voisin tässä paasata vaikka kuinka kauan, että parantukaa ystävät, mutta sen te tiedätte jo.
tyydyn antamaan muutaman käytännön ohjeen:
1.) oksentamisen jälkeen purskuttakaa suu lämpimällä vedellä, johon on lisätty pari rkl ruokasoodaa (saa kaupoista, maksaa alle euron). se neutraloi hapokkuutta ja varjelee siten hammakiillettä. vesi yksinään ei riitä.
2.) lisätkää kaliumin saantia, ja syökää muutenkin hivenaineita ym. enemmän.
3.) säästäkää rahaa ja tehkää ulkomaanmatka, yksin. vieras paikka irrottaa arjesta tehokkaasti, ja antaa perspektiiviä ongelmiin. sitäpaitsi ulkomailla pystyy hyvin olemaan anonyymi, eikä siellä sillä tavoin pelkää toisia ihmisiä.
4.) ja kun rohkeutta on tarpeeksi, soittakaa terveyskeskukseen ja sanokaa "hei, olen bulimikko, ja haluan apua"... itse tein niin, ja siitä lähti paranemisprosessini todenteolla käyntiin.
- voikaa hyvin -
tyydyn antamaan muutaman käytännön ohjeen:
1.) oksentamisen jälkeen purskuttakaa suu lämpimällä vedellä, johon on lisätty pari rkl ruokasoodaa (saa kaupoista, maksaa alle euron). se neutraloi hapokkuutta ja varjelee siten hammakiillettä. vesi yksinään ei riitä.
2.) lisätkää kaliumin saantia, ja syökää muutenkin hivenaineita ym. enemmän.
3.) säästäkää rahaa ja tehkää ulkomaanmatka, yksin. vieras paikka irrottaa arjesta tehokkaasti, ja antaa perspektiiviä ongelmiin. sitäpaitsi ulkomailla pystyy hyvin olemaan anonyymi, eikä siellä sillä tavoin pelkää toisia ihmisiä.
4.) ja kun rohkeutta on tarpeeksi, soittakaa terveyskeskukseen ja sanokaa "hei, olen bulimikko, ja haluan apua"... itse tein niin, ja siitä lähti paranemisprosessini todenteolla käyntiin.
- voikaa hyvin -
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koottaisko tänne vinkkejä/neuvoja miten saada parantuminen käyntiin? Tai muutenkin miten vastustaa ahmimis-oksentamiskierrettä...
Tässäpä muutama juttu, mitkä itse koen tärkeiksi:
-USKALLA HAKEA APUA, mikäli et ole sitä vielä tehnyt. Syömishäriö on sairaus, kuten vaikka paniikkihäiriö, ja siihen tarttee hoitoa. Riippuu sh:n vakavuudesta millaista hoitoa tarttee. Vaikka ei täyttäisi täysin esim. bulimian diaknoosia, mutta oireita on, apu on tarpeen.
-Ruuan himo iskee koska elimistöllä puuttuu tiettyä ravintoainetta tai energiaa. Siispä, ahmimishimot hellittävät huomattavasti kunhan syö monipuolisesti ja riittävästi( helpommin sanottu kuin tehty...)
-Liiku (kävele, pyöräile jne.) ulkona. Raitis ilma parantaa mielialaa todistetusti! JA ei pakkoliikuntaa
- Älä erakoidu. Vaikka masentaisi, kotiin ei kannata jäädä möllöttämään, se masentaa vielä enemmän( vaikka pikku reissu kahvilaan ajaa asiansa). Kaverit ja elämän meno saa ajattelemaan muutakin kuin ruokaa ja sairautta.
-Älä pura huonoa oloa/ahdistusta viinaan, tupakkaan,muihin huumeisiin tai viiltelyyn vaan kohtaa mörkösi. Puhu, piirrä, soita, mitä vaan oikeaa hoitoa syömishäiriöön
- Huomaa, ettet ole yksin. Monilla muilla on sama sairaus riesanaan, ja vertaistuki esim. SYLIn ryhmissä ja foorumilla kannattaa. Siinä tajuaa tän sairauden mielettömyyden kun kuulee näitä "läski- ja ruokavainoja" toistenkin suusta. ---> http://www.syomishairioliitto.fi/
- Älä käy pro ana- tai mia sivustoilla, mulla ainakin tuntuivat ruokkivan sairautta ja ylläpitävän syömishäiriöharhoja. Kannattaa myös vältellä esim. sh:stä kertovia romaaneja jos on herkkä tällaisille.
Mutta kaikki materiaali joka tulee ns. "terveeltä pohjalta", vaikkapa dokumentit, kannattee tsekkailla.
Esim. YouTube:sta löytyy monia hyviä dokkareita, mutta myös paljon täyttä pask**.
-Yritä elää mahdollisimman normaalia elämää sairaudesta riippumatta, ja tuoda elämääsi muutakin sisältöä kuin sh. Se irtaannuttaa omalta osaltaan sairaista käytösmalleista (esim. ahminen ja se jälk. oksentaminen, kalorien maaninen laskeminen).
-Tutustu syömishäiriöön sairautena( oireet, yleisyys, seuraamukset, hoitomahdollisuudet). Se auttaa ymmärtämään ja arvioimaan omaa tilannetta ja elämää sairauden kanssa sekä tunnistamaan sh-ajatuksia terveiden seasta. Kohtaa sh psyykkeen häiriönä, älä minään hienona juttuna. SE ON SAIRAUS.
-EI haittaa vaikkei aina jaksa, syömishäiriö on tosi kuluttava ja raskas taakka kantaa. Muista levätä ja ole itsellesi armollinen. Kunnon itku ja parku on monesti paikallaam tän jutun kanssa...
- MUISTA, että syömishäiriö paranee hiljalleen, ja takapakkeja tulee... Ja toivoa on aina
Älkää ainakaan pelätkö syömistä! Kannattaa syödä aamupala, lounas, välipala, päivällinen & iltapala.. mahdollisesti vielä toinenkin välipala jossain välissä (esim. aamupäivällä) ennen lounasta. Tämä oikeasti auttaa ahmimishimon hillinnässä, kun ei ole fyysinen nälkä liian suuri. Tokihan suurimmaksi osaksi tää kaikki onkin pään sisällä.. Mutta itellä auttanu jokatapauksessa myöhemmässä vaiheessa (nyt 3kk oksentamatta kertaakaan) juuri nimenomaan toi säännöllinen & runsas ruokailu. Eli en todellakaan kituuttele pienillä määrillä. Vaan päivässä menee 2000-3000kcal riippuen liikunnasta. Nälkä ei saa olla liian suuri. En kiellä mitään ruokia iteltäni, ja syön enemmän jos on nälkä! :)
Tosissaan paino ei ole noussut yhtään (mitat 162cm/40kg) sen jälkeen kun lopetin oksentamisen.. Mutta ylimääränen turvotus ja nesteet on kadonnut kropasta, eli vatsalihaksetkin erottuu pitkästä aikaa! :) Naama ei ole turvonnut, eikä rystyset verillä.. Suosittelen kokeilemaan. Tosin se alku on kaikkein hankalin.
Voin kertoa omasta kokemuksesta sen verran ettei "hyvin" syöminen aina auta. Olen syönyt jo kuukausia terveellisesti ja monipuolisesti, herkutellut ja niin edelleen. Silti mun tekis vaan mieli syödä koko ajan, ahmia kunnolla. Ainoa este sille on se etten kotona yksinkertaisesti vaan voi, koska en asu yksin ja olen todella harvoin yksin kotona.
Mutta ajatuksia ja fantasioita ruuasta on päivittäin, hampurilaiset, pizza, pasta. Niistä mä haaveilen, etenkin iltaisin. Ruokaruokaruoka! Oksentelin 1,5 vuotta melkeinpä joka päivä, välillä useamman kerran päivässä. Nyt olen ollut paria kertaa lukuunottamatta oksentamatta. Ja ruuanhimo on kova. Sitä en pysty itselleni selittämään millään. Se on ahdistavaa. En ole edes hoikka vaan läskiä löytyy. Tuntuu koko ajan siltä etten ole milloinkaan kylläinen/tyytyväinen näistä ruokamääristä mitä nykyisin syön...
Mikä avuksi? Olen kohta taas oksenteleva bulimikko. Kiitos poikaystäväni olemassaolon, olen vielä turvassa.