oikeasti tarkoittaa? Mitä siinä oikein tapahtuu? Tiedän psykologiasta ja terapiasta aika paljon eikä yksikään elävä olento ole järjellisesti selittämään mitä muuta se on kuin hypnoottista harhaa.
Mitä uskoontulo
mitenmiten
9204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Tiedän psykologiasta ja terapiasta aika paljon eikä yksikään elävä olento ole järjellisesti selittämään mitä muuta se on kuin hypnoottista harhaa."
Tämähän juuri asian ydin onkin. Koska en järjellisesti pysty selittämään uskonnollista kokemustani, miten tunnen Jumalan, Jumalan voiman, Jumalan armon, Jumalan rakkauden, yksinkertaisesti antaudun sen valtaan, otan sen vastaan, sillä mitä muutakaan voisin tehdä. Usko on jotain voimakkaampaa kuin mitään minkä voin järjellä käsittää. Hallelujaa! Iloitkaa Herrassa!
tuollaisia kokemuksia on useampaa tyyppiä:
1. Lämmin hyvä kokemus. Tämä voi olla kokemus esim mummolassa Jouluna, Joulukirkossa, Riparileirillä, Sukukokouksessa, jonkun puheen aikana... tulee vain lämmin hyvä tunen ja varmuus siitä että Jumala on ja pitää meistä huolen. Tämä tunen usein säilyy mkjoko elämän, mutta ei kuitenkaan aiheuta mitään erityistoimenpiteitä, kuten Raamatunlukua tai kirkossa käyntiä.
2. Hurmoksellinen kokemus, joka johtuu erityisestä ilmapiiristä, jossa tavallaan hoetaan uskoon tulemisen aiheuttavia asioita ja jossa ilmapiiri on erityisesti varustettu kääntymistä varten. Tämän näkee usein mm. helluntailaisissa piireissä, joukko kokouksissa yms. Myös se että näkee muiden .. tai luulee... muiden ympärillään antavan selviä merkkejä uskostaan aiheuttaa helposti itsesuggestiota. Tämä aiheuttaa ihmisessä "uskon himon". Heidän on yhä uudelleen ja uudelleen pumpattava itsensä uskonnolliseen hurmokseen vakuuttamalla itselleen uskonasioiden olevan totta. Uskonnosta on tullut oopiumia. Jos he eivät saa tuota annostaan he kuihtuvat.
3. On myös olemassa kolmas uskoontulemistapa, joka mielestäni on näistä kaiksita se vahvoin ja viimeisin todistus. Silloin yksinkertaisesti kaikki aivan kuin loksahtaa paikalleen, ihmisen tietous ja ymmärrys uskonasioista laajenee. Joskus kuitenkin käy niin, että tällainenkin ihminen menettää uskonsa jolloin koko hänen maailmansa romahtaa. Jos tämä ihminen maailmansa romahtaessa alkaa taistella entistä uskoaan vastaan hänestä tulee uskon vastustaja, jos ei niin hän on kuin ikuisesti eksyksissä, koska on menettänyt selvän elämänkuvansa.
Olen itse kokenut nämä kaikki. Yksi asia on kuitenkin varmaa ja koskee näitä kaikkia: Kukaan ei voi tulla uskoon täysin negatiivisten tunteiden täyttämänä. Ihmisellä on oltava perimmäinen halu uskoa, Jumala ei halua pakotta ketään. Jumala voi kyllä näyttää negatiivisellekin ihmiselle merkkejä (kuten Paavalille) mutta ihmisen on itse päätettävä mihin suuntaa kulkee.
Lapsi jota pahoinpidellään Jouluna ei voi tuntea Joulun rakkauden sanomaa.
Ehkä eniten kiitosta siitä että puhut. Viime aikainen kokemukseni hellari ja karismaattisista kokemuksien seuraamisesta on jotakin tuohon suuntaa. Kysymys kuuluukin onko yhtään tasapainoista, itsensä kanssa sinut olevaa ihmistä näkynyt näissä kokouksissa, altailla tai kaatuilemassa.
Olen itse tehnyt hypnoosia, melkoisen paljon tiedän mielestä, tämä kyseinen reaktio ei vain mene jakeluun, ei millään.
Lämmin sisäinen rauha voi tulla uskoessa vaikka mihin jumaluuteen, senkin olen kokenut. En kuitenkaan tarvitse siihen dogmeja, en aivojen surkastumista, en kivien ehkä kirjojen heittelyä päähäni.
Uskon siltikin jumaluuden valoon ja kristustietoisuuteen.
On tullut korjattua aika monia uskonnonuhreja. Jokainen juuri uskossa oleva on sanonut ettei sitä voi selittää. Sinä osasit selittää aika mukavasti. Kiitos.
on Jumalan valo. Suggestio ja hypnoosi on vaarallista. Ihmisen on tarkoitus pysyä itsenään, ei muuttua hypnoosin tai suggestion avulla.
Jokainen voi edistyä tiettyyn pisteeseen omin avuin. mutta siihen se pyssääkin (jollei olisi tuota sisua) . IOhmisen olemisessa on tietyt rajat. et voi elää veden alla, jos haavoitut veri vuotaa kuiviin et enään elä. Avaruudella ovat omat lakinsa ... jos tietyt lait rikotaan kehitys lakkaa tai seuraa loppu. Nuo lait ovat kuin Jumala lait... niitä seuraamattoman et edisty ... ja loppukin saattaa tulla.
Mikä taas on uskonnon uhri? Onkos se henkilön itsensä kasitys itsestään, vain jonkun toisen hänelle antama nimitys? Jos henkilö itse on ilman kenekään "apua" havainnut olevansa uskonnon uhri se on vailtettavaa, sillä sillon on jotakin mennyt pahanpäiväisesti pieleen kon elämässä. Uskonnon ei tulisi olla niin vaativaa että voi joutua sen uhriksi, uskonto on vapaaehtoista. Jos taas se on hänen "ystäviensä" tai perheensä keksimää siksi koska hän ei usko kuten he, voikin kysymyksessä olla joko näiden uskonnolliseen henkilöön kohdistama pakottaminen heidän uskonsa mukaiseen elämään. Ihminen joka joutuu esim perheensä ja ystäviensä kohdalta vedetyksi eri suuntiin on kovassa ristivedossa. Uskonnollisen perheen mielestä häntä viedään "helvettiin", ei uskovien ystävien puolesta perhe yrittää aivopestä tai estää toisen vapaan tahdon. On erittäin vaikeata löytää oikea tie kulkea koska molemmat vaativat henkilöä antautumaan puolelleen, ihminen (usein nuori) joutuu valitsemaan perheen uskonnon ja ystävien välillä tai toisin päin.
Useimmiten olen havainnut, että uskonnon jättänyt on se, joka ei halua enään olla yhteydessä uskonnossa edellene oleviin, vaikka väittä toisin. Mutta tietenkin on asia myös toisin päin ainakin niissä uskonnoissa joisa kielletään puhumasta eronneiden kanssa tai olemasas heihin missään yhteydessä. Tämä on sangen vailtettavaa.
Yleisesti ottaen olisi kaikkien ymmärrettävä kuinka vahingollista on jos ei anna ihmisen toteuttaa elämäänsä oman ymmärryksensä mukaan. Toisaalta on myös sallittava se että kaikilla on mahdollisuus saada oikeata tietoa eri asioita, uskonnoista ym voidakseen oppia, valita ja kehittyä. Samoin mahdollisuus uskoa vanhempiaan tai pappiaan tai ... tulematta naurun alaiseksi.
kyllä Jumalan lait korjaavat tilanteet. Sitä saa mitä tilaa. Pahin asia minkä joudut selvittämään on itselleen valehtelu- Mitä tahansa teetkin elämässä, sydän on oltava mukana. Kukaan ulkopuolinen ei voi päättää kenenkään puolesta mikä on oikein mikä väärin. Ylipäätään sellaista ei edes ole olemassa. Dogmit, lait, pelottelut, uhkailut helvetin tulella.... no no . Jos helvetti on, on se jo täällä elämässä.
ps. hypnoosia ja suggestiota voi käyttää terapeuttiseen parantamiseen. Ihminen parantaa silloin itse itseään. Väärissä käsissä se voi kuitenkin saada ikävää lopputulosta. Eli kuuntele sisintäsi.
Kärsimystensä syytä pohtiessaan ihminen alkaa Jumalan armosta ymmärtää, ettei ole oman elämänsä herra, että kaikki oma itseluottamus, varmuus ja ylpeys on perustunut valheeseen ja sokeuteen. Yhtäkkiä ihminen tajuaa, että on ollut koko elämänsä ajan pimeiden voimien armoilla, saatanan johdateltavana, täydelleen pahan vallassa - pelkkä hurjien himojen villitsemä hullu, pelkkä syntisten halujen koko ajan eri suuntiin vetämä sätkynukke, heikko raukka. Synkimmän epätoivon hetkellä, kun kaikki suojamuurit ovat kaatuneet, kun ihmisen kaikki korskeus ja ylpeys on murskana, herää vihdoin oikea tietoisuus: vain Jumala voi pelastaa, vain Jumala voi katkoa synnin kahleet. Siihen ei pysty ihminen itse, ei kukaan meistä. Ilman Jumalan apua emme voi auttaa edes toisiamme. Vain Jumala voi auttaa. Me hukumme ilman Jumalaa. Olemme hukassa ilman Jumalaa.
Kyllä uskonnottomat on ihan tavallisia arki-ihmisiä. Eivät ole pimeiden voimien armoilla ,ovat oman elämänsä herroja , eivät ole saatanan johdateltavina , hurjien himojen villitsemiä hulluja...
Tekstisi on henkisesti sairasta , sen perusteella sinut voisi ottaa pakkohoitoon . Menisit lääkäriin . Alkaa pelotaa , kun kuljet vapaalla jalalla ilman lääkitystä .
ei ole syntiä jos asianomainen ei sitä synniksi katso... näin on... mutta usein unohtuu se että jos joku katsoo jonkun asian synniksi sekin on hänelle suotava eikä sovi pakottaa toista tekemään vastoin sitä minkä tuntee, eli sitä mikä hänelle on syntiä.
Usein kastsotaan että kun joku laskee synniksi jotakin että tämä tuomitsee toisen... ja hänen olisi lakattava uskomasta se asian olevan syntiä jotta ei tuomitsisis tätä toista... todellisuudessa sisi tämä toinen tuomitsee toisen tuomariksi ilman mitään syytä. Jos joku ei halua syödä sian lihaa niin ei häntä tarvitse pakottaa siihen! toisaalat taas jos joku haluaa sitä syödä... syököön. Jos joku ei halua olla siellä missä sianlihaa valmistetaan... se johtuu ehkä siitä että haju saa hänet voimaan pahoin... ei tuomitsemisesta joksi se usein luetaan.
Näin on kuuntele sisitäsi ja ota huomioon muut.
En ymmärrä laisinkaan tuollaista fanaattista uskoa jonka edustaja vaan jaksaa jankuttaa sitä ainaista saatana juttua. Kuka on sanonut että ne jotka eivät ole aivopestyjä olisi Jumalattomia?
Silloin kun ihminen kuuntelee sisintään, tekee hän kuten Jumala haluaa, yhdessä sillä jumaluus on jokaisen sisällä. Ei pysty ihminen sitä ja ihminen tätä. Totta ihmeessä joku ohjaa kun kerran tietoisuus on sisälläsi. Ihan samalla lailla ihmiset antautuu Jumalalle, mutta ei tasapainoiset ala uhomaan. Selkeää alistusta kaikki dogmit. Ja olette muka vielä ainoina Jumalan asialla.
Oikeesti, aika hurjaa. Josko nyt vain kaikki muuttaisitte jonnekin yhteisöön ja heitelkää niitä kiviänne ja kirjojanne toistenne päihin. Jättäkää syyttömät rauhaan.