On perjantai iltapäivä, Irmeli ja Jaana tapaavat kahvilassa. Jaana istuu jo pöydässä, kun Irmeli puuskuttaa paikalle, riisuu takkinsa selkänojalle ja rojahtaa kunnioitusta herättävällä painollaan tuolille.
-Siis mä oon ihan poikki, vittuku rullaportaat rikki..!, Irmeli valittaa ja yrittää saada hengitystä tasaantumaan.
-No voi, Jaana sanoo myötätuntoisena. Irmeli nojaa kyynärpäitään pöytään ja sukii otsahiuksiaan sivuun.
-Joo, kaikenmaailman patsaita tehään mutta rullaportaita ei viittitä kondiksessa pitää, valitti Irmeli ja otti huikan Jaanan vesipullosta. Jaana oli tottunut siihen, ettei Irmeli omaa hevillä osta.
-Mitäs sulle muuta, Jaana kysyi.
-No vittu, napautti Irmeli ja jatkoi, -Tiiätsä sä sen sossun harmaatukkasen harpun?
-En tiedä, Jaana vastasi.
-No kuiteski, se lehmä sano, että mun kämppä olis liian iso, että saisin täysimäärästä asumistukee!, kimitti Irmeli.
-Eihän?, Jaana virkkoi.
-Joo..siis.. meinaakse, että jossain helvetin luukussa pitäs olla? Ei 88 neliöö oo yhtään liikaa mulle, varsinki ku yks huone menee jo tietsikalle ja Kössi tarvii kans huoneen, selosti Irmeli.
-Kössi?, uteli Jaana.
-No Kössi kössi, mun kani, tiuski Irmeli, vilkuili ympärilleen happamena ja jäi tuijottamaan miestä naapuripöydässä.
-Just joo..toi on se äijä.., Irmeli narisi halveksien ja katseli miestä päästä varpaisiin.
-Ai kuka?, kysyi Jaana.
-Toi tossa, se asuu siinä naapurissa, rivarissa, just osti uuden auton. On kuule koppava ukko, puku päällä hiippailee ja sumplii niitä salapisneksiään, sylki Irmeli sanoja suustaan.
-Mutta eikös tuo ole se muovitehtaan omistaja, joku 40 työntekijääkin..?, muisteli Jaana.
-Vittu riistäjä se on! Työkkäristä ne ehdotti, että sinne hommiin! Miten sellasessa konttorissa vois olla, ei niillä oo edes ilmastointii? Ja mun suvussa on kuule astmaa ja sitä paitsi nää implantit jotenki ahistaa, henki ei kulje kunnolla. Niin mee nyt sitte vielä jonku kapitalistin nyljettäväksi, hakkaamaan jotain kälysiä raportteja..?!!
-Olishan se ollu ainakin työtä..?, yritti Jaana.
-Mulla on kuule ihan tarpeeks tekemistä muutenki! Sitä paitsi tuet menis.. Tsiikaa ny sitä, vittu kengätki kiiltää ku jollai mafiosolla.., Irmeli sanoi ääntään korottaen ja otti palan Jaanan munkista. Sokeri ympäröi punatut huulet ja huulipuna värjäsi Jaanan munkin.
-Oisko sulla heittää viiskyt euroo?, kysyi Irmeli nieltyään munkin palan.
-En nyt oikein tiedä.. laskujakin olisi.., Jaana koitti.
-Älä ny niuhoo, justhan sulla oli tili!, Irmeli tiesi ja puuskahti aidosti hämmästyneenä.
-Niin, viime viikolla oli, mutta sähköt ja vuokra vei aika siivun.., Jaana selitti ja jatkoi, -Mihin sitä tarvitsisit?
-Ai että tarvii sulle oikee selvitys tehä, lausui Irmeli happamasti, piti hetken tauon ja lisäsi: -Pitäs kato saada värii lettiin, ku tää on ihan kauhee. Eilenkin naistentansseissa ei oikeen kukaan sillai innostunu, kait ne näki et alkaa väri häviimään.., Irmeli sanoi, avasi poninhännän ja sitoi sen uudestaan.
-Ei minulla kyllä ole varaa, sori nyt.., Jaana sanoi anteeksi pyydellen.
-No oot säkin aika niuhoks tullu.. Näköjään oot uuden kännykän hommannu, mutta parasta kaverii ei auteta ei sitte millään!, Irmeli tuohtui.
-Töistä minä tämän sain, sanoi Jaana ja laittoi kännykän pöydältä laukkuunsa. –Itse asiassa pitäisi jo palata töihin.., hän lisäsi, nousi pöydästä ja lähti kävelemään poispäin.
-Töihin ja töihin.. vittu mikä tekosyy! Pidä pennis, kapitalisti! Ei oo kuule mulla helppoo, mut älä anna sen häiritä sun pikku elämääs!, huuteli Irmeli perään, mutisi kirosanoja itsekseen ja söi pöydälle jääneen munkin jämän.
-Siis mä oon ihan poikki, vittuku rullaportaat rikki..!, Irmeli valittaa ja yrittää saada hengitystä tasaantumaan.
-No voi, Jaana sanoo myötätuntoisena. Irmeli nojaa kyynärpäitään pöytään ja sukii otsahiuksiaan sivuun.
-Joo, kaikenmaailman patsaita tehään mutta rullaportaita ei viittitä kondiksessa pitää, valitti Irmeli ja otti huikan Jaanan vesipullosta. Jaana oli tottunut siihen, ettei Irmeli omaa hevillä osta.
-Mitäs sulle muuta, Jaana kysyi.
-No vittu, napautti Irmeli ja jatkoi, -Tiiätsä sä sen sossun harmaatukkasen harpun?
-En tiedä, Jaana vastasi.
-No kuiteski, se lehmä sano, että mun kämppä olis liian iso, että saisin täysimäärästä asumistukee!, kimitti Irmeli.
-Eihän?, Jaana virkkoi.
-Joo..siis.. meinaakse, että jossain helvetin luukussa pitäs olla? Ei 88 neliöö oo yhtään liikaa mulle, varsinki ku yks huone menee jo tietsikalle ja Kössi tarvii kans huoneen, selosti Irmeli.
-Kössi?, uteli Jaana.
-No Kössi kössi, mun kani, tiuski Irmeli, vilkuili ympärilleen happamena ja jäi tuijottamaan miestä naapuripöydässä.
-Just joo..toi on se äijä.., Irmeli narisi halveksien ja katseli miestä päästä varpaisiin.
-Ai kuka?, kysyi Jaana.
-Toi tossa, se asuu siinä naapurissa, rivarissa, just osti uuden auton. On kuule koppava ukko, puku päällä hiippailee ja sumplii niitä salapisneksiään, sylki Irmeli sanoja suustaan.
-Mutta eikös tuo ole se muovitehtaan omistaja, joku 40 työntekijääkin..?, muisteli Jaana.
-Vittu riistäjä se on! Työkkäristä ne ehdotti, että sinne hommiin! Miten sellasessa konttorissa vois olla, ei niillä oo edes ilmastointii? Ja mun suvussa on kuule astmaa ja sitä paitsi nää implantit jotenki ahistaa, henki ei kulje kunnolla. Niin mee nyt sitte vielä jonku kapitalistin nyljettäväksi, hakkaamaan jotain kälysiä raportteja..?!!
-Olishan se ollu ainakin työtä..?, yritti Jaana.
-Mulla on kuule ihan tarpeeks tekemistä muutenki! Sitä paitsi tuet menis.. Tsiikaa ny sitä, vittu kengätki kiiltää ku jollai mafiosolla.., Irmeli sanoi ääntään korottaen ja otti palan Jaanan munkista. Sokeri ympäröi punatut huulet ja huulipuna värjäsi Jaanan munkin.
-Oisko sulla heittää viiskyt euroo?, kysyi Irmeli nieltyään munkin palan.
-En nyt oikein tiedä.. laskujakin olisi.., Jaana koitti.
-Älä ny niuhoo, justhan sulla oli tili!, Irmeli tiesi ja puuskahti aidosti hämmästyneenä.
-Niin, viime viikolla oli, mutta sähköt ja vuokra vei aika siivun.., Jaana selitti ja jatkoi, -Mihin sitä tarvitsisit?
-Ai että tarvii sulle oikee selvitys tehä, lausui Irmeli happamasti, piti hetken tauon ja lisäsi: -Pitäs kato saada värii lettiin, ku tää on ihan kauhee. Eilenkin naistentansseissa ei oikeen kukaan sillai innostunu, kait ne näki et alkaa väri häviimään.., Irmeli sanoi, avasi poninhännän ja sitoi sen uudestaan.
-Ei minulla kyllä ole varaa, sori nyt.., Jaana sanoi anteeksi pyydellen.
-No oot säkin aika niuhoks tullu.. Näköjään oot uuden kännykän hommannu, mutta parasta kaverii ei auteta ei sitte millään!, Irmeli tuohtui.
-Töistä minä tämän sain, sanoi Jaana ja laittoi kännykän pöydältä laukkuunsa. –Itse asiassa pitäisi jo palata töihin.., hän lisäsi, nousi pöydästä ja lähti kävelemään poispäin.
-Töihin ja töihin.. vittu mikä tekosyy! Pidä pennis, kapitalisti! Ei oo kuule mulla helppoo, mut älä anna sen häiritä sun pikku elämääs!, huuteli Irmeli perään, mutisi kirosanoja itsekseen ja söi pöydälle jääneen munkin jämän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
;-) taitaa noita Irmeleitä ollaa täälläkin, useampia
tulee mieleen just mun entinen duunikamu :-)
niin ihan ku olis hän se irmelinä siinä :-)
:((((((((((((((((((((((((((((((((((( *mököttäää*
Jokin nimi oli annettava ja tuo tällä kertaa tuli mieleeni. Yhtä hyvin se olisi voinut olla Anna, Tiina tai Maija... nyt oli Irmeli!
Vaan.. eikös sitä sanota, että "Any publicity is good publicity"... kesiä toivotellen, max-life =)
..pyytele anteeksi... onhan meitä Irmeleitä... tällaisia herkkähipiäsiäkin.... *nauraa itselleen*
Oikein hyvää kesää Sinulle myös!