Ajatellaampa tätä netin tarjoamaa mahdollisuutta esittää uskottavasti ihan mitä tahansa. Oli sukupuoli sitten kumpi hyvänsä, kaksoiselämää pystyy hyvin viettämään.
Voit olla perheellinen ja silti esittää perheetöntä. Luoda ympärillesi hyvinkin uskottavan tarinan. Jos joku epäilee, voit aina kuitata asian jollain ihmeellisellä selityksellä ja taas se menee läpi.
Tässä vähän esimerkkiä; Esität sinkkua, naista/miestä. Chatissa se on helppo toteuttaa, maileissa onnistuu myös, jos on salainen numero, voit tekstailla ihan rauhassa. Puhelimessa puhuminen onnistuu, mutta ei välttämättä ihan aina, jos oma kumppani sattuu olemaan lähettyvillä. Silloin täytyy keksiä joku hätävalhe, ettei pysty juuri nyt juttelemaan. Kännykkä pitää muutenkin olla ehdottomasti aina äänettömällä, jottei kumppani hoksaa, milloin tulee tekstari, ja niin edelleen.
Kun koittaa tapaamisen aika, kotiinsa ei tietenkään voi ketään pyytää vaan tapaaminen sovitaan johonkin lähistölle, ei mielellään samaan paikkakuntaan, jos joku tuttu sattuu näkemään. Selitykseksi käy se, että kotona on nyt niin sekaista, ettei sinne viitsi mennä tai että ei alkuvaiheessa uskalla ketään päästää kotiin, siksi tapaaminen on parempi olla yleisellä paikalla. Tapaamisia ei voi järjestää ihan milloin tahansa, vaan aina pitää etukäteen suunnitella, koska pitäähän sitä kotona hoitaa asiat siihen malliin kuntoon, ettei kumppani epäile mitään.
Mitäs, jos olet valehdellut osoitteesi ja tämä nettikumppani ottaakin selville, ettei kyseistä henkilöä ole edes olemassa. Tai sitten nettikumppani päättääkin yllättää ja saapuu kylään luoksesi ja perheesi on sillä hetkellä kotona? Siinä tulee sen tarun loppu.
Voit olla perheellinen ja silti esittää perheetöntä. Luoda ympärillesi hyvinkin uskottavan tarinan. Jos joku epäilee, voit aina kuitata asian jollain ihmeellisellä selityksellä ja taas se menee läpi.
Tässä vähän esimerkkiä; Esität sinkkua, naista/miestä. Chatissa se on helppo toteuttaa, maileissa onnistuu myös, jos on salainen numero, voit tekstailla ihan rauhassa. Puhelimessa puhuminen onnistuu, mutta ei välttämättä ihan aina, jos oma kumppani sattuu olemaan lähettyvillä. Silloin täytyy keksiä joku hätävalhe, ettei pysty juuri nyt juttelemaan. Kännykkä pitää muutenkin olla ehdottomasti aina äänettömällä, jottei kumppani hoksaa, milloin tulee tekstari, ja niin edelleen.
Kun koittaa tapaamisen aika, kotiinsa ei tietenkään voi ketään pyytää vaan tapaaminen sovitaan johonkin lähistölle, ei mielellään samaan paikkakuntaan, jos joku tuttu sattuu näkemään. Selitykseksi käy se, että kotona on nyt niin sekaista, ettei sinne viitsi mennä tai että ei alkuvaiheessa uskalla ketään päästää kotiin, siksi tapaaminen on parempi olla yleisellä paikalla. Tapaamisia ei voi järjestää ihan milloin tahansa, vaan aina pitää etukäteen suunnitella, koska pitäähän sitä kotona hoitaa asiat siihen malliin kuntoon, ettei kumppani epäile mitään.
Mitäs, jos olet valehdellut osoitteesi ja tämä nettikumppani ottaakin selville, ettei kyseistä henkilöä ole edes olemassa. Tai sitten nettikumppani päättääkin yllättää ja saapuu kylään luoksesi ja perheesi on sillä hetkellä kotona? Siinä tulee sen tarun loppu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksiköhän sitten asiaa noin syvällisesti mietit....
Aina voi ostaa toisen asunnon perheelle ja toisen asunnon tätä sinkku-elämää varten, jotta kahden eri elämän sekoittumisen vaaraa ei olisi. Ei perheen tarvitse tietää siitä, että sinä omistat kaksi asuntoa eri paikkakunnilla ja, koska olet kiireinen liikemies, niin perhekään ei osaa epäillä oletko oikeasti työmatkalla vai viettämässä sinkku-elämää josta he eivät tiedä mitään.
jos ei ole niin rikas, että on varaa pitää kahta kämppää?
Sitten keksii jonkin asian missä on parempi kuin muut tai jopa niin hyvä, että muut ovat valmiita maksamaan siitä ja alkaa hankkia sitä rahaa.
Eikä sitä kakkosasuntoa välttämättä tarvitse ostaa sen voi myös vuokrata jos tulot ovat riittävän suuret sen ei pitäisi olla ongelma.
Entäs sitten, jos sinkku haluaa valehdella olevansa perheellinen?
sitten sinkku valehtelee, jos haluaa valehdella
minähän en ala ollenkaan tuohon leikkiin.
Haluan suhteen reilulla avoimella tavalla.
Haluan vapaan miehen itselleni koska sitä olen itsekin .
Ei mitään piilosilla oloa ja näytelmää ja salaista menoa .
Tykkään kulkea reilusta rakastamani ihmisen kanssa jokapaikassa.
EN halua olla se toinen nainen joka on siis joku hätävara ja hyväksikäyttöjuttu ja salassa tapahtuvaa peliä . Ei sellainen anna mitään ,yksin siinä olet vain .
Ihan oma RAKAS pitää olla iloista ja mukavaa yhteistä Reipasta Raikasta ja Rehellistä
Onnellista elämää . Ihana Rakkaus ja toisistamme välittäminen ja eteenpäin meno vaan .
kukaan jaksakaan. Tai, no mistä sitä tietää, jos jollain on niin paljon pokkaa esittää moista. Tosin sitä on vielä vaikeampi uskoa, jos se jatkuis vuosia, kyllähän joku jaksais kenties esittää pari kolme kuukautta?
Silloihan tuollaista peliä on mahdollista epäillä, jos toinen salailee joitakin asioita liittyen kotiinsa tai puhelimeensa.
Minäkään en suostuisi olemaan kenenkään hätävara.
on varmaan näytelmän narri eli kaksoisroolin vetäjä! Turhaan ei puhuta klovnin kyyneleistä!
Aika raskaaksi luulis sen käyvän pidemmän päälle.
no on sullakin taas murheet..
..onkohan tuo edes oikeasti mikään mahdollisuus?
tapauksen (sellaisia taitaa olla useampiakin), missä mies oli joku kaupparatsu vai mikä lie ja hänellä oli kaksi perhettä. Hän oli vuorotellen aina parisen viikkoa toisen perheensä luona ja taas toisen perheen luona pari viikkoa. Kumpikaan perhe ei tiennyt toisestaan mitään. Jossain vaiheessa se homma kuitenkin paljastui.
v. -90 tapasin miehen, akateemisesti koulutetun, joka itki 2-naamaisen elämänsä raskautta. Virossa toinen perhe, lapset ja kaikki, Suomessa toinen, rahaa piti repiä kummankin perheen elättämiseen. Oli siinä vitsit vähissä, mutta kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt. Mitähän laki mokomista sanoo? En tiedä miten äijän on käynyt ja perheiden, taivas tietää.
kaksoiselämäähän on jotkut viettäneet kautta aikojen.
Kyllä kaksoiselämä on keksitty ennen nettiä.
Kipaiseppas illalla baariin niin kyllä löydät sieltä aikamoisen määrän "sinkkuja" joilla on sormukset taskussa.
Tämä on myös netin tarjoama mahdollisuus samoin kuin livenäkin tarjoama mahdollisuus, joten en toki poikkea sen vuoksi baariin. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta.
osa noista jutuista voi hyvinkin olla uskottavia ja totta, esim. itellä just kämppä rempan alla eikä tosiaan viitsis käskee tänne ketään. silti en vedätä!! mut mitä kännyihin tulee, senkun soittaa tai tekstaa vaan, puhelin on auki 24h ainakin jos akussa virtaa riittää eikä tasan ole äänettömällä vaan suurin mahdollinen volume että kuulis taustalla pauhaavan musan alta. joten...so? onko kaikki syyt tosiaan vedättämistä? ei, ei kaikki.
Osa voi olla totta ja selitykset todellakin ihan oikeita, eikä vain keksittyjä. Siinä olet oikeassa. Tarkoitin tällä avauksella niitä, jotka oikeasti viettävät tällaista kaksoiselämää.
Entäpä jos tilanne onkin sellainen, että on itse varattu eikä edes halua kaksoiselämää, saatikka hae sitä. Sitten kuitenkin "kohtalo" puuttuu peliin ja kohtaa toisen jota ei voi unohtaa ja välille kehkeytyy syvällinen suhde? Entäpä jos on alusta asti ollut rehellinen tälle toiselle, että on varattu ja niinpoispäin ja tämä toinen on ollut rehellinen sinkkuudestaan ym.? Entäpä jos he merkitsevät toisilleen niin paljon että haluavat jatkaa tätä "kaksoiselämää" josta kuitenkin myös kärsivät kun eivät haluaisi toimia näin ja loukata tätä varatun kumppania? Entäpä jos tämä varattu on aivan hukassa mitä tekisi, kun ei tiedä kumman lopulta haluaisi, eikä kumpaakaan haluaisi loukata? Siinä onkin pähkäilemistä...
...minä olenkin juuri se henkilö josta kirjoitit, Ongelmainen.
Minulle kävi noin. En etsinyt ketään, elin vain elämääni perheessäni. Sitten tuli sattumalta mies, joka hänkin eli vain elämäänsä perheessään.
Me rakastuimme, vaikka tarkoitus ei ollut. Me elämme nyt kaksoiselämää.
Meillä molemmilla on omat elämämme ja sitten on tämä yhteinen.
Minä uskon kohtaloon. Se tulee mikä on tullakseen. Ei rakastumiselle kertakaikkiaan voi mitään. Meidän yhteistä elämäämme on jatkunut jo pian kolme vuotta. Jatkammeko näin vai eroammeko? Aiheutammeko tuskaa perheillemme? Pysymmeko salaisessa suhteessa? Siinä sitä pohtimista on. Mikään ei ole varmaa paitsi se, että rakastamme toisiamme.
Minustakin kuulosti tosi tutulta ja osuvalta kohdallani. Meillä sitä kaksoiselämää on jatkunut jo kohta kaksi vuotta.
Viimeinkin kohtalotoveri.... Jenni, miltä se kaksoiselämä sinusta tuntuu?
Onko huono omatunto?
Minulla ei ainakaan ole. Ihmettelen sitä itsekin. Tuntuu vain siltä, että kun rakastuu, sille ei voi mitään. Se on tunnetila, jota ei voi sammuttaa napista painamalla.
Aikaisemmin ajattelin aina, että kuinka joku VOI pettää vaimoaan tai miestään. Kuinka joku VOI olla niin idiootti.
Nyt vasta ymmärrän. Kun rakkaus tulee, se tulee. Ei sitä mitkään tuulet heiluta.