Kansallisesta murhenäytelmästä paikallishistoriaksi – sammattilaisten muistoja vuodesta 1918
Anne Heimo
http://www.elore.fi/arkisto/2_00/hei200.html
Tapetut naiset
Tapetut naiset kertoo kolmesta sammattilaisesta naisesta, jotka teloitettiin Inkoon Vestankvarnassa toukuussa 1918. (10) Tutkimusten mukaan tyypillinen punakaartilaisnainen oli kansakoulun käynyt, alle 24-vuotias, naimaton tehdastyöläinen, palvelijatar tai ompelija. Usein naiskaartilaiset vielä leikkasivat tukkansa polkkatukaksi ja pukeutuivat asepukuun, johon kuului housut. (Piironen-Honkanen 1995, 33.) Kuolemaan tuomittuja naisia syytettiin mm. agitaattorina toimimisesta ja vakoilusta. Myös läheisen punaisuus katsottiin raskauttavaksi tekijäksi. (Paavolainen 1967, 200–205.) Näitä vasten tarkasteltuina kertomuksen naishahmot vaikuttavat melko tyypillisiltä: 20-vuotias piika Hilja Heino kantoi asetta ja pukeutui housupukuun, 35-vuotias Tekla Åhl toimi punaisten keittäjänä ja oli punaisten johtokuntaan kuuluneen Juho Åhlin vaimo. Pariskunta kuului myös Sammatin työväenyhdistyksen perustajajäseniin.Vakoilusta syytetty 32-vuotias myyjätär Hilda Björk kuului työväenyhdistykseen, mutta hänen punakaartiin kuulumisesta ei ole varmuutta. Naisten sotaan osallistumista käsittelevät kertomukset ovat olleet yleisiä, ja kuten Ulla-Maija Peltonen (1999) on huomauttanut, naiset kuvattiin näissä usein vastakohtina: hyvinä tai pahoina, äiteinä tai huorina.
Kuvat esittävät teloituksia Inkoossa toukokuussa 1918
http://vesta.narc.fi/kuvat/bg.jpg
http://vesta.narc.fi/kuvat/bg2.jpg
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Ilmari Kianto, jota sanotaan jopa sankariksikin päälahtari Mannerheimin ohella, totesi vuonna 1918 punaisten naisista:
"Eikö olisi oikeata tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti vaikuttaakseen näiden kurjiin ammattisisariin? Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat? Pyövelin kirves on nyt kerta kaikkiaan pantu Suomen kansan käteen. Suomen kansan yhteiskuntaruumiissa on tehtävä "keisarinleikkaus" – kirurgimme olkoon kansan tuomio."
1918 teloitettiin paljon 15- 25 vuotiaita tyttöjä ja naisia joista suuri osa oli sinänsä syyttömiä mutta eikö olekin niin että kyseessä oli tämä kirurginen poisto- operaatio jossa eliminoitiin mahdolliset huligaanien synnyttäjät. Kyseesssä oli siis Maqnnerheimin ja valkoisten puolelta kaukaa viisas päätös. Ennaltaehkäisevä toimi. Tämä oli itsenäisen ja yhden maailman demokraattisimman valtion oikeutta jota on turha yrittää mustamaalata.
Kiannon toinen "sankariteko" naisten lahtaamiseen kiihottamisen lisäksi lienee tämän laulun sanoitus:
Kirjailija Ilmari Kianto laati Vapaussoturin valloituslaulun, jota laulettiin Kauan on kärsitty -laulun sävelellä. Se oli aikanaan varsin suosittu, sillä useimmat osasivat sen sävelen. Seuraavassa otteita:
Kauvan on kärsitty ryssien valtaa
Suomen kansan vapautta suojellessa.
:,: Ylös pojat Pohjanmaan!
Urhot kalliin Karjalan!
Jäämit ja Savon jussit rintamahan! :,:
Voittoja väkeviä saatu jo monta
Meillä on Valkoisessa Suomessa:
:,: Oulu olkoon omamme!
Vaasa varsin varmamme!
Viipuria vastahan nyt vierimme! :,:
Hannilan harjuilla pommit ne paukkuu!
Raudussa shrapnellit räiskähtelee!
:,: Ahvola se ankarin!
Suninmäki sankarin!
Pullilankin punikit viel' rangaistaan! :,:
Kuolema korkea - sankarin palkka!
Urhojen haudoilla hurratahan.
:,: Ruumis saakoon haavan vaan!
Kuulat käykööt kulkuaan!
Sielu jääpi perinnöksi syntymämaan. :,:
Viaporin linnahan leijonalippu
Jukoliste, poijat, me nostetahan!
:,: Suomen voimat näytetään!
Keinot karskit käytetään!
Jääkäriveri tässä velvoittaa! :,:
Anne Heimo
http://www.elore.fi/arkisto/2_00/hei200.html
Tapetut naiset
Tapetut naiset kertoo kolmesta sammattilaisesta naisesta, jotka teloitettiin Inkoon Vestankvarnassa toukuussa 1918. (10) Tutkimusten mukaan tyypillinen punakaartilaisnainen oli kansakoulun käynyt, alle 24-vuotias, naimaton tehdastyöläinen, palvelijatar tai ompelija. Usein naiskaartilaiset vielä leikkasivat tukkansa polkkatukaksi ja pukeutuivat asepukuun, johon kuului housut. (Piironen-Honkanen 1995, 33.) Kuolemaan tuomittuja naisia syytettiin mm. agitaattorina toimimisesta ja vakoilusta. Myös läheisen punaisuus katsottiin raskauttavaksi tekijäksi. (Paavolainen 1967, 200–205.) Näitä vasten tarkasteltuina kertomuksen naishahmot vaikuttavat melko tyypillisiltä: 20-vuotias piika Hilja Heino kantoi asetta ja pukeutui housupukuun, 35-vuotias Tekla Åhl toimi punaisten keittäjänä ja oli punaisten johtokuntaan kuuluneen Juho Åhlin vaimo. Pariskunta kuului myös Sammatin työväenyhdistyksen perustajajäseniin.Vakoilusta syytetty 32-vuotias myyjätär Hilda Björk kuului työväenyhdistykseen, mutta hänen punakaartiin kuulumisesta ei ole varmuutta. Naisten sotaan osallistumista käsittelevät kertomukset ovat olleet yleisiä, ja kuten Ulla-Maija Peltonen (1999) on huomauttanut, naiset kuvattiin näissä usein vastakohtina: hyvinä tai pahoina, äiteinä tai huorina.
Kuvat esittävät teloituksia Inkoossa toukokuussa 1918
http://vesta.narc.fi/kuvat/bg.jpg
http://vesta.narc.fi/kuvat/bg2.jpg
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
Ilmari Kianto, jota sanotaan jopa sankariksikin päälahtari Mannerheimin ohella, totesi vuonna 1918 punaisten naisista:
"Eikö olisi oikeata tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta – siten siveellisesti vaikuttaakseen näiden kurjiin ammattisisariin? Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat? Pyövelin kirves on nyt kerta kaikkiaan pantu Suomen kansan käteen. Suomen kansan yhteiskuntaruumiissa on tehtävä "keisarinleikkaus" – kirurgimme olkoon kansan tuomio."
1918 teloitettiin paljon 15- 25 vuotiaita tyttöjä ja naisia joista suuri osa oli sinänsä syyttömiä mutta eikö olekin niin että kyseessä oli tämä kirurginen poisto- operaatio jossa eliminoitiin mahdolliset huligaanien synnyttäjät. Kyseesssä oli siis Maqnnerheimin ja valkoisten puolelta kaukaa viisas päätös. Ennaltaehkäisevä toimi. Tämä oli itsenäisen ja yhden maailman demokraattisimman valtion oikeutta jota on turha yrittää mustamaalata.
Kiannon toinen "sankariteko" naisten lahtaamiseen kiihottamisen lisäksi lienee tämän laulun sanoitus:
Kirjailija Ilmari Kianto laati Vapaussoturin valloituslaulun, jota laulettiin Kauan on kärsitty -laulun sävelellä. Se oli aikanaan varsin suosittu, sillä useimmat osasivat sen sävelen. Seuraavassa otteita:
Kauvan on kärsitty ryssien valtaa
Suomen kansan vapautta suojellessa.
:,: Ylös pojat Pohjanmaan!
Urhot kalliin Karjalan!
Jäämit ja Savon jussit rintamahan! :,:
Voittoja väkeviä saatu jo monta
Meillä on Valkoisessa Suomessa:
:,: Oulu olkoon omamme!
Vaasa varsin varmamme!
Viipuria vastahan nyt vierimme! :,:
Hannilan harjuilla pommit ne paukkuu!
Raudussa shrapnellit räiskähtelee!
:,: Ahvola se ankarin!
Suninmäki sankarin!
Pullilankin punikit viel' rangaistaan! :,:
Kuolema korkea - sankarin palkka!
Urhojen haudoilla hurratahan.
:,: Ruumis saakoon haavan vaan!
Kuulat käykööt kulkuaan!
Sielu jääpi perinnöksi syntymämaan. :,:
Viaporin linnahan leijonalippu
Jukoliste, poijat, me nostetahan!
:,: Suomen voimat näytetään!
Keinot karskit käytetään!
Jääkäriveri tässä velvoittaa! :,:
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräässä professori Jouko Vahtolan kirjassa kerrotaan, kuinka Ukko halusi kokea todellista extremeä ja meni mukaan ampumaan erään kiinni saadun karjalaisukon, muka sabotöörin ja vakoilijan. Hän halusi kokea miltä ihmisen ampuminen tuntuu. Tämä tapaus sattui muistaakseni juuri Vienan reissulla. Tapaus on kerrottu eräässä Jouko Vahtolan kirjassa; Suomi suureksi, Viena vapaaksi tai Nuorukaisten sota.
Ei siis liene ihme, että Kianto niin kovasti halusi olla "rauhassa" myöhemmällä iällään. Vanhat asiat kalvoi varmasti hautaan saakka, kuten monia muitakin lahtareita. Muistettava on kuinka jo 1920 -luvulla itsemurhien määrä kohosi hurjasti juuri näiden lahtarien keskuudessa. Omatunto kalvoi, eikä jättänyt rauhaan. Moni alkoholisoitui ja surmasi itsensä kauheiden muistojen takia.
Kenties järkyttävin on kirjailija
Ilmari Kiannon huhtikuussa 1918
Keskisuomalaisessa julkaistu punakaartin naisiin
kohdistunut vaatimus, joka hakee varmaankin
vertaistaan sivistyskansojen historiasta:
”Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa
joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta
– siten siveellisesti varoittaakseen
niiden kurjien ammattisisaria. Sudenjahdissa
kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi
ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä
tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja
penikoita, joista on oleva ikuinen vastus.
Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa
punakaartilaiset olivat petoja, monet
heidän naisistaan – susinarttuja, vieläpä
naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla
ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?”
Punakaartin naisia, missä tehtävissä he
olivatkaan, häväistiin ja teloitettiin suruttomasti.
Nykytietämyksen mukaan sodan jälkiselvittelyissä
teloitettiin 364 naista, eniten
Lahdessa 1918. Siellä teloitettiin yli sata
naista, pääasiassa nuoria tyttöjä.