Jyrki Lehtola IL 7.1.2011

Kukahan lienee tuon rykäisyn takana? Joko nyt Suomen ruotsalainen raha on kiristänyt IL:n kannanottoja myönteisempään suuntaan siitä viikon takaisestajutusta. Siinähän oli koko aukean Pakkoruotsi -artikkeli ihan oikeilla termeillä kerrottuna.


Pääkirjoitus 7.1.2011:
Katse kielten opiskelutapaan
Perjantai 7.1.2011 klo 00.11

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2011010612964617_pk.shtml

Kielten oppiminen oikealla metodilla on tehokasta ja mukavaa.



Onko suomalaiselle hyötyä monen kielen osaamisesta? Tämän päivän maailmassa vastaus on selkeä: usean kielen osaamisesta on hyötyä kaikille kansalaisille. Seuraavaksi on hyvä tarkastella sitä, millainen kielen oppimisen strategia on tehokkain. Tutkimukset kertovat vääjäämättä, että mahdollisimman lähellä kielen luonnollista oppimista olevat metodit ovat parhaimpia. Kun uusia kieliä opitaan samaan tapaan kuin ihminen oppii äidinkielensä, on oppiminen luontevinta ja tehokkainta. Käytäntö osoittaa, että samalla se on myös mukavinta ja usein edullisinta.

Kaksi- ja monikielisissä perheissä tunnetaan käytännössä tällaiset tilanteet. Koululaitoksen sisällä toimivat kielikylpyohjelmat ovat tuoneet paljon hyviä kokemuksia uudenlaisten kielenoppimisen strategioiden toimimisesta. Eniten kokemuksia Suomessa on ruotsin kielikylvystä. Kielikylpymetodi kehitettiin Kanadassa, jossa englanninkielisen enemmistön lapsille opetettiin kielikylvyssä maan vähemmistökieltä ranskaa. Metodin toi Suomeen Vaasan yliopiston ruotsin professori Christer Laurén. Vaasassa alkoikin hedelmällinen tutkimus metodista, ja 1980-luvun lopulla aloittivat myös kielikylpyryhmät päiväkodeissa ja kielikylpyluokat peruskoulussa.

Emeritusprofessori Laurén on todennut, että ruotsinkielinen kielikylpy antaa suomenkieliselle rakettistartin monikielisyyteen (Hufvudstadsbladet 5.1. 2011). Suomenkieliset kielikylpyoppilaat ovat ruotsin lisäksi opiskelleet peruskoulussa muun muassa saksaa, espanjaa ja ranskaa. Englannin kieli on usein tullut ohjelmaan vasta yläasteella ja silti oppilaat ovat menestyneet erittäin hyvin siinäkin kielessä.

Kuitenkin vain muutama prosentti koululaisista osallistuu kielikylpyopetukseen. Hyvien tulosten tulisi antaa osviittaa kielen opetukselle. Vaikka kielikylpyluokkia ei riitä kaikille, tulisi metodin mukaisia oppimistapoja ottaa käyttöön kaikilla kielitunneilla.

Suomalaisten kielivalintoja koskevassa keskustelussa on puhuttu pitkälti vääristä asioista. Asetettu kieliä vastakkain. Kielten oppiminen ei ole nollasummapeliä. Uusi kieli on aina portti laajempaan kielitaitoon. Pakkoruotsista puhuminen on ollut edesvastuutonta, sillä on todennäköisesti aiheutettu laajalti tuhoa suomenkielisten nuorten motivaatiossa kieliopintoihin. Keskeistä olisi parhaiden oppimismetodien soveltaminen ja mahdollisimman laajan kielivalikoiman tarjoaminen jo peruskoulussa.

Äitis oli svedupetra

Kirjoittanut Kolumnisti Jyrki Lehtola

Lehtolan kolumnit ilmestyvät Iltalehdessä tiistaisin ja perjantaisin, blogissa keskiviikkoisin ja lauantaisin.



http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/

8 Tam 2011

”No siinä Savoyn edes horjui sellainen svedupetra, shamppiskännissä niin kuin sellaiset aina aamusta iltaan ovat. Sen mies lauloi juomalaulua nuuska hiuksissaan siin vieressä ja sen keltainen villuri oli ihan hiessä, niin kauhuissaan se oli, kun se oli joutunut Pohjois-Helsinkiin.”

Loukkasiko tuo jotain? Edes suomenruotsalaisia? Vai kävikö niin, voi ei, että karrikoin tiettyyn ryhmään liittyviä ennakkoluuloja? Vai yritinkö tehdä molemmat? Pitäisikö jonkun soittaa valtakunnansyyttäjälle, jolla ei ole parempaakaan tekemistä kuin ottaa asiasta selvää?

Kirsi Virtanen-Niemi on Ylen radiotoimittaja, joka käytti pakkoruotsia käsitelleessä ohjelmassaan maailman loukkaavinta sanaa ”svedupetteri” kuvaamaan niitä, joita kutsutaan myös ”tarvikeruotsalaisiksi”.

Tästähän svedupetterit sitten suuttuivat. Finlandsvensk samling rf-niminen yhdistys teki ohjelmista tutkintapyynnön poliisille, jolla ei myöskään ole parempaa tekemistä.

Sitten tapahtui jotain tässä maassa yhä harvinaisempaa. Yliherkkyysprosessissa tuli vastaan ihminen, jolla oli suhteellisuudentajua. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Christer Lundström teki syyttämättäjättämispäätöksen.

”No siinä mä sitten seisoin ihan homona, kun spåra oli myöhässä. Joku vammanen kontulalaisjuoppo pummas parilta lesbolta röökiä, mut ei ne ämmät mitään antaneet.”

Edellinen kappale loukkasi varmasti ainakin huomaavaisia tupakoitsijoita ja Helsingin seutuliikennettä.

Sananvapauskeskustelu on muuttunut yhä vähemmän keskusteluksi siitä, mitä saa sanoa ja yhä enemmän keskusteluksi siitä, mitä sanoja saa käyttää. Tämä on looginen seuraus siitä, että meillä on yhä vähemmän sanottavaa, joten on loukkaannuttava edes niistä sanoista, jotka valitsemme sanoaksemme, ettei ole mitään sanottavaa.

”Svedupetteristä” loukkaantuminen on tämän hetken yliherkkyysennätys, ja siihen pitäisi reagoida lakimuutoksella. Jos meillä on yhdistys, joka loukkaantuu siitä, että joku käyttää sanaa svedupetteri ja jolla on oikeus kannella siitä poliisille, meillä pitäisi olla myös viranomainen, joka kieltää yliherkkien ihmisten kokoontumiset, vaikka se samalla olisikin taiteilijaseurojen kuolemaksi.

Tänä vuonna meitä on neuvottu, millä sanoilla saamme kuvailla mm. fyysisesti poikkeavia, henkisesti poikkeavia, etnisiä vähemmistöjä, sukupuolivähemmistöjä ja naisia.

Me olemme muuttuneet maaksi, jossa vapaasti saa puhua vain lihavista heteromiehistä, mikä on ymmärrettävää, koska ne ovat läskejä idiootteja.

Muuten täällä joutuu yhä tarkemmin pitämään kielensä keskellä suuta, joka on kiinni, jotta kukaan ei loukkaantuisi. Ja jos väärin valitun sanan kohde ei itse loukkaannu, aina löytyy asiamies, jonka tehtävä on loukkaantua muiden puolesta.

Kaiken tämän keskellä meillä on oma kielivähemmistömme, josta yksi vertasi taannoin suomenruotsalaisten kohtaloa Saksan juutalaisiin ja nyt ne kiusaavat poliisia sillä, että joku käytti kieltä niin kuin kieltä on lupa käyttää.

Kyllä tuollainen sen verran loukkaa, että ihan tekisi mieli kysyä, mikä näitä kielivammaisia vaivaa, mutta ei viitsi, poliisilla on parempaakin tekemistä.

Jyrki Lehtola IL 7.1.2011 kirjoittaa kolumnissaan Kirsi Virtaseen kohdistuneesta SVEDUPETTURI -kantelusta.
Nyt hän itse nimittää hurreja KIELIVAMMAISIKSI! Onkin ihme jos hurrit ei kantele Lehtolasta!

http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/


"Kaiken tämän keskellä meillä on oma kielivähemmistömme, josta yksi vertasi taannoin suomenruotsalaisten kohtaloa Saksan juutalaisiin ja nyt ne kiusaavat poliisia sillä, että joku käytti kieltä niin kuin kieltä on lupa käyttää.

Kyllä tuollainen sen verran loukkaa, että ihan tekisi mieli kysyä, mikä näitä kielivammaisia vaivaa, mutta ei viitsi, poliisilla on parempaakin tekemistä."