mikä on tämä itsestäänselvyytenä pidetty ajatus siitä, että kaikissa tapauksissa nuoren masennus parantuu? Olen törmännyt tähän usein, jopa ihan faktatietona. Okei, no, hieno juttuhan tuo on, mutta pitääkö todella paikkansa? Millä perusteella? Ettäkö masentunut nuori paranee takuuvarmasti ja täten heidät joskus jopa painetaan arvoasteikolla alaspäin. Koska, hehän paranevat kuitenkin. Typerää.
Nyt joku kertoo minulle tämän lausahduksen taustoista!
Nyt joku kertoo minulle tämän lausahduksen taustoista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jaa-a, olisi ihan mukava tietää milloin se minun parantumiseni tapahtuu. Ikää 18 vuotta. Masennusta ollut lapsesta asti. Mikään faktatieto ei mielestäni tue tätä että nuoret aina parantuvat, sillä suurimmaksi osaksi ne altistavimmat tekijät mielenterveysongelmille juontavat kuitenkin varhaislapsuudesta ja niin edelleen. Eli aivan kehityksen alkupuolelta. Toisaalta nuori ihminen kehittyy vielä psyykkisesti todella paljon, mikä voi lisätä vähän toivoa, mutta en näe nuoren asemaa tässä parantumisessa kovin paljoa parempana kuin aikuisenkaan. Kyllä ne nuoren ongelmat usein kulkeutuvat aikuisuuteen asti, ehkä tätä ei vain haluta huomata tai sitten ei todellakaan huomata. Täyttä paskapuhetta.
Monesti myös nuoren ongelmat tulkitaan huonosti. Kotona ei ymmärretä, nuori ei itsekkään välttämättä osaa hakea apua, pahimmassa tapauksessa nuorta ei oteta vakavasti. Tämä maailma on vieläkin vääränään niitä ihmisiä, jotka tulkitsevat uupumuksen ja masennuksen esim. laiskuudeksi. Tai sitten syytetään hankalaa ikää tai jotain muuta yhtä typerää syytä. Ja tietysti nuori ihminen joka hakee itsenäisyyttä ja etäisyyttä vanhempiinsa, ei aina edes osaa kertoa tai puhua ongelmistaan. Ei se nuori siitä noin vain parannu, ymmärtäjiä pitää olla ympäristössä ja asiallinen hoito. Tähän ei ole puolillakaan nuorista mahdollisuutta.
Näin hoidollisesti nuoren tilanne voi yhteen vedettynä olla hitusen parempi verrattuna aikuisiin, juuri siksikin että tosiaan aivot muokkautuvat, samoin persoona ja psyyke siinä iässä aika vahvastikin. Mutta jos summataan kaikki masentuneet nuoret yhteen - hoidosta riippumatta - tulos ei ole mielestäni yhtä silmiä hivelevä.
Ainakin tässä vaikuttaa se, että nuorten ongelmat laitetaan lähes aina murrosiän piikkiin. Heillä ei todeta mitään "todellisia ongelmia". He palaavat sitten aikuisiällä pyytämään uudestaan apua, ja silloin valitetaan, että miksi et tullut jo aikaisemmin??
Itse kirjoitan koetun elämän pohjalta, en ole ammatti-ihminen näissä asioissa, en sitten tippaakaan.
Nuorten masennusta on ollut kautta aikain. Apua ei vanhemmat edes osanneet aina ajatella, kukin toipui miten toipui, kun aikuistui. Moni joutui omassa nuoruudessani jo 14 - 15 vuotiaana lähtemään työhön, jotta sai itselleen vaatteita, ruokaa, kouluun ostettua kirjat, oli pakko aikuistua lapsena, vaikka ei ollut edes kypsä siihen. Lapset ja nuoret eivät olleet oppineet mukavuuksiin ja helppoon elämään. Kynnys aikuisuuteen ennen aikojaan oli siten matalampi. Oli häpeä pyytää vanhemmilta rahaa, päinvastoin moni nuori joutui pienistä ansioistaan antamaan tai lähettämään rahaa omille vanhemmilleen. Näin oli ennen hyvin monella nuorella!
Kun nämä nuoret jo vuosikymmeniä sitten ja kauemminkin selvisivät, niin miksi ei selviäisi nykyisinkin nuoret. Olennaisin ero on ehkä siinä, että nykynuoret on päässeet tuntuvasti helpommalla, on saatu lähes kaikkea materialistista, mitä on haluttu, mutta henkisesti se ei ole rikastuttanut ja kypsyttänyt laisinkaan, se on jopa kärsinyt siitä, että asiat on olleet liian helposti saatavissa, oma-aloitteisuus on jäänyt liian monelta kehittymättä iän mukaisesti. Myöskin maailman tapahtumat, pahuus, sodat ym ovat tulleet lähemmäksi, ja ne saattavat tukahduttaa uskoa elämään.
Kaikilla nuorilla on kuitenkin edellytykset itsenäistyä, itsetunnon kohota, aikuistua. Jokaisella ihmisellä, myös nuorella on omat vahvuudet ja taidot, mutta ne ovat ehkä jääneet materialismin, helpon elämän jalkoihin, ehkä niitä ei ole ollut edellytys vielä tunnistaakaan. Ei jokaisella nuorella, lapsellakaan ole välttämättä ollut helppo elämä, sitähän materialismi ei turvaa, voi olla päinvastoin. Ongelma on siinä, että niitä vahvuuksia ja taitoja ei voi ostaa rahalla, ne on löydettävä omasta itsestä tutustumalla omaan minään, joka on mitä todennäköisemmin aika tuntematon, jos elämä masentaa. Itsensä tunnistaa kuvasta, mutta muuten onkin vieras itselleen. Oma minä on jokaiselle läheisin, rakkain, mutta itseensä tutustuminen ja tunnistaminen olemattomasta etäisyydestä huolimatta ei ole helppo ja heti toteutettavissa.
Nuorena on aika luopua lapsuudesta ja aikuisuus on edessä, joka on täysin avoin kenttä, eikä tiedä, miten se täyttyy ja mitä se antaa. Sitä ei voi edes kiirehtiä, sillä kaikki tapahtuu aikanaan, vähän kerrassaan. Monta asiaa oppii ns. kantapään kautta, mutta oppii kuitenkin. Nuoren, kuten aikuisenkin pitäisi opetella kuuntelemaan sisintään, joka teille vihjaa, mikä on juuri sinulle oikein ja parasta. Sisin on omatunto, joka tahtoo vain hyvää itsekullekin, ja jokaisella on tuo sisin, myös sinulla.
Kaikkien nuorten lapsuus ja nuoruus ei ole ollut myöskään huoleton ja onnellinen. Voi olla katkeruutta, pettymyksiä, pahaa oloa, ikäviä kokemuksia. Meillä kaikilla on oikeus myös armollisuuteen. Yrittää ajatella, että vaikka olen kokenut ikäviä asioita liikaa, jotka tahtovat lannistaa elämän halun, jopa elämän nälän, minulla on kuitenkin tahto olla vahva ja päästä niiden ylitse, eikä antaa niiden lannistaa, polkea jalkoihin omaa elämääni. Annan anteeksi kokemani, jotta vapaudun ikävistä muistoista. Anteeksi antamus, armo voi viedä aikaa ja energiaa, mutta se myös vapauttaa. Vanhemmat ovat myös vajavaisia, he saattavat elää hyvinkin ristiriidassa omantuntonsa kanssa, eivät sitä kuuntele, voivat pahoin, joka auttamatta heijastuu myös lapsiin. Ilman omaa sisäistä tahtoa, haavetta omasta vahvuudesta ei masennuksesta ole helppoa nousta kuiville. Mutta tahtoa ja haavetta hyvään ei voi keneltäkään kukaan kieltää. Niin, kun haave on realistinen, (ei esim. loton päävoitto, joka sekin on hyvin pieneltä osin mahdollinen), se toteutuu mitä todennäköisemmin. Mutta se toteutuu pienin askelin, niin, että sen edistymistä ei edes huomaa. Sen huomaa sitten, kun on saavuttanut päämäärän.
Siksi uskon vahvasti, että teillä jokaisella on mahdollisuus päästä elämästä nauttimisen ilosta kiinni, johon kuuluu myös erilaiset vaiheet, vastoinkäymisetkin, mutta nekin on voitettavissa. Ilman vastoinkäymisiä ei ilo ja onni ole niin positiivista kokea. Kuunnelkaa nuoret omaa sisintänne, omaatuntoa, joka kertoo teille parasta. Luottakaa siihen eniten, vaikka kaverit houkuttelisivat johonkin muuhun, mutta jos sisimmässänne tiedätte, että se ei ole teille parasta, se sisimmän "vihjaus" on oikea ratkaisu.
Minun sisin johdatti minut tälle keskustelupalstalle, käski lukea teidän kirjoituksia ja kirjoittaa. Kun intuitio (sisimpänne) antaa vihjeen, luottakaa siihen, sillä elämä kannattelee, kun antaa sille mahdollisuuden. Meillä jokaisella on ainutkertainen elämä, joka on tarkoitettu elettäväksi. Ehkä masennustilanne on vaihe, jossa keräätte voimia, josta ponnistatte aktiiviseen elämään, sillä se elämä kutsuu teitä mukaan.
Toivon teille kaikille rohkeutta ottaa elämä vastaan ja vastata sen haasteisiin!
Nuorethan päinvastoin saavat varmemmin hoitoa ja juuri sen takia, että ajatellaan heidän masennuksensa olevan paremmin hoidettavissa.
No niinpä! Oletetaan aivan liikaa parantumisesta. Jos ihmisen itsetunto ja sosiaaliset taidot on tuhottu siinä lapsuuden vaiheessa, jolloin niiden olisi pitänyt kehittyä, niin miten muutat aivojen rakenteen takaisin sellaiseksi, mitä se ei ole ikinä edes ollutkaan?
Itsetunto ja sosiaaliset taidot on asioita, jotka on korjattavissa, vaikka se vie aikaa, ja tarvitsee tukea, ne eivät voi tuhoutua lopullisesti. Ihmiseltä voi tuhoutua esim. ruumiin jäsen, jota ei pystytä uudestaan kasvattamaan, mutta psyyken kokemat kolhut on korjattavissa, vaikka tuntuisikin toivottomalta.
Mutta jos itse lähtee asenteesta, että minun elämälle ei voi mitään, enkä edes tahdo sen parasta ja parantua, toipumista ei kukaan muukaan voi puolestasi hoitaa. Tarvitaan siis omaa tahtoa. Sekin saattaa nyt tuntua toivottomalta, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Jos nyt et jaksa muuta kuin olla, niin kirjoita vaikka lapulle, että tahdon toipua ja päästä elämään kiinni.
Jos voisit jotenkin sisäistää, minkälaisesta mielen suosta ja elämän lähtökohdista ihmiset on nousseet, ja lapset kasvaneet aikuisiksi itsenäisiksi, elämästään nauttiviksi ihmisiksi, ymmärtäisit, että kaikki on mahdollista. Mutta se omatahto, se on tärkein! Mitään ei tapahdu kuitenkaan sormia napsauttamalla, ja että jo huomenna tai tänä keväänä olisit toipunut kaikesta, se ei ole todennäköistä, mutta suunta voi olla jo toipumiseen ja haavojen umpeutumiseen. Arvet jää parannuttuakin, mutta ne saattaa olla jopa sinun voimavarasi, olet voittanut kokemasi vastoinkäymiset. Osaat arvostaa elämääsi aivan toisin eväin, mitä henkilö, jolle kaikki on kannettu "kultalautasella". Tällainen ihminen ei juurikaan ymmärrä muita, sillä kokemukset muokkaavat luonnettamme, myös minunkin. Ei omat lähtökohdatkaan olleet mieltä ylentävät tai itsetuntoa tukevat, alakulosta ja itseluottamuksen puutteesta huolimatta menin eteenpäin. Mm tähän olen päätynyt, että tahdon luoda uskoa nyt teille, joilla elämän alku ei ole ollut rakentava ja rakastettu.
Vaikka nyt ajattelet, että "höpön höpö", yritä jättää kuitenkin alintajuntaan kirjoitus, että aina on mahdollisuus nousta syvästäkin suosta elämään.
Toivon sinulle haaveita hyvästä, sillä se on sinun sisimmässäsi, joka tahtoo päästä esille ja vaikuttamaan!
Nuoriin aivoihin voi kuitenkin vaikuttaa tehokkaammin kuin jo täysin kypsiin. Kannattaa hakeutua hoitoon mahdollisimman varhain masennusoireiden ilmaannuttua. Toisaalta ei kyllä kannata odottaa kuuta taivaalta, vaan joskus voi tyytyä vaikka siihenkin, että oma olo ja elämänlaatu eivät ole kärsimystä aiheuttavia, ja että jotenkin pärjää päivä kerrallaan.
Kun itsetunto-ongelmat ja masennus eivät ole ainoita psykiatrisia ongelmia maailmassa. Nuoret voivat hieman helpommin parantua koska ovat vielä kehitysvaiheessa kriittisesti, mutta sekin on eräs askel, että menee/pääsee hoitoon. Surullisen monella tuo hoitoon hakeutuminenkin jää...