...Milloin siitä tuli näin hirveä...?
Olen umpikujassa.Seurustelen ja olen kyllästynyt.En pääse irti...Ihastun ja rakastun jatkuvasti.Lumppuan.Valehtelen kaikille,nykyisille...Ja näille uusille jotka haluan pitää itselläni vain panon verran...En halua enempää.
Naiseksi olen omituinen,sanovat miespuoliset ystäväni...Tunnevammanen,kylmä.
Mikä enää neuvoksi?
Olen umpikujassa.Seurustelen ja olen kyllästynyt.En pääse irti...Ihastun ja rakastun jatkuvasti.Lumppuan.Valehtelen kaikille,nykyisille...Ja näille uusille jotka haluan pitää itselläni vain panon verran...En halua enempää.
Naiseksi olen omituinen,sanovat miespuoliset ystäväni...Tunnevammanen,kylmä.
Mikä enää neuvoksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus on niin vaikea hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.
Joskus on myös niin vaikea sitoutua,
kohdata se oikea ja pysähtyä.
Sinulle on käynyt niin.
Uskaltaisit jo luottaa ja uskaltaisit elää aidosti omana itsenäsi, valehtelmatta saat silloin sitä aitoa rakkautta sydämesi täyteen.
Silloin "pano" on parhainta ;)