Tänään tuli radio Vegasta ohjelma:
"På tvären: En gång lärare alltid lärare? (Kerran opettaja, aina opettaja?)
Radio Vega 12.10 - 12.45
Peter Lüttge keskusteli opettajan ammatista, poliittisita toimista ja eläköitymisestä eläkkeellä olevan opettajan, Klas Storbackkan ja ministeri Ole Norrbackin kanssa. Myös hän toimi vuoden opettajana, saatuaan kansakoulun opettajan tutkinnon.
(Peter.L. samtalar om läraryrket, politiska gärningar och livet som pensionär med pensionerade läraren Klas Storbacka och minister Ole Norrback, utbildad lärare även han. Del 9/10).
Storbacka ja Norrbackolivat asuneet yhdessä opiskeluasunnossa 50-luvun lopulla.
He keskustelivat kepeästi ja eräs kohta oli mielenkiintoinen.
Storbacka kertoi, että "oli hänellä kerran ollut hyötyäkin siitä, että tunsi Norrbackin
Storbackan poika oli kouluttautunut pohjanmaalla rakennusmestariksi/(teknikoksi nykyään). Hän oli menossa varusmiespalveluun. Poika oli sanonut isälleen, että rakennusmestarina toimimisessa hänen pitäisi nyt oppia suomea, koska muuten hän ei tule pärjäämään, pelkällä ruotsilla, rakennustyömailla. Poika ajatteli järkevästi, että jos hakeutuu suomenkieliseen varusmiespalveluun, niin siellähän hän oppii suomen kielen käytännössä vuoden aikana ja saa siitä suuren hyödun työssään.
Ruotsinkieliset varusmiehet osoitettiin kuitenkin alueelta silloin Dragsvikin ruotsinkieliseen varuskuntaan.
Isä Storbacka ajatteli, että nytpä hän soittaakin opiskelukaverilleen, Ole Norrbackille, joka oli silloin puolustusministerinä, 1980-luvulla siis.
Puolustusministeri Norrbackin ja opetusminsiteri Chriostoffe Taxellin yhteisenä poliitisena avustaja toimi silloin, vuosina 1986-89 Astrid Thors, joka sai asian hoidettavakseen.
Thors soitti takaisin Storbackalle ja sanoi, että ei se käy, suomenkieliseen ei poika saa mennä, vaan pitää mennä Dragsvikin, Tammisaareen, jossa on ruotsinkielinen varuskunta, että ei voi mitään.
Mutta Storbackat yrittivät edelleen saada palveluspaikkaa suomenkielellä pojalle. Norrback oli silloin ilmeisesti taipunut opiskelukaverinsa tahtoon, vaikka Taxell ja Thros eivät sitä halunneet.
Oulun varuskunnasta oli viimein soitettu Storbackan kotiin, jossa isä vastasi. Sotilashenkilö oli sanonut, että poika saa aloittaa Oulun varuskunnassa. Hän oli kysynyt, pärjääkö hän siellä suomella ja Storbacka oli sanonut, että pärjää.
Thorsin ja Taxellin poliittinen tehtävähänoli tietenkin osoittaa kaikki ruotsinkieliset Dragsvikiin, kielipoliittisista syistä, eristytymisestä ja ammatillisista haitoista huolimatta, mutta tällä kertaa nokkela ruotsinkielinen rakennusmestari vei voiton ja sai haluamansa suomen taidon. Hän ei alistunut Thorsin ja RKP:n kielipoliittiseksi pelinappulaksi.
"På tvären: En gång lärare alltid lärare? (Kerran opettaja, aina opettaja?)
Radio Vega 12.10 - 12.45
Peter Lüttge keskusteli opettajan ammatista, poliittisita toimista ja eläköitymisestä eläkkeellä olevan opettajan, Klas Storbackkan ja ministeri Ole Norrbackin kanssa. Myös hän toimi vuoden opettajana, saatuaan kansakoulun opettajan tutkinnon.
(Peter.L. samtalar om läraryrket, politiska gärningar och livet som pensionär med pensionerade läraren Klas Storbacka och minister Ole Norrback, utbildad lärare även han. Del 9/10).
Storbacka ja Norrbackolivat asuneet yhdessä opiskeluasunnossa 50-luvun lopulla.
He keskustelivat kepeästi ja eräs kohta oli mielenkiintoinen.
Storbacka kertoi, että "oli hänellä kerran ollut hyötyäkin siitä, että tunsi Norrbackin
Storbackan poika oli kouluttautunut pohjanmaalla rakennusmestariksi/(teknikoksi nykyään). Hän oli menossa varusmiespalveluun. Poika oli sanonut isälleen, että rakennusmestarina toimimisessa hänen pitäisi nyt oppia suomea, koska muuten hän ei tule pärjäämään, pelkällä ruotsilla, rakennustyömailla. Poika ajatteli järkevästi, että jos hakeutuu suomenkieliseen varusmiespalveluun, niin siellähän hän oppii suomen kielen käytännössä vuoden aikana ja saa siitä suuren hyödun työssään.
Ruotsinkieliset varusmiehet osoitettiin kuitenkin alueelta silloin Dragsvikin ruotsinkieliseen varuskuntaan.
Isä Storbacka ajatteli, että nytpä hän soittaakin opiskelukaverilleen, Ole Norrbackille, joka oli silloin puolustusministerinä, 1980-luvulla siis.
Puolustusministeri Norrbackin ja opetusminsiteri Chriostoffe Taxellin yhteisenä poliitisena avustaja toimi silloin, vuosina 1986-89 Astrid Thors, joka sai asian hoidettavakseen.
Thors soitti takaisin Storbackalle ja sanoi, että ei se käy, suomenkieliseen ei poika saa mennä, vaan pitää mennä Dragsvikin, Tammisaareen, jossa on ruotsinkielinen varuskunta, että ei voi mitään.
Mutta Storbackat yrittivät edelleen saada palveluspaikkaa suomenkielellä pojalle. Norrback oli silloin ilmeisesti taipunut opiskelukaverinsa tahtoon, vaikka Taxell ja Thros eivät sitä halunneet.
Oulun varuskunnasta oli viimein soitettu Storbackan kotiin, jossa isä vastasi. Sotilashenkilö oli sanonut, että poika saa aloittaa Oulun varuskunnassa. Hän oli kysynyt, pärjääkö hän siellä suomella ja Storbacka oli sanonut, että pärjää.
Thorsin ja Taxellin poliittinen tehtävähänoli tietenkin osoittaa kaikki ruotsinkieliset Dragsvikiin, kielipoliittisista syistä, eristytymisestä ja ammatillisista haitoista huolimatta, mutta tällä kertaa nokkela ruotsinkielinen rakennusmestari vei voiton ja sai haluamansa suomen taidon. Hän ei alistunut Thorsin ja RKP:n kielipoliittiseksi pelinappulaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huvittavaa oli myös se into ja meteli, jolla Storbacka ja Norrback heti tämän jälkeen alkoivat puhua yhteen ääneen toimittajan kanssa ja vakuuttivat, kuinka "Thors ärju duktig" eli Thors on kyllä pystyvä, mutta hänellä ei tainnut olla paljon valtaa silloin... tai jotain...
Eli eläkeläiset ja toimittaja pelkäsivät arvostella mitenkään Thorsin toimia 80-luvulla.
Ilmeisesti ei ainakaan ns. tavallisen ruotsinkielisen, kuten tässä nähtiin. Vastaava tilannehan oli se, kun ruotsinkielisten vanhempien aloitteesta ehdotettiin (Vaasan seudulla muistaakseni), että kouluissa olisi osa opetuksesta suomeksi, jotta muksut oppisivat myös suomea (siis jos perhe ei ole kaksikielinen, suomen oppimattomuus voi olla ihan todelinen ongelma). Mutta tämähän ei RKP:läisille käy, ei sitten millään.
RKP on Svekomaanisen ideologian puolella.
Dragsvikin lakkautus tulee olemaan hyvin kuuma poliittinen peruna seuraavalle hallitukselle. Jos nuori ankkalampelainen viettää vaikka 12kk suomenkielisessä tuvassa niin on päivän selvää, että se vaikuttaa syvästi hänen identiteettinsä, hän hitsautuu valtaväestöön tavalla jota RKP ei halua.
Lain mukaan tietysti ruotsinkielinen yksikkö pitää olla olemassa, mutta kokonaista varuskuntaa ei tarvitse olla. Sekin tarjoaisi melkoisen kielikylvyn ja kokemuksen jollekkin rannikon ummikolle joutua lähes täysin suomenkieliseen varuskuntaan. Heräisi tajuamaan, millaisessa maassa oikein eletään.
Kun on päiväkodista lähtien aina eristettynä omaan ryhmään, siinä voi menettää suhteellisuudentajun.
RKp haluaa suomenkielisille pakkoruotsin ja ruotsinkielisille se haluaa pakkoummikkoaseman.
RKP:n edun mukaista on pitää Suomessa mahdollisimman paljon ruotsinkielisiä ummikkoja, jotka eivät osaa suomea. Erityisesti pohjanmaalla se vartioi tarkoin, että siellä lapset eivät opi suomea. Suomen opetus pidetään vastenmielisenä huonojen kirjojen ja ylikorostuneen kieliopin avulla. Vaasassa estettiin suomenkielinen opetus. Åbo Akademin rkp-johto esti sen, vaikka vanhemmat kaikkensa yrittivät.
Pohjanmaan ruotsinkieliset vanhemmat sen sijaan ovat aktiivisesti halunneet kielikylpyjä lapsilleen, jotta nämä eivät eristäytyisi vain rannikolle pohjanmaalle. He pelkäävät myös, että lapset lähtevät Ruotsiin ja jäävät sinne. Ruotsissa asuukin paljon pohjanmaalta tulleita, he jäävät sille tielleen ja vanhemmat pohjanmaalla eivät näe heitä kuin pari kertaa vuodessa ja lastenlapset elävät erillään isovanhemmistaan. Tämä on tragedia monille ruotsinkielisille vanhemmille pohjanmaalla. He haluaisivat, että lapset pysyisivät Suomessa, asuisivat Närpiössä, Vaasassa, Pietarsaaressa ym.,,jotta he voisivat elää lastensa ja lastenlastensa kanssa vanhuudessaan.
Rkp estää tämän kielipoliittisista syistä, koska se estää suomen oppimisen ja pakottaa ummikkonuoret Ruotsiin.
Tästä rkp:n törkeästä toiminnasta puhui myös Kirsi Virtanen. Rkp eristää ja vahingoittaa omiaankin, iljettävällä tavalla, säilyttääkseen valtansa eduskunnassa.
olisi ihan hyvä paikka ruotsinkieliselle yksikölle.
Rkp:n strategia on pumpata Dragsvikiin säätiörahaa tavalla tai toisella, jotain kiertotietä,jos ei suoraan. Ja näin säilyttää varuskunnan muilla kuin kielen syillä.
säilyy, kun nyt on jo kovasti Höblässä puhuttu, että siellä on tehty kovat remontit, niin eihän sitä voi lakkauttaa! Joo, mutta sinne voidaan kyllä tuoda ihan suomea puhuvia alokkaita ja sitten se paha suomenkieli voi tarttua.
Onneksi meillä on suomenkielinen kenraali, Puheloinen.