Mistä löytyisi keskustelukumppaneita / porukka, jossa voisin jakaa
ajatuksiani siitä että en usko mihinkään ihmisen keksimään uskontoon?
Erosin ajat sitten ev.lut -kirkosta, pappi-isä ja äiti-kanttori saivat sen
kaiketi aikaan ("tulin uskoon" kuulemma 5-vuotiaana). Aivopesu ja
uskonnolliset rituaalit, mantrat, raamatun sadut ja jeesukset tulivat
korvista ulos jo nuorena. Käännyin pois kirkosta ja kuvittelin olevani
ateisti, mutta kas kummaa, Jumala - se oikea - kutsui mua ja uskoni
jatkui. Mutta ilman raamattua, pappeja, jeesusta, enkeleitä, pyhiä
henkiä ja muuta ihmisen keksimää potaskaa.
Siis: uskon Jumalaan ja sillä sipuli. Kommentteja?
ajatuksiani siitä että en usko mihinkään ihmisen keksimään uskontoon?
Erosin ajat sitten ev.lut -kirkosta, pappi-isä ja äiti-kanttori saivat sen
kaiketi aikaan ("tulin uskoon" kuulemma 5-vuotiaana). Aivopesu ja
uskonnolliset rituaalit, mantrat, raamatun sadut ja jeesukset tulivat
korvista ulos jo nuorena. Käännyin pois kirkosta ja kuvittelin olevani
ateisti, mutta kas kummaa, Jumala - se oikea - kutsui mua ja uskoni
jatkui. Mutta ilman raamattua, pappeja, jeesusta, enkeleitä, pyhiä
henkiä ja muuta ihmisen keksimää potaskaa.
Siis: uskon Jumalaan ja sillä sipuli. Kommentteja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä uskon pyhään Neljään. Ne kutsui minua jo pienestä asti! Ja tämä ei ole mikään uskonto, vaan oma uskoni. Myöhemmin sain tietää että muutkin ovat kuulleet pyhästä Neljästä. Raamatussakin on maininta niistä ilmestyskirjassa.
Nonnih. Just noista hihhuleista olen koittanu päästä eroon; raamattu ja v**un ilmestykset
sun muut lässytykset ovat i_h_m_i_s_e_n kirjailemia satuja. Piste.
Kirja mikä kirja: Agatha Christie, Robert Ludlum, Koraani, Raamattu... kirjoja vaan. Fiktiota.
Eikö siis kukaan usko vain Jumalaan, siinä muodossa kuin hänet kukin ymmärtää ilman
näitä kaiken maailman huuhaa-pii-paa -juttuja kuten raamattu ja jeesus ja enkelit blaa blaa???
t. Alkuperäinen, papin poika vm. -69
Mulla kaiketi samanlaiset uskomukset tai toivomukset! Mutta en käytä sanaa jumalaa vaan se on jotain muuta mitä en ymmärrä.
Niin ovat. Tarkoitan vain että ihmisenkin kirjoittamista löytyy totuudenrippeitä, mutta usko pitää olla muualta kuin kirjoista. Minä olen pienestä asti uskonut Neljään, vaikka kaikki ympärilläni toitottivat minulle jeesussatua ja yhtä jumalaa.
Minulle raamattu on vain yksi muiden kirjojen joukossa. Sinänsä se on mielenkiintoista teksiä kun sen ottaa sellaisena kuin se on. Siis se kertoo tietyn kansan uskomuksista ja tavoista eli niitä ei tarvitse pitää minään 'jumalan sanana'. Uuden testamentin kirjoitukset ovat kaikki vain monen sukupolven jälkeen kirjoitettuja ihmisten näkemyksiä eräästä juutalaiskansan 'profeetasta' ja lisäksi Paavali & Co näkyjen ja uskomusten 'todisteluja'.
Aikani minäkin yritin uskoa kristinuskon mukaan (erosin kirkosta 40v sitten), mutta olen halunnut noudattaa omaa sisäistä tunnetta, jumalallista ohjausta, (en halua uskoa johonkin vain koska "niin on sanottu") ja etsinyt vahvistuksia omiin näkemyksiini Jumalasta/jumaluudesta vähän kaikista uskonnoista. Mihinkään niistä en ole liittynyt. Haluan olla vapaa edelleenkin kaikenlaisista dogmeista ja säännöistä (uskontunnustuksista).
Pidän Idän uskontojen näkemyksistä, etenkin buddhalaisesta filosofiasta, mutta sitäkään en pidä täydellisenä. Krishnamurti on myös opettaja, jota ihailen; hänen puheistaan löytyy suurta viisautta, samantapaista kuin oletettavasti juutalaisella Jeshua-mestarilla oli aikoinaan ( valitettavasti niitä vain ei ole tallennettu suoranaisesti!).
En usko että on olemassa jokin itsetietoinen ajatteleva jumala. Vosin väittää että jumala on maailmankaikkeus. Luulen että on olemassa jokin henkimaailma, mutta ei sillä väliä se selviää sitten kun kuolee. En usko että kukaan tulee tuomitsemaan minua teoistani kun kuolen, sillä vain minä itse voin tuomita itseni.
Inhottaa nämä uskonnot kun niiden ainut tarkoitus on orjuuttaa ihminen. Uskon että kristinusko niinkuin muutkin uskonnot ovat keksitty ihmisen hallitsemista ja orjuuttamista varten. Näkeehän sen tänäpäivänäkin. Kun paavi jotain sanoo niin miljoonat tekevät niin. Tämä ei yksinään todista sitä. Mutta kirkko on aina käyttänyt asemaansa väärin ja ihmisten uskoa hyväksi.
Miksi meidän pitäisi rajoittaa elämää jonkin jumalan takia. Miksi tekisin niinkuin joku minulle sanoo eikä mikä tuntuu oikealta.
Itse en varsinaisesti usko Jumalaan henkilöitymänä. Jos on olemassa jumalan/lien kaltainen olento, niin se ei minun käsitykseni mukaan ole emotionaalisesti tunteva persoona. Vaan pikemminkin energiaa, joka vaikuttaa tapahtumiin, olentoihin ja asioihin ympärillämme. Ja olen myös samaa mieltä tuossa että en usko uskontoihin. Uskonnoista löytyy paljon sellaista viisautta, joihin voin yhtyä. Mutta mikä niistä loppujen lopuksi on oikeassa? Kuvauksia jumalasta ja uskonnosta on muuteltu niin paljon, että tuskin enää sitä "alkuperäistä, lähinnä olevaa oikeaa" kuvausta on edes olemassakaan. Mutta minulla on myös teoria, että me itse olemme Jumalia. Ja se Jumala on sinun sisäinen Jumalasi. Onhan olemassa sanonta "Käsityksi Jumalasta on niin paljon kuin maailmassa on ihmisiä".
Jos etsit uskontoa, joka on universaali ja avoin, neuvoisin tutustumaan wiccaan joka on ehkä suvaitsevaisin uskonnoista. Wiccat eivät tosin ole organisoituneet mitenkään joten ryhmässä harjoittaminen voi olla hankalaa. Jos etsit ylipäätään henkistä kehitystä ilman mitään vaadittuja ominaisuuksia, paitsi mainitsemaasi uskoa Jumalaan, neuvoisin liittymään vaikka vapaamuurareihin. Tosin vapaamuurareiden tapauksessa voi olla hankalaa ainakin aluksi keskustella omista henkisistä näkemyksistään, sillä ne ovat kartettuja puheenaiheita loosien sisällä, kuten politiikkakin ja muu siviilielämään liittyvät asiat, jotka ovat tiukasti kiellettyjä. :)
universaali rakkaus ja kaikista uskonnoista itselle sopivien asioiden kerääminen on sydämen kuuntelemista. Olen pitkän elämäni tutkinut eri uskontoja ja mielenterveyttä useilla saroilla. Läheltä seurasin kun yksi tuli hellariuskoon. Tutkin sitäkin ymmärtääkseni mitä ihmisen päässä tapahtuu kun antaa itsensä pois heikkoudessaan. Äskettäin tuli mitta täyteen sillä minulla on iso uskonähky ja onneksi olen päässyt irti vaivaamasta läheisestä. Voisin kirjoittaa 5 kirjaa mielenhäilyvyydestä. Keskustelu, tutkiminen, ihmisten kohtaaminen auttavat omalla tiellä eteenpäin kohti ; ) täyteyttä. Sydämen uskonto yes. Lahkottamien dogmeineen, rituaaleineen, pelotteluineen, uhkailuineen, NO.
Se saa minut etomaan kun uskonnot ja niiden lahkot kertovat pitelevänsä ainoana "taivaan portin" avaimia. Kaiken uskoon liittyvän pohjalla tulisi aina olla suvaitsevaisuuden aatteet ja järjen ymmärrys.