Kreationistin mielestä elämä syntyy vain kun jumala sitä luo. Tieteen näkemys asiasta on erilainen.
Maailmassa tunnetaan neljä ns. perusvuorovaikutusta: sähkömagneettinen vuorovaikutus, painovoima sekä heikko- ja vahva vuorovaikutus. Nämä voimat ovat syypää siihen miksi meillä tunnetaan mm. kemian tieteenalaan kuuluvia ilmiöitä. Aineiden väliset reaktiot perustuvat pohjimmiltaan perusvuorovaikutuksiin. Näiden voimien johdosta ainetta kerääntyy ja ainetta muuttuu toiseksi aineeksi. Kun jossain on ainetta, nämä voimat aiheuttavat niiden välille tapahtumia, jotka pitkällä aikavälillä voivat synnyttää alkutilanteeseen verrattuna hyvin arvaamattomia aineen yhteenkasautumia.
Näihin edellä mainittuihin asioihin liittyvä kokeellinen näyttö on niin voimakas, että tässä kohdassa mahdollisen eriävän mielipiteen mainittujen voimien olemassaolosta esittävällä taholla on näytön taakka.
Monelle on varmasti tuttu aihe Conwayn Game of Life?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Life-peli
Kyseessä on peli, jossa on äärettömän kokoinen "ristinollakenttä". Jokainen ruutu voi joko olla "elossa" tai "kuollut" ja tätä säätelee ainoastaan seuraavat kaksi perusvuorovaikutusta:
1. Solu muuttuu eläväksi, jos sen naapureista kolme on eläviä.
2. Solu pysyy elävänä, jos sen naapureista 2 tai 3 on eläviä. Muuten solu kuolee.
Peli siis mallintaa hyvin yksinkertaista versiota maailmasta, jossa on olemassa yhdenlaisia hiukkasia sekä mainitut kaksi "fysiikanlakia". Alkutilanteen jälkeen tietokone lähtee simuloimaan mitä tuossa maailmassa tapahtuisi pelaajan asettamien elossa olevien solujen pohjalta.
Pelissä tunnetaan tilanne, jossa mainittujen sääntöjen puitteissa voi muodostua "olio" joka tuottaa liikkuvia "jälkeläisiä" ja mikäli 8 jälkeläistä kohtaa sopivalla tavalla, syntyy uusi jälkeläisiä tuottava olio.
Kun pohditaan maailmaa, joka on erittäin iso, erittäin monimutkainen sen useiden perusvuorovaikutusten johdosta sekä erittäin vanha, puhutaan vähän jostain muusta kuin siitä kauanko uskovainen jaksaa heilutella sitä 10-palaista palapeliä jossain laatikossa. Se seikka, että ei itse saa palapeliä kasattua palasia sekottamalla, ei ole tieteellinen todiste sille, etteikö todellisessa maailmassa vallitsevissa olosuhteissa voi erittäin pitkän ajan kuluessa syntyä aineesta ns. replikaattori, joka alkaa valmistaa kopioita itsestään. Kukaan ei liene niin hölmö että väittäisi asiaa mahdottomaksi.
Seuraava askel onkin miettiä miten tarina siitä jatkuisi.
Vai onko vaan paljon helpompi pitää kiinni siitä uskosta että ennen on tiedetty paremmin? Että maailman luominen olisi ollut ns. selvä juttu ennen kuin edes ymmärrettiin että maapallo ei ole litteä?
Maailmassa tunnetaan neljä ns. perusvuorovaikutusta: sähkömagneettinen vuorovaikutus, painovoima sekä heikko- ja vahva vuorovaikutus. Nämä voimat ovat syypää siihen miksi meillä tunnetaan mm. kemian tieteenalaan kuuluvia ilmiöitä. Aineiden väliset reaktiot perustuvat pohjimmiltaan perusvuorovaikutuksiin. Näiden voimien johdosta ainetta kerääntyy ja ainetta muuttuu toiseksi aineeksi. Kun jossain on ainetta, nämä voimat aiheuttavat niiden välille tapahtumia, jotka pitkällä aikavälillä voivat synnyttää alkutilanteeseen verrattuna hyvin arvaamattomia aineen yhteenkasautumia.
Näihin edellä mainittuihin asioihin liittyvä kokeellinen näyttö on niin voimakas, että tässä kohdassa mahdollisen eriävän mielipiteen mainittujen voimien olemassaolosta esittävällä taholla on näytön taakka.
Monelle on varmasti tuttu aihe Conwayn Game of Life?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Life-peli
Kyseessä on peli, jossa on äärettömän kokoinen "ristinollakenttä". Jokainen ruutu voi joko olla "elossa" tai "kuollut" ja tätä säätelee ainoastaan seuraavat kaksi perusvuorovaikutusta:
1. Solu muuttuu eläväksi, jos sen naapureista kolme on eläviä.
2. Solu pysyy elävänä, jos sen naapureista 2 tai 3 on eläviä. Muuten solu kuolee.
Peli siis mallintaa hyvin yksinkertaista versiota maailmasta, jossa on olemassa yhdenlaisia hiukkasia sekä mainitut kaksi "fysiikanlakia". Alkutilanteen jälkeen tietokone lähtee simuloimaan mitä tuossa maailmassa tapahtuisi pelaajan asettamien elossa olevien solujen pohjalta.
Pelissä tunnetaan tilanne, jossa mainittujen sääntöjen puitteissa voi muodostua "olio" joka tuottaa liikkuvia "jälkeläisiä" ja mikäli 8 jälkeläistä kohtaa sopivalla tavalla, syntyy uusi jälkeläisiä tuottava olio.
Kun pohditaan maailmaa, joka on erittäin iso, erittäin monimutkainen sen useiden perusvuorovaikutusten johdosta sekä erittäin vanha, puhutaan vähän jostain muusta kuin siitä kauanko uskovainen jaksaa heilutella sitä 10-palaista palapeliä jossain laatikossa. Se seikka, että ei itse saa palapeliä kasattua palasia sekottamalla, ei ole tieteellinen todiste sille, etteikö todellisessa maailmassa vallitsevissa olosuhteissa voi erittäin pitkän ajan kuluessa syntyä aineesta ns. replikaattori, joka alkaa valmistaa kopioita itsestään. Kukaan ei liene niin hölmö että väittäisi asiaa mahdottomaksi.
Seuraava askel onkin miettiä miten tarina siitä jatkuisi.
Vai onko vaan paljon helpompi pitää kiinni siitä uskosta että ennen on tiedetty paremmin? Että maailman luominen olisi ollut ns. selvä juttu ennen kuin edes ymmärrettiin että maapallo ei ole litteä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos maailmankaikkeuden "elämän" solut sijaitsevat jossakin, esimerkiksi vakuumissa ja pidämme havaitsijan niistä erillään, niin olen avauksen kanssa samaa mieltä jossakin määrin.
sehän on fakta että nuo kymmenen palapelin palaa eivät koskaan kasaannu palapeliksi vaikka niitä vatvottaisiin pesuvadissa loputtomiin.
Vaaditaan hiukan älyn käyttöä jotta niin tapahtuisi.
Ja ikävä kyllä alkeellisinkin elämänmuoto on tuhansia kertoja moimutkaisempi kuin tuo palapeli, joten.........
Ymmärrät kyllä että mitä tarkoitan, mutta evokkina et sitä tietenkään myönnä vaan puhut sen sijaan silkkaa p...........aa.
sinulta jäi huomaamatta jopa se, että nyt ei puhuttu siitä kymmenen palan palapelistä, jota kreationistit niin mielellään käyttävät.
Kymmenen palan palapelin kokoaminen sattuu olemaan suurimpia älyllisiä ponnistuksia, joista jotkut kreat saattavat suoriutua kunnialla.
Sinulta on jäänyt huomaamatta sellainen pieni seikkä, että ravistelemalla niitä kymmentä palasta, koitat saada aikaan jonkun tietyn lopputuloksen. Evoluutio ei toimi näin. Ei evoluutio ole koskaan miettinyt, ettäi hei, rakennampa seuraavaksi ihmisen.
Elämän syntyä tutkitaan ja vähitellen jotain saadaan selville. Nyt on esitetty arvio ensimmäisistä erittäin yksinkertaisista proteiinin kaltaisista rakenteista:
https://tekniikanmaailma.fi/tutkijat-selvittivat-elaman-rakennuspalikoiden-alkuperan-tallaisia-olivat-ensimmaiset-valkuaisaineet-35-miljardia-vuotta-sitten/
Vain tutkimalla asiat saattavat selvitä.
> Näihin edellä mainittuihin asioihin liittyvä kokeellinen näyttö on niin voimakas, että tässä kohdassa mahdollisen eriävän mielipiteen mainittujen voimien olemassaolosta esittävällä taholla on näytön taakka.
Niin, voi hyvin olla, että ihminen ymmärtää hiukan mekaniikasta, mutta se ei kerro vielä miksi kaikki on olemassa ja toimii niin.
Aloittaja vaatii itse asiassa näytön taakkaa väitteelle, ettei elämän luomista tunnettuja luonnonlakeja soveltaen voisi tapahtua muun tietoisen olennon kuin ihmisen ohjaamana. Koska luonnollisen abiogeneesin mahdollista tapahtumisprosessia ollaan vasta etsimässä, pidän vaatimusta kohtuuttomana.