miten kerron vaimolle että....

On se nyt vaan sitten nostettava kissa pöydälle ja sun kerrottava NYT. Eihän se vieläkään ole liian myöhäistä. Tosin helppoa se ei varmasti ole, mutta eihän tässä elämässä ylennsäkään ole helppoa. Tsemppiä ja rohkeutta, totuus on kuitenkin tärkein.

Mutta yritän ajatella asiaa vaimosi kannalta. Kuvittelen, että mieheni kertoisi vastaavan, meillä on samanlainen yhteinen taival mieheni kanssa (syvennyn ja kuvittelen tilanteen)...eeeeiiiii, minä rähähtäisin, raivoaisin, huutaisin!!! Eipä olisi se sala-tytär enää salaisuus naapureillekaan! Ei mahda mitään, se olisi ihan varmasti minun kohdalla ensimmäinen reaktio.

Pettänyt jo niin kauan sitten, montakohan meidän lasten "uutta" sisko- ja velipuolta maailmalla seilaa? Se oli ensimmäinen kysymys joka päähäni tuli. Ei, minä en kyllä kykene asettumaan vaimosi asemaan, se tuntuisi niin uskomattomalle, pakkohan sitä olisi uskoa jos puoliso niin avoimesti kertoo - perk...sen kanssa, pesäpallomailasta sietäis saada.

Ehkä on parempi miettiä tilannetta sinun kannaltasi, mitä tosiasioita voit käyttää "puolustuspuheenvuorossasi". Millainen tilanteenne oli silloin, kun kävi reissullasi? Oliko vaimo esim. raskaana ja pihtaili, tai oliko aina töissä tai muuten kiireinen? Onho hän vaikka kuukautisten aikaan äärettömän äksy? Onko vaimosi luonteeltaan sellainen, että muutenkin "pelkäät" kertoa hänelle totuuksia asiasta kuin asiasta, vaikka karmeasta kampauksestaan/vaateestaan? Oletko sen jälkeen pettänyt, onko sinulla niitä muitakin lapsia, siis joita vaimosi ei tunne? Vai otitko opiksesi? Onko teillä vaimon kanssa yhteisiä lapsia lainkaan? Olitko nuorena varsinainen raikulipoika, jonka vaimosi lopulta kesytti (ja vähän epäonnistui selvästikin kesytyksessään)?

Muista nyt kuitenkin, että mikään syy ei oikeasti oikeuta pettämään, mutta kun on tapahtunut mikä on, niin jollakin tavallahan sitä pitää selitellä, että se on helpompi hyväksyä puolin jos toisin.

Kun tyttäresi kannalta asiaa ajatellaan, niin hänellähän on oikeus isään, eikä ole hänen vikansa, että sinä olet pettänyt vaimoasi. Onko hän hyvin menestynyt koulussa ja jatko-opinnoissa, jos on, niin sekin saattaa osaltaan helpottaa vaimon hyväksyntää, varsinkin jos vaimosi on "titteli-ihmisiä"? Siis asiahan on mitätön oikeasti, vaikka tyttäresi olisi sosiaalipummi, mutta hän ihminen on ja ihmisenä ihan yhtä arvokas ja tärkeä, kuin me kaikki muutkin. Mutta tunteethan tilanteessa varmasti heittelee jonkin aikaa laidasta laitaan, kunnes ajatukseen tottuu, silloin ihan mitättömiltäkin tuntuvat asiat voivat autaa.

Eli aikaa, anna vaimollesi aikaa, kerro mahdollisimman pian, että tytärasia on jo tunnetasolla läpi käyty kahdestaan (ja mahdollisten yhteisten lasten kanssa), kun tytär ovelle tupsahtaa. Ja hyväksy hänen (ja yhteisen lastenne) reaktionsa, oli se mikä hyväänsä (tietysti väkivaltaa ei tarvitse kenenkään ihmisen hyväksyä). Äläkä hyvä mies mene ehdottamaan seksiä vaimon kanssa (mutta älä vaan mee vieraisiinkaan!!!), ennen kuin hän itse haluaa, sillä voisin kuvitella, että itseltäni menisi halut "saastaiseen mieheen" hetkellisesti, voisin kuvitella, että en ikinä enää anna tuolle pas...lle. Eiköhän se siitä kuitenkin ajan kanssa, jos kerran rakastatte toisianne. Mutta älä nyt ainakaan avoliittovalaan nojaa, että olet luvannut myötä- ja vastoinkäymisissä...Anna vaimolle aikaa, ole paljon hänen kanssaan, jutelkaa paljon. Jos vaimo suuttuu ja mököttää, eikä suostu juttelemaan, ala viikon päästä viimeistään etsiä puhekaveria kaapeista kerro sinne tunteitasi, ja kerro, että kyllä tämä asia nyt on jo viimeistään keskusteltava, eiköhän vaimokin pikkuhiljaa osallistu keskusteluun.

Ja muistakin, että se, että olet pettänyt, on vain ja yksin sinun syy, ei yhtään sen tytön äidinkään, eikä varsinkaan humalatilan. Itse olet töpännyt siltäosin. Jokainen töppää joskus kuka milläkin tavalla ja ehkä noista "puolustuspuheenvuoron" vihjeistä voit etsiä selitystä töppäyksellesi, kaikkeen on aina jokin syy.

Tsemppiä, kärsivällisyyttä ja rohkeutta!

Vaikea paikka, kieltämättä. Mutta kerrottavahan sinun on - itsesi, tyttäresi ja vaimosi takia. Pitkä avioliitto takana, ja yksi hölmöys, josta syntyi aivan ihana lapsi! Ei ole tyttäresi vika, ei todellakaan, kyllä hänen täytyy voida tulla tapaamaan isäänsä. Mutta, jos et vaimosi ja perheesi kanssa pääse yhteisymmärrykseen, sinun pitää hänet tavata ensin jossain muualla, ja kertoa perhetilanteesta. Kyllä se rehellisyys on kaikkein paras konsti. Kun lehtien lööppejä lukee, huomaa, miten julkisuuden henkilöt ensin yrittävät valehdella ja kieltää tapahtuneen, mutta lopulta se kuitenkin tulee ilmi...
Jos kotiolot kuumenevat hetkeksi, kerro vaimollesi rehellisesti, että haluat tavata tyttäresi, vaikkei sinulla enää ole mitään tekemistä hänen äitinsä kanssa..voithan vaikka antaa hänelle tehtäväksi kuvitella, miten hän toimisi vastaavassa tilanteessa...
tsemppiä!

Tälläinen "vahinkolpsi" ei kuitenkaan tunne sinua kohtaan isä/tytär -tuntemuksia, jos ette ole kovin tiiviisti olleet yhteyksissä, olet luutavasti hänelle täysin vieras ihminen, vähän niin kuin noissa adoptio-jutuissa, kun oikea äiti rupeaa haikailemaan luovutetun lapsen perään, kun tämä on jo aikuinen ja pettyy suunattomasti, kun lapsi ei osoita mitaan kiintymystä äitiään kohtaan.

Ja tässäkin se vanha sananlasku; "Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää".

Vaikea on tilanteesi, sehän tarkoittaa, että lapsi on pantu alulle teidän avioliittonne alkutaipaleella. Kyllä on vaikea sulatettava, näin pitkänkin ajan päästä. Se, että salaa lapsen, on sitten toinen vaikeasti ymmärrettävä asia. Minä helposti ajattelen lasta ja sitä, että lapsella on oikeus isään ja, jos mun mieheni olisi salannut lapsensa, en tiedä mitä hänestä ajattelisin ... mikä olisi näkemykseni hänestä miehenä. Oletpa sopan keittänyt, tosin kaikki on silti inhimillistä. Parasta mitä voit tehdä, on heti kertoa vaimollesi ja yrittää selittää asia rehellisesti ilman kaunisteluja.. ei enää salailuja. Onnea matkaa !

Miehellä on munat vaikka voissa paistais.
Olis varmaan kantsinut ajatella 21 vuotta sitten kun pistit tytön alulle.

MIKSET MUUTEN AJATELLUT.
Olis varmaan kantsinut ajatella niin olisit tältäkin säilynyt. Ei reaktiota.


Onko se todella ikuisuuksista asti, aina, nyt ja tulevaisuudessa niin, että nainen saa kantaa sen yhteisen hetelmän ylpeytensä vahvistamana. On se.

Miks teit aikoinaan niin? Miks petit= Miks et ole kertonut? Kärsi, se on sulle ihan oikein.

Erikoinen tapaushan tuo on. Tekee mieli uskoa, ettei se ole totta.

Kyllä tuosta pitää sinun kertoa vaimollesi ja NYT. Noin pitkän yhdessäolon aikana on varmaan ollut tyyntä ja myrskyä, ja tuokin uutinen on silloin kestettävissä.

Voi olla jopa niin, että vaimosi on niin suurisieluinen, että pitää tyttärestäsi.

Se seikka, että kerrot tuon asian, voi olla sinulle toisaalta suuri helpotus.

Oletpahan tosi hyvä oikein SUPER-PAPPA, kai se muija antaa anteeksi kun kerran tytärkin että oikein katsomaan, siinä se nähdään lasten solidaarisuus vanhempia kohtaan. Ja jos muija ei anna sinun ja tytön tapailla,HEITÄ se pihalle!!!!!