Mulla on niin paha olo. Olen tehnyt suurimmaksi osaksi vain virheitä, ja tämä on pahin minkä tein.
Jätin eilen poikaystäväni, vaikka loppupeleissä meillä oli asiat hyvin ja kaikki oli täydellistä.
Tää anoreksia vie vaan mun voimat. En kestä itseäni näin, varsinkaan muiden lähellä. Jos vaan saisin vielä jonain päivänä poikaystäväni takaisin kun olen laiha.
Enköhän laihdu, nyt on syy olla syömättä. Poikaystäväni jutteleekin jo nyt seuraavana päivänä muiden kanssa. Eiks se tajuu kuin muhun sattuu? Mä en todellakaan hyväksy itseeni näin. Ihan nättien tyttöjen kanssa se jutteli. Mä haluan olla edes laihempi.
Seurusteltiin melkein 2 vuotta, ja mä vain jätin hänet. Kuinka paska ihminen mä oon ? Ehkä mun pitää vaan hyväksyä se, että se ansaitsee paljon parempaa. Mutta miten sen voisi hyväksyä? Miten voin vain jatkaa eteenpäin, kun teen itseni enemmän sairaaksi? Motivaatio on nyt kohdillaan, ja lähden siitä että kuukauden kuluttua painan 40 kiloa eli -5kg pois.
Apua ja ihmisiä en kaipaa ympärille. Töissä on pakko jaksaa käydä. Haluaisin vaan elää hetken jossain pimennossa.
Olen sairastanut jo kauan anoreksiaa. Ensiksi oli anoreksia vaihde ja parannuin ihmeen kaupalla. Vähän ajan päästä tapasin ekan poikaystäväni, jolle pieneys ja sirous oli hieno asia, hän saattoi sanoa minua läskiksi, jonka jälkeen aloin tietysti laihduttamaan, tuloksena anoreksia. Saan kai kiittää että olen elossa. Tämän jälkeen sairastuin ahmisishäiriöön, jota jatkui vuosia. En nähnyt mitään hyviä asioita elämässä. Nyt kaikki on kääntynyt laihdutukseen. Eikö tästä ikinä pääse. Ei kai.
Olen jo 20v ja vielä yhtä lapsi kuin aina. Anteeks mun oli pakko päässä kertomaan edes tänne että olo on surkea. Toivottavasti kestän edes töissä.
Miksi mä pilasin kaiken hyvän pois elämästäni
Jätin eilen poikaystäväni, vaikka loppupeleissä meillä oli asiat hyvin ja kaikki oli täydellistä.
Tää anoreksia vie vaan mun voimat. En kestä itseäni näin, varsinkaan muiden lähellä. Jos vaan saisin vielä jonain päivänä poikaystäväni takaisin kun olen laiha.
Enköhän laihdu, nyt on syy olla syömättä. Poikaystäväni jutteleekin jo nyt seuraavana päivänä muiden kanssa. Eiks se tajuu kuin muhun sattuu? Mä en todellakaan hyväksy itseeni näin. Ihan nättien tyttöjen kanssa se jutteli. Mä haluan olla edes laihempi.
Seurusteltiin melkein 2 vuotta, ja mä vain jätin hänet. Kuinka paska ihminen mä oon ? Ehkä mun pitää vaan hyväksyä se, että se ansaitsee paljon parempaa. Mutta miten sen voisi hyväksyä? Miten voin vain jatkaa eteenpäin, kun teen itseni enemmän sairaaksi? Motivaatio on nyt kohdillaan, ja lähden siitä että kuukauden kuluttua painan 40 kiloa eli -5kg pois.
Apua ja ihmisiä en kaipaa ympärille. Töissä on pakko jaksaa käydä. Haluaisin vaan elää hetken jossain pimennossa.
Olen sairastanut jo kauan anoreksiaa. Ensiksi oli anoreksia vaihde ja parannuin ihmeen kaupalla. Vähän ajan päästä tapasin ekan poikaystäväni, jolle pieneys ja sirous oli hieno asia, hän saattoi sanoa minua läskiksi, jonka jälkeen aloin tietysti laihduttamaan, tuloksena anoreksia. Saan kai kiittää että olen elossa. Tämän jälkeen sairastuin ahmisishäiriöön, jota jatkui vuosia. En nähnyt mitään hyviä asioita elämässä. Nyt kaikki on kääntynyt laihdutukseen. Eikö tästä ikinä pääse. Ei kai.
Olen jo 20v ja vielä yhtä lapsi kuin aina. Anteeks mun oli pakko päässä kertomaan edes tänne että olo on surkea. Toivottavasti kestän edes töissä.
Miksi mä pilasin kaiken hyvän pois elämästäni
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedät varsin hyvin, ettei olosi parane laihduttamalla. Jollet 140-senttinen ole, olet jo nyt hyvin hyvin hoikka tai jopa vaarallisen laiha. Hoida itsesi terveeksi ja vaadi elämältä sen verran, että seurustelet seuraavan kerran tunneälykkään fiksun nuoren miehen kanssa.
Voimia erosta toipumiseen!! Se ottaa koville, tiedän. Itse olen yli viisi vuotta kestäneen suhteen päättymisestä selvinnyt. Ja melkein vuosikymmenen mittaisesta anoreksiasta. Sä selviät, kun syöt, nukut ja puhut. Puhu vaikka äidillesi. Kenelle tahansa. Älä jää yksin. Itseäsi vihaamalla et voita mitään, mutta häviät kaiken.
sanoitko poikaystävällesi mitään syytä, miksi jätit hänet? jos todella tahdot olla poikaystäväsi kanssa, voit varmaan jutella hänen kanssaan asiat selviksi ja suhteenne palautuu taas hyväksi, ei ole mitään järkeä heittää jotain hyvää elämästään siksi, että voisi olla laiha. laihempana et ole yhtään sen parempi ja miellyttävämpi ihminen kuin nytkään, kaksi vuotta on kuitenkin sellainen aika, että poikaystäväsi näkee sussa jotain paljon enemmän kuin pelkän ulkokuoren ja tärkeintä on, mitä sisältä olet. haluatko olla surullinen, yksinäinen, pakkomielteinen kone, joka on ohjelmoitu sairastamaan, vai elävä, tunteva ihminen, joka jakaa ilot ja surut rakkaan kanssa?
olen itse yrittänyt ajaa miestäni pois vittuilemalla ja tekemällä älyttömiä juttuja, jotka loukkaavat sitä, koska sanomalla se ei tajua, että ansaitsee paljon paremman muijan. rakastan sitä enkä oikein tiedä, olisiko elämässäni mitään ilman sitä, eniten pelottaa, että jos se tapaisi jonkun, kenen kanssa tahtoo olla, menettäisin myös kaverin. ja pitäisi rakentaa elämä ihan yksin, sairauden keskellä. kaikesta paskamaisuudestani huolimatta en ole kuitenkaan saanut miestäni lähtemään, olen tunnustanut ällöttäviä asioita itsestäni ja silti se yrittää piristää ja tahtoo olla kanssani. rakkaus menee sairauden edelle, kai nyt mieheni tajuaa, ettei mun kanssa kovin tasapainoista suhdetta voi rakentaa ja tulevaisuus on hämärä, mutta hyvät hetket huonojen keskellä saa uskomaan parempaan.
entisten poikaystävien ja muiden ihmissuhteiden jättämät haavat seuraavat uusiin suhteisiin, mutta ne on taaksejäänyttä elämää. ikäviä juttuja, mutta niille ei enää minkään voi. jos joku toinen on sanonut paskamaisesti, ei se tarkoita, että poikaystäväsi ajattelisi niin.
sanot, että haluaisit elää hetken pimennossa, ja joskus sitä vain tulee tarve olla yksin. eikä se ole paha asia, mutta jos yksinolo on vain sairastamista, eipä se yksinolo kasvata ja vahvista. ajattele anoreksiaa jonain ihmisenä, mieti millainen se ihminen on ja mitä se sulle antaa, kumman seuran valitset, poikaystäväsi vai anoreksia-tyypin seuran? tuskin olet pilannut kaikkea hyvää lopullisesti, varmasti voit korjata asiat.