On ollut mielenkiintoista seurata viimeaikaista Nato -keskustelua. Rasmussenin ajama muutos "keskustelukerhon" suuntaan on edennyt ihan hyvin. Keskusteluyhteys Venäjän kanssa on jo saatu hyvään vauhtiin ja kahdenkeskisissä neuvotteluissa on ilmeisesti jo sovittu jatkosuunnitelmista. Venäjä suhtautuukin jo aika positiiviisesti Natoon ja on osallistumassa tiiviimpään yhteistyöhön. Toki sille on tehty myönnytyksiä Rasmussenin taholta: on luvattu, ettei ainakaan Ukrainaa ja Georgiaa/Gruusiaa oteta Natoon. Muita maita koskevia suunnitelmia ei ainakaan ole päästetty julkisuuteen. Uuden Naton puolustuksellinen painopistealue on suuntautumassa Lähi-idän - Keski-Aasian suuntaan eikä konfliktinmahdollisuuksia Venäjän ja EU:n välillä enää nähdä Naton toimesta.
Erityisen mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun Naton ja Venäjän sopimus muuttuu konkreettisemmalle tasolle. Nythän on jo ollut esillä ajatus, että Venäjä ottaisi vastatakseen oman osansa Europan puolustuksesta. Ei tarvitse olla selvännäkijä ymmärtääkseen, mitä alueita tuo Naton kanssa ajateltu suojausvastuu tulisi Venäjän kohdalla koskemaan. Olisi tietysti Suomen kannalta vain hyvä asia, että Venäjä suojaisi esim. Baltiaa Iranin ohjuksilta. Jäisimme tänne mukavasti suojaan nauttimaan liittoutumattomuudestamme semminkin kun emme ole lähteneet huseeraamaan maailmalle Natomaiden malliin. Natoon kuuluvat Baltian maat olisivat valitettavasti tulilinjalla, mutta itsehän ovat tiensä valinneet.
Summa summarum: Naton ja Euroopan turvallisuuspoliittiset tulevaisuudenskenaariot vain vahvistavat Suomen jo kauan sitten valitsemaa tietä liittoutumattomana maana. Kekkosen sanoja hieman mukaellen: vaikka koko Eurooppa, Venäjää myöten, muuttuisi Natomaiksi, Suomi säilyttää liittoutumattoman maan statuksensa. Toki jatkossakin huolehdimme maamme puolustusvalmiudesta eli asevelvollisuusarmeijamme ylläpidosta. Aika tulee näyttämään, että valittu linja tulee oleman oikea.
Erityisen mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun Naton ja Venäjän sopimus muuttuu konkreettisemmalle tasolle. Nythän on jo ollut esillä ajatus, että Venäjä ottaisi vastatakseen oman osansa Europan puolustuksesta. Ei tarvitse olla selvännäkijä ymmärtääkseen, mitä alueita tuo Naton kanssa ajateltu suojausvastuu tulisi Venäjän kohdalla koskemaan. Olisi tietysti Suomen kannalta vain hyvä asia, että Venäjä suojaisi esim. Baltiaa Iranin ohjuksilta. Jäisimme tänne mukavasti suojaan nauttimaan liittoutumattomuudestamme semminkin kun emme ole lähteneet huseeraamaan maailmalle Natomaiden malliin. Natoon kuuluvat Baltian maat olisivat valitettavasti tulilinjalla, mutta itsehän ovat tiensä valinneet.
Summa summarum: Naton ja Euroopan turvallisuuspoliittiset tulevaisuudenskenaariot vain vahvistavat Suomen jo kauan sitten valitsemaa tietä liittoutumattomana maana. Kekkosen sanoja hieman mukaellen: vaikka koko Eurooppa, Venäjää myöten, muuttuisi Natomaiksi, Suomi säilyttää liittoutumattoman maan statuksensa. Toki jatkossakin huolehdimme maamme puolustusvalmiudesta eli asevelvollisuusarmeijamme ylläpidosta. Aika tulee näyttämään, että valittu linja tulee oleman oikea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Keskustelukerhosta on turha puhua kun NATO on laajentanut toimintansa globaaliksi suorittaen suurten jäsenten haluamaa valtioterroria Aasiassa nimenomaan pienimpiä jäseniään hyväksikäyttäen. Kyllä Venäjänkin kanssa halutaan keskustella - mutta vain öljytuotteiden saamisesta tankkeihin. Putin pani kovan kovaa vastaan ja nyt NATO-kenraalit vain kirskuttelee hampaitaan ja puristelee nyrkkiä selän takana.
Venäjällä ne vanhat opit on edelleen käytössä takinkäännöstä huolimatta.
Tämähän on juuri se syy minkä vuoksi Suomen, vaikka Venäjä ryhtyisi läheiseen yhteistyöhön tai jopa joskus liittyisi Natoon, tulee aina ylläpitää oma armeijansa ja varautua ulkoiseen uhkaan.
Neuvostoliittokin kuului 1930 -luvulla Kansainliittoon ja eikös kahden Natomaan välillä ole ollut kähinöitä eräällä Välimeren saarella. Kun tilanteet kiristyvät, oman maan edut nousevat pintaan ja kaikenlaiset sopimukset ovat sitä itseään eli vain paperia. Elämme kaikesta huolimatta kansallisvaltioden aikaa.
Vaikka Venäjä on julkistanut paljon aiemmin salaista arkistomateriaalia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ovat esimerkiksi Suomen rajaseutuja koskeva vanhakin materiaali edelleen salaista. Kun tätä joku tutkija (jonka nimeä en nyt muista) olisi halunnut, oli vastattu hieman hymyillen, että samat polut ja tiet ovat vieläkin olemassa, joten ne kuuluvat sotilassalaisuuksien piiriin. Eli että hyvin perinteistä doktriinia näyttävät edelleen noudattavan. No, näinhän kävi myös Georgiassa - ihan normaalisti tultiin ilman mitään amerikkalaistyyppistä "napinpainallussotaa".