On ollut aikamoinen Nero!

"Eero Veikko Nero, ammatiltaan rakennusmestari, oli jatkosodan aikana sotavankileirin komentajana suorittamistaan murhista tuomittu sotarikollinen.

Nero, sotilasarvoltaan luutnantti, toimi IV armeijakunnassa Jalkalan sotavankileirin komentajana. Armeijakuntaa johti kenraaliluutnantti Lennart Oesch, Neron appi.[1] Tutkija Antti Kujalan mukaan armeijakunnassa komentaja Oesch, pioneerikomentaja Matti Oinonen ja sotavankileirien johtaja P. Simelius lietsoivat käskyillään ryssävihaa ja antoivat esimerkiksi 19. marraskuuta 1941 selvästi lainvastaisen käskyn sotavankien kohtelusta, jonka mukaan muun muassa niskuroivat vangit oli heti teloitettava.[2][3]

Jo aikaisemmin syksyllä kaksi vankia ampunut ja yhden ammututtanut Nero lähetti vuodenvaihteessa 1941-1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, ja keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.[2]

Jatkosodan jälkeen Nero pakeni Ruotsiin, mutta palautettiin vuonna 1946. Asiasta nousseessa oikeudenkäynnissä muun muassa Neroa syytettiin kaikkiaan 51 sotavangin surmasta. Luvussa eivät olleet mukana esimerkiksi miinanraivaukseen lähetetyt. Nero tuomittiin yhteensä 33 taposta aluksi 12 vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta Korkein oikeus nosti tuomion elinkautiseksi.[2][3]"