juuri tällaisissa vaaleissa saattaisikin piillä pienelle puolueelle yllätyksen mahdollisuus. Mitä tulee puolueiden kannattajasuhteisiin, perussuomalaisten ehdokkaiden ei voitaisi odottaa saavan kuin puolet yhden ehdokkaan läpimenoon vaadittavista äänistä. Mutta jos kaikki perussuomalaisia äänestävät tuolloin asettuisivatkin omiensa tueksi, saattaisi joku läpi mennäkin.
Ja kyllä sitten harmittaisi!
Paljon suurempia mahdollisuuksia loppujen lopuksi näissä kekkereissä perussuomalaisille piilee kuin presidentinvaaleissa.
Presidentinvaalispekulaationkin voi tosin ymmärtää siinä valossa, että jotkut pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin asuvat haluavat viimeinkin päästä äänestämään Halmetta. Minä voin tämän ymmärtää, vaikken ymmärräkään, miten joku voi ylipäänsä äänestää Halmetta. Jos hän joskus presidenttipeliin lähtee, tiputettaneen hänet jo ensimmäisellä kierroksella. Mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä, paljonko lihapäälle ääniä kertyy.
Minulla ei ole ollut tarkoituksena tuoda julki sitä, miten miten erityisen kehnoja perussuomalaiset ehdokkaat ovat, tai miten erinomaisen paljon heitä parempi minä olen. Minä en ole myöskään pyrkinyt osoittamaan olevani oikeassa kenenkään muun kuin itseni kannalta.
Minä olen yrittänyt kääntää tämän palstan huomiota kuukauden kuluttua käytäviin vaaleihin. Ajankohta huomioiden olisi huomattavan paljon järjellisempää toimintaa keskustella juurikin näistä vaaleista kuin joskus myöhemmin tulevaisuudessa mahdollisesti koittavista presidentinvaaleista.
Joku voinee argumentoida, ettei todellista vaikuttamisen mahdollisuutta näissä vaaleissa ole, koska suurten puolueiden pääehdokkaat ovat jo varmoja läpimenijöitä. Monessa suhteessa tämä argumentti varmasti onkin totta, sillä ne, joilla menee nyt hyvin, varmasti äänestävät vallitsevan tilan säilyttämisen puolesta ja saavat osan ehdokkaistaan "vähintäänkin 100-prosenttisella" varmuudella europarlamenttiin.
Valitettavasti Suomen ja Euroopan homehtunutta poliittista ilmapiiriä tuulettamaan pyrkivät ja vähempiosaiset eivät mobilisoidu sankemmin joukoin uurnille tuona päivänä, jona äänestysprosentti on niin naurettavaa luokkaa, että moisten vaalien tuloksen voisi melkeinpä mitätöidä, epädemokraattisena.
Juuri tällaisissa vaaleissa saattaisikin piillä pienelle puolueelle yllätyksen mahdollisuus. Mitä tulee puolueiden kannattajasuhteisiin, perussuomalaisten ehdokkaiden ei voitaisi odottaa saavan kuin puolet yhden ehdokkaan läpimenoon vaadittavista äänistä. Mutta jos kaikki perussuomalaisia äänestävät tuolloin asettuisivatkin omiensa tueksi, saattaisi joku läpi mennäkin.
Ja kyllä sitten harmittaisi!
Paljon suurempia mahdollisuuksia loppujen lopuksi näissä kekkereissä perussuomalaisille piilee kuin presidentinvaaleissa.
Presidentinvaalispekulaationkin voi tosin ymmärtää siinä valossa, että jotkut pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin asuvat haluavat viimeinkin päästä äänestämään Halmetta. Minä voin tämän ymmärtää, vaikken ymmärräkään, miten joku voi ylipäänsä äänestää Halmetta. Jos hän joskus presidenttipeliin lähtee, tiputettaneen hänet jo ensimmäisellä kierroksella. Mielenkiintoista olisi kuitenkin nähdä, paljonko lihapäälle ääniä kertyy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kukaan ei jaksa lukea.
liian pitkiä lukea on asialliset pohdiskelevat ja kantaaottavat viestit.
Sellaisiaat syistä juuri tuleekin näitä halmeuskovaisia, joden mielestä politiikka ensinnäkin on pahaa ja toisaalta asia hoidetaan huitaisulla. Esim isoon läskipään nyrkkiin puristetutn käden.
Sellaistahan nämä korkeintaan sarjakuvien puhekuplia lukemaan tottuneet oman kropan ihailijat pystyvät tekemään.
Eipä halmeuskovat jaksa lukea sitäkään, mitä kansanedustajat kummassakaan parlamentissa todella tekevät laissa kirjattuinen töineen.
Muu onkin toisarvoista!
Teille se muu on arvokkainta, mutta siten ei todella synny parannuksia.
PM kyllä pyrkii analysoimaan, mutta pohjalta paistaa syvä tietämättömyys ja jopa vähättely mennen mukaan liturgiaan, kuten TIETÄÄ muut puolueet pahoiksi...
Kaipa minä sitten olen "syvästi tietämätön", kuten nimimerkki "Stan" esittää. Ovathan lukuisat muutkin nimimerkit tehneet minusta jos jonkinlaisia johtopäätöksiä, sen kummemmin näkemyksiänsä perustelematta.
Aloittaen useimmin esiintyneestä väitteestä siitä, mitä minä olen näillä keskustelupalstoilla kirjoittavain mielestä ollut, minä olen ollut ainakin seuraavaa:
- huumeidenkäyttäjä
- viherpipertäjä
- huumeiden käytön puolestapuhuja
- vihreä
- hullu
- Halmeen kannattajien mollaaja
- kommunisti
- analysoija
- vähättelijä
- kotikriitikko
- syvästi tietämätön
Näitä leimaavia nimikkeitä sopii käyttää vastakin, jos näin katsoo tarpeelliseksi tehdä.
Poikkesiko P-M nyt asialliselta linjaltaan?
Olisi ollut somaa kuulla mihin P-M perustaa ne "vanhojen puolueiden" olettamuksensa?
Eikös niissäkin toimi IHMISIÄ?
Mainitsinko "vanhoja puolueita"? Mielestäni mainitsin homehtuneen poliittisen ilmapiirin ja pyrin tuomaan esiin sen, että suurten puolueiden kannattajia kuitenkin mobilisoitunee tarpeeksi ylläpitämään poliittista ummehtuneisuutta vastakin.
Ummehtuneisuus: kolme isoa puoluetta, Keskusta, SDP, Kokoomus; kullakin tällä hetkellä lievästi uusliberalistinen "näkemys" lievillä vivahde-eroilla; näennäistä keskinäistä taistelua, joka sisältää täydellisiä takinkääntöjä asiassa kuin asiassa oppositioon jouduttaessa; kyseisen kolmion valta-asema horjumaton, vaikka keskinäiset kannatuserot marginaalisesti vaihtelevatkin; Kokoomus näistä toistaiseksi "alakynnessä" valtakunnallisessa politiikassa.
Näkemykseni mukaan yksi protestihenkisemmän puolueen edustaja europarlamentissa ei voisi olla piristämättä ilmapiiriä. Tätä kautta kansan kiinnostus asioihin voisi kasvaa, vaikkapa sitä kautta, että halutaan ensi vaaleissa "pudottaa" tuo.
Olenko muuten väittänyt, ettei puolueissa toimisi nimenomaan ihmisiä? Kaipa sitten olen, sillä muutenhan tämä kysymys olisi asiaton - ja minultahan ei kukaan koskaan kysy asiattomia kysymyksiä.