Taisi olla vuonna 1998 kun ajauduin toiseen psykoosiini. Sairaalassa, jossa olin lepäämässä parisen viikkoa, tapasin keski-ikäisen kroonikkopotilaan, johon tutustuin.
Oli kesä, istun pihalla keskustellen tämän kroonikkopotilaan kanssa, joka kertoili minulle teorioitaan maailmasta ja todellisuudesta sen takana.
Hänen mukaansa humanoidit hakevat Suomestakin vettä, jota aluksien käyttövoimaksi tarvitaan, ja maailma on näiden olentojen tutkimuslaitos. Eli sama asia, jonka itse Jouko Pallarikin kerran täällä esitti ohimennen, tajuamatta varmaan itse kuinka lähelle hän omassa skitsossa teoriassaan osuikaan.
Lisäksi samainen potilas kertoi, että kymmenen käskyä oli kirjoitettu lasersäteellä humanoidien toimesta kivitauluihin, jotka annettiin Moosekselle.
Nämä kaikki olivat tietysti perin mielenkiintoisia asioita, mutta mielenkiintoisemmaksi asia menee siinä, että hän kertoi, kuinka humanoidit tulevat tekemään minusta rumpalin tämän elämäni aikana. Tämän ajatuksen päähänsä saatuaan hän ryhtyi kantamaan minulle sairaalan kirjastosta kaikenlaisia musiikin teoriakirjoja mitä siellä vain oli, ja lopulta minun oli pakko sanoa hoitajille, että voisitteko pitää hänet poissa omalta osastoltani, kun en enää saanut edes hulluilla rauhassa kuten hullun kuuluu tehdä, kun miehestä tuli jo vähän maanvaiva. Niin tehtiin.
Tätä asiaa lainkaan muistamatta ostin jossain vaiheessa elämäni ensimmäiset rummut. Ne olivat merkiltään NewSound, hinta oli 650 euroa, ja se oli tuiki tavallinen oikeakätinen perussetti.
Jossain vaiheessa, kun olin jo jonkin aikaa harjoitellut aktiivisesti, päätin laajentaa setin sellaiseksi, että kykenisin soittamaan sitä sekä oikea- kuin myös vasenkätisesti. Eli niistä rakentui ne. ambisetti, jossa rumpuja on soittajan oikealla ja vasemmalla puolella, ja jollaisia maailmassa on tällä hetkellä muutamia kymmeniä.
Sillä setillä harjoittelin kaikki harjoitukset niin, että tein jokaisen niistä oikea- ja vasenkätisesti, ja vasen- ja oikeajalkaisesti. Tavoitteena minulla oli se, että kaikki mahdolliset variaatiot kunkin yksittäisen harjoituksen kanssa tulee käytyä täydellisesti läpi kaikilla raajoilla.
Osa harjoituksista joita tein oli sellaisia, joita ei vielä ole ketään tässä maailmassa tehnyt, koska minä kehitin ne, ja osa niistä oli todella raskaita. Olen oksentanut setin takaa ämpäriin kuin maratonjuoksija rääkin aikana, koska harjoitusten vaatimat energiamäärät olivat todella suuria ja vaativat keholta ja mieleltä erittäin paljon.
Nyt jälkeenpäin, tuhansien harjoitustuntien jälkeen, kykenen soittamaan lähestulkoon kaikkea mitä kuulen. Intuitiivisesti, saman tien kun musiikkia vain kuulen, olipa se mitä tahansa. Kykenen soittamaan radion päälle, levyjen mukana, television mukana - melkein mitä vaan mikä musiikin genreen ylipäätään kuuluu.
Kun musiikki lähtee soimaan, minä soitan sitä jo. Sitä kutsutaan ammattipiireissä ns. "tunteella" soittamiseksi, ja se on poikkeuksellista, koska valtaosa soittajista opettelee soittamaan kappaleet, joku jopa niin kuten ne on joskus studiossa soitettu vaikkapa 20 vuotta sitten. Eikä siinä mitään, jos niin haluaa tehdä, mutta sinällään se on tarpeetonta, koska kevyen musiikin notaatio on muutenkin melko löyhää, ja saman kappaleen päälle voi luoda satoja rytmejä, kunhan soitto menee kappaleen ehdoilla ja pyrkii säilyttämään kappaleessa harmonian.
"On käsittämätön taito osata soittaa väärin oikein", on kommentti jonka sain, ja joka kuvaa asiaa hyvin.
"Äijä on virtuoosi", on toinen kommentti, joka hiveli itseäni aikoinaan.
"Jos joskus etsit rummunsoiton opettajaa, ole tosi ronkeli", oli kommentti jonka sain maailmanluokan ammattirumpalilta, ja jota kommenttia arvostan todella paljon, mutta vielä en ole opettajaa edes etsinyt.
Vuosien poikkeukselliset, raskaat harjoitukset ovat myös vaikuttaneet kalloni rakenteeseen. Otsani rakenne on muuttunut, ja otsan sivuille, ihon alle, on kasvanut ikäänkuin kaaravat "sarvet", jotka ovat noin kahdeksan senttiä pitkät. Myös koko otsan etuosa on työntynyt aavistuksen ulospäin. Huomasin näiden sarvien alut muutama vuosi sitten, ja nyt ne erottuvat jo selvästi ja ovat muidenkin havaittavissa. Ehkä se johtuu siitä, että olen vaatinut aivoiltani sellaisia suoritteita, joita ei normaalisti kukaan omilta aivoiltaan vaadi, tai ole vielä vaatinut koskaan, ja aivot ovat vastanneet niihin vaatimuksiin lisäämällä aivokurkiaisen synapsimäärää ja samalla sen tiedonsiirtokykyä, jotta oikean- ja vasemman aivolohkon välinen tiedonsiirto on tehostunut.
Nyt olen kyllästynyt harjoitteluun (ollut sitä jo aika kauan) ja soitan ehkä 1,5 tuntia kuukaudessa, koska kykenen soittamaan mitä vaan ja se on jo hieman tylsääkin. Tiedän kuitenkin kuinka alussa olen uusien rytmisten avaruuksien valloittamisessa, ja toivon, että jonain päivänä saan innostuksen ja kipinän jatkaa harjoittelua, koska kukaan ei tiedä mitä on edessä jos jatkaa.
Suomessa on tasan kaksi ambisettiä ja minulla niistä toinen.
Hyvää uutta vuotta kaikille
Oli kesä, istun pihalla keskustellen tämän kroonikkopotilaan kanssa, joka kertoili minulle teorioitaan maailmasta ja todellisuudesta sen takana.
Hänen mukaansa humanoidit hakevat Suomestakin vettä, jota aluksien käyttövoimaksi tarvitaan, ja maailma on näiden olentojen tutkimuslaitos. Eli sama asia, jonka itse Jouko Pallarikin kerran täällä esitti ohimennen, tajuamatta varmaan itse kuinka lähelle hän omassa skitsossa teoriassaan osuikaan.
Lisäksi samainen potilas kertoi, että kymmenen käskyä oli kirjoitettu lasersäteellä humanoidien toimesta kivitauluihin, jotka annettiin Moosekselle.
Nämä kaikki olivat tietysti perin mielenkiintoisia asioita, mutta mielenkiintoisemmaksi asia menee siinä, että hän kertoi, kuinka humanoidit tulevat tekemään minusta rumpalin tämän elämäni aikana. Tämän ajatuksen päähänsä saatuaan hän ryhtyi kantamaan minulle sairaalan kirjastosta kaikenlaisia musiikin teoriakirjoja mitä siellä vain oli, ja lopulta minun oli pakko sanoa hoitajille, että voisitteko pitää hänet poissa omalta osastoltani, kun en enää saanut edes hulluilla rauhassa kuten hullun kuuluu tehdä, kun miehestä tuli jo vähän maanvaiva. Niin tehtiin.
Tätä asiaa lainkaan muistamatta ostin jossain vaiheessa elämäni ensimmäiset rummut. Ne olivat merkiltään NewSound, hinta oli 650 euroa, ja se oli tuiki tavallinen oikeakätinen perussetti.
Jossain vaiheessa, kun olin jo jonkin aikaa harjoitellut aktiivisesti, päätin laajentaa setin sellaiseksi, että kykenisin soittamaan sitä sekä oikea- kuin myös vasenkätisesti. Eli niistä rakentui ne. ambisetti, jossa rumpuja on soittajan oikealla ja vasemmalla puolella, ja jollaisia maailmassa on tällä hetkellä muutamia kymmeniä.
Sillä setillä harjoittelin kaikki harjoitukset niin, että tein jokaisen niistä oikea- ja vasenkätisesti, ja vasen- ja oikeajalkaisesti. Tavoitteena minulla oli se, että kaikki mahdolliset variaatiot kunkin yksittäisen harjoituksen kanssa tulee käytyä täydellisesti läpi kaikilla raajoilla.
Osa harjoituksista joita tein oli sellaisia, joita ei vielä ole ketään tässä maailmassa tehnyt, koska minä kehitin ne, ja osa niistä oli todella raskaita. Olen oksentanut setin takaa ämpäriin kuin maratonjuoksija rääkin aikana, koska harjoitusten vaatimat energiamäärät olivat todella suuria ja vaativat keholta ja mieleltä erittäin paljon.
Nyt jälkeenpäin, tuhansien harjoitustuntien jälkeen, kykenen soittamaan lähestulkoon kaikkea mitä kuulen. Intuitiivisesti, saman tien kun musiikkia vain kuulen, olipa se mitä tahansa. Kykenen soittamaan radion päälle, levyjen mukana, television mukana - melkein mitä vaan mikä musiikin genreen ylipäätään kuuluu.
Kun musiikki lähtee soimaan, minä soitan sitä jo. Sitä kutsutaan ammattipiireissä ns. "tunteella" soittamiseksi, ja se on poikkeuksellista, koska valtaosa soittajista opettelee soittamaan kappaleet, joku jopa niin kuten ne on joskus studiossa soitettu vaikkapa 20 vuotta sitten. Eikä siinä mitään, jos niin haluaa tehdä, mutta sinällään se on tarpeetonta, koska kevyen musiikin notaatio on muutenkin melko löyhää, ja saman kappaleen päälle voi luoda satoja rytmejä, kunhan soitto menee kappaleen ehdoilla ja pyrkii säilyttämään kappaleessa harmonian.
"On käsittämätön taito osata soittaa väärin oikein", on kommentti jonka sain, ja joka kuvaa asiaa hyvin.
"Äijä on virtuoosi", on toinen kommentti, joka hiveli itseäni aikoinaan.
"Jos joskus etsit rummunsoiton opettajaa, ole tosi ronkeli", oli kommentti jonka sain maailmanluokan ammattirumpalilta, ja jota kommenttia arvostan todella paljon, mutta vielä en ole opettajaa edes etsinyt.
Vuosien poikkeukselliset, raskaat harjoitukset ovat myös vaikuttaneet kalloni rakenteeseen. Otsani rakenne on muuttunut, ja otsan sivuille, ihon alle, on kasvanut ikäänkuin kaaravat "sarvet", jotka ovat noin kahdeksan senttiä pitkät. Myös koko otsan etuosa on työntynyt aavistuksen ulospäin. Huomasin näiden sarvien alut muutama vuosi sitten, ja nyt ne erottuvat jo selvästi ja ovat muidenkin havaittavissa. Ehkä se johtuu siitä, että olen vaatinut aivoiltani sellaisia suoritteita, joita ei normaalisti kukaan omilta aivoiltaan vaadi, tai ole vielä vaatinut koskaan, ja aivot ovat vastanneet niihin vaatimuksiin lisäämällä aivokurkiaisen synapsimäärää ja samalla sen tiedonsiirtokykyä, jotta oikean- ja vasemman aivolohkon välinen tiedonsiirto on tehostunut.
Nyt olen kyllästynyt harjoitteluun (ollut sitä jo aika kauan) ja soitan ehkä 1,5 tuntia kuukaudessa, koska kykenen soittamaan mitä vaan ja se on jo hieman tylsääkin. Tiedän kuitenkin kuinka alussa olen uusien rytmisten avaruuksien valloittamisessa, ja toivon, että jonain päivänä saan innostuksen ja kipinän jatkaa harjoittelua, koska kukaan ei tiedä mitä on edessä jos jatkaa.
Suomessa on tasan kaksi ambisettiä ja minulla niistä toinen.
Hyvää uutta vuotta kaikille
Vastaukset 4
Vanhimmat
"ambisetti" on varmaan jokin erikoinen tauti? sen verran outoa läppää sinä heität, ei normaalia..kaukana siitä.
Ehkä enimpien ambisettien ja ulkoavaruuden säteiden varalta kannattaisi taitella itselleen foliohattu. Voi hillitä myös sarvien liikakasvua.
eikö tämmöisille itsekeskeisille paskanjauhajille ole olemassa jotain omaa palstaa vai onko tämä jotain huumoria.
joo