Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu teille siinä ohessa annetaan.
Johannes Kastaja saarnasi erämaassa: Tehkää parannus sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Jeesus saarnasi sen jälkeen, kun Johannes oli pantu vankeuteen: Tehkää parannus sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Taivasten valtakunta oli tullut maan päälle. Tarkkaan otettuna ovi taivaaseen käveli ja liikkui ihmisten keskellä. Ovi myös puhui ja teki voimallisia tekoja todistukseksi siitä, että oli todellinen ja taivaasta asetettu. ”Minä olen ovi, joka minun kauttani tulee sisälle, sitä minä en hyljeksi.” (tarkemmin Joh 10:7)
Ovi siis eli ihmisten keskellä. Näkyvästi Hän teki palvelusta. Ensiksi ja ensimmäisenä Hän teki palvelusta lähettäjälleen Isälleen. Isä oli Hänet lähettänyt. Isä oli kyllä lähettänyt muitakin, mutta ne eivät olleet itse ovia, vaan lähetetty todistamaan tästä nyt toimivasta ovesta. Johannes oli lähetetyistä viimeinen ennen kun tosi ja todellinen ovi alkoi julkisen, ”näkyvän” toiminnan.
Katsokaamme ovia hiukan ihmisen näkökulmasta.
Ovet vievät aina johonkin. Ovesta astutaan sisään, astutaan ulos, on ovia virastoihin ja toimistoihin, asuntoihin, hisseihin jne.
Se joka käy ovista, on matkalla johonkin.
Esim. MENEMME KIRJASTOON
Ensimmäiseksi meillä on tarve, halu, ajatus lainata kirja, koska minulla ei ole juuri sitä kirjaa. Käyn lainaamassa sen kirjastosta.
Lähdemme kotoa. Avaamme ensin makuuhuoneemme oven, jossa olimme ehkä pitkällämme. Avaamme seuraavaksi eteisen oven, jos meillä on omakotitalo, sitten avaamme ulko-oven ja varmaan näin nykypäivänä avaamme myös auton oven. Kirjaston pihassa avaamme auton oven jälleen, sitten kirjaston ulko-oven. Astumme eteishalliin josta varsinainen ovi kirjastoon avautuu.
Se että pääsemme kirjastoon, vaatii meiltä jotakin. Tahdon päätös: ”Menen kirjastoon”. Se että meille oli tullut tarve johonkin, mitä meillä ei ollut, oli alulle laittava voima.
Näin on myös ihmisen, jolle Jumala antaa taivaskaipuun. Tulee kaipuu johonkin, mitä meillä ei ole. Luonnostaan ihminen ei kaipaa taivaaseen. Ihmisen teot puhuvat ja todistavat sen. Ihminen tekee juuri päinvastaisia tekoja, mitkä pitävät hänet poissa taivaasta.
Ensinnäkin: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille siinä ohessa annetaan.
Ihminen tekee juuri päinvastoin. Hän etsii ensin koulutusta, ammattia, seurustelua, työtä, vapaa-aikaa, rahaa, nautintoja, alkoholia, huumeita, seksiä, lisää rahaa, valtaa, mainetta jne. Lopulta hän etsii kuolemaa.
Kuinka moni tänä päivänä ”etsii kuolemaa”. Moni on niin pettynyt elämäänsä, että haluaisi tänä päivänä kuolla. On niin monia, jotka huokaavat taakkojensa raskauttamina: ”Kunpa kuolisi, niin päästäisiin tästä kaikesta pois”.
TÄMÄ MAAILMA tuottaa vain sitä, mitä se voi. Se tuottaa kuolemaa sieluille. Toisaalta se on uskollinen työmiestensä palkan maksussa. Eikö ole niin, että työmies on palkkansa ansainnut. Synnin palkka on kuolema (Room 6:23). Jumala on oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on yksi Jumalan ominaisuuksista. Hän vastaa sanastaan täydellisesti. Myös niiltä osin, mikä koskee oikeudenmukaisuuttaan ja sitä, mitä Hän sanassaan on siitä ilmoittanut. Jos me palvelemme syntiä, saamme oikeutetusti siitä palkan: kuoleman. (Room 6:16) Kyllä sielujen vihollinen tietää tämän. Se vaatii myös ”oikeutta”. Ne jotka palvelevat syntiä, ovat sen työmiehiä ja hän on heidän palkan maksaja; kaikille niille, jotka ovat hänen vallassaan eli ”palkkalistalla”.
Johannes Kastaja saarnasi erämaassa: Tehkää parannus sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Jeesus saarnasi sen jälkeen, kun Johannes oli pantu vankeuteen: Tehkää parannus sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Taivasten valtakunta oli tullut maan päälle. Tarkkaan otettuna ovi taivaaseen käveli ja liikkui ihmisten keskellä. Ovi myös puhui ja teki voimallisia tekoja todistukseksi siitä, että oli todellinen ja taivaasta asetettu. ”Minä olen ovi, joka minun kauttani tulee sisälle, sitä minä en hyljeksi.” (tarkemmin Joh 10:7)
Ovi siis eli ihmisten keskellä. Näkyvästi Hän teki palvelusta. Ensiksi ja ensimmäisenä Hän teki palvelusta lähettäjälleen Isälleen. Isä oli Hänet lähettänyt. Isä oli kyllä lähettänyt muitakin, mutta ne eivät olleet itse ovia, vaan lähetetty todistamaan tästä nyt toimivasta ovesta. Johannes oli lähetetyistä viimeinen ennen kun tosi ja todellinen ovi alkoi julkisen, ”näkyvän” toiminnan.
Katsokaamme ovia hiukan ihmisen näkökulmasta.
Ovet vievät aina johonkin. Ovesta astutaan sisään, astutaan ulos, on ovia virastoihin ja toimistoihin, asuntoihin, hisseihin jne.
Se joka käy ovista, on matkalla johonkin.
Esim. MENEMME KIRJASTOON
Ensimmäiseksi meillä on tarve, halu, ajatus lainata kirja, koska minulla ei ole juuri sitä kirjaa. Käyn lainaamassa sen kirjastosta.
Lähdemme kotoa. Avaamme ensin makuuhuoneemme oven, jossa olimme ehkä pitkällämme. Avaamme seuraavaksi eteisen oven, jos meillä on omakotitalo, sitten avaamme ulko-oven ja varmaan näin nykypäivänä avaamme myös auton oven. Kirjaston pihassa avaamme auton oven jälleen, sitten kirjaston ulko-oven. Astumme eteishalliin josta varsinainen ovi kirjastoon avautuu.
Se että pääsemme kirjastoon, vaatii meiltä jotakin. Tahdon päätös: ”Menen kirjastoon”. Se että meille oli tullut tarve johonkin, mitä meillä ei ollut, oli alulle laittava voima.
Näin on myös ihmisen, jolle Jumala antaa taivaskaipuun. Tulee kaipuu johonkin, mitä meillä ei ole. Luonnostaan ihminen ei kaipaa taivaaseen. Ihmisen teot puhuvat ja todistavat sen. Ihminen tekee juuri päinvastaisia tekoja, mitkä pitävät hänet poissa taivaasta.
Ensinnäkin: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille siinä ohessa annetaan.
Ihminen tekee juuri päinvastoin. Hän etsii ensin koulutusta, ammattia, seurustelua, työtä, vapaa-aikaa, rahaa, nautintoja, alkoholia, huumeita, seksiä, lisää rahaa, valtaa, mainetta jne. Lopulta hän etsii kuolemaa.
Kuinka moni tänä päivänä ”etsii kuolemaa”. Moni on niin pettynyt elämäänsä, että haluaisi tänä päivänä kuolla. On niin monia, jotka huokaavat taakkojensa raskauttamina: ”Kunpa kuolisi, niin päästäisiin tästä kaikesta pois”.
TÄMÄ MAAILMA tuottaa vain sitä, mitä se voi. Se tuottaa kuolemaa sieluille. Toisaalta se on uskollinen työmiestensä palkan maksussa. Eikö ole niin, että työmies on palkkansa ansainnut. Synnin palkka on kuolema (Room 6:23). Jumala on oikeudenmukainen. Oikeudenmukaisuus on yksi Jumalan ominaisuuksista. Hän vastaa sanastaan täydellisesti. Myös niiltä osin, mikä koskee oikeudenmukaisuuttaan ja sitä, mitä Hän sanassaan on siitä ilmoittanut. Jos me palvelemme syntiä, saamme oikeutetusti siitä palkan: kuoleman. (Room 6:16) Kyllä sielujen vihollinen tietää tämän. Se vaatii myös ”oikeutta”. Ne jotka palvelevat syntiä, ovat sen työmiehiä ja hän on heidän palkan maksaja; kaikille niille, jotka ovat hänen vallassaan eli ”palkkalistalla”.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos olemme nyt selvillä siitä, kuka on meidän palkanmaksaja ja saamme kokea jo ”ennakkona” halun kuolla, että pääsisi pois, on saatana kyllä ”lojaali” ja innokas maksamaan palkan jo ennen aikaansa, synnyttämällä itsetuhon ajatuksia mieleen ja tuntoomme. Paha antaa ”kottia” mielellään, jos olemme koko ikämme olleet saman palkanantajan alaisuudessa. Opimme ennemmin tai myöhemmin talon tavoille. Silloin vihollinen on kaiken toiminnan alulle panija talossaan ja mielivaltaisesti sieltä ohjataan ”työmiehiä” synnin tekijöitä syvemmälle talon tavoille. On sanonta, että työmies tunnetaan käsistään (”työmiehen kädet”). Saatanan teot myös näkyvät kaikkialla, missä hän ahkeroi työmiestensä kautta. Näemme tänään kaikkialla, ylhäältä alas, kaikissa sosiaaliluokissa, mitä isot edellä, sitä pienet perässä. On kiire. Kaikilla on toimeksiantoja: yksi pettää, toinen varastaa, kolmas tuhoaa, neljäs tappaa. Jos vähänkään katsoo ympärilleen, näkee että saatanan valtakunta voi hyvin. Ja miksei voisi, koska kaikki puhaltavat yhteen hiileen, joka loimuaa kadotuksen syövereistä, rikin katkuista huuruaan ja myrkyttää ihmissielut valheillaan, sitoen työmiehensä syvemmin talon tapoihin. Kaiken tämän keskellä on sielunvihollinen, solidaarinen: kaikki saavat saman palkan. Oli tehnyt enemmän syntiä tai vähemmän. Synnin palkka on kuolema. Tähän asti on sielunvihollinenkin mukana tupo neuvotteluissa, mutta se ei kerro sopimuksen loppuosaa. No kuinka se voisikaan, koska se on valehtelija valheen isä, niin se ei kerro loppuosaa työmiehilleen. Synnin palkka on kuolema ja iankaikkinen ero Jumalasta.
Kun se on ensin saanut ihmisen omalta osaltaan toteuttamaan suunnitelmaansa (iankaikkista eroa Jumalasta), joka alkoi jo Aatamista (koska Adam ja Eeva lankesivat, kaikki tulevat ihmiset siitä eteenpäin heidän kauttaan lankesivat). Tämäkin on melkein kaikilta työmiehiltä pimitetty totuus. Mutta niihin sopimuksiin, mitä sielunvihollinen tekee, eivät sisälly totuudet. Ja silloinhan hän olisi riitautunut itsensä kanssa ja hänen valtakunnalleen tulisi loppu.
Jos havaitsit, sisälsivät edelliset lauseet ”siemenen”. Totuus tekee vapaaksi. Se on löydettävissä kaikkialla siellä, missä vilpittömästi etsitään tietä ulos saatanan valtakunnasta.
Sielunvihollinen pitää ihmisiä epätietoisena omasta tilastaan, niin että he voivat tehdä, mitä haluavat ja etteivät ole vastuussa teoistaan kenellekään tai millekään. Tässäkin se on pimittänyt tosiasian siitä, että maa ja kaikki mitä siinä on, on minun, sanoo Herra.
Ihmiset ja heidän katoamattomat sielunsa ovat Jumalan.
Onko asiassa jotain ristiriitaa? Jumala sanoo, että maa ja kaikki mitä siinä on, on Hänen. Toisaalta näemme, että saatana on kovaa vauhtia saavuttamassa valtansa huipun. ”Koko maa saastui asukkaidensa alla.”
Palatkaamme alkuun (hengellisissä asioissa joudumme aina palaamaan alkuun). Alussa oli sana. Palatkaamme totuuteen. Minä olen totuus, sanoo Jeesus. Palatkaamme Jeesukseen.
Alussa ihminen, Jumalan kuva hallitsi paratiisia. Vasta kun hän lankesi (Adam ja Eva), sai saatana vallan hallita maata. (Joh 4:6) Ja maa tuli täyteen väkivaltaa.
Siis alussa ihminen oli Jumalan työmies, Adam asetettiin paratiisiin vartijaksi ja hallitsijaksi. Tästä on jäänteenä jokaisessa meissä kaipuu Jumalan luo. Ja joskus, kun koemme kaipuuta, on meidän otettava vaarin oikeasta hetkestä. Oikea hetki on, kun taivas asiat alkavat kiinnostaa. Eivät ne ”iankaiken” kiinnosta, ellet ota vaarin nyt hetkestä periäksesi iankaikkisen elämän.
Kuten alusta muistamme, päästäksemme kirjastoon, sen jälkeen, kun meille oli tullut tarve kirjaan, meidän piti lähteä toteuttamaan kirjastoon menoa.
Taivasten valtakuntaan on mentävä sisäpuolelle, jos mielii vapautua saatanan valtakunnasta. Voit olla vain siinä maassa, missä tällä hetkellä olet. Allekirjoittanut on nyt Suomessa, kolme viikkoa sitten oli Puolassa. Jos olisin silloin siellä Puolassa alkanut ihmisille väittämään, että olen Suomessa, niin he olisivat pian sanoneet, etten ole Suomessa, vaan olen seonnut. Tämä on Puola.
Näin on. Me olemme joko taivastenvaltakunnassa tai kadotuksenvaltakunnassa, mutta näitä asioita saatana ei kerro meille. Kuten muistamme, hän ei kerro totuutta.
Olemme varmaan jo edenneet ovesta (jos vertaamme alun kirjastoon menoa). Olemme saaneet totuuden siemeniä, tiedämme suunnan taivaanvaltakuntaan. Siellä missä Jumalan sanan totuutta tuodaan ihmiselle, hän pian etenee ovista. Kun astumme ulos talosta, minkä luulimme hallitsevamme (omakotitalo) ja astumme autoomme (evankeliumin vaunuihin), evankeliumin vaunut etenevät Gasan autiolla tiellä. Evankeliumin vaunuihin ei ole koskaan ollut tungosta. Älkäämme hätkähtäkö, jos huomaamme, että ihmisiä ei ole suurin joukoin tunkeilemassa taivaaseen. On harvoja, jotka pääsevät sanoista tekoihin. Kirja pysyy kirjastossa, vaikka kuinka suunnittelisimme ja puhuisimme sen hakemisesta. Ja vaikka evankeliumin vaunuihin astuisimmekin, niin ne vievät meidät (johdattavat) taivaan portille (kirjaston ovelle). On mentävä Jeesus ovesta. On jätettävä eteiseen synnin palkka ja synnin sopimus saatanan kanssa. Kun käymme Jeesus ovesta, meidät vapautetaan kaikista saatanan valtakunnan taakoista ja valheista. Pian tulemme huomaamaan, kun etsimme Jumalanvaltakuntaa ensiksi (ensimmäiseksi), niin muutkin asiat alkavat selviämään.
Aamen
...