Köyhät ja kurjat, sairaat ja alaspainetut. Heille se kelpasi. Iloinen uutinen.
Heillä ei ollut mitään, tässä elämässä? Ei rahaa, ei omaisuutta, ei juuri tulevaisuuttakaan? Vain varma suru ja huoli huomisesta. Ja monesta muusta.
Hän! Oli jotakin uutta täynnä? Jotakin, jota sanottaisiin nyt karismaksi? Oli viisautta, oli syvää viisautta. Oli tuimia ja suolaisia sanoja. Mutta oli armoa ja ymmärrystä ihmiselämää ja kärsimystä kohtaan.
Hän pysähtyi, kuunteli. Sykarin kaivolla. Arveluttavaa tyyppiä. Ja, pysähtyi, kun leski itki kuollutta poikaansa, kurjuuttaan. - Kun sokea huusi: auta minua! Kun äiti kerjäsi: auta lastani! Kun, kun...
Elämän repimät ja masentamat ihmiset kulkivat Hänen perässään. Hän ymmärsi, välitti.
Mutta tekopyhille Hän antoi keppiä. Hän näki sydänten syvimpään. Hän oli Totuus, valkeus.
Hän on sitä edelleen.
Ja tulee aika – ja on jo – että Hänen äänensä kuuluu. Ja sen kuulevat ne, joilla on ikävä sydämessään. Ei paratiisia tässä maailmassa, ei aina leipääkään. Mutta Hän ymmärtää, rakastaa. Ojentaa naulojen lävistämän Käden. Sanoo: seuraa sinä Minua. Kerran tuska loppuu, loppuu suru ja murhe. Sielu saa levon. Ikuisen rakkauden syli sulkee suojaansa pienen ihmisen!
Köyhät, kurjat, särjetyt sydämet. Ihmisiä. Samanarvoisia. Hänelle. Eriarvoisia tässä maailmassa.Tasaus tulee.
Tyhjät saavat vastauksen. Täydet menevät omilla voimillaan.
Heillä ei ollut mitään, tässä elämässä? Ei rahaa, ei omaisuutta, ei juuri tulevaisuuttakaan? Vain varma suru ja huoli huomisesta. Ja monesta muusta.
Hän! Oli jotakin uutta täynnä? Jotakin, jota sanottaisiin nyt karismaksi? Oli viisautta, oli syvää viisautta. Oli tuimia ja suolaisia sanoja. Mutta oli armoa ja ymmärrystä ihmiselämää ja kärsimystä kohtaan.
Hän pysähtyi, kuunteli. Sykarin kaivolla. Arveluttavaa tyyppiä. Ja, pysähtyi, kun leski itki kuollutta poikaansa, kurjuuttaan. - Kun sokea huusi: auta minua! Kun äiti kerjäsi: auta lastani! Kun, kun...
Elämän repimät ja masentamat ihmiset kulkivat Hänen perässään. Hän ymmärsi, välitti.
Mutta tekopyhille Hän antoi keppiä. Hän näki sydänten syvimpään. Hän oli Totuus, valkeus.
Hän on sitä edelleen.
Ja tulee aika – ja on jo – että Hänen äänensä kuuluu. Ja sen kuulevat ne, joilla on ikävä sydämessään. Ei paratiisia tässä maailmassa, ei aina leipääkään. Mutta Hän ymmärtää, rakastaa. Ojentaa naulojen lävistämän Käden. Sanoo: seuraa sinä Minua. Kerran tuska loppuu, loppuu suru ja murhe. Sielu saa levon. Ikuisen rakkauden syli sulkee suojaansa pienen ihmisen!
Köyhät, kurjat, särjetyt sydämet. Ihmisiä. Samanarvoisia. Hänelle. Eriarvoisia tässä maailmassa.Tasaus tulee.
Tyhjät saavat vastauksen. Täydet menevät omilla voimillaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä meitä on, joille Jumalan apu kelpaa!