Uusi vuosi on pian jälleen vaihtumassa. Nyt on hyvä tilaisuus jättää mennyt taakse, ja katsoa kohti tulevaa vuotta ja kauemmas tulevaisuuteen. Ja antaa hetki itselle ja itsetutkiskelulle.
Ihmisinä me varmasti turhan usein katsomme taaksepäin, menneisyyteen ja muistelemme vanhoja asioita. Ja silloin kun katsomme tulevaisuuteen, monet saattavat murehtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavan jakeen mukaisesti meidän tulisi ajatella menneestä:
Jes. 43:18-19
18. Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
Jos katsomme liiaksi taaksepäin, etenkin niihin ikäviin tapahtumiin joita elämässämme on tapahtunut,
tulemme pahalle mielelle, ja helposti katkeroidumme. Siksi on hyvä luottaa Jumalaan ja katsoa eteenpäin.
Menneessä on se hyvä puoli, että tehtyjä virheitä ei tarvitse toistaa vaan niistä voi oppia.
Pettymyksistä ja loukkaantumisista (henkilökohtaisista) on päästävä yli, jotta pystymme katsomaan paremmin tulevaisuuteen.
Mutta niille, jotka eivät tällä hetkellä kykene edes ajattelemaan tulevaisuutta, tämä kertomus olkoon teille lohtuna ja rohkaisuna:
Oli ihminen, hän kulki hiekkamaassa yksin. Sitten hän tapasi Jeesuksen, ja lähti seuraamaan häntä, he kulkivat nyt yhdessä vierekkäin. Hiekkamaahan jäi kahdet jäljet. Mutta tuli aika, jolloin ihminen tunsi uupuvansa kesken matkan, ja hän kaatui. Toivuttuaan hän katsoi taakseen ja näki vain yhdet jäljet, hän luuli Herran hyljänneen hänet ja hän sanoi: miksi hylkäsit minut? Silloin Herra vastasi hänelle ihan läheltä:
-Katso, en minä sinua hyljännyt, kun sinä uuvuit, minä kannoin sinut mukanani eteenpäin, siksi näet yhdet jäljet. Nyt olet toipunut, ja voimme kulkea yhdessä vieretysten, ja minä olen kanssasi koko matkan ajan.
Muistatte varmaankin Raamatun kohdan, jossa puhutaan murehtimisesta, Matt. 6:25-34
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään,
eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.>>
Ihmisinä me varmasti turhan usein katsomme taaksepäin, menneisyyteen ja muistelemme vanhoja asioita. Ja silloin kun katsomme tulevaisuuteen, monet saattavat murehtia mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavan jakeen mukaisesti meidän tulisi ajatella menneestä:
Jes. 43:18-19
18. Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.
19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa?
Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
Jos katsomme liiaksi taaksepäin, etenkin niihin ikäviin tapahtumiin joita elämässämme on tapahtunut,
tulemme pahalle mielelle, ja helposti katkeroidumme. Siksi on hyvä luottaa Jumalaan ja katsoa eteenpäin.
Menneessä on se hyvä puoli, että tehtyjä virheitä ei tarvitse toistaa vaan niistä voi oppia.
Pettymyksistä ja loukkaantumisista (henkilökohtaisista) on päästävä yli, jotta pystymme katsomaan paremmin tulevaisuuteen.
Mutta niille, jotka eivät tällä hetkellä kykene edes ajattelemaan tulevaisuutta, tämä kertomus olkoon teille lohtuna ja rohkaisuna:
Oli ihminen, hän kulki hiekkamaassa yksin. Sitten hän tapasi Jeesuksen, ja lähti seuraamaan häntä, he kulkivat nyt yhdessä vierekkäin. Hiekkamaahan jäi kahdet jäljet. Mutta tuli aika, jolloin ihminen tunsi uupuvansa kesken matkan, ja hän kaatui. Toivuttuaan hän katsoi taakseen ja näki vain yhdet jäljet, hän luuli Herran hyljänneen hänet ja hän sanoi: miksi hylkäsit minut? Silloin Herra vastasi hänelle ihan läheltä:
-Katso, en minä sinua hyljännyt, kun sinä uuvuit, minä kannoin sinut mukanani eteenpäin, siksi näet yhdet jäljet. Nyt olet toipunut, ja voimme kulkea yhdessä vieretysten, ja minä olen kanssasi koko matkan ajan.
Muistatte varmaankin Raamatun kohdan, jossa puhutaan murehtimisesta, Matt. 6:25-34
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään,
eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.>>
Vastaukset 4
Vanhimmat
tähän asiaan liittyen.
David Watson, saarnaa mm. näin:
"Älä takerru menneisyyteen. Älä ole tyytymätön elämääsi.
Kun Jumala koetteli israelilaisia, he nurkuivat ja valittivat sekä Jumalalle että johtajilleen. Arvostelu, juoruilu, kauna, nurkumieli ja katkeruus sammuttavat Pyhän Hengen, saattavat pitää meitä hengellisessä erämaassa vuosikausia. Kun olemme vaikeuksissa, etsimme usein jonkun, johon voimme purkaa pettymyksemme ja vihamme. Syntipukiksi saattaa joutua joku, jolle emme koskaan ole antaneet täysin anteeksi vanhaa loukkausta. Jumala antaa anteeksi ja unohtaa. Meidän on tehtävä samoin, jos haluamme kokea Hänen siunauksiaan."
- Tämä koskettaa myös minua. Tässä kohtaa uskon että arvostelulla tarkoitetaan sitä, että arvostellaan jotakuta toista uskon sisarta tai veljeä, joka ei ole johtavassa asemassa eikä välttämättä edes palvelus asemassa seurakunnassa. Olen itse valitettavasti ollut todistamassa mihin tällainen johtaa, juoruiluun ja vikojen etsimiseen muista. Samalla helposti syntyy sellainen tilanne että alkaa pitää itseään parempana. Kukaan ei ole sen parempi eikä huonompi kuin kukaan toinenkaan. Toinen on hyvä toisessa asiassa ja toinen toisessa ja toisella on toisenlainen lahja kuin toisella, eivätkä kaikki edes välttämättä tiedä omia hyviä puoliaan tai lahjojaan.
David Watson saarnaa myös tulevaisuuteen uskomisesta mm. seuraavasti:
"Ole täynnä uskoa tulevaisuuteen. Jumala voi tehdä uutta, ellei epäuskomme ole esteenä. Hän haluaa muuttaa henkisen ja hengellisen erämaan maaksi, joka on täynnä Hänen Henkensä hedelmiä."
Niin ja jokaisella uskovaisella on omanlaisensa palvelutehtävä, jonka Jumala on hänelle antanut. Eikä se välttämättä ole tavanomaista seurakunnan palvelustyötä. Jumalan tiet ovat moninaiset, samoin kuin palvelustehtävät joissa voimme palvella Jumalan tahtoa ja tarkoitusperiä.
paremmaksi ihmiseksi
Linkki palstalta synti
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9562143
Ajan hetkeen tullaan menneisyydestä ja samalla katse luodaan tulevaisuuteen. Reaalinen elämä eletään aina reaaliajassa unohtamatta mainittuja riippuvuuksia.
Ilman menneisyyttä ei ole tulevaisuutta. Toisaalta ajassa luodaan samalla tulevaisuutta.
Yhdeltä kantilta elämä on jatkuvaa oppimista. Se tapahtuu menneisyyden tarkasteluna siten, että siihen ei jäädä rypemään. Jos jäädään, kehitystä ei tapahdu.
Yksilö voi elää pelkissä muistoissa. Vanhemmat ihmiset lähellä poistumistaan usein kertaavat menneitä, "elävät menneessä", eikä siinä ole mitään pahaa.
Nuoret ottavat oppia menneiden sukupolvien kokemuksista, tahtoen tai tahtomattaan. Siinä piilee ihmiskunnan luomisvoimien salaisuus. Menneisyyden hyvät kokemukset säilytetään ja kehnoja kartetaan.
Jokainen hetki, jokainen teko on tulevaisuuden luomista, edellytyksien antamista sille.
Nykyisille nuorille maailma on avoin monessa suhteessa. Maailmalle syntyy jopa suureneva isänmaattomien kansalaisten ryhmä työn ja tuotannon perässä. Maapallo muttuu muutenkin ihmiskunnan isänmaaksi.
Enää ei voida olla välinpitämättömiä maailman lasten hädästä.
Jokaisen kaakaolusikallisen tulisi laittaa ajattemaan Afrikan itärannikon 5 -15 vuotiaita lapsia, jotka kiskovat kaakaoviljelmiltä vaivaiset rievut päälleen ja lautasellisen keittoa suuhunsa.
Tulisi myös ajatella Intian kaatopaikoilla hääräävien miljoonien lasten hätää. He etsivät myrkyllisten aineiden seasta romua myytäväksi saadakseen soppalautasen. Useat heistä kuolevat ennen 20 vuotta luku- ja kirjoitustaidottomana.
Entä Afganistanin hääseurueet ja lapset, jotka saavat teollisesti kehittyneiden maiden sotilaiden pommeja niskaansa.
Pitää elää myönteisten asioiden mukana, mutta ei saa unohtaa ongelmia, jotka odottavat ihmiskunnalta ratkaisuja.