Tammidivisioona on 17. divisioonan miesten itsensä tekemä historiikki tuon samaisen divisioonan vaiheista viime sodassa. Nyt näyttää siltä, että kirjan tekijät unohtivat kirjasta pois sen II/JR 13 kuuluisan "suokeikan", sen jossa niitä raskaita aseita poljettiin suohon. Miksihän näin tehtiin? ehkä häveliäisyyssyistä, sillä tuosta retkestä on kyllä kerrottu virallisessa sotahistoriankirjoituksessa.
Tammidivisioona. Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa. WSOY 1999. 279 s.
Tämä on mielenkiintoinen kirja varsinkin JR 13 osalta! Tapahtumia kuvataan kohtuullisen hyvin MUTTA sitten tulee kummallinen osuus. Kuvattaessa II ja III pataljoonien taisteluja 26.6. - 28.6.1944 eli silloin kun ns. suurta "venäläismotin" suuta yritettiin kuroa umpeen, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja II/JR 13
pataljoona lähti tunnetuin seurauksin lippahivoon, (28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (Suomen Sota osa 7, s. 378.), niin II/JR 13 mainitaan VAIN otsikossa ja itse noista tapahtumista ei löydy SANAAKAAN!
Erikoista on kuinka paljon selostetaan JR 48:n ja Er.P 28 taisteluita sen sijaan, että kerrottaisiin 17. D:n omien pataljoonien vaiheista tarkemmin. Samoin divisioonan erilline pataljoona Er.P 27 on jäänyt aika vähänlle huomiolle.
Kuvaavinta on kirjan lopussa olevat ns. "HYMISTELYPÄIVÄKÄSKYT". Useimpien yksiköitten kohdalla se on viimeinen päiväkäsky, joita sodan loppuessa ja yksiköitä hajotettaessa tehtiin. Näissä kiitetään ja kehutaan kilvan kaikki saavutukset ja mainitaan kautta rantain ne veriset kunniankentät missä yhdessä rymyttiin. Sieltä löytyy 17.D ja JR 61:n päiväkäskyt ja sitten yllätys lätys!
Kirja loppuu kommenttiin: JR 13 osalta EI viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt!
Herääkin kysymys että mahdettiinkohan tuota koskaan edes laatiakaan, kun ne sanomiset olisi pitänyt muotoilla niin taitavasti ettei sen tekijää tainnut olla saatavilla!
Tammidivisioona -kirja ja II/JR 13
15
1799
Vastaukset
- Rinta rottingilla!
Huomasin kirjastossa Rinta rinnan- nimisen teoksen, joka kertoi surujen sankariteoista sodissamme.
Kirjoittajaksi oli hankittu joku suomalainen historikko tietysti uskottavuuden takia.
Kustantajana oli joku surusäätiö eli ilmiselvää valkopesua ja historian vääristelyä koko kirja.
Jo teoksen nimikin vihjaa, missä mennään....- Antti Alvenpoijkar
Miksiköhän Suomen ruotsalaisille tarvitaan OMA SOTAHISTORIA? Olisit lukenut sen Rinta rinnan -kirjan niin tietäisit, ettei Antti Juutalainen taida olla hurri...
Miksi Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjaa ei suomenneta?
Koska saamme suomenkielisen tutkimuksen Uumajan soudusta kesällä 1944? Antti Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa ERI tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI?
Antti Juutilainen on Suomen ruotsalaisten karkuruutta käsitellyt Rinta rinnan -kirjassaan. Kertooko hän läheskään totta vai kikkaileeko vain kielirajoilla esimerkiksi teloitettujen karkureiden suhteen? 17.D:ssa samalla kertaa teloitetuista neljästä sotilaasta on kolmen äidinkieleksi ilmoitettu ruotsi ja neljättä ei ole mainittu. Kuitenkin Juutilaisen Rinta rinnan -kirjassa sanotaan teloitusten kohdistuneen vain kahteen ruotsinkieliseen. Kirjassa on astian makua aika lailla sen esipuheesta alkaen. Kukas muuten rahoittikaan kirjan kirjoittamisen? Siinähän sanotaan kuinka suomenkielisille suomalaisille täytyy kertoa eri tavalla ruotsinkielisten sodasta. Pelkät käännökset esim. Lars Stenströmin Krigsvägar -kirjasta ei tule kysymykseenkään. Miksiköhän EI? Hanketta näyttää kirjan johdannon mukaan rahoittaneen veteraanit. Veikkaisinpa heidän olleen suomenruotsalaisia veteraaneja... Sivulla 15 sanotaan näin: "Haluan ilmaista myös kiitollisuuteni niille veteraaneille, jotka ovat tukeneet hankkeen taloutta." Neuvotkin teokseen näyttää tulleen samalta taholta. Stenströmin tutkimus ja teos on ollut materiaalina ja Bror-Erik Sahlsted yhtenä monista on ollut "vaalimassa taimea", kuten Rinta rinnan -kirjan johdannossakin sanotaan. Professori Göran Stjernschantz näyttäisi antaneen "teoksen rakenteeseen puuttuvia arvokkaita ohjeita" Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Se on vanha viisaus!
Krigsvägar Lars Stenström Sidottu. Söderström 2006. ISBN 9515224306 / 951-52-2430-6 EAN 9789515224309
Munsalan Triathlon alkoi tosissaan kesällä 1944 Talissa ja jatkui aina Uumajan lohkolle saakka. Lajeina oli Juoksu, Suunnistus ja Soutu. Nämä miehet ei jääneet tyhmästi pienten vesien äärelle!
Soutumiehiä Uumajan lohkolta kutsuttiin 1945 keväällä takaisin lehti-ilmoituksin! Paavo Talvelakin oli henkisesti Munsalan soutukerholaisia, laittoi perheen turvaan Ruotsiin! Teki siis vähän niin kuin Erkot Talvisodan aikana. Se Erkon Pravda, HS, ei vaan mahtunut matkalaukkuihin... Aika monet tunnetutkin poliitikot ja upseerit toimi "esimerkkinä" rahvaalle: pelastukoon ken voi!
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
7.3. 4000-5000 suomalaista saa kehotuksen palata Ruotsista kotimaahansa. Niihin kuuluvat sotilaskarkurit, metsätyöläiset ja rouvat.
- Sankareitako?
Sodanjälkeisten yhteenvetojen mukaan Kannaksella toimineen IV armeijakunnan joukoista lähti 22.6. mennessä lipettiin noin 19 000 miestä. Arvioiden mukaan tästä aiheutui päivittäin kuudentuhannen vajaus taisteluvahvuuteen. Tällä katsottiin olevan jo sotatoimia vaarantava vaikutus. Heinäkuun puolivälissä em. joukosta oli yhä karkuteillä puolisentoistatuhatta. Lappeenrannan seudulle suurhyökkäyksen jaloista Kannakselta vetäytyneen Erillisen sotilaspoliisiosaston 9. komppania on tilastoinut ajalla 1530.6. yhteensä 1192 karkuripidätystä, mutta kertoo kiinniotetuiksi myös parhaina päivinä satoja sellaisia, joista ei ole vielä ehditty tehdä ilmoitusta. Kokonaislukuna on muissa lähteissä mainittu jopa 6000. Kesän vanhetessa karkureita alkoi piileskellä kotiseuduillaan omaistensa huoltamina. Huomioon otettavana seikkana näitten etsinnässä raporteissa todetaan, että "kuunnellaan naapurin akkojen keskusteluja ruuan viennistä yms:sta".
Kuvausten mukaan karkurijoukossa oli sekä aseilla pidättäjiään vastaan puolustautuneita tosilusmuja että myös hermonsa ja toimintakykynsä kadottaneita reppanoita.
Lappeenrannan Mersu -lentäjiin kuulunut Heimo Lampi kertoo kirjoissaan Lappeenrannan pommitusten aikaisesta tapauksesta: "Hermonsa menettänyt jalkaväen sotilas juoksi ohitseni ja ryntäsi lähellä olevaan syvään monttuun. Sinne oli suojautunut kolme lottaa. Tämä mies syöksyi suoraan monttuun ja alkoi kaivautua näiden lottien alle." Sodan jälkeen lakimiesuralle lähtenyt ja Kouvolan Hovioikeuden puheenjohtaja eläkkeelle jäänyt Lampi kertoo, ettei nähnyt Lappeenrannassa -oloaikanaan yhtään karkuripidätystä. Lampi kertoo näitä pyöriskelleen runsaasti varuskunta-alueellakin ja saaneen jopa ruokaa muonituslotilta. Lammen mukaan ongelma ei rajoittunut yksin maavoimiin. Viimeisimmässä kirjassaan Kenttäpostia Kannakselta Lampi toteaa oman laivueensa hävittäjälentäjissäkin olleen toistakymmentä lopen uupunutta, jotka eivät halunneet, uskaltaneet, jatkaa taisteluaan taivaalla. Työnsä kesken jättäneet siirrettiin muualle maatehtäviin Lammen mukaan työtään jatkavien halveksunnan saattamina. Lampi kertoo ilmiötä esiintyneen myös muualla ilmavoimien piirissä.
Lappeenrannan kaupunginjohtaja Onni Kutvonen mainitsee karkuriongelman raportissaan 24. kesäkuuta.
Karkuriksi ryhtyneen osa ei välttämättä ollut rintamalle jääneitä tovereita helpompi. Tuntumaa mitalin toiseen puoleen voi etsiä ainakin vähälle julkisuudelle jääneen lemiläisen sotasokean Viljo Pölläsen kirjasta Isänmaan petturit (Akateeminen Kustannusliike 1974).- Asiat asioina!
Suomen ruotsalaisten soutuhommista puhuttaessa on käsitelty pelkästään kesän 1944 - kevään 1945 välisen ajan tapahtumia. Silloin keväällä 1944 Ruotsi lakkasi palauttamasta sinne loikanneita, enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, karkureita. Niitähän oli tunnetusti noin 600 kaikkiaan 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä, Kulomaa s. 341.
Kulomaan Käpykaartiin? kirjassa karkureiden määrää käsitellään sivuilla 35-44 ja sivulla 41 on taulukko väliltä 1941 kesäkuu -1945 huhtikuu.
Taulukossa on esitetty lukuina kaikki "sotatuomioistuimissa käsitellyt karkaamis- ja pakoilurikokset tekoajankohdan mukaan.
Rikokset yhteensä -sarakkeessa on seuraavat lukemat:
1941 9572
1942 7025
1943 5033
1944 9985
1945 571
yht. 32186
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.
Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.
http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html - 17% on paljon
Asiat asioina! kirjoitti:
Suomen ruotsalaisten soutuhommista puhuttaessa on käsitelty pelkästään kesän 1944 - kevään 1945 välisen ajan tapahtumia. Silloin keväällä 1944 Ruotsi lakkasi palauttamasta sinne loikanneita, enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, karkureita. Niitähän oli tunnetusti noin 600 kaikkiaan 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä, Kulomaa s. 341.
Kulomaan Käpykaartiin? kirjassa karkureiden määrää käsitellään sivuilla 35-44 ja sivulla 41 on taulukko väliltä 1941 kesäkuu -1945 huhtikuu.
Taulukossa on esitetty lukuina kaikki "sotatuomioistuimissa käsitellyt karkaamis- ja pakoilurikokset tekoajankohdan mukaan.
Rikokset yhteensä -sarakkeessa on seuraavat lukemat:
1941 9572
1942 7025
1943 5033
1944 9985
1945 571
yht. 32186
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.
Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.
http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.htmlSuhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.
Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!
Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.
Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.
1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.
Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.
17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä! 17% on paljon kirjoitti:
Suhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.
Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!
Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.
Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.
1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.
Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.
17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!Onpa väkevää tulkintaa ja tilastointia, ja kielikin on keskellä suuta.
Tahtooko arvon kanssakirjoittaja ymmärtää asian niin, että em tilastoja lukiessa pitäisi ajatella rintamaveteraaneista jotain huonoa, mikäli heidän äidinkieli sattuu olemaan ruotsi?
Lukuja ja kirjoituksia vääntämällä voidaan todistaa mitä vain, kun motiivina on oma vihamielisyys muita kohtaan. Panetteleva ja yksipuolinen lähestymistapa on lapsellista argumentointia. Sopii miettiä kehtaisiko kasvotusten esittää samoja väitteitä rintamaveteraanille, joka puhuu ruotsia?
- Desifioi ittes homo
Hyppää Homo voltti!
- Anonyymi
Hyppää itse.
- Anonyymi
Huomautan.
Kirjoittaja EI ole rusu tai sveko.
- Anonyymi
Olihan se kuulu elokuva: takalinjan takana.
- Anonyymi
Summa murtuu olisi hieno talvisodan elokuva.
- Anonyymi
Munsalan sankarit kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Munsalan sankarit kanssa.
"Käpykaarti" kertoisi sadoista metsissä piiloittelevista karkureista.
- Anonyymi
Kyllä sulkuyritys kaatui siihen, kun JP:t, jotka hyökkäsivät ansiokkaasti lännestä Leitimojärven pohjoispuolitse Aniskala - Kuusela tielle saakka, eivät saaneet yhteyttä pohjoisesta hyökkäävään III/JR48:aan ja koillisesta hyökkäävään Rj.P2:een. Nämä eivät päässeet Kuuselaan, kun eritoten Rj.P 2 joutui kukkulalta 33 tehdyn jatko hyökkäyksen aikana kovaan tykistö ja krh keskitykseen ja joutuivat pakokauhun valtaan ja pakenivat yhdessä III/JR48:n kanssa Ihantalaan saakka.
Tästä löytyy tarkka kuvaus Panssariprikaaatin (PsPr) esikunnan sotapäiväkirjasta.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654
PsD Laguksen tavoite oli saada hyökkäykset lännestä (JP:t), pohjoisesta (III/JR48) ja koillisesta (Rj.P 2) yhtymään Kuuselassa (“pussi kiinni”) ja siitä jatkaa etelään Talinmyllylle ja edelleen Marjamäkeen. Kun hyökkäys olisi saavuttanut II/JR13:sta tasan, olisi se yhtynyt hyökkäykseen Talinmyllyn kukkuloille. Samoin Saarelainen (ErP 14) olisi yhtynyt hyökkäykseen pisteen 25 kukkuloilta Talinmyllylle ja Marjamäkeen.
Kannattaa lukea sivut 39-44. sivulla 44 on kuvaus pakokauhusta ja miten miehet saatiin lopulta pysähtymään ja ja Rj.P 2:n osalta osin palautettua.
Pisteitä 34 on alueella 2. tässä mainittu on Kivilammen eteläpuolella oleva kukkula (karjalankartat.fi)
Tässä linkki kansallisarkiston digitoituun spk:aan (PsPr E):
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654
Se, että II/JR13 joutui mottiin, johtui juuri e.m. pakokauhussa vetäytymisestä, jolloin vihollinen pääsi valtaamaan ja sulkemaan vetäytymistien Ihantalaan.
Laxen II/JR13 hyökkää vielä 28.6.klo 0.30 Talinkukkuloita kohti, kun saa tiedon Björkmannilta, että oikea siipi on murtunut.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6151850939&aineistoId=2388169654
Laxen sai 9.45 Björkmannilta käskyn vetäytyä Lapinhoikansuon pohjoispuolelle (spk s. 44) ja ottaa yhteys Rj.P 2:een.
Rj.P 2:n olisi pitänyt miehittää osillaan Ruskeavuori, mutta jatkoivatkin (pakokauhu- ) vetäytymistä pohjoiseen. (PsPr spk s. 44)
Tästä seurasi se, että vihollinen pääsi katkaisemaan Laxenin (II/JR13) vetäytymistien Ihantalan suuntaan. Björkman yritti pitää tien auki, mutta ei onnistunut. Tästä seurasi “kuuluisa suokeikka”, kun murtautumisyritys tietä pitkin ei onnistunut. Spk II/JR13
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5773253452&aineistoId=2373694786
Tässä linkissä hyviä karttakuvia puolustustaisteluista.
https://jput.fi/T_I_torjuntavoitto.htm
Eritoten tilanne 28.6. Jälkeen, jossa näkyy, miten vihollinen on päässyt jo katkaisemaan Tali-Ihantala tien. - Anonyymi
Veteraanit suuria suomalaisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Anniina Valtonen tilittää - Potkut avasivat sanaisen arkun: "Ainut asia elämässä..."
Suosikkimeteorologi ja Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Anniina Valtonen elää uutta vaihetta elämässään. Ylen muutosneu903012Purraa riepoteltiin kuin märkää rättiä...
...Purra vastaukset olivat pelkkää persujargonia, hermotkin kärähtivät hänellä pari kertaa. Arvosanaksi jäi nolla näistä4812370- 891622
Vaikka pidät minua
Herkkänä ja kilttinä niin tiedät että olen vahvaa tekoa. Vaikka mitä tapahtuisi niin yleensä selviän. Lähes aina. Nyt on501336Nainen, tilanne on nyt tämä
että olen pyristellyt irti vahvoista tunteista sinuun, ja alku on näyttänyt hyvältä. Olisiko viikko jo taisteltu. Vielä701208- 78933
Ellen Jokikunnas paljastaa - Näin Ralph-poika, 8, vaikuttaa Italiassa asumiseen: "Jos jossain..."
Miten käy Italiassa asumisen tulevaisuudessa? Ellen Jokikunnas ja Jari Rask remontoivat unelmiensa kodin Italiaan ja sa16908- 32886
Sheikki Laakso puolustaa poikaansa ja ilmeisesti tunnustaa itse nuorena syyllistyneensä samaan
Perussuomalaisten kansanedustajan Sheikki Laakson poika Nico Laakso on persujen kuntavaaliehdokas Kouvolassa ja aluevaal76832Tänään Uutisnuotassa !
Ähtärin valtuustoryhmien Kokoomus, Keskusta, SDP ja KD kannanotto 27.3.2025 Ähtärinjärven Uutisnuotassa: *Rakentavaa yh41767