Me hyvin ymmärrämme, jos, ja kun pidämme totuudesta kiinni, että uskon pitää perustua luotettavaan tietoon, onhan se päivän selvä asia! Se maailman selitys jonka uskonnolliset kirkkosuunnat ja lahkot antavat, ettei se perustuisi vain pelkkään tyhjään loruun, tai pelkkää uskoa vaan, että se tulisi pohjautua tietoon. Onhan se aivan selvää, että jos me "Uskon Totuutta" julistamme ihmisille, niin tottakai sen tulee perustua varmaan ja luotettavaan tietoon totuudesta? Minkä muun nojalla me uskallamme vakuutella ihmisille sellaista, mistä meillä ei ole varmaa tietoa?
Ja me vaadimme ihmisiä uskomaan ja luottamaan sellaiseen, josta meillä ei ole varmaa tietoa, ja silti vaadimme ihmisiä ottamaan vastaan sellaista totuutena josta itsellään "julistajallakaan ole siihen perusteltua tietoa, sellaiseen johon ei itse nämä kirkolliset auktoriteetkinkään osaa vastata uskottavasti,
vaan kiertelevät kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.
Mutta minkä nojalla sitten tuo kuulija, joka on teologin - papin saarnaa ja hänen uskon-totuuden vakuuttelujaan kuunneltuaan valmis hyväksymään tuon lahkon opin? - Sentähden, että ei hän itseajattele, paitsi ehkä joskus ohimennen on saattanut kiinnittää huomionsa elämän suuriin kysymyksiin, surun tai murheen järkytyksen hetkellä jonkun kohtaloniskun murtamana. Mutta muuten ei tavallisesti järkeä vaivaa. He mieluummin tyytyvät Uskonnollisessa maailmankatsomuksessaan toisten kirekollisten oppisuuntien ratkaisuihin.
Ja kun ihminen ei yritä edes itse ymmärryksellään/järjellä ratkaista elämän peruskysymyksiä, vaan mieluummin ottaa ratkaisun, jonka vaikkapa adventtikirkko hänelle antaa, niin silloin hän on tietyusti asettunut uskonnolliseen suhteeseen tuon lahkon-opin kanssa, ja silloin hän uskoo, mutta ei ajattele. Tottahan hän saattaa olla tuossa uskossaan onnellinen, kun hänen ei tarvitse ajatella, vaan uskoa.
Onhan selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä minkälaiseen uskonkuvaan tahansa, kun se ei vaan hänen jokapäiväistä ymmärrystään loukkaa. Näin on suurimmassa osaa ihmiskuntaa, että eivät he itse mieti ja ajattele, vaan tyytyvät niihin ratkaisuihin jotka kapitalistiset kirkkoyhteisöt ja lahkot, sekä muut kulttisuunnat kehittelevät uskonnollisia verkkojaan, pyydystäen niihin kaikenlaisia ajattelemattomia ihmisiä.
Onhan jokainen uskonto järjestelmä, joka selittää omaksi edukseen uskonnollisia kysymyksiä, ja kääntelee raamatun tekstit tukemaan oman oppilinjansa päätelmiä. Siksi kun kysymme, että eikö uskonto pitäisi perustua varmaan tietoon niin, että ihminen voisi siirtyä suoraan tutkimuksen tietä etenemään omakohtaiseen totuuden tutkimukseen, niin että se tyydyttäisi hänen totuuden-tiedon vaatimuksensa, jotka uskonnon silloin tulisi täyttää. Jatkuu seuraavassa!
Ja me vaadimme ihmisiä uskomaan ja luottamaan sellaiseen, josta meillä ei ole varmaa tietoa, ja silti vaadimme ihmisiä ottamaan vastaan sellaista totuutena josta itsellään "julistajallakaan ole siihen perusteltua tietoa, sellaiseen johon ei itse nämä kirkolliset auktoriteetkinkään osaa vastata uskottavasti,
vaan kiertelevät kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.
Mutta minkä nojalla sitten tuo kuulija, joka on teologin - papin saarnaa ja hänen uskon-totuuden vakuuttelujaan kuunneltuaan valmis hyväksymään tuon lahkon opin? - Sentähden, että ei hän itseajattele, paitsi ehkä joskus ohimennen on saattanut kiinnittää huomionsa elämän suuriin kysymyksiin, surun tai murheen järkytyksen hetkellä jonkun kohtaloniskun murtamana. Mutta muuten ei tavallisesti järkeä vaivaa. He mieluummin tyytyvät Uskonnollisessa maailmankatsomuksessaan toisten kirekollisten oppisuuntien ratkaisuihin.
Ja kun ihminen ei yritä edes itse ymmärryksellään/järjellä ratkaista elämän peruskysymyksiä, vaan mieluummin ottaa ratkaisun, jonka vaikkapa adventtikirkko hänelle antaa, niin silloin hän on tietyusti asettunut uskonnolliseen suhteeseen tuon lahkon-opin kanssa, ja silloin hän uskoo, mutta ei ajattele. Tottahan hän saattaa olla tuossa uskossaan onnellinen, kun hänen ei tarvitse ajatella, vaan uskoa.
Onhan selvää, että ihminen joka ei ajattele saattaa tyytyä minkälaiseen uskonkuvaan tahansa, kun se ei vaan hänen jokapäiväistä ymmärrystään loukkaa. Näin on suurimmassa osaa ihmiskuntaa, että eivät he itse mieti ja ajattele, vaan tyytyvät niihin ratkaisuihin jotka kapitalistiset kirkkoyhteisöt ja lahkot, sekä muut kulttisuunnat kehittelevät uskonnollisia verkkojaan, pyydystäen niihin kaikenlaisia ajattelemattomia ihmisiä.
Onhan jokainen uskonto järjestelmä, joka selittää omaksi edukseen uskonnollisia kysymyksiä, ja kääntelee raamatun tekstit tukemaan oman oppilinjansa päätelmiä. Siksi kun kysymme, että eikö uskonto pitäisi perustua varmaan tietoon niin, että ihminen voisi siirtyä suoraan tutkimuksen tietä etenemään omakohtaiseen totuuden tutkimukseen, niin että se tyydyttäisi hänen totuuden-tiedon vaatimuksensa, jotka uskonnon silloin tulisi täyttää. Jatkuu seuraavassa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heillä on vain yksi, enimillään kaksi motiivia toiminnalleen.
1. Kaikkein tärkein ja hallitsevin motiivi on raha. Nämä amerikan kultit haalivat rahaa kulttilaisiltaan ja se on suurin ja tärkein toiminta. Sivuseikkana sitten on miten yksilö elää kultin "helmassa". Kaikki oppirakennelmat on rakennettu niin, että jäsen kiikuttaa rahaa kultin pohjattomaan rahasäkkiin.
Adventtikultissa korostetaan kymmenysten ja uhrilahjojen tärkeyttä ja annetaan kuva jumalsta, joka tarvitsee varastohuoneisiinsa euroja. Kymmenysasiasta on tehty kultin sisällä jopa pelastumisen ehto.
2. Kultin jäsenrekisteriä pitää kasvattaa hinnalla millä hyvänsä ja luoda kultin muille jäsenille se kuva, että kun jäsenmäärä maailmanlaajuisesti kuulostaa suurelta ja se vielä mukamas on kiihtyvällä vauhdilla kasvava, niin eiväthän he silloin kaikki voi olla väärässä. Eväthän?
Adventtikultilla Suomessa on kuitenkin kiusallinen tilanne, kun monet ajattelevat ihmiset ovatkin alkaneet kaikota kultista ja eivätkä enää olekkan miin varmoja siitä ns. ainoasta oikeasta "adventtitotuudesta", jota heille on syötetty päämääränä vain saada lisää jäseniä kultille ja sitä kautta rahaa kassaan.
Eipä ollut edesmennyt muusikkokaan väärässä laulaessaan: "Raha ratkaisee..."
Uskon kysymyksissä on ennenkaikkea vaatimus, että käytetään sitä järkeä, joka meille on omakohtaisena lahjana luovutewttu/annettu. Minun näkemykseni mukaan uskonto on tiedettä, niinkuin esimerkiksi tähtitiede eli astronomia, joka on tieteistä hyvin hyvin vanha tieteenhaara joka on päässyt tukimuksissaan hyviin johtopäätöksiin, joskin se on kylmän järjen kannalta määritelty tiede. Mutta kuten tiedämme tulokset tämän titeen kohdalta ovat tuloksellisia ja vakuuttavia.
Kyllä meidän tulisi ymmärtää, jos pidämme kiinni määritelmästä, että mitä voisimme vaatia uskonnolta, myöntääksemme se olevan tiedettä: Yksinkertaisesti sitä, että se Uskonnon-maailmanselitys, minkä itse uskonto antaa, ei olisi tyhjänpäiväistä järjettömyyttä; lorua, joka tylsistyttää ihmisen mielen, tekee hänet vain eriskummalliseksi - poikkeavaksi lähimmäisistään. Ihmisen tie on ylöspäin järjellisen kasvun kehityksen tie. Todellinen usko edellyttää juuri tätä, ei suinkaan aivojen tyrehdyttämistä joidenkien uskonto dokmien opeilla, kyllä meidän tulee käyttää ymmärrystämme niin, että me havaitsemme rehellisyyden joka tutkijoita ainakin elähdyttää.
Todellinen totuuden etsijä luottaa, koska hän itsekkin tekee havaintoja tutkijasta jota elähdyttää rehellisyys, ja siksi hän luottaa tutkijoiden tieteelliseen tarkoitukseen ja siten heidän havaintoihinsa tieteellisyyteen, tämä on selvä asia. Jos kirkot ja uskonnot selittävät, että asia on niin kuin papit ja muut teologit selittää, että siten on ihmisen elämän ja kuoleman jälkeen, että sellainen on suuri tuntematon jumala, jos tämä perustuu tietoon, niin tottakai se silloin on tiedettä. Eihän kukaan ihminen joka loogisesti ajattelee, suinkaan kiellä? Eli uskonto olisi teidettä silloin niinkuin muukin tiede? jatketaan vain.