Mitä jos äv-retardit tarkistatte eversti Marttisen ampumaksi väittämänne Henry Lindin kuolinajan väestörekisteristä? Varoitan jo etukäteen: kapiaiset on käyneet sitäkin sormeilemassa. Keksikää uusi vale valmiiksi.
Henry Lindin
kuolema?
6171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sunhan se pitäisi tutkia!
Mutta annetaan vihje: Henry Lind oli elossa sodan jälkeen.
Siellähän ne hurrit lymysi toista vuotta piilosilla... ja monta!
inttävät ammutuksi elokuussa -44 ilman mitään todisteita. Tai ne löytyvät kyllä väestörekisteristä, mutta ei ne uskalla katsoa. Menee usko omiin valeisiin.
Soldat Lind Henry, födde i Wasa 1926, dog 1944, begravda i fält ......
Missä on veljesi? -kirjan lopussa sivulla 138 kerrotaan suorasukaisesti kuinka eversti Marttinen ampui 18 vuotiaan nuorukaisen, joka ei uskaltanut muuta kuin kyyhöttää kiven takana. Ammutuksi väitetyn nimeä sen sijaan ei kerrota. Juttu on muutenkin kovin kummallinen, koska eihän Tienhaarassa hyökkäilty tai käyty mitään kovia taisteluja, tai ylipäätään juurikaan mitään taisteluja. Ei koko sinä aikana minkä JR 61 siellä alueella oli elokuun 1944 alkupäiville saakka. Vain Viipurin menetyksen jälkeisinä parina päivänä venäläiset yritti tulla Kivisalmen yli, mutta senkin torjui tykistö jo lähtökuoppiinsa. Toki muutamia sinnikkäitä ryssiä pääsi salmen yli saakka, olisiko ollut ehkä noin joukkueellinen, ja niiden lahtaamista "Sextiettan" pitänee suurena Tienhaaran taisteluna!
Erik Andrén: Missä on veljesi?. Sahlgrenin kustannusliike Oy, 1983
Alkuperäinen teos: Var är din broder?, 1983, suomentanut Heikki Kaskimies.
s. 138
"Kirjoittaessani kirjaa Var är din broder? marraskuussa 1982, muuan silminnäkijä kertoi seuraavan tapauksen jatkosodasta: >> Se tapahtui sodan loppuvaiheissa ja ankarissa taisteluissa Tienhaaran luona. Eversti Marttinen saapuu illalla. Silloin hän saa kuulla eräästä pikakoulutuksen saaneesta 18-vuotiaasta nuorukaisesta, joka oli saapunut edellisenä päivänä ja oli niin peloissaan, että ei pystynyt seuraamaan hyökkäyksessä, vaan oli piiloutunut suuren kiven taakse. Marttinen menee nuorukaisen luo, läimäyttää häntä isällisesti hartioille, katselee miehiä ja sanoo: - No, ei kannata huolestua. Minä hoidan pojan. He menivät muutaman askeleen päähän. Ja niin kajahti laukaus."