Muistan lämpimän kesäpäivän. Olimme ulkona koko perhe ja joitakin vieraitakin oli käymässä. Arvelen olleeni 6.5-vuotias. Joku herätti kysymyksen elämän tarkoituksesta. Muistan ihmetelleeni, kun sitä ihmeteltiin eikä kukaan antanut selkeää vastausta. Sanoin: ”Me ihmiset olemme kuin mehiläiset, jotka keräävät hyvää Jumalalle Hänen käyttöönsä. Se on elämän tarkoitus.” Joku aikuinen, ehkä isäni, katsoi minuun hymähtäen. Muistan hänen sanoneen jotain sellaista, että miten se sillä tavalla voisi olla. Sen vaikutelman muistan selvästi, ettei lapsi nyt tuollaisia saa sanoa aikuisten keskusteluun. Tunsin että en tullut ymmärretyksi. Huomasin ajattelevani ja lisäksi ajattelin eri tavalla kuin muut. Minulla oli erillinen ajatus, jota muut eivät ymmärtäneet. Olen edelleen sitä mieltä, että ymmärsin tuolloin elämän tarkoituksesta enemmän kuin kukaan läsnä olleista.
Jos tuolloin olisin saanut kuulla MAP-kirkon opista aikaisemmasta olemassaolosta ja siitä, että meidät on luotu Jumalan kuviksi ja tulemaan Hänen kaltaisikseen, niin olisin ollut kiitollinen. Jäin yksin ajatukseni kanssa ja tunsin, etten ollut tullut ymmärretyksi. Elin tuolloin tilassa, jota runoilija William Wordsworth kuvaa:
On syntymämme unhoitusta, unta.
Etäällä sielun tähtivaltakunta
on ollut, kunnes täällä,
se kodon sai maan päällä.
Ei murtamina vaivan,
ei alastonna aivan,
vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä
tulemme Luojan eestä:
meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!
...
(Ode on Intimations of Immortality. Suom. Yrjö Jylhä)
Olin tuolloin lapsuuden välittömyyden ja vilpittömyyden tilassa. Meitä on kehotettu tulemaan lapsen kaltaisiksi. Varttuessamme mielemme valtaavat kaikenlaiset epäolennaiset asenteet ainakin mitä iankaikkiseen alkuperäämme tulee. Emme osaa ottaa asioita sellaisina kuin ne ovat. Silloin tällöin voimme saada tuntemuksia totuudesta, mutta jos sivuutamme ne, niin tuntemus laimenee ja jää unohduksiin.
Kertomallani lapsuuden kokemuksella ja tällä runon muodon sittemmin saadulla kokemuksellani oli suuntaa antava vaikutus elämääni:
Nuorena miehenä kulkiessani syksyisessä illassa tyttöystäväni kanssa merenrannalla, esitin mielessäni kysymyksen. Sain vastauksen:
JOKIN
Mitä on tämä kaikki, meri ja maa,
merenranta ja rantamaa?
Mitä ihmisen tunne ja mitä ei saa?
Onko järkeä missään, kysyn vaan?
Olen valmis, vastatkaa!
Oli vaan, mutta aavistaa,
Sai nuori mies ja kavahtaa!
Oli kulkenut polkua ennenkin
Jokin
merenrantaa pitkin.
Se oli totuuden Hengen kosketusta, joka osaltaan auttoi minua myöhemmin ottamaan vastaan palautetun evankeliumin. Pyhä Henki voi vaikuttaa meihin monestikin elämämme aikana, mutta Hänen jatkuvan vaikutuksensa piiriin voimme päästä vasta kasteen. Kastetta tullee seurata kätten päällepano, jossa otamme vastaan Pyhä Hengen lahjan.
Onko teillä ollut totuuden kokemuksia elämänne varrella?
Jos tuolloin olisin saanut kuulla MAP-kirkon opista aikaisemmasta olemassaolosta ja siitä, että meidät on luotu Jumalan kuviksi ja tulemaan Hänen kaltaisikseen, niin olisin ollut kiitollinen. Jäin yksin ajatukseni kanssa ja tunsin, etten ollut tullut ymmärretyksi. Elin tuolloin tilassa, jota runoilija William Wordsworth kuvaa:
On syntymämme unhoitusta, unta.
Etäällä sielun tähtivaltakunta
on ollut, kunnes täällä,
se kodon sai maan päällä.
Ei murtamina vaivan,
ei alastonna aivan,
vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä
tulemme Luojan eestä:
meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!
...
(Ode on Intimations of Immortality. Suom. Yrjö Jylhä)
Olin tuolloin lapsuuden välittömyyden ja vilpittömyyden tilassa. Meitä on kehotettu tulemaan lapsen kaltaisiksi. Varttuessamme mielemme valtaavat kaikenlaiset epäolennaiset asenteet ainakin mitä iankaikkiseen alkuperäämme tulee. Emme osaa ottaa asioita sellaisina kuin ne ovat. Silloin tällöin voimme saada tuntemuksia totuudesta, mutta jos sivuutamme ne, niin tuntemus laimenee ja jää unohduksiin.
Kertomallani lapsuuden kokemuksella ja tällä runon muodon sittemmin saadulla kokemuksellani oli suuntaa antava vaikutus elämääni:
Nuorena miehenä kulkiessani syksyisessä illassa tyttöystäväni kanssa merenrannalla, esitin mielessäni kysymyksen. Sain vastauksen:
JOKIN
Mitä on tämä kaikki, meri ja maa,
merenranta ja rantamaa?
Mitä ihmisen tunne ja mitä ei saa?
Onko järkeä missään, kysyn vaan?
Olen valmis, vastatkaa!
Oli vaan, mutta aavistaa,
Sai nuori mies ja kavahtaa!
Oli kulkenut polkua ennenkin
Jokin
merenrantaa pitkin.
Se oli totuuden Hengen kosketusta, joka osaltaan auttoi minua myöhemmin ottamaan vastaan palautetun evankeliumin. Pyhä Henki voi vaikuttaa meihin monestikin elämämme aikana, mutta Hänen jatkuvan vaikutuksensa piiriin voimme päästä vasta kasteen. Kastetta tullee seurata kätten päällepano, jossa otamme vastaan Pyhä Hengen lahjan.
Onko teillä ollut totuuden kokemuksia elämänne varrella?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulla on ollut tosiaan sielussasi totuuden mentävä aukko. Minulla on myös vastaavia pohdintoja joita muistan selkeästi, vielä samoilta ikävuosilta ja nuorempana.