Onko veljelläni joku ongelma vai muuten vaan luuseri.
Hän on 31-vuotias ja asuu äitimme luona. Hän on opiskellut maisteritutkinnon, mutta palasi valmistuttuaan 5 vuotta sitten kotiin äidin luokse ja sen jälkeen ollut työttömänä. Vuosi sitten muualla asuvan isämme painostuksesta ilmottautui työkkäriin. Hän on nämä 5 vuotta sanonut äidillemme tekevänsä ohjelmointitöitä kotoa ja äiti uskoo häntä. Kuitenkin hän on äidin sanojen mukaan työkkärissä työnhakijana!? Jos häneltä varovaisesti yrittää kysyä asiasta, hän raivostuu silmittömästi. Ja äiti siis uskoo veljeä sinisilmäisesti, ei ole edes kysynyt "työstä" mitään.
Veljellä ei ole juurikaan kavereita tai ainakaan ei ole tavannut heitä vuosiin. Tai, onhan hänellä kehitysvammainen alaikäinen pikkusiskomme, jonka kanssa hän rakentaa legoista tai pelaa korttia ja heillä on yhteinen "mielikuvitusolento", jonka tekemisistä he keskustelevat.
Hän poistuu noin kerran pari kuukaudessa kotoa käymään esim. lähikaupassa tai kirjastossa.
Hän ei puhu "normaalisti", vaan puhe on outoa hiljaista muminaa, josta on vaikea saada selvää. Ja esim. kodissa järjestetyissä juhlissa, joissa hänen on pakko olla vieraiden kanssa tekemisissä, hän änkyttää eikä oikein saa sanaa suustaan.
Reilu vuosi sitten isämme käydessä meillä, isä huolestuneena veljestä, kysyi että miksi eristäytyy, ei hanki töitä tai omaa kotia, hän kävi isään käsiksi. Isä ei saanut onneksi pahoja ruumillisia vammoja. Muutama kuukausi sitten käydessäni kotona, hän oli ottanut äitimme tietokoneen modeemin omaan käyttöönsä sanomatta asiasta kellekään mitään ja menin hakemaan modeemin takaisin hänen huoneestaan, irrottaessani johtoa seinästä, hän kävi minuun käsiksi ja "heitti" lattialle. Äitimme ei reagoinut asiaan mitenkään, vaikka näki tilanteen. Tuo väkivaltaisuus on todella yllättävää, sillä hän on hontelo, lihakseton ja epäliikunnallinen.
Olen itse parikymppinen ja on todella ristiriitaista vierailla äidin luona, kun toisaalta haluaa nähdä muuta perhettä, mutta veljen oleminen tekee käynneistä epämiellyttäviä. Joskus olen hänelle sanonut aika pahastikin. Onko hänellä jotain ongelmia päässä vai onko hän vain yksinkertaisesti täysi luuseri?
Veljelläni ongelmia?
22
1946
Vastaukset
- olkapääksi
Vaikuttaa , että veljelläsi on sosiaalisten tilanteiden pelkoa , syrjäytyminen ja ahdistusta . Hän on erakoitunut, ehkä se on jo alkanut opiskeluaikana .
Pahinta lienee liian suuret vaatimukset ja arvostelu, hänellä ainoina tunteina herää sitten agressiot , kun muita keinoja ( keskustelu ) ei ole .
Todennäköisesti hänellä on vaikeuksia juuri kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa, saattaa tulla paniikkioireita yms .
Älkää syyllistäkö, älkää vaatiko , antakaa aikaa ja yrittäkää luoda keskusteluyhteys.
En tiedä missä asutte, mutta jos siellä on mahdollisuus pyytää joku psykologi kotikäynnille, sekin voisi avata ongelmaa, varmaan asia ei muutu yks kaks vain patistamalla töihin .
Ohjeeni, juttele hänelle kuin parhaalle ystävällesi , yritä avata solmuja sillä tavalla , kuuntele jos hän yrittää jotain sanoa, älä vaadi mitään , vielä , ehkä sitten joskus . - ...
Olettaen että joku psykologi tai vastaava toteaa että se on sen verran tööt ettei tule itse toimeen niin omaisten (äitisi) käskystä hänet voidaan pistään hoitoon, halusi tai ei.
Jos pollatohtori toteaa että on se vähän sekasin mutta muuten jees ja selviää itekseen niin sitten vastuu sen ajamisesta omilleen on sun äidilläs. Sen on vaan pistettävä poika pihalle.
Jos tilanteeseen kuuluu väkivaltaa niin asian voi pistää rikosilmoituksen kautta eteenpäin. Muutenhan selväpäinen ihminen ei joudu tekemisistään vastuuseen jos ei joku nosta äläkkää. Rikosilmoituksen avulla veli voitaisiin saada tohtorin juttusille vaikka äiti pistäis hanttiin.
Jos ette asialle nyt tee mitään niin ei tilanne siitä ainakaan parane. Mitä kauemmin veljesi nyhvää äitinsä helmoissa sitä vaikeampaa sen on sieltä irtaantua. Huonommaksi menee.
Tietysti sekin aika tulee jolloin on pakko selvitä itse, viimeistään sitten kun äitinne delaa. En tiedä omaisuuksistanne ja perinnöistä mutta joko se jää äitinsä perintökämppään ja tosiaan menee työkkäriin ja sossuun kinuaan rahaa tai duuniin jolla maksaa asunnon ja itsensä ylläpidon tai se joutuu ennen pitkää pihalle. Tietty jos asunto pistetään perinnönjaossa myyntiin niin veljesi joutuu etsimään ihan uuden kortteeriin ja silloinkin jalkautumaan tavallisten kuolevaisten maailmaan.
Jos minä olisin sinä niin mieleen tulisi myös että rupeeko veljesi tunkemaan sun luokses punkkaamaan sitten kun äidistä aika jättää ja kämppä lähtee? Siinä vaiheessa viimeistään asia siirtyy poliisille ja muille viranomaisille jos häirikkö tunkee ikkunasta sisään... vaikka oliskin veli.
Mene ensin jonnekin mielenterveysalan ihmisille selittään tilannetta, ehkä ne osaa kertoa miten jatkaa eteenpäin. - Koita kestää
Veljesikin on vammainen. Hänellä voi olla joku asbergerin syndrooma tai jotain. Mitenkään normaalille hän ei kuullosta.
- ei b:tä
siltä varalta että joku haluaa etsiä tietoa Googlella. Kumma kun ihmiset eivät millään usko, ettei siinä nimessä ole b-kirjainta.
- Ulos ja aikuiseksi
Jospa veljesi kokee olevansa vastuussa äidistään ja siskostaan? Tukeutuukohan äitsykkä poikaansa, ilmeisesti ei ole kauhean kiinnostunut ainakaan kannustamaan omaan itsenäiseen elämään johon kuuluu sosiaaliset kodin ulkopuoliset suhteet sekä työelämä. Veli kuitenkin viettää aikaansa pikkusiskon kanssa, eli täysin itsekeskeisestä luuserista ei ole kysymys. Alkoholiongelmaakaan ei ilmeisesti ole. Voisikohan joku tuttu tai sukulainen tarjota hänelle jotain duunia, olkoonkin vaikka varastohommia. Joku kotoa poissaolo tekisi kaverille ihan hyvää.
Mutta selvittäkää nyt isänne kanssa ensiksi että miten se äiti veljeä kohtelee, itkeekö murheitansa ja toivoo että jäisi äitiä auttamaan vai yrittääkö saada häntä omille jaloilleen, pois lapsuuden kodista.- luuserin? sisko
Ei ainakaan vaikuta siltä, että veljeni kokisi olevan vastuussa äidistä tai siskosta. Sisko on hänelle "kaverin korvike" ja äiti tuo kaiken veljen "nenän eteen", eli tekee hänelle ruoat, pesee pyykit yms. työt. Ja alkoholiongelmaa ei tosiaan ole.
Äidin mielestä veljen tilanne on normaali. Hän ei veljeä mitenkään kiellä, mutta ei kannustakaan lähtemään kodin ulkopuolelle. Mielestäni heidän suhteensa muistuttaa pikkulapsi-aikuinen-suhdetta. Joskus äidin kanssa keskustellessa asiasta olen kehottanut häntä vertaamaan veljen elämäntilannetta tältä kylältä kotoisin oleviin veljen ikätovereihin. Ilman tuota äidin suhtautumista isä olisi jo vienyt veljen ajat sitten jonnekin mielenterveystutkimuksiin. - xym
luuserin? sisko kirjoitti:
Ei ainakaan vaikuta siltä, että veljeni kokisi olevan vastuussa äidistä tai siskosta. Sisko on hänelle "kaverin korvike" ja äiti tuo kaiken veljen "nenän eteen", eli tekee hänelle ruoat, pesee pyykit yms. työt. Ja alkoholiongelmaa ei tosiaan ole.
Äidin mielestä veljen tilanne on normaali. Hän ei veljeä mitenkään kiellä, mutta ei kannustakaan lähtemään kodin ulkopuolelle. Mielestäni heidän suhteensa muistuttaa pikkulapsi-aikuinen-suhdetta. Joskus äidin kanssa keskustellessa asiasta olen kehottanut häntä vertaamaan veljen elämäntilannetta tältä kylältä kotoisin oleviin veljen ikätovereihin. Ilman tuota äidin suhtautumista isä olisi jo vienyt veljen ajat sitten jonnekin mielenterveystutkimuksiin.Tutustupa itsekin aiheeseen Aspergerin syndrooma, ja anna isäsikin lukea. Kyseessä voisi siis olla lievä autismi, joka olisi vaatinut nuorempana kuntouttavaa toimintaa. Aspergeriin ei ole lääkettä, se ei ole psyyken sairaus vaan poikkeava neurologinen aivojen rakenne. Joka tapauksessa isäsi ja sinä olette oikeassa, tilanteeseen olisi hyvä saada diagnoosi, ei pistää päätä puskaan kuten äitisi. Kolmikymppiseltä mieheltä kaiken kohtuuden mukaan voidaan edellyttää paljon enemmän omatoimisuutta kuin mitä nyt hänestä saa irti. Myöskin sosiaalinen eristyneisyys äitiä ja siskoa lukuun ottamatta on hieman surullista, ja tekee hänestä haavoittuvan jos vaikkapa äitinne sairastuu.
- 15x2
luuserin? sisko kirjoitti:
Ei ainakaan vaikuta siltä, että veljeni kokisi olevan vastuussa äidistä tai siskosta. Sisko on hänelle "kaverin korvike" ja äiti tuo kaiken veljen "nenän eteen", eli tekee hänelle ruoat, pesee pyykit yms. työt. Ja alkoholiongelmaa ei tosiaan ole.
Äidin mielestä veljen tilanne on normaali. Hän ei veljeä mitenkään kiellä, mutta ei kannustakaan lähtemään kodin ulkopuolelle. Mielestäni heidän suhteensa muistuttaa pikkulapsi-aikuinen-suhdetta. Joskus äidin kanssa keskustellessa asiasta olen kehottanut häntä vertaamaan veljen elämäntilannetta tältä kylältä kotoisin oleviin veljen ikätovereihin. Ilman tuota äidin suhtautumista isä olisi jo vienyt veljen ajat sitten jonnekin mielenterveystutkimuksiin.Jos emo passaa kuin pikkulasta niin lapsena se myös pysyy. Luonnossakin emot hätistää poikaset jossain vaiheessa pesästä jos eivät itse älyä lähteä - viimeistään sitten kun tekevät uuden poikueen.
Eli pitäiskö sun järkätä äiteellenne uus miäs?
Tai viedä se äitee jollekin tohtorille? Voihan olla ettei sekään ihan puhtaita papereita sais.
Tosiaan, kuten täällä on mainittukin, tulee vielä sekin päivä kun äiti ei enää kata pöytää eikä pese pyykkiä. - pro spes
15x2 kirjoitti:
Jos emo passaa kuin pikkulasta niin lapsena se myös pysyy. Luonnossakin emot hätistää poikaset jossain vaiheessa pesästä jos eivät itse älyä lähteä - viimeistään sitten kun tekevät uuden poikueen.
Eli pitäiskö sun järkätä äiteellenne uus miäs?
Tai viedä se äitee jollekin tohtorille? Voihan olla ettei sekään ihan puhtaita papereita sais.
Tosiaan, kuten täällä on mainittukin, tulee vielä sekin päivä kun äiti ei enää kata pöytää eikä pese pyykkiä.AP:n viestin perusteella tilanne on sellainen, että pitäisi saada äkkiä hoitoonohjaus. Edellä pari jo antoi laatuisia ohjeita. Turha täällä on arvailla diagnoosia, mahdollisuuksia on niin monia.
Ainoa selvä asia on, että yli kolmikymppisen veljen käytös ei ihan normaalia ole.
Eikö veli ole itse antanut mitään vinkkiä? Onko hän ollut mielenterveyspotilaana? Onko hän opiskeluaikana muuttunut tuollaiseksi? Millainen hän oli aikaisemmin? Äidin motiivit poikansa käytöksen selittämiseksi voivat olla tallasia äidin motiiveja!
Tavalla tai toisella mies on saatava aluksi mielenterveysalan ihmisten luokse. - sisko ja sen veli
pro spes kirjoitti:
AP:n viestin perusteella tilanne on sellainen, että pitäisi saada äkkiä hoitoonohjaus. Edellä pari jo antoi laatuisia ohjeita. Turha täällä on arvailla diagnoosia, mahdollisuuksia on niin monia.
Ainoa selvä asia on, että yli kolmikymppisen veljen käytös ei ihan normaalia ole.
Eikö veli ole itse antanut mitään vinkkiä? Onko hän ollut mielenterveyspotilaana? Onko hän opiskeluaikana muuttunut tuollaiseksi? Millainen hän oli aikaisemmin? Äidin motiivit poikansa käytöksen selittämiseksi voivat olla tallasia äidin motiiveja!
Tavalla tai toisella mies on saatava aluksi mielenterveysalan ihmisten luokse.Pitää muistaa, että olemme kuulleet vain yhden version "veljestä". Ehkä "veljen" kertomus tilanteestaan tai "siskosta" kertoisi meille jotain ihan muuta. Ehkä ainoa sairas perheessä onkin "sisko".
- veljesi on sairas
Ota mukaasi terveysalan viranomainen ja mene kotiisi.Kerro vaikka että menette jonnekin ja poikkesitte ohimennessänne kahville.Esittele henkilö vain tuttavaksesi.Sitten keskustelette niitä näitä ja pyydät yhteiseen kahvipöytään veljesikin ja kehitysvammaisen siskosi.Viranomainen tekee huomioita perheen sisäisestä"jänniteestä".Kun veljesi menee huoneeseensa,mene hetken kuluttua sinne-jätä ovi auki.Lainaa veljeltäsi jotain.esim.kynää.Silloin näette miten veljesi reagoi.Joshän suuttuu silmittömästi pikkuasiasta,joutuu ehdottomasti hoitoon ohjaukseen.Tässä ei ole kysymyksessä vain äidin ja veljesi välit,huolestuttavampaa on kehitysvammaisen pikkusiskosi tilanne henkisesti sairaan,agressiivisesti käyttäytyvän veljesi taholta.Jos jätät ilmottamatta veljestäsi,syyllistyt heitteillejättöön!Laittaessasi tänne ilmoituksesi vastaat siitä,että hoidat asian sosiaaliviranomaisten tietoon.Kerro heille kaikki mitä kirjoitit.Luultavasti helpointa olisi sopia hoitoonohjaus heti.Hyvä,että olet tiedostanut jossain olevan vikaa.Jos olisin sinä,toimisin heti.Kirjoittele lisää,miten asia edistyy.
- polihoitsu
Mielenterveyspalveluita on Suomessa tosi vaikea saada edes niiden, jotka itse niitä aktiivisesti hakevat. Tahdonvastaiseen hoitoon pääsee vain parilla tiukalla kriteerillä. Näitä veli ei täytä, ei ainakaa sisaren selostuksen mukaan.
Julkinen (mielen)terveyshoito on ajettu alas viime vuosina. Se tarkoittaa, että varsinkin mielenterveysongelmaiset ja eräät muut ryhmät eivät julkiselle puolelle pääse. Yksityinen on kallis. Mutta jos veli ITSE ei mene lääkärille, eipä paljon ole tehtävissä.
Puheet siitä, että veli haettaisiin kotoa väkisin tai että joku hoitotiimistä tulisi "tarkkailemaan" veljen käytöstä ovat tieteiselokuvan aineistoa.
Mitä sisko voisi tehdä? Tilaa keskusteluaika joko sosiaalitoimeen tai tk.n psykologille. Puhu siellä nämä asiat. Jos löydät toimekkaan virkailijan/ toimenhaltijan, pääset asiassa eteenpäin. - olkapääksi
polihoitsu kirjoitti:
Mielenterveyspalveluita on Suomessa tosi vaikea saada edes niiden, jotka itse niitä aktiivisesti hakevat. Tahdonvastaiseen hoitoon pääsee vain parilla tiukalla kriteerillä. Näitä veli ei täytä, ei ainakaa sisaren selostuksen mukaan.
Julkinen (mielen)terveyshoito on ajettu alas viime vuosina. Se tarkoittaa, että varsinkin mielenterveysongelmaiset ja eräät muut ryhmät eivät julkiselle puolelle pääse. Yksityinen on kallis. Mutta jos veli ITSE ei mene lääkärille, eipä paljon ole tehtävissä.
Puheet siitä, että veli haettaisiin kotoa väkisin tai että joku hoitotiimistä tulisi "tarkkailemaan" veljen käytöstä ovat tieteiselokuvan aineistoa.
Mitä sisko voisi tehdä? Tilaa keskusteluaika joko sosiaalitoimeen tai tk.n psykologille. Puhu siellä nämä asiat. Jos löydät toimekkaan virkailijan/ toimenhaltijan, pääset asiassa eteenpäin.Niinpä, ei ole maailman yksinkertaisin asia saada tähän hommaan apua , toisen koti on paikka , johon ei noin vaan mennä .
On monenmoisia tapauksia siitä, että ihmisellä on vaikeita mielenterveyden häiriöitä ja jos ei täytä M1 kriteereita , jätetään ehkä jonkun reseptin kanssa odottamaan, jos tilanne kärjistyy.
Tuo sanonta "tieteiselokuva " on hyvin kuvaava .
Toisaalta on melko uskaliasta mennä kenenkään terveydenhoitoviranomaisenkaan yksin toisen kotiin ( vaikka sitä itsekin tuolla ehdottelin ) , on hankala paikka .
Nolottaa , kun annoin diagnooseja , ne olivat vain jotain heittoja , siitä ettei veljeen kannata asettaa suuria odotuksia , mieli pitää saada ensin kuntoon .
Jokaisen henkisesti sairaan periaatteessa tulisi olla niin fiksu , että tilaisi itse ajan , kävelisi hoitoon ja ymmärtäisi selittää oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi poliklinisesti oireensa ,, onko se mahdollista .
Äitiä tässä nyt viimeksi kannattaa syytellä , tekee minkä jaksaa , on turtunut jo tähän elämään, eikä muuta näe .
- dtjyfik
kuullostaa enemmän siltä että veljesi on erkoitunut, hänellä on todella ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja ei ihan kaikki ole muutenkaan kohdillaan tuolla päänupissa.
Ainakin sen perusteella mitä kirjoitit, en todellakaan usko että veljes on edes kykenevä työelämään.- pimpelipommi
Kuvaamasi tapaus osuu aika lähelle minun veljeni tapausta.
Samanlainen käytös, ja äkkipikaisuus ja ärtyneisyys.
Luulen että kyse on pahasta katkeroitumisesta ja omaan kuoreen vetäytymisestä, ja usko pois se pahene vielä ajan myötä.
Tälläinen ihminen ei pidä itseään sairaana, ja jos joku sellaista edes vihjaakin niin se on kova raivarin paikka .
Tälläinen ihminen on rakentanut kuorensa niin ettei hyvää tarkoittavat asiat mene läpi , ne ainoastaan lisää vihaa ja ymmärretään tietoisesti väärin .
Oma veljeni on nyt lähemmäksi neljää kymmentä, ja hänen kaikki yhteydenpidot on katkenneet sisaruksiin ja vanhempiin, hän asuu yksin kylläkin ja käy jopa töissä, mutta edelleen kohdistaa vihaansa juovuksissaan sukulaisiinsa, ja ne tapaukset ovat ainoa yhteys häneen ,tosin kaikista meistä pelottavaa kuulla joka kerta. Ja alkoholin käyttö on viikottaista.
Yritin kauan sitten auttaa, jos hänelle löydettäisiiin jonkinlainen lääkitys tai edes tutkittaisiin mikä on vikana, mutta aikuista ihmisitä ei voi ohjata hoitoon ilman suostumustaan.
Jotenkin olen ymmärtänyt että hän kokee epäonnistuneensa elämässään, ja syyttää kaikesta läheisiään ja katkeroituu katkeroitumistaan .
Kuvaamasi oireet ovat aivan samankaltaiset kuin veljelläni oli, ja hän asui vanhempiemme luona miltei kolmekymppiseksi.
Kannattaa ottaa heti asioista selvää, ja yhteys mielenterveys toimistoon ja kysyä sieltä apua.
- lionheart
Tuossa alla kovin kiivaasti tuputetaan neuvoja ja suurinpiirtein ambulanssia ja poliisia pyydetään hälyttämään apuun. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että veljelle saattaa olla todella kova paikka, jos äiti ja pikkusisko alkavat päsmäröimään ja holhoamaan liian kanssa.
Jotain tukea voi siis yrittää järjestää, mutta missään nimessä et saa tehdä veljellesi sitä, että alistat hänet vammaisen lapsen asemaan ja alat leikkimään omaishoitajaa. Se luultavasti ajaisi hänet lopullisesti epätoivoon, kuten tuosta kuvauksestasi voin päättellä.
Tukea siis, kyllä, mutta myös omaa tilaa. Muista, että hän on aikuinen mies ja hänellä on oma ylpeytensä, jota ei kannata mennä sorkkimaan.- tota noin
No ei kovin ylpeä ole miehuudestaan kun kolmikymppisenä asuu äidin nurkissa.
- ,,,,,,,,,,,,,,,
Eiköhän tilanne ole selkiintynyt, aloitushan on liki kahden vuoden takaa
- lionheart
tota noin kirjoitti:
No ei kovin ylpeä ole miehuudestaan kun kolmikymppisenä asuu äidin nurkissa.
Miehinen ylpeys on asia erikseen. Sitä pitääkin pönkittää herkeämättä esittelemällä itsenäistä pärjäämistä, koska kyseessä on sosiaalinen konstruktio. Iman jatkuvia näyttöjä muodollisesta pätevyydestä miehinen ylpeys romahtaa, eli kyse on pohjimmiltaan neuroosista.
Toinen asia on sitten sellainen älyllisyys, tiedostavuus tai herkkyys, joka lamaannuttaa ja syrjäyttää monia nuoria miehiä valtavirtakulttuurista. Moni nuori mies kokee älyllistä inhoa ympäröivän kulttuurin pinnallista typeryyttä kohtaan. He tiedostavat niin täysin sen sosiaalisen pelin, jonka varassa tuo kulttuuri toimii, että heille on tuskallista osallistua siihen. Varsinkin työelämään pääseminen ja siellä pysyminen tuottaa heille ongelmia, koska he eivät kestä itsensä markkinoimisen nöyryytystä.
Ristiriita syntyy toisin sanoen siitä, että nuori mies ei voi osallistua täysillä yhteiskuntaan, koska kokee, että yhteiskunta raiskaa hänen henkilökohtaisen elämäntotuutensa, mutta toisaalta juuri se osattomuus yhteiskunnasta tekee hänestä taloudellisesti riippuvaisen. Tämä on tietenkin vain yksi tulkinta tuosta aloittajan veljen tilanteesta. En tunne tapausta tarkemmin, joten en tiedä mistä tarkkaan ottaen on ollut kyse. Sen kuitenkin tiedän, että tässä yhteiskunnassa toimiminen on monelle herkälle ihmiselle jatkuvaa nöyryytystä. - mies 86
lionheart kirjoitti:
Miehinen ylpeys on asia erikseen. Sitä pitääkin pönkittää herkeämättä esittelemällä itsenäistä pärjäämistä, koska kyseessä on sosiaalinen konstruktio. Iman jatkuvia näyttöjä muodollisesta pätevyydestä miehinen ylpeys romahtaa, eli kyse on pohjimmiltaan neuroosista.
Toinen asia on sitten sellainen älyllisyys, tiedostavuus tai herkkyys, joka lamaannuttaa ja syrjäyttää monia nuoria miehiä valtavirtakulttuurista. Moni nuori mies kokee älyllistä inhoa ympäröivän kulttuurin pinnallista typeryyttä kohtaan. He tiedostavat niin täysin sen sosiaalisen pelin, jonka varassa tuo kulttuuri toimii, että heille on tuskallista osallistua siihen. Varsinkin työelämään pääseminen ja siellä pysyminen tuottaa heille ongelmia, koska he eivät kestä itsensä markkinoimisen nöyryytystä.
Ristiriita syntyy toisin sanoen siitä, että nuori mies ei voi osallistua täysillä yhteiskuntaan, koska kokee, että yhteiskunta raiskaa hänen henkilökohtaisen elämäntotuutensa, mutta toisaalta juuri se osattomuus yhteiskunnasta tekee hänestä taloudellisesti riippuvaisen. Tämä on tietenkin vain yksi tulkinta tuosta aloittajan veljen tilanteesta. En tunne tapausta tarkemmin, joten en tiedä mistä tarkkaan ottaen on ollut kyse. Sen kuitenkin tiedän, että tässä yhteiskunnassa toimiminen on monelle herkälle ihmiselle jatkuvaa nöyryytystä.Tuo on varmaan yksi parhaista tulkinnoista mitä olen koskaan lukenut suomikaksnelosessa. Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
- sigrid79
Täysi luuserihan veljesi on, kyllä tuollaiset tapaukset tiedetään.
- mies 86
Tuntuu typerältä vastata kaksi vuotta vanhaan ketjuun, mutta vastaanpahan kuitenkin.
Inhottaa sanoa, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että isoveljelläsi on maisterin tutkinto väärältä alalta. Tuskinpa se työnhaku muuten noin vastenmielistä olisi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1271994
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi1011752Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?831581Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy611424Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M331122- 1091063
Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm511043Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s471036- 731026
Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet44983