Vihdoin realismia kielikiistelyssä
Hufvudstadsbladetia lukiessa luulisi, että Suomessa on meneillään kielisota. Useimmat pitänevät kuitenkin kiistaa "kuudennen luokan kysymyksenä", kuten Väinö Tanner luonnehti 1930-luvulla aitosuomalaisten vaatimuksia.
Murrosikäiset koululaiset saattavat tosin murista, että ruotsi on mälsää. Joku humalainen saattaa puolestaan purkaa kompleksejaan sättimällä "hurreja". Kaikkiaan kielivähemmistöllämme on kuitenkin erinomainen asema.
Keskustelu vaikutti ensin Ruotsalaisen kansanpuolueen tavanomaiselta vaalilämmittelyltä ja Hbl:n levikkityöltä, mutta alkoi elää omaa elämäänsä. Niinpä Paul Lillrankin (Hbl 7.10.) mukaan suomenkieliset olisivat jääneet alkeellisiksi metsäläiseksi, jos uljaat germaanit eivät olisi heitä sivistäneet. Professorin mukaan suomenkieliset ovat luoneet vain kummallisia urheilulajeja.
RKP on valinnut siilipuolustuksen, jossa jokaista uudistusta isketään perustuslailla. Sen kielipykälä on ollut sama vuodesta 1919. Silti kansakoulussa ei opetettu mitään vieraita kieliä eikä suomalaisten enemmistö vielä 1950-luvulla osannut lainkaan ruotsia. "Pakkoruotsia" ei siis voi perustella valtiosäännöllä.
Realismi on kuitenkin voittamassa alaa suomenruotsalaisten sisäpiirissäkin. Nils Torvalds ehdotti (Hbl 22.12.) vaihtokauppaa "pakkoruotsin" ja joidenkin muiden kielisäädösten kesken. RKP ehkä julistaa varapuheenjohtajansa pannaan entisenä stalinistina, mutta myöskään Pär Stenbäckin (Hbl 23.12.) mukaan kaikille pakollinen ruotsinopetus ei saisi olla "kohtalonkysymys".
Jokaisen abiturientin olisi osattava molempia kansalliskieliä. Moni akateeminen asiantuntijakaan - poliitikoista puhumatta - ei tosin osaa käyttää ruotsia televisiossa huolimatta vuosikausien opetuksesta.
Peruskouluille tulee antaa kielitarjonnassaan valinnan varaa. Muutaman vuoden vastentahtoinen pänttääminen ei näy antavan edes alkeellista kykyä palvella toisella kotimaisella.
Ruotsin taito auttaa pohjoismaisessa yhteistyössä. Siinä kuitenkin teeskennellään; jopa tukholmalaiselle tanska on vaikeaa. Jos tarkoitus on todella ymmärtää, mistä puhutaan, on yhä useammin turvauduttu englantiin.
Peruskysymys on ruotsinkielisten väestöosuuden alentuminen viidenneksestä viiteen prosenttiin. Tällöin on epärealistista odottaa kaikessa kansalliskielten symmetristä kohtelua. Kielivähemmistön omien koulujen suomenopetus on sen oma asia. Ruotsinkielistä kulttuuria ja perinnettä on Suomessa tietenkin vaalittava.
Hufvudstadsbladetia lukiessa luulisi, että Suomessa on meneillään kielisota. Useimmat pitänevät kuitenkin kiistaa "kuudennen luokan kysymyksenä", kuten Väinö Tanner luonnehti 1930-luvulla aitosuomalaisten vaatimuksia.
Murrosikäiset koululaiset saattavat tosin murista, että ruotsi on mälsää. Joku humalainen saattaa puolestaan purkaa kompleksejaan sättimällä "hurreja". Kaikkiaan kielivähemmistöllämme on kuitenkin erinomainen asema.
Keskustelu vaikutti ensin Ruotsalaisen kansanpuolueen tavanomaiselta vaalilämmittelyltä ja Hbl:n levikkityöltä, mutta alkoi elää omaa elämäänsä. Niinpä Paul Lillrankin (Hbl 7.10.) mukaan suomenkieliset olisivat jääneet alkeellisiksi metsäläiseksi, jos uljaat germaanit eivät olisi heitä sivistäneet. Professorin mukaan suomenkieliset ovat luoneet vain kummallisia urheilulajeja.
RKP on valinnut siilipuolustuksen, jossa jokaista uudistusta isketään perustuslailla. Sen kielipykälä on ollut sama vuodesta 1919. Silti kansakoulussa ei opetettu mitään vieraita kieliä eikä suomalaisten enemmistö vielä 1950-luvulla osannut lainkaan ruotsia. "Pakkoruotsia" ei siis voi perustella valtiosäännöllä.
Realismi on kuitenkin voittamassa alaa suomenruotsalaisten sisäpiirissäkin. Nils Torvalds ehdotti (Hbl 22.12.) vaihtokauppaa "pakkoruotsin" ja joidenkin muiden kielisäädösten kesken. RKP ehkä julistaa varapuheenjohtajansa pannaan entisenä stalinistina, mutta myöskään Pär Stenbäckin (Hbl 23.12.) mukaan kaikille pakollinen ruotsinopetus ei saisi olla "kohtalonkysymys".
Jokaisen abiturientin olisi osattava molempia kansalliskieliä. Moni akateeminen asiantuntijakaan - poliitikoista puhumatta - ei tosin osaa käyttää ruotsia televisiossa huolimatta vuosikausien opetuksesta.
Peruskouluille tulee antaa kielitarjonnassaan valinnan varaa. Muutaman vuoden vastentahtoinen pänttääminen ei näy antavan edes alkeellista kykyä palvella toisella kotimaisella.
Ruotsin taito auttaa pohjoismaisessa yhteistyössä. Siinä kuitenkin teeskennellään; jopa tukholmalaiselle tanska on vaikeaa. Jos tarkoitus on todella ymmärtää, mistä puhutaan, on yhä useammin turvauduttu englantiin.
Peruskysymys on ruotsinkielisten väestöosuuden alentuminen viidenneksestä viiteen prosenttiin. Tällöin on epärealistista odottaa kaikessa kansalliskielten symmetristä kohtelua. Kielivähemmistön omien koulujen suomenopetus on sen oma asia. Ruotsinkielistä kulttuuria ja perinnettä on Suomessa tietenkin vaalittava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se nyt on vaan niin, että suomalaiset eivät enää suostu tähän ns. suomenruotsalaisten meille pakottamaan hullutukseen. Nyt eletään jo 2000-lukua, eikä pakkoruotsi kuulu enää tähän päivään. Helpompi on opettaa niille muutamalle ummikkosaaristolaisruotsalaiselle suomea, kuin yrittää tuputtaa ruotsia koko kansalle. Suomen ainoa virallinen kieli pitää jatkossa olla suomen kieli. Kaikki opetus pitää jatkossa tapahtua suomeksi, tämä on ainoa keino kasvattaa näistä itseään suomenruotsalaiseksi kutsuvista isänmaallisia suomalaisia. Muutama vuosikymmen siinä menee mutta lopputuloksena koko suomenruotsalaiskysymys on ratkaistu. Tällöin kukaan ei enää kutsu itseään suomenruotsalaiseksi vaan pelkästään suomalaiseksi !
"tämä on ainoa keino kasvattaa näistä itseään suomenruotsalaiseksi kutsuvista isänmaallisia suomalaisia"
Miten isänmaallisuus voi olla sidottu kieleen? Onhan muitakin monikielisiä valtioita.
"suomenruotsalaiskysymys" - die endgültige Lösung?
Onko tekstisi kopioitu jostakin 30 luvun kirjasesta?
Viisi prosenttia liene vaikea pala niellä, kun uskoo kuuluvansa enemmistöön.
Miten tällainen omituinen kupla on voinut Suomessa kehittyä?
Miksi koko 1800-luvun annettiin ruotsinkielisten kyykyttää yli 80% enemmistöä? Suomen kielellä ei ollut pitkiin aikoihin mitään asemaa, ruotsi oli ainoa virallinen kieli. Siis Venäjään kuuluvalla autonomisella alueella, jonka asukkaista yli 80% puhui äidinkielenään suomea, ainoa virallinen kieli oli ruotsi! Miten tällaista voi oikeasti tapahtua?
No nyt on aika korjata tämä tilanne vaaleissa 2011.
Olemme EU ja NOKIA Suomi, pakkoruotsitus ei todellakaan ole tätä päivää.
Näin on kun totuus on salattu. Netin aikakautena totuudet eivät pysy salassa, eikä ihmisiä voida sumuttaa.