muistetaan

kunnes "laittomuus pääsi valtaan", aivan kuten oli Raamatussa ennustettu. Kristittyjä, tosiuskovia vainottiin, mutta kun kristinusko ei loppunut uskovia hirttämällä, polttamalla ynnä muilla marttyyrien veren vuodattamisella, ruvettiin kristittyjen kanssa tekemään kauppaa (anna sinä sitä, niin minä annan tätä). Siitä alkoi luopumus:

300-luvun alussa Roomassa vallitsi kristityiden vainoamiskausi. Silloinen keisari Diocletianus (keisarina 284-305) pyrki nostamaan Rooman kukoistukseen. Hän pyrki elvyttämään muinaisroomalaisen uskonnon. Vuonna 303 hän antoi määräyksen, että kaikki kirkot oli revittävä maan tasalle, kaikki pyhät kirjat tuli luovuttaa viranomaisille ja jumalanpalveluskokoukset tuli lopettaa.

Diocletianus yritti aluksi välttää kristittyjen tappamista, koska tiesi, että uljaat, loppuun asti kristittyinä pysyvät marttyyrit¹ vain rohkaisisivat muita kristittyjä ja aiheuttaisivat ei-kristittyjen kiinnostumisen kristinuskosta. Tuskin kukaan olisi nimittäin kuollut muinaisroomalaisen uskonnon jumalien vuoksi.
¹marttyyri = veritodistaja, uskonsa puolesta kuollut

Diocletianus joutui menemään ja meni yhä pitemmälle. Kristityiltä riistettiin melkein kaikki kansalaisoikeudet. Piispoja, pappeja ja diakoneja vangittiin ja kidutettiin. Vuonna 304 pantiin toimeen yleinen vaino koko valtakunnassa. Kaikissa maakunnissa vainoa ei kuitenkaan pantu toimeen yhtä ankarasti. Vaikka osa kristityistä luopui kidutuksen pehmittämänä, niin moni kärsi marttyyrikuoleman, joutui maanpakoon tai vankeuteen ja osa piti uskonsa salassa.

Vuonna 311 antoivat neljä hallitsijaa julistuksen, jolla vainot vihdoin lopetettiin. Kristittyjen sallittiin harjoittaa ja tunnustaa uskontoaan, ehtona oli rukoileminen Rooman puolesta. Vainojen jälkeen, 300-luvun alkupuolella, kristinusko saavutti suvaitun uskonnon aseman, josta oli vain lyhyt matka sen suosimiseen.

Keisari Konstantinus sai vallan sodittuaan toista keisariksi haluavaa vastaan. Konstantinus voitti vuonna 312 Rooman kaupungin ulkopuolella Milvian sillan taistelussa ylivoimaisen vastustajan, Italiaa hallitsevan Maxentiuksen. Sen jälkeen lähti liikkeelle huhu, että juuri kristittyjen Jumala oli auttanut Konstantinuksen voittoon.

Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsijakumppaninsa kanssa Milanossa julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus vuonna 324 oli noussut koko valtakunnan hallitsijaksi, kristinusko pääsi suosituimmuusasemaan ja kirkko kehittyi Rooman valtakunnankirkoksi.

Keisari Konstantinus alkoi suosia kristinuskoa monin tavoin:

1. Hän antoi rahaa kirkkojen korjauksiin ja rakentamiseen.
2. Sunnuntai (Kristuksen ylösnousemisen päivä) tuli yleiseksi lepopäiväksi.
3. Kirkko sai samanlaiset etuoikeudet kuin muutkin uskonnot.
4. Kristinuskon papit vapautettiin veroista, kuten muidenkin uskontojen papit.

Keisari Konstantinus loi perustan kirkon ja valtion yhteydelle, ja alkoi edistää kristinuskon asiaa. Kristinuskoa ei voitu tuhota, joten Konstantinus liittoutui sen kanssa. Konstantinus korvasi vanhan uskonnon uudella, moraalisesti korkeatasoisemmalla uskonnolla."

Jumalan lakia muutettiin siis, jolloin ihminen otti Jumalan aseman. Kirkko ja valtio löivät kättä ja lyöttäityivät yhteen. Moraalisesti näennäisesti "korkeatasoisempi" uskonto, oli todellisuudessa sitä, että usko maallistui. Lepopäivä "siirrettiin" lauantailta sapatilta sunnuntaiksi auringonjumalan päiväksi ihmisen tahdosta, ei Jumalan, ja tämä aloitti luopumuksen, josta Raamattu kertoo. Sen jälkeen onkin sitten luopumus jatkunut, kuten kaikki saattavat tänään hyvin todeta.

2. Tess. 2:3-10
Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. ....niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua."