Opettavatko siis lapset vanhempiansa?
Miten juutalaisuus ja jehovalaisuus eroavat toisistaan?
utelias maallikko
11233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenen lapset opettavat vanhempiaan?
Missä asioissa?
Nykyisin lapsukaiset osaavt ainakin tietokoneasioita niin hyvin, että opettavat
vanhempiaankin ;D
Aikuisen pitäisi kyllä tuo kysymyksen kielikuva ymmärtää.
Väännetään sitten rautakangesta. Käsite juutalaisuus on ollut olemassa hieman kauemmin kuin jehovalaisuus. Juutalaiset tuntevat sanana ja käsitteenä "Jehovan". Ovatko jehovalaiset siis jotenkin parempia viisastellessaan vanhempiensa (joko kolahti?) oppeja vastaan?
Vastaajan asennetta ihmetellen.
Ei liene sattumaa, että tuo asiatonkin "pallero"-juttu roikkuu täällä.
Itse asiassa todistajat sanovat pyrkivänsä kohti alkukristillisyyttä, ja heidän oppinsa on paljon lähempänä juutalaisuutta kuin esim. kristikuntien.
Nyt pitää kuitenkin ottaa se huomioon, että juutalaiset eivät pidä Jeesusta messiaana, joten tämä jo erottaa heidät toisistaan, toiset ovat tulleen ja menneen messiaan seuraajia, toiset odottavat tätä edelleen.
Voisit ehkä tarkentaa lisää ajatuksiasi?
en ymmärrä syvällisessä merkityksessä eroa jumalan tai hänestä kertovan ennustajan välillä. Toki opillisesti ja ihmisjärjellä aivan eri asioita! Tiedän.
Mutta:
Jos jumaluus on kaikessa mukana (antanut sen sarvipäänkin kehittyä), niin kysehän on täysin oppiriidasta, ei itse uskosta Jehovaan.
Eikö uskon pitäisi perustua "lapsen uskoon" - ei oppiriitoihin? Kaikilla meillä kuitenkin on (ainakin toivottavasti) sama tavoita hyvyyden maksimoimisesta? Vai oletko täysin eri mieltä?
Huom! syvällisyydellä tarkoitan esim. sitä, että mitä merkitystä yhdellä jyvällä hiekkakasassa on, kun kaikkia niitä tarvitaan kasan muodostumiseksi... kielikuvana, ei ehkä paras, mutta varmaan ymmärrät.
Menikö sivuraiteille?
Olisi mukava jatkaa keskustelua, koska harvoin saa asiallista palautetta tai asiallisen juttukaverin...
"en ymmärrä syvällisessä merkityksessä eroa jumalan tai hänestä kertovan ennustajan välillä. Toki opillisesti ja ihmisjärjellä aivan eri asioita! Tiedän.
"
hmm. . . tarkoitatko tällä että ihminen ei ole jumalan kuva, vaan jumala on ihmisen kuva?
"Jos jumaluus on kaikessa mukana (antanut sen sarvipäänkin kehittyä), niin kysehän on täysin oppiriidasta, ei itse uskosta Jehovaan."
Saatanan kehitys on pitkän historian tulos, se näkyy myös raamatussa. VT ei tunne sellaista saatanaa kuin UT. VT:n jumalasta lähtee sekä hyvä että paha.
En tiedä onko tuo edes oppiriita, se on ennemminkin UT:n asettamista VT:n edelle, koska Jeesus täytti lain/oli lain loppu...
Siinä mielessä tilanne onkin mielenkiintoinen ja hankala: miksi toisaalta roikottaa VT:tä mukana, vaikka siihenhän kaikki perustuu, kun kuitenkin UT on se joka on vain merkitsevinään.
Siinä olet kyllä oikeassa, että usko Jehovaan EI EDELLYTÄ oppiriitoihin paneutumista.
Siksi esim. kritiikki voi menettää merkityksensä, sillä usko ei edellytä kaiken perustelua.
"Kaikilla meillä kuitenkin on (ainakin toivottavasti) sama tavoita hyvyyden maksimoimisesta? Vai oletko täysin eri mieltä?"
Joo, monilla meillä on tuo tavoite, ja aina joskus sitä sitten huomaa oman "vähemmän hyvyytensä".
Mikä sitten on viimekädessä hyvyyttä? Onko se ikuista lempeyttä, vaiko myös tiukkaa kieltäytymistä ja oikeassa kohdassa esiintyvää jämäkkyyttä? Onko se välittämistä, että sanoo suoraan mielipiteensä toiselle, sen sijaan että menee valittamaan jollekin muulle? Onko hyvyyttä ottaa tuollainen mielipide vastaan ilman että kopauttaa kirveellä oitis? ( siis jos mielipide on ns. negatiivinen)
Entä panettelusta pidättäytyminen? Rehellisyyskin on monelle asia, joka tulkitaa taipumukseksi kertoa toiselle ihmiselle suoraan oma käsitys tästä. Paljon vaikeampi rehelisyyden muoto on olla itselleen ja omalle toiminnalleen rehellinen ja tarvittaessa myöntää olevansa väärässä.
"Huom! syvällisyydellä tarkoitan esim. sitä, että mitä merkitystä yhdellä jyvällä hiekkakasassa on, kun kaikkia niitä tarvitaan kasan muodostumiseksi... kielikuvana, ei ehkä paras, mutta varmaan ymmärrät. "
Yhdellä jyvällä ei hiekkakasassa ole merkitystä, ei edes vaikka jyvä olisi timantti, jollei joku anna sille jostain syystä tätä suurempaa merkitystä.
Toisaalta ihmiset ovat kuitenkin tuntevia ja ajattelevia yksilöitä, eivät saviruukkuja.
Tästä voidaan myös vetää sellainen johtopäätös, että jumala(t) ovat tasan tarkkaan niin vahvoja ja mahtavia kuin heidän kannattajiensa vahvuuksien summa.
Jumala(t) ovat olemassa niin kauan kuin ihmiset heitä muistavat.
Jos ajatellaan juutalaisuutta ja kolmatta temppeliä, niin ajatteletko sellaisen olevan yleensö tarpeen?
Pitäisikö tänä aikana uhrata eläimiä jossain temppelissä YHWH:lle? Tarvitseeko hän niitä?
Eikö kyse ole ennemminkin vanhasta lähi-idän tavasta, jossa uhraukset liittyivät jumalten palvontaan, Jeesus sen sijaan uudisti tämän asian kiteyttämällä asian Matteuksen mukaan:
Matt. 7:
12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Tuo voidaan nähdä myös niin, että tee mitä haluat, kunhan et vahingoita sillä toisia tai itseäsi. Ei ihan kaikkein helpoin tapa yrittää tehdä oikein.
s
Ööö, ei, en vain ole ehtinyt vastaamaan :)
"perinteitä" jotka olikin aika huimia.. ;)
Juutalaiset tappoivat Jeesuksen...oliko se oikein tehty?
Väännäppäs seuraavax ratakiskost, hihihii ;)
Painu kissones ja pannukakkunes takas sinne pallero-osastolle - JOS ENÄÄ USKALLAT!
Perinteen käsite taitaa huitoa otsanäppylöiden yli niin, että heikompaa alkaa viiraamaan.
Eipä muuten tappaneet - sen teki roomalainen solttu.
Sun älys ei riitä näiden asioiden ymmärrykseen, vaikka lekalla kalloon takois!
Jeesushan moitti fariseuksia liiasta lain kirjaimeen tuijottamisesta, ja ulkokultaisuudesta.
Ja muuten, eikös ne olleet roomalaiset jotka tappoivat Jeesuksen?
Näkyyhän täällä olevan ainakin yksi täysi järkinen.
Koen jotensakin näin: uskossa on nimeen omaan kyse abstraktista tunnetilasta ja omatunto on sitä varten, että se kertoo subjektiivisesti ja suhteellisesti oikean ja väärän eron. Näillä pitää meidän ihmisressukoiden pärjätä melko pitkälle.
Elämä olisi liian heppoisella perustalla pelkän rajallisen järkeilyn avulla. Pitkälle silläkin toki pääsee, mutta isoin kysymys kaatuu aina alkupoksahduksen järjettömyyteen... Samoin kuin oppiriidatkin.
Voimia toivotellen - säilytä tatsi, niin saat paljon hyvää aikaseksi :)