mitä teen mieheni avuttomuuden kanssa...

jätä tuollaisen katkeran, elämässään luovuttaneen höpinät sikseen. Tai oikeastaan kyllä Siperia sen verran opettaa, että meillä oli mieheni kanssa ihan sama juttu. Kerran sitten kimmahdin kunnolla, ja jälkimainingeissa saimme asiasta kunnolla puhuttua. Miehelläni kesti noin kolmisen kuukautta, ennen kuin oli "sinut" vauvan kanssa. Anna/pistä mies hoitamaan vauvaa, ja mene itse vaikka toiseen huoneeseen. Mieheni ainakin valitti, että kyttään koko ajan ja olen neuvomassa ;(. Itse en tätä edes huomannut, mutta ymmärrän, että syö itseluottamusta entistä enemmän jos toinen uudessa tilanteessa hönkii koko ajan niskaan.

Niin, enkä huomaa vauvan mieheni käsittelytavoista kärsineen, vaikka erilaiset ovatkin kuin omani :)

Aivoton sika perkele!Pidä pääs kiinni jos ei tuu mitään järkevää kommenttia!!

11111111 kirjoitti:

Aivoton sika perkele!Pidä pääs kiinni jos ei tuu mitään järkevää kommenttia!!

Mikä itsekeskeinen A-luokan taulapäinen provomainen narttu! (sukupuolesta huolimatta!)

sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä.

Eli käytännössä.. kirjoitti:

sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä.

Lue lisää

Jos arki rullaa ja kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen, mitä ihmettä se SINULLE kuuluu? Onhan se niin, että itkuun voi vastata vain äiti, kun imeväisikäisestä kyse, jos siis ruokitaan aidolla, ei korvikkeella. Isä ja äiti eivät VOI olla tasavertaisia aivan pienen vauvan elämässä. Isän vuoro tulee sitten hieman myöhemmin. Meillä ei mitään vuotta siihen mennyt, mies tuli vahvemmin kuvioihin siinä 4 kk iässä, kun vauva alkoi ottaa enemmän kontaktia ihmisiin ja tehdä muutakin kuin nukkua ja syödä... Nyt 9 kk iässä ovat isän kanssa erottamattomat :)

AP:lle, isä saa enemmän "irti" vauvasta ajan kanssa. Nyt se on sinun vauvasi ja mies voi sitten hoitaa sitä koiraa. Toki mies opettelee vaipanvaihtoja, nukuttamista, yms. koko ajan, mutta ensikertalaisella luottamus itseen syntyy vähän viiveellä. Ei tietysti paranna itseluottamusta, jos vauva on vaan huutanut koko ajan, kun olit pois. Voisitko viedä koiraa, kun vauva nukkuu? Ja tietty keskustella miehesi kanssa siitä, miksi hän menettää hermonsa heti vauvaan. Miehet yleisesti kestävät vähemmän itkua kuin naiset, miehet hätääntyvät vauvan itkusta, nainen voi luottaa ainakin siihen, että tissi rauhoittaa :) Usko mieheesi, kannusta häntä olemaan lapsen kanssa ja unohda eropuheet. Kyllä se arki alkaa teilläkin rullaamaan!

Hippiäinenkö? kirjoitti:

Jos arki rullaa ja kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen, mitä ihmettä se SINULLE kuuluu? Onhan se niin, että itkuun voi vastata vain äiti, kun imeväisikäisestä kyse, jos siis ruokitaan aidolla, ei korvikkeella. Isä ja äiti eivät VOI olla tasavertaisia aivan pienen vauvan elämässä. Isän vuoro tulee sitten hieman myöhemmin. Meillä ei mitään vuotta siihen mennyt, mies tuli vahvemmin kuvioihin siinä 4 kk iässä, kun vauva alkoi ottaa enemmän kontaktia ihmisiin ja tehdä muutakin kuin nukkua ja syödä... Nyt 9 kk iässä ovat isän kanssa erottamattomat :)

AP:lle, isä saa enemmän "irti" vauvasta ajan kanssa. Nyt se on sinun vauvasi ja mies voi sitten hoitaa sitä koiraa. Toki mies opettelee vaipanvaihtoja, nukuttamista, yms. koko ajan, mutta ensikertalaisella luottamus itseen syntyy vähän viiveellä. Ei tietysti paranna itseluottamusta, jos vauva on vaan huutanut koko ajan, kun olit pois. Voisitko viedä koiraa, kun vauva nukkuu? Ja tietty keskustella miehesi kanssa siitä, miksi hän menettää hermonsa heti vauvaan. Miehet yleisesti kestävät vähemmän itkua kuin naiset, miehet hätääntyvät vauvan itkusta, nainen voi luottaa ainakin siihen, että tissi rauhoittaa :) Usko mieheesi, kannusta häntä olemaan lapsen kanssa ja unohda eropuheet. Kyllä se arki alkaa teilläkin rullaamaan!

Lue lisää

varsinaisesti minulle kuulukaan. Esitin oman mielipiteeni, käsittääkseni näissä keskusteluissa on tarkoituksena vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä.

Kyllä itkuun voi vastata ihan yhtä hyvin niin isä kuin äitikin. Nälkään vastaa tietysti äiti, jos vauvaa imetetään. Lähes tasavertaisina voi molemmat vanhemmat olla pienelle vauvalle, ainoastaan muutaman tunnin välein sen vajaa 10min itse imetin vauvaa, mutta kaiken muun pystyi tehdä kumpi tahansa.

Eli käytännössä.. kirjoitti:

sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä.

Lue lisää

"sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä. "

Tässä äiti, joka pitää aataminaikuisista tasa-arvohömpistä kiinni. Ajasta, jolloin imetyskin sallittiin jopa 3 kk ja töihin piti lähteä, kun äitiyslomaa riitti vielä synnytyksenkin jälkeen 2 kk.

SE SE VASTA KUULE OLIKIN TASA-ARVOA. JA SOPI KOKO SUOMEN NUORILLE ÄIDEILLE SEKÄ VIISAILLE ETTÄ VÄHÄN TYHMEMMILLEKIN !

Aloittajalla tuntuu olevan NORMAALI miehinen mies, joka arvostaa erityisesti vaimoaan ja lastaan, mutta vaimon päähän on ylläolevaisesti joku iskostanut aikalailla sekoitusta.

aikoja muistellen kirjoitti:

"sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä. "

Tässä äiti, joka pitää aataminaikuisista tasa-arvohömpistä kiinni. Ajasta, jolloin imetyskin sallittiin jopa 3 kk ja töihin piti lähteä, kun äitiyslomaa riitti vielä synnytyksenkin jälkeen 2 kk.

SE SE VASTA KUULE OLIKIN TASA-ARVOA. JA SOPI KOKO SUOMEN NUORILLE ÄIDEILLE SEKÄ VIISAILLE ETTÄ VÄHÄN TYHMEMMILLEKIN !

Aloittajalla tuntuu olevan NORMAALI miehinen mies, joka arvostaa erityisesti vaimoaan ja lastaan, mutta vaimon päähän on ylläolevaisesti joku iskostanut aikalailla sekoitusta.

Lue lisää

itsehän imetinkin vain 9kk, että ehkä sitä ei sitten lasketa ollenkaan, jos vauva ei juo rintamaitoa 1-vuotiaaksi asti. Ehkä sinun mielestäsi on vanhanaikaista jos äiti ei ole useaa vuotta lapsen kanssa kotona, vaan molemmat vanhemmat on hoitamassa omaa jälkikasvuaan niin kuin meillä.

Eli käytännössä.. kirjoitti:

sinä teet teillä paskahommat ja mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa sitten kun ovat isoja. Huh huh. Kyllä meillä isä ja äiti on lähes täysin tasavertaisia ja vauvaa hoidetaan yhdessä. Nyt kun itse olen jo palannut töihin niin lasta hoidetaan kotona vuorotellen ja eri aikaan ollaan töissä. Meillä mies kyllä vaatisikin aikaa lapsensa kanssa, eikä suostuisi tuollaiseen lapsen omimiseen. Isäkuukaudesta nautti todella paljon kun oli vauvan kanssa 6 viikkoa kotona ja äiti teki enemmän töitä.

Lue lisää

Imetys, vauvan kanssa nukkuminen,ulkoilu vauvan kanssa, kyläily vauvan kanssa, köllöttely uimahallin vedessä vauvan kanssa ja vauva muu hoitaminen on siis sinusta paskahomma? Minä en ole kokenut asiaa noin. Onko sinusta helpompaa ruokkia monta eri-ikäistä lasta äidin imettäessä vauvaa, sillä niin meillä tehdään usein ilta-aikaan kun vauva tankkaa ja muu perhe syö iltapalaa? Tarjoileepa mies minullekin iltapalan siinä sivussa :) Onko sinusta helpompaa nukuttaa kiukutteleva 2-vuotias kuin tissillä uinuva vauva. Meillä mies nukuttaa 2- ja 4-vuotiaat ja minä köllöttelen sillä aikaa vauvan kanssa. Minä saatan lähteä lenkille ja vauva nukkuu vaunuissa ja mies jää kotiin koko katraan kanssa: hoitaa kinat teinien kanssa, pesee vaippaikäisen pyllyn, erottaa riitapukarit, auttaa läksyissä jne. Tunnen olevani todella etuoikeutettu koko vauvavuoden ajan )ja oikeestaan muutenkin). Mutta että paskahomma O_o?

monen äiti kirjoitti:

Imetys, vauvan kanssa nukkuminen,ulkoilu vauvan kanssa, kyläily vauvan kanssa, köllöttely uimahallin vedessä vauvan kanssa ja vauva muu hoitaminen on siis sinusta paskahomma? Minä en ole kokenut asiaa noin. Onko sinusta helpompaa ruokkia monta eri-ikäistä lasta äidin imettäessä vauvaa, sillä niin meillä tehdään usein ilta-aikaan kun vauva tankkaa ja muu perhe syö iltapalaa? Tarjoileepa mies minullekin iltapalan siinä sivussa :) Onko sinusta helpompaa nukuttaa kiukutteleva 2-vuotias kuin tissillä uinuva vauva. Meillä mies nukuttaa 2- ja 4-vuotiaat ja minä köllöttelen sillä aikaa vauvan kanssa. Minä saatan lähteä lenkille ja vauva nukkuu vaunuissa ja mies jää kotiin koko katraan kanssa: hoitaa kinat teinien kanssa, pesee vaippaikäisen pyllyn, erottaa riitapukarit, auttaa läksyissä jne. Tunnen olevani todella etuoikeutettu koko vauvavuoden ajan )ja oikeestaan muutenkin). Mutta että paskahomma O_o?

Lue lisää

kyllä asiaa noin tarkoittanut. Toki jokaisessa lapsessa on omat "vaikeutensa" eri ikävaiheissa. Vauvaiässä lähinnä yövalvomiset, univelka, imettäminen jne. ja asia erikseen on tietysti koliikki, vatsavaivat, rintaraivarit, ruokalakot..

Ja tottakai olet etuoikeutettu, kun saat viettää kaiken aikasi vauvaikäisen kanssa. Vauvavuosi menee ohi nopeasti ja harmittaa kyllä miehesi puolesta, jos hänet on suljettu monelta osin ulos tuosta hienosta ajasta. Ja toisaalta muiden lapsiesi puolesta, jos kaikki aikasi on varattu ainoastaan vauvalle.

No en.. kirjoitti:

kyllä asiaa noin tarkoittanut. Toki jokaisessa lapsessa on omat "vaikeutensa" eri ikävaiheissa. Vauvaiässä lähinnä yövalvomiset, univelka, imettäminen jne. ja asia erikseen on tietysti koliikki, vatsavaivat, rintaraivarit, ruokalakot..

Ja tottakai olet etuoikeutettu, kun saat viettää kaiken aikasi vauvaikäisen kanssa. Vauvavuosi menee ohi nopeasti ja harmittaa kyllä miehesi puolesta, jos hänet on suljettu monelta osin ulos tuosta hienosta ajasta. Ja toisaalta muiden lapsiesi puolesta, jos kaikki aikasi on varattu ainoastaan vauvalle.

Lue lisää

Kuten kerroin, tämä on miehelleni ok ja hän osallistuu niin paljon kuin haluaa, nauttii hymyilevästä vauvasta ja pitää sylissä, mutta minä hoidan vaipat, ruokailut jne. Eikä minun KAIKKI aikani vauvan hoidossa mene. Pieni vauva nukkuu paljon ja isompi vauva viihtyy lattialla yms. Kyllä minä lähetän koululaiset aamulla kouluun, otan heidät koulusta vastaan. Pienten kanssa ulkoilen (vauva vaunuissa), istun hiekkalaatikon reunalla tekemässä kakkuja, annan keinuissa vauhtia jne. Otan koululaiset vastaan koulusta ja tarjoan välipalaa ja kuuntelen koulupäivän murheet ja ilot. Autan läksyissä. Vauva nukkuu ulkona tai keikkuu kainalossani. Päivällisen syömme yhdessä koko perhe. Illalla saatamme harrastaa jotain koko tai osaperheen kanssa: kyläilemme, menemme uimaan, laskettelemaan, luistelemaan, kahvilaan herkuttelemaan tms.

monen äiti kirjoitti:

Kuten kerroin, tämä on miehelleni ok ja hän osallistuu niin paljon kuin haluaa, nauttii hymyilevästä vauvasta ja pitää sylissä, mutta minä hoidan vaipat, ruokailut jne. Eikä minun KAIKKI aikani vauvan hoidossa mene. Pieni vauva nukkuu paljon ja isompi vauva viihtyy lattialla yms. Kyllä minä lähetän koululaiset aamulla kouluun, otan heidät koulusta vastaan. Pienten kanssa ulkoilen (vauva vaunuissa), istun hiekkalaatikon reunalla tekemässä kakkuja, annan keinuissa vauhtia jne. Otan koululaiset vastaan koulusta ja tarjoan välipalaa ja kuuntelen koulupäivän murheet ja ilot. Autan läksyissä. Vauva nukkuu ulkona tai keikkuu kainalossani. Päivällisen syömme yhdessä koko perhe. Illalla saatamme harrastaa jotain koko tai osaperheen kanssa: kyläilemme, menemme uimaan, laskettelemaan, luistelemaan, kahvilaan herkuttelemaan tms.

Lue lisää

Meilläkään mies ei ole vauvaihminen, hän kyllä on mielellään lasten kanssa mutta vauvan hoito oli äidin hommaa, enkä nää siinä mitään ongelmaa. Meillä oli maatila silloin kun lapset oli pieniä, joten joku koiran ulkoilutus oli pikku ongelma siihen nähden, että kun mies oli muualla töissään, mun piti hoitaa koko karja ja siihen lapset päälle jollain lailla, ja ainahan se jotenkin onnistui. Äitiysloma kun loppuu kun vauva on alle vuoden vanha, eli siis varmasti liki pahimmassa iässä. Joskus istuin navetan portaalla vauvaa imettämässä ja lypsykone napsutti lehmistä maitoa. Miehellä paljon raskaita töitä, ei tosiaan tullut mieleenkään lähteä itse harrastamaan ja jättää vauvaa miehelle. Raskasta oli mullekin, sen sanon, mutta ei ylivoimaista.

Äiti maalta kirjoitti:

Meilläkään mies ei ole vauvaihminen, hän kyllä on mielellään lasten kanssa mutta vauvan hoito oli äidin hommaa, enkä nää siinä mitään ongelmaa. Meillä oli maatila silloin kun lapset oli pieniä, joten joku koiran ulkoilutus oli pikku ongelma siihen nähden, että kun mies oli muualla töissään, mun piti hoitaa koko karja ja siihen lapset päälle jollain lailla, ja ainahan se jotenkin onnistui. Äitiysloma kun loppuu kun vauva on alle vuoden vanha, eli siis varmasti liki pahimmassa iässä. Joskus istuin navetan portaalla vauvaa imettämässä ja lypsykone napsutti lehmistä maitoa. Miehellä paljon raskaita töitä, ei tosiaan tullut mieleenkään lähteä itse harrastamaan ja jättää vauvaa miehelle. Raskasta oli mullekin, sen sanon, mutta ei ylivoimaista.

Lue lisää

"Meilläkään mies ei ole vauvaihminen, hän kyllä on mielellään lasten kanssa"

Uskomatonta tekstiä. Ihan kuin se pieni ihmisen alku olisi jokin lelu, joka jätetään syrjään niin pitkäksi aikaa kun se on tylsä, ja otetaan sitten myöhemmin esille kun sillä jaksetaan leikkiä. Kyllä niistä omista lapsistaan on 100% vastuussa siitä hetkestä kun ne vetää ensimmäiset henkäisyt ilmaa keuhkoihinsa.

Voihan.. kirjoitti:

"Meilläkään mies ei ole vauvaihminen, hän kyllä on mielellään lasten kanssa"

Uskomatonta tekstiä. Ihan kuin se pieni ihmisen alku olisi jokin lelu, joka jätetään syrjään niin pitkäksi aikaa kun se on tylsä, ja otetaan sitten myöhemmin esille kun sillä jaksetaan leikkiä. Kyllä niistä omista lapsistaan on 100% vastuussa siitä hetkestä kun ne vetää ensimmäiset henkäisyt ilmaa keuhkoihinsa.

Lue lisää

Samaa mieltä. Miksi sitten hankkia lapsia jos niiden kanssa oleminen ei kiinnosta? Jos lapsen hankkii tietoisesti omasta halustaan, on paras alkaa opettelemaan vauvaihmiseksi, pikkulapsista pitäväksi jne. Ei sitä hommaa voi vain toiselle vanhemmalle lykätä, että hoida sinä toi kersa kunnes se on 4v niin sitten mä voin osallistua kun sen kanssa voi "tehdä jotain". Uskomatonta itsekkyyttä! Eikä millään perusteella "luonnollista", omaa päätään kannattaa myös käyttää. Kaikkea voi perustella luonnollisella tarpeella (vaikka pettämistä) jos toinen on niin hölmö että uskoo!

Voihan.. kirjoitti:

"Meilläkään mies ei ole vauvaihminen, hän kyllä on mielellään lasten kanssa"

Uskomatonta tekstiä. Ihan kuin se pieni ihmisen alku olisi jokin lelu, joka jätetään syrjään niin pitkäksi aikaa kun se on tylsä, ja otetaan sitten myöhemmin esille kun sillä jaksetaan leikkiä. Kyllä niistä omista lapsistaan on 100% vastuussa siitä hetkestä kun ne vetää ensimmäiset henkäisyt ilmaa keuhkoihinsa.

Lue lisää

Meillä oli miehellä muita töitä, ymmärrätkö ollenkaan, miten paljon yksityisyrittäjyys työllistää? Siinä ollaan selkänahastaan kiinni 24/7 joka jumalan päivä. todellakin, joskus kiireaikana töitä on kellon ympäri, ei 8 h riitä paljon alkua pidemmälle. Eikä tosiaan vauvoja nakattu syrjään kuin lelua! Päin vastoin raahattiin molemmat lapsiamme joka paikkaan mukana, ei ollut päivähoitoa tai 3 vuoden lastenhoitovapaata. Olisiko pitänyt laittaa vauva miehelle reppuun mukaan päiväksi, kun lähtee kaivinkoneella metsäojia aukomaan? Oli helpompi minun ottaa vaikka se konttausikäinen navettaan mukaan. Tietoinen valinta ja yhdessä päätetty, että minä hoidan lapset. Ei tuollaisia töitä voi jättää tekemättä niin pitkäksi aikaa kun lapsi on vaikka sen 4 v. lapset pitää ottaa mukaan ja järjestää työt ja hoito niin, että jotenkin hommat hoituu.

Äiti maalta kirjoitti:

Meillä oli miehellä muita töitä, ymmärrätkö ollenkaan, miten paljon yksityisyrittäjyys työllistää? Siinä ollaan selkänahastaan kiinni 24/7 joka jumalan päivä. todellakin, joskus kiireaikana töitä on kellon ympäri, ei 8 h riitä paljon alkua pidemmälle. Eikä tosiaan vauvoja nakattu syrjään kuin lelua! Päin vastoin raahattiin molemmat lapsiamme joka paikkaan mukana, ei ollut päivähoitoa tai 3 vuoden lastenhoitovapaata. Olisiko pitänyt laittaa vauva miehelle reppuun mukaan päiväksi, kun lähtee kaivinkoneella metsäojia aukomaan? Oli helpompi minun ottaa vaikka se konttausikäinen navettaan mukaan. Tietoinen valinta ja yhdessä päätetty, että minä hoidan lapset. Ei tuollaisia töitä voi jättää tekemättä niin pitkäksi aikaa kun lapsi on vaikka sen 4 v. lapset pitää ottaa mukaan ja järjestää työt ja hoito niin, että jotenkin hommat hoituu.

Lue lisää

Vanhemmillani on myös maatila ja tiedän kyllä täysin sen, miten paljon se työllistää. En kritisoinutkaan hoitotapaanne vaan tuota lausetta "Meilläkään mies ei ole vauvaihminen" niin kuin kirjoituksestani hyvin näkyy. Jos vauvan/lapsen aikoo hankkia niin kyllä silloin _täytyy_ alkaa olla vauvaihminen!

Ymmärsin kyllä.. kirjoitti:

Vanhemmillani on myös maatila ja tiedän kyllä täysin sen, miten paljon se työllistää. En kritisoinutkaan hoitotapaanne vaan tuota lausetta "Meilläkään mies ei ole vauvaihminen" niin kuin kirjoituksestani hyvin näkyy. Jos vauvan/lapsen aikoo hankkia niin kyllä silloin _täytyy_ alkaa olla vauvaihminen!

Lue lisää

Surullista, että olet joutunut retuuttamaan vauvaa töissä mukana.

Myös minä ihmettelin tuota "Meilläkään mies ei ole vauvaihminen". Jos lapsia hankkii niin vähintään omasta vauvasta olisi suositeltavaa opetella tykkäämään, vaikka ei muiden vauvoista tai lapsista tykkäisikään.

...ihme kirjoitti:

Surullista, että olet joutunut retuuttamaan vauvaa töissä mukana.

Myös minä ihmettelin tuota "Meilläkään mies ei ole vauvaihminen". Jos lapsia hankkii niin vähintään omasta vauvasta olisi suositeltavaa opetella tykkäämään, vaikka ei muiden vauvoista tai lapsista tykkäisikään.

Lue lisää

Ainakaan minä en tarkoittanut etteikö isä pitäisi vauvastamme, vaikka minäkin kirjoitin ettei ole vauvaihmisiä. Hän tuijottaa jo synnytyssalissa haltioituneena jokaista uutta vauvaamme. Rakastuu oitis. Mutta hän ei halua tuntitolkulla olla kotona vastuussa huutavasta vauvasta. Hän ei halua vaihtaa vauvalle vaippoja. Hänellä ei ole mitään hinkua ruokkia vauvaa missään vaiheessa. Kylvetys on kyllä aina meillä isän homma ja tyytyväistä vauvaa pitää sylissä mielellään vaikka kuinka kauan. Mutta asiani ydin olikin viesti ap:lle, että meilläkään ei isä haluaisi jäädä pitkäsksi aikaa 2kk ikäisen kanssa kotiin. Vaikka kokemusta onkin jo monen vauvan verran. Meillä kun on todettu, että äiti ne itkut kuitenkni parhaiten taltuttaa :)

Aloittajalla oli se tilanne, että kyseessä oli molempien ensimmäinen lapsi. On ymmärrettävää, että jos perheessä on useita lapsia, hommaa jaetaan "äiti menee x:n ja y:n kanssa sinne ja isä on z:n kanssa". Nyt oli kuitenkin ongelmana se ettei isä osallistu tarpeeksi ja vauva on pelkästään äidin vastuulla.

Mielestäni molempien vanhempien pitää osata hoitaa vauvaa ja osallistua kotitöihin. Toki on ymmärrettävää, että isän ollessa töissä ja äidin kotona äiti tekee enemmän kotitöitä. Mutta minusta on suorastaan säälittävää, jos äiti vaikkapa sairastuu eikä pysty hoitamaan hetkeen vauvaa, soitetaan joku sukulaistäti paikalle tekemään toisten kotitöitä ja lasta hoitamaan ja isä röhnöttää sohvalla telkkaria katsellen. Varmasti auttaja löytyy (moni mummo on sellainen hätäilijä että tulee paikalle), mutta mielessään kyllä ajattelevat että kyllä on vetelä mies kun ei sormeaan nosta kotona ollessaan.

Imettäminen on ainoa homma mitä isä ei voi tehdä. Kaikki äidit eivät edes pysty imettämään. Korvikemaitoa isäkin voi antaa. Eräällä tuttavaparilla oli sellainen tilanne, että äiti imetti lasta ja isä piti muun ajan lasta sylissä kun hän syliä tarvitsi. Lapsi rauhoittuikin aina helpommin isän sylissä, koska oli isään jopa tottuneempi. Ei sen todellakaan tarvitse olla äiti joka aina lasta hyssyttää jos lapsella on joku hätä. Joskus tuntuu siltä, että jotkut äidit tarkoituksella tekevät itsestään korostetun tärkeän vauvan hoidossa. Jotkut eivät edes anna isän hoitaa vauvaa ja valittavat sitten kuinka ovat väsyneitä kaikesta työstä.

Ei sinun aloittaja nyt auta muu kuin patistaa isää ottamaan enemmän vastuuta. Olet pikkuhiljaa aina pidempiä jaksoja pois kotoa (viet koiraa ulos, käyt kaupassa, kahvilla/elokuvissa ystävien kanssa jne). Lasta ei opi hoitamaan kuin hoitamalla ja jokainen vanhempi sen joutuu kerran elämässään opettelemaan. Osa äideistä on jo hyvin nopeasti ollut tunteja tai yötäkin pois kotoa vauvan syntymän jälkeen ja hyvin he ovat isän kanssa pärjänneet. Varmasti ovat isätkin saaneet tästä itsevarmuuttaa kun huomaavat (siinä kuten äiditkin) että kyllä minä osaan ja me pärjätään.

isät mukaan! kirjoitti:

Aloittajalla oli se tilanne, että kyseessä oli molempien ensimmäinen lapsi. On ymmärrettävää, että jos perheessä on useita lapsia, hommaa jaetaan "äiti menee x:n ja y:n kanssa sinne ja isä on z:n kanssa". Nyt oli kuitenkin ongelmana se ettei isä osallistu tarpeeksi ja vauva on pelkästään äidin vastuulla.

Mielestäni molempien vanhempien pitää osata hoitaa vauvaa ja osallistua kotitöihin. Toki on ymmärrettävää, että isän ollessa töissä ja äidin kotona äiti tekee enemmän kotitöitä. Mutta minusta on suorastaan säälittävää, jos äiti vaikkapa sairastuu eikä pysty hoitamaan hetkeen vauvaa, soitetaan joku sukulaistäti paikalle tekemään toisten kotitöitä ja lasta hoitamaan ja isä röhnöttää sohvalla telkkaria katsellen. Varmasti auttaja löytyy (moni mummo on sellainen hätäilijä että tulee paikalle), mutta mielessään kyllä ajattelevat että kyllä on vetelä mies kun ei sormeaan nosta kotona ollessaan.

Imettäminen on ainoa homma mitä isä ei voi tehdä. Kaikki äidit eivät edes pysty imettämään. Korvikemaitoa isäkin voi antaa. Eräällä tuttavaparilla oli sellainen tilanne, että äiti imetti lasta ja isä piti muun ajan lasta sylissä kun hän syliä tarvitsi. Lapsi rauhoittuikin aina helpommin isän sylissä, koska oli isään jopa tottuneempi. Ei sen todellakaan tarvitse olla äiti joka aina lasta hyssyttää jos lapsella on joku hätä. Joskus tuntuu siltä, että jotkut äidit tarkoituksella tekevät itsestään korostetun tärkeän vauvan hoidossa. Jotkut eivät edes anna isän hoitaa vauvaa ja valittavat sitten kuinka ovat väsyneitä kaikesta työstä.

Ei sinun aloittaja nyt auta muu kuin patistaa isää ottamaan enemmän vastuuta. Olet pikkuhiljaa aina pidempiä jaksoja pois kotoa (viet koiraa ulos, käyt kaupassa, kahvilla/elokuvissa ystävien kanssa jne). Lasta ei opi hoitamaan kuin hoitamalla ja jokainen vanhempi sen joutuu kerran elämässään opettelemaan. Osa äideistä on jo hyvin nopeasti ollut tunteja tai yötäkin pois kotoa vauvan syntymän jälkeen ja hyvin he ovat isän kanssa pärjänneet. Varmasti ovat isätkin saaneet tästä itsevarmuuttaa kun huomaavat (siinä kuten äiditkin) että kyllä minä osaan ja me pärjätään.

Lue lisää

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten. Yleensä tämä on äiti. Ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeät kiintymyssuhteen luomisen kannalta ja vaikuttaa perusluottamuksen syntymiseen. Itse koen että voin aivan hyvin jättää elokuvat väliin vauvavuoden aikana ja käydä kylässä ja kaupassa vauvan kanssa. Odotan vauvan syntymää aina kovasti, miksi haluaisin hänen luotaan sitten heti kiireesti pois. Me imemme toisistamme voimaa ensimmäisen vuoden ajan :)

Monen äiti kirjoitti:

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten. Yleensä tämä on äiti. Ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeät kiintymyssuhteen luomisen kannalta ja vaikuttaa perusluottamuksen syntymiseen. Itse koen että voin aivan hyvin jättää elokuvat väliin vauvavuoden aikana ja käydä kylässä ja kaupassa vauvan kanssa. Odotan vauvan syntymää aina kovasti, miksi haluaisin hänen luotaan sitten heti kiireesti pois. Me imemme toisistamme voimaa ensimmäisen vuoden ajan :)

Lue lisää

"itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten."

Moni äiti haluaa joskus itselleen omaa aikaa. Kenenkään ei ole pakko olla yötä pois kotoa jos se tuntuu pahalta. Vaikka äiti olisikin tärkein, on isä toiseksi tärkein ja myös isällä on oikeus kehittää suhdetta omaan lapseensa heti syntymästä alkaen. Mielestäni on ihan tervettä antaa isälle kahdenkeskistä aikaa lapsen (myös vauvan) kanssa. Äiti voi tällöin käydä sitten rauhassa ruokakaupassa tai pitää itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Joku haluaa elokuviin, toinen jumppatunnille, kolmas kahville ja ostoksille, oma valinta. Kaikki äidit eivät halua kyläillä vauva kainalossa, vaan haluavat nimenomaan sitä omaa aikaa jolloin ei edes puhuta lapsista vaan muista maailman asioista. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä, jos joskus hetken ajattelee itseään ja muita ihmisiä ja lapsella on sillä aikaa hyvä hoitaja (oman isän pitäisi olla luotettava hoitaja). Vaikka saisikin lapsen, maailma jatkaa siitä huolimatta kulkemistaan niinkuin ennenkin eikä jää pyörimään tämän yhden "parin" ympärille.

Ei äitiyttä tarvitse romantisoida liikaa ja ripustautua lapseen. Turha ainakaan sitten valittaa kun ystävät ovat pian entisiä ja ukkokin käynyt vieraissa, kun äiti ei näe mitään muuta kuin lapsen.

mutta... kirjoitti:

"itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten."

Moni äiti haluaa joskus itselleen omaa aikaa. Kenenkään ei ole pakko olla yötä pois kotoa jos se tuntuu pahalta. Vaikka äiti olisikin tärkein, on isä toiseksi tärkein ja myös isällä on oikeus kehittää suhdetta omaan lapseensa heti syntymästä alkaen. Mielestäni on ihan tervettä antaa isälle kahdenkeskistä aikaa lapsen (myös vauvan) kanssa. Äiti voi tällöin käydä sitten rauhassa ruokakaupassa tai pitää itsestään huolta niin henkisesti kuin fyysisesti. Joku haluaa elokuviin, toinen jumppatunnille, kolmas kahville ja ostoksille, oma valinta. Kaikki äidit eivät halua kyläillä vauva kainalossa, vaan haluavat nimenomaan sitä omaa aikaa jolloin ei edes puhuta lapsista vaan muista maailman asioista. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä, jos joskus hetken ajattelee itseään ja muita ihmisiä ja lapsella on sillä aikaa hyvä hoitaja (oman isän pitäisi olla luotettava hoitaja). Vaikka saisikin lapsen, maailma jatkaa siitä huolimatta kulkemistaan niinkuin ennenkin eikä jää pyörimään tämän yhden "parin" ympärille.

Ei äitiyttä tarvitse romantisoida liikaa ja ripustautua lapseen. Turha ainakaan sitten valittaa kun ystävät ovat pian entisiä ja ukkokin käynyt vieraissa, kun äiti ei näe mitään muuta kuin lapsen.

Lue lisää

Tottakai jokainen toimii tyylillään ja yrittää löytää sen itselle ja omalle perheelle sopivan tyylin. Pointtina minulla kertoessani miten meidän perheessä toimitaan, on rohkaista alkuperäistä kirjoittajaa. Kertoa että voi se onni löytyä näinkin. Ainakaan meidän perheessä tällainen jako ei ole vienyt ystäviä, ei ukkoa eikä seksiä. Ystäviä olen saanut lisää (muita äitejä ja samassa elämäntilanteessa olevia) ja parisuhde paranee kuin viini vanhetessaan :)

Monen äiti kirjoitti:

Tottakai jokainen toimii tyylillään ja yrittää löytää sen itselle ja omalle perheelle sopivan tyylin. Pointtina minulla kertoessani miten meidän perheessä toimitaan, on rohkaista alkuperäistä kirjoittajaa. Kertoa että voi se onni löytyä näinkin. Ainakaan meidän perheessä tällainen jako ei ole vienyt ystäviä, ei ukkoa eikä seksiä. Ystäviä olen saanut lisää (muita äitejä ja samassa elämäntilanteessa olevia) ja parisuhde paranee kuin viini vanhetessaan :)

Lue lisää

Hienoa että teillä on löytynyt omanlainen ja teille sopiva elämäntapa. :o)

Mielestäni tähän vaikuttaa myös vanhempien ikä ja se kuinka suuressa määrin tuttavapiiri on perheellistynyt. Aloittajat kuulostavat suht. nuorilta ja heillä on nyt ensimmäinen lapsi. Varmasti heillä kaveripiirissä on sellaisiakin, joilla ei ole vielä lapsia. Vaikka lapset ovatkin silti tervetulleita kyläilemään, vaikka muilla lapsia ei olisikaan, ihan joka paikkaan lapsettomat (eikä varmaan vanhemmatkaan) toivo lapsia otettavan mukaan.

Tällaisia ovat esimerkiksi juhlat joissa on tarkoituksena ottaa alkoholia enemmänkin kuin yksi siideri. Eräs tuttavani meni naimisiin viime kesänä. Polttarit olivat vain lähimmille ystäville, joista yksi sattuu olemaan perheellistynyt, ja hän sitten päätti tuoda vauvan polttareihin mukaan vaikka tiedossa kyllä oli että kyseessä on ryyppyjuhlat. Eli kyllä pitäisi vanhempienkin tajuta minne vauva on "sopivaa" tuoda mukaan. Kyseessä oli kuitenkin morsiamen päivä ja juhla, ja kuulemma tunnelma oli vaisu koska muut alkoivat varoa, mitä vauvan aikana voi tehdä.

mutta... kirjoitti:

Hienoa että teillä on löytynyt omanlainen ja teille sopiva elämäntapa. :o)

Mielestäni tähän vaikuttaa myös vanhempien ikä ja se kuinka suuressa määrin tuttavapiiri on perheellistynyt. Aloittajat kuulostavat suht. nuorilta ja heillä on nyt ensimmäinen lapsi. Varmasti heillä kaveripiirissä on sellaisiakin, joilla ei ole vielä lapsia. Vaikka lapset ovatkin silti tervetulleita kyläilemään, vaikka muilla lapsia ei olisikaan, ihan joka paikkaan lapsettomat (eikä varmaan vanhemmatkaan) toivo lapsia otettavan mukaan.

Tällaisia ovat esimerkiksi juhlat joissa on tarkoituksena ottaa alkoholia enemmänkin kuin yksi siideri. Eräs tuttavani meni naimisiin viime kesänä. Polttarit olivat vain lähimmille ystäville, joista yksi sattuu olemaan perheellistynyt, ja hän sitten päätti tuoda vauvan polttareihin mukaan vaikka tiedossa kyllä oli että kyseessä on ryyppyjuhlat. Eli kyllä pitäisi vanhempienkin tajuta minne vauva on "sopivaa" tuoda mukaan. Kyseessä oli kuitenkin morsiamen päivä ja juhla, ja kuulemma tunnelma oli vaisu koska muut alkoivat varoa, mitä vauvan aikana voi tehdä.

Lue lisää

Aloittaja on pian 27v. ja mies jo 31v. eli ei ihan nuoria...kokemattomia vauvoista kyllä.
Itse en tosiaan kaipaisi muuta arkea toistaiseksi kuin sen että pääsisin lenkille koiran kanssa edes tunniksi/pariksi päivässä :) pikaiset pissatukset sitten erikseen ja muutoin ei mitään ongelmaa siinä että olen vauvan kanssa...ja kyllä se onni sinänsä on ihan itsessään löytynyt vauvan kanssa, vieläkun se mies rohkaistuisi eikä menisi paniikkiin joka itkusta. Saatiin tämä koiran ulkoilutus asia ainakin puhuttua :D hän ei itse koiraa ulkoiluta kun aikanaan ehtona oli että otan jos myös itse ulkoilutan. Lisäksi mies oli nyt pari päivää poissa töistä ja kotona, vietti paljon aikaa vauvan kanssa ja "onneksi" sinä aikana vauva sai muutamat kunnon hysteeriset itkukohtaukset (uniraivarit) että mies huomasi kaiken olevan ok kun vauva siitä rauhoittui ja ettei vauvan tarvitse olla sairas itkeäkseen. Tulevaisuus sen sitten näyttää onko oppinut olemaan huutamatta vaikka kuinka panikoisi.
Elokuvissa kävijä tai kylättelijä en muutenkaan ole...meillä toiminut se että läheiset käyvät meillä kylättelemässä jopa olemassa pidempäänkin. Alkoholi tai päihteet muutenkaan ei meidän elämään kuulu. Sukulaisia tässä ei lähellä ole eli saavat kyllä ihan rauhassa olla vaikka olisinkin sairas (onneksi en ole kolmeen vuoteen pahemmin sairastellut ja toivon että hyvä onni jatkuu).
Mielestäni "monen äidin" elämä kuulostaa ihanalta ja jos heidän perhe on tilanteeseen tyytyväinen ja kaikilla hyvä olla niin mikäs siinä ollessa...itse viihdyn vauvan kanssa mutta sinne lenkille on päästävä ja kyllä tässä olen nyt alkanut paremmin päästä tämän ydinpommin purkautumisen jälkeen.
Mutta nyt heräsi pikkuinen uniltaan, nukkui nenän edessä ja minä tästä yli kirjoittelen. Aurinkoista päivää kaikille ja kiitos vastauksista. Toivoa on :) ja parempaan mennään.

Monen äiti kirjoitti:

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten. Yleensä tämä on äiti. Ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeät kiintymyssuhteen luomisen kannalta ja vaikuttaa perusluottamuksen syntymiseen. Itse koen että voin aivan hyvin jättää elokuvat väliin vauvavuoden aikana ja käydä kylässä ja kaupassa vauvan kanssa. Odotan vauvan syntymää aina kovasti, miksi haluaisin hänen luotaan sitten heti kiireesti pois. Me imemme toisistamme voimaa ensimmäisen vuoden ajan :)

Lue lisää

sairaalaan kesken vauvavuotesi niin miten kuvittelet vauvasi arjen sujuvan kun se tissi ei olekaan siinä vieressä koko ajan?

Isä on tärkeä vauvalle jo alusta alkaen, et sinä voi määrätä milloin aika on kypsä tutustuttaa se toinenkin vanhempi omaan jälkeläiseensä. Se aika ja oikeus koittaa jo odotusaikana. Yhdessä niitä lapsia pitää haluta ja tehdä, ei vain toisen päähänpistosta tai -pinttymästä.

Rouva kuulostaa vahvasti siltä että on saanut uuden koiranpennun ja haluaa että hänellä on yksinoikeus isännyyteen koko pentuajan. Isä saa hoitaa vasta sitten kun pentu ei enää suostu tottelemaan ja alkaa hankalaksi.

alkup..... kirjoitti:

Aloittaja on pian 27v. ja mies jo 31v. eli ei ihan nuoria...kokemattomia vauvoista kyllä.
Itse en tosiaan kaipaisi muuta arkea toistaiseksi kuin sen että pääsisin lenkille koiran kanssa edes tunniksi/pariksi päivässä :) pikaiset pissatukset sitten erikseen ja muutoin ei mitään ongelmaa siinä että olen vauvan kanssa...ja kyllä se onni sinänsä on ihan itsessään löytynyt vauvan kanssa, vieläkun se mies rohkaistuisi eikä menisi paniikkiin joka itkusta. Saatiin tämä koiran ulkoilutus asia ainakin puhuttua :D hän ei itse koiraa ulkoiluta kun aikanaan ehtona oli että otan jos myös itse ulkoilutan. Lisäksi mies oli nyt pari päivää poissa töistä ja kotona, vietti paljon aikaa vauvan kanssa ja "onneksi" sinä aikana vauva sai muutamat kunnon hysteeriset itkukohtaukset (uniraivarit) että mies huomasi kaiken olevan ok kun vauva siitä rauhoittui ja ettei vauvan tarvitse olla sairas itkeäkseen. Tulevaisuus sen sitten näyttää onko oppinut olemaan huutamatta vaikka kuinka panikoisi.
Elokuvissa kävijä tai kylättelijä en muutenkaan ole...meillä toiminut se että läheiset käyvät meillä kylättelemässä jopa olemassa pidempäänkin. Alkoholi tai päihteet muutenkaan ei meidän elämään kuulu. Sukulaisia tässä ei lähellä ole eli saavat kyllä ihan rauhassa olla vaikka olisinkin sairas (onneksi en ole kolmeen vuoteen pahemmin sairastellut ja toivon että hyvä onni jatkuu).
Mielestäni "monen äidin" elämä kuulostaa ihanalta ja jos heidän perhe on tilanteeseen tyytyväinen ja kaikilla hyvä olla niin mikäs siinä ollessa...itse viihdyn vauvan kanssa mutta sinne lenkille on päästävä ja kyllä tässä olen nyt alkanut paremmin päästä tämän ydinpommin purkautumisen jälkeen.
Mutta nyt heräsi pikkuinen uniltaan, nukkui nenän edessä ja minä tästä yli kirjoittelen. Aurinkoista päivää kaikille ja kiitos vastauksista. Toivoa on :) ja parempaan mennään.

Lue lisää

aina molemmilla vanhemmilla.....miehet kyllä oppii ,mutta ne pienet kääröt saa miehet niin hämilleen ja miehet kait hermostuu jos lapsi itkee *kun ei tiedä mikä hätänä*meillä naisilla kun on se naisen vaisto ja äidin herkät aistit =o)
HIENOA kun pääset välillä tuulettumaan koiran kanssa lenkille! Pidä siitä kiinni se 1-2 tuntia ei tunnu missään ja kyllä isä sen ajan pärjää lapsen kanssa....ON PÄRJÄTTÄVÄ!
Koira on perheenjäsen ja kerta miehesi ei sitä ulkoiluta niin silloin kun sinä olet lenkillä niin MIEHESI on lapsen kanssa ,helppoa =o)
Minulla oli kaksi vauvaa ja koira ,tosin minun mieheni vei ja joskus koiraa ,mutta siitä tuli mulle vaan niin tapa kun se oli HYVÄ keino päästä tuulettumaan =o) kunnon hikilenkille!
Äidin pitää saada lenkkeillä ,jotta pysyy terveenä!

Kaikkea hyvää koko perheelle! *nauttikaa joka hetkestä*
Vauvat on niiiin hetken vauvoja ,kohta se lenkkeilee sinun ja korasi kanssa mukana =o)

-äityli- kirjoitti:

aina molemmilla vanhemmilla.....miehet kyllä oppii ,mutta ne pienet kääröt saa miehet niin hämilleen ja miehet kait hermostuu jos lapsi itkee *kun ei tiedä mikä hätänä*meillä naisilla kun on se naisen vaisto ja äidin herkät aistit =o)
HIENOA kun pääset välillä tuulettumaan koiran kanssa lenkille! Pidä siitä kiinni se 1-2 tuntia ei tunnu missään ja kyllä isä sen ajan pärjää lapsen kanssa....ON PÄRJÄTTÄVÄ!
Koira on perheenjäsen ja kerta miehesi ei sitä ulkoiluta niin silloin kun sinä olet lenkillä niin MIEHESI on lapsen kanssa ,helppoa =o)
Minulla oli kaksi vauvaa ja koira ,tosin minun mieheni vei ja joskus koiraa ,mutta siitä tuli mulle vaan niin tapa kun se oli HYVÄ keino päästä tuulettumaan =o) kunnon hikilenkille!
Äidin pitää saada lenkkeillä ,jotta pysyy terveenä!

Kaikkea hyvää koko perheelle! *nauttikaa joka hetkestä*
Vauvat on niiiin hetken vauvoja ,kohta se lenkkeilee sinun ja korasi kanssa mukana =o)

Lue lisää

Tässä ketjussa sanotaan monessa mielipiteessä että äidin on päästävä koiralenkille. No on toki. Mutta en ymmärrä miksei vauva voi lähteä sinne lenkille mukaan? Meidän perheessä on aina ollut koira tai parikin ja koiralenkit on hyvin sujuneet vaunujen tai sisarusrattaiden kanssa. Täytyykö sitä vauvaa jättää panikoivalle isälle huutamaan, jos sen voi ottaa vaunuihin nukkumaan? Nykyajan äideillä tuntuu olevan semmoinen feministinen asenne, vahtimalla vahditaan ettei vaan joudu hoitamaan lasta yhtään enempää kuin mies. Tuntuu että moni keksimällä keksii menoja että vaan mies hoitaa osuutensa, vaikka työpäivän jälkeen. Joustavuutta naiset, joustavuutta :)

Monen äiti kirjoitti:

Tässä ketjussa sanotaan monessa mielipiteessä että äidin on päästävä koiralenkille. No on toki. Mutta en ymmärrä miksei vauva voi lähteä sinne lenkille mukaan? Meidän perheessä on aina ollut koira tai parikin ja koiralenkit on hyvin sujuneet vaunujen tai sisarusrattaiden kanssa. Täytyykö sitä vauvaa jättää panikoivalle isälle huutamaan, jos sen voi ottaa vaunuihin nukkumaan? Nykyajan äideillä tuntuu olevan semmoinen feministinen asenne, vahtimalla vahditaan ettei vaan joudu hoitamaan lasta yhtään enempää kuin mies. Tuntuu että moni keksimällä keksii menoja että vaan mies hoitaa osuutensa, vaikka työpäivän jälkeen. Joustavuutta naiset, joustavuutta :)

Lue lisää

Ihanko juoksit metsäpolulla niiden koiriesi ja vaunujesi kanssa?

Myös koira tarvitsee aikaa ja huomiota ja joskus pitkääkin lenkitystä ja "energian purkua". Se että kävellään hissukseen vaunujen kanssa ei vastaa tähän tarpeeseen. Ehkä se riittää hyvin pienelle sylikoirarodulle.

Reipas lenkki tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti sekä äidille että koiralle. Tekisi miehellekin, mutta kun kerta ei halua koiraa hoitaa. Mutta jos ei halua hoitaa vauvaakaan niin äiti joutuu mielestäni liian koville. Toivottavasti edes kotia hoitaa joskus.

Ihmeellistä touhua että vauvaa pitäisi raahata koko ajan mukana, isältä ei voi odottaa mitään, eikä äidillä saisi olla ollenkaan omaa aikaa.

... kirjoitti:

Ihanko juoksit metsäpolulla niiden koiriesi ja vaunujesi kanssa?

Myös koira tarvitsee aikaa ja huomiota ja joskus pitkääkin lenkitystä ja "energian purkua". Se että kävellään hissukseen vaunujen kanssa ei vastaa tähän tarpeeseen. Ehkä se riittää hyvin pienelle sylikoirarodulle.

Reipas lenkki tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti sekä äidille että koiralle. Tekisi miehellekin, mutta kun kerta ei halua koiraa hoitaa. Mutta jos ei halua hoitaa vauvaakaan niin äiti joutuu mielestäni liian koville. Toivottavasti edes kotia hoitaa joskus.

Ihmeellistä touhua että vauvaa pitäisi raahata koko ajan mukana, isältä ei voi odottaa mitään, eikä äidillä saisi olla ollenkaan omaa aikaa.

Lue lisää

Kyllä vaunujen kanssa pääsee lujaakin, vaatii tietysti kuntoa. Metsäpolkuja en sentään väitä menneeni vaunujen kanssa. Kyllä koiran metsälenkitys hoituu meillä siten, että menemme mökille koko perhe ja koira saa juosta vapaana.

Mutta pointtini olikin että täytyykö sitä vauvaa ehdointahdoin isällä huudattaa, jos vauva voisi nukkua vaunulenkillä. Yleensä nukkuvat vaunuissa.

... kirjoitti:

Ihanko juoksit metsäpolulla niiden koiriesi ja vaunujesi kanssa?

Myös koira tarvitsee aikaa ja huomiota ja joskus pitkääkin lenkitystä ja "energian purkua". Se että kävellään hissukseen vaunujen kanssa ei vastaa tähän tarpeeseen. Ehkä se riittää hyvin pienelle sylikoirarodulle.

Reipas lenkki tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti sekä äidille että koiralle. Tekisi miehellekin, mutta kun kerta ei halua koiraa hoitaa. Mutta jos ei halua hoitaa vauvaakaan niin äiti joutuu mielestäni liian koville. Toivottavasti edes kotia hoitaa joskus.

Ihmeellistä touhua että vauvaa pitäisi raahata koko ajan mukana, isältä ei voi odottaa mitään, eikä äidillä saisi olla ollenkaan omaa aikaa.

Lue lisää

kyllä se koirakin laatuaikaa tarvitsee ihan siinä missä lapsikin, koira on perheenjäsen.

Monen äiti kirjoitti:

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä MIKSI pitäisi saada olla tunteja tai jopa yö pois vauvan luota. Itse en millään malttaisi. Ja lapsihan tarvitsee yhden aikuisen, johon hän saa turvallisesti kiintyä eniten. Yleensä tämä on äiti. Ensimmäiset kuukaudet ovat tärkeät kiintymyssuhteen luomisen kannalta ja vaikuttaa perusluottamuksen syntymiseen. Itse koen että voin aivan hyvin jättää elokuvat väliin vauvavuoden aikana ja käydä kylässä ja kaupassa vauvan kanssa. Odotan vauvan syntymää aina kovasti, miksi haluaisin hänen luotaan sitten heti kiireesti pois. Me imemme toisistamme voimaa ensimmäisen vuoden ajan :)

Lue lisää

kiva juttu. mulla vaan oli aika rankka synnytyksen jälkeinen masennus, johtuen suurelta osin siitä, että vauvalla oli koliikki ja minä en nukkunut. eikä vauvakaan, eikä päivisinkään juurikaan... haahuilin kuin sumussa yksin, mies kun ei ollut paikkeilla ja muutenki hyppäs vieraissa...hyvin hyvin väsynyt olin! ihme ettei mitään sattunut esim. kolaria...huh! muistan kävelleeni vaihtamaan vaippaa ja yhtäkkiä matkalla piti pysähtyä itkemään kun oli niin ahdistunut ja paha olo. ei sanoin voi kuvailla... se oli kamalaa aikaa. äidiksi tuleminen oli elämäni suurin järkytys vaikka vauva oli todella odotettu ja toivottu. yritin antaa vauvaa äidilleni hoitoon muutamaksi tunniksi, mutta ahdistus vain kasvoi, olinhan huono äiti! enkä saanut silloinkaan nukuttua! äidinvaisto oli vahva ja herätti hyvin ristiriitaisia tunteita.

nyt tuo vauva on 3v ja nuo ajat takanapäin :) muutokset ovat olleen minulle aina hankalia, mutta äidiksi tulemisen hankaluutta et osannut todellakaan odottaa. ja se koliikki...sitä ei pysty edes kuvitella, miltä tuntuu, kun ei ole nukkunut pitkiin aikoihin kuin torkahdellen 5 min kerrallaan muutaman kerran yössä moneen kuukauteen. otti hetken, että totuin uuteen rooliin. nyt rakastan jokaista hetkeä lapsen kanssa ja rakastun joka aamu uudestaan häneen

Että jätetäänpä femakot yleistykset sikseen. Kyllä minä pärjään tällä hetkellä vajaan 2kk ikäisen vauvan kanssa kun äiti on esim. nukkumassa. Ei mitään hätää!

Tässäkin asiassa, kuten niin monessa, on keskustelu varmasti kaikkein parasta. Voisitko kysyä häneltä ihan rauhassa, että miksi hänestä tuntuu vauvanhoito vaikealta. Joillakin miehillä vain menee pitempään, ennekuin side uuteen tulokkaaseen syntyy. Jos ei vielä ole kokemustakaan, asia voi olla vaikea miehelle. Tue ja kannusta häntä hyvistä asioista. Edetkää pikkuhiljaa. Anna olla vauvan kanssa, silloin kunolet itse paikalla ja vähitellen pitempiä aikoja pois. Pieni määrä korvikettakaan ei varmaan haittaisi, jos rupaee huutamaan sinun poissaollessa?

Höpö höpö, kyllä kokematon äiti panikoi alussa siinä missä isäkin. Paljon on sellaisia äitejä jotka eivät ole olleet juuri missään kontaktissa lasten kanssa, jos sukulaisilla tai lähiystävillä ei ole lapsia. Joskus isä voi osata alkuun paremmin hoitaa vauvaa.

... kirjoitti:

Höpö höpö, kyllä kokematon äiti panikoi alussa siinä missä isäkin. Paljon on sellaisia äitejä jotka eivät ole olleet juuri missään kontaktissa lasten kanssa, jos sukulaisilla tai lähiystävillä ei ole lapsia. Joskus isä voi osata alkuun paremmin hoitaa vauvaa.

Lue lisää

1. kapalointi luo turvallisuuden tunteen
2.korvaan hyyysss shuuu-ääntely
3.itku loppuu kun suuhun laitetaan tuti tms. (on refleksi)
4.kovaääninen pesukoneen ääni vieressä
5. en muista, oisko ollut joku heijaus-lliike
Dr.Phil showsta otin, joku vois tarkistaa nää

4533 kirjoitti:

1. kapalointi luo turvallisuuden tunteen
2.korvaan hyyysss shuuu-ääntely
3.itku loppuu kun suuhun laitetaan tuti tms. (on refleksi)
4.kovaääninen pesukoneen ääni vieressä
5. en muista, oisko ollut joku heijaus-lliike
Dr.Phil showsta otin, joku vois tarkistaa nää

Lue lisää

Kyllä meilläkin kun syntyi ensimmäinen lapsi ja kyllä mieheni oli paljon poisa kotoa JOSSAI huiteli. Kyllä minä sain hoitaa lapsen. hän kävi töissä ja minä hoidin lapsen ei hän osallistunut yö hoitoihin koskaan. Meillä on paljon valvottu öitä ja sairastettu korvia. ja sanoilla silmissä olen lähtenyt aamulla töihin , ei nukuttu viikkoihin, aina piti eteempäin mennä.Vaikka minä lähdin töihin kun äitiysloma loppui. Ei mieheni koskaan valvonut öitä se olin aina minä.Se on kuulema äidin osa. mutta kysyn mikä on isän osa???? Mutta olen siitä sata % että yhdessä se tehdään ja saadaan niin kyllä molempien pitäs hoitaa.Mieheni oli ensinmäisen lapsen synnytyksessä ja minä pyysin että lähteä mukaan seuraavan synnytykseen , mieheni sanoi että olenhan minä nähnyt jo sen. huh huh kyllä mulla itku meinas päästä olenhan minä nähnyt. en olisi ottanut kyllä ensinmäisen lapseni synnytykseen jos se vain katsomisesta oli . ja siitä lähtien olen yksin tehnyt. Ei tarvi katsojia. Lapseni kysyi tässä isältään miltä tuntui saada oma lapsi. niin hän sanoi että äiti ne on saanut ei hän. Miehet ovat lapsia ikuisesti. Sanon minä ja se pitää paikkansa ainakin meillä.

paljon valvonut kirjoitti:

Kyllä meilläkin kun syntyi ensimmäinen lapsi ja kyllä mieheni oli paljon poisa kotoa JOSSAI huiteli. Kyllä minä sain hoitaa lapsen. hän kävi töissä ja minä hoidin lapsen ei hän osallistunut yö hoitoihin koskaan. Meillä on paljon valvottu öitä ja sairastettu korvia. ja sanoilla silmissä olen lähtenyt aamulla töihin , ei nukuttu viikkoihin, aina piti eteempäin mennä.Vaikka minä lähdin töihin kun äitiysloma loppui. Ei mieheni koskaan valvonut öitä se olin aina minä.Se on kuulema äidin osa. mutta kysyn mikä on isän osa???? Mutta olen siitä sata % että yhdessä se tehdään ja saadaan niin kyllä molempien pitäs hoitaa.Mieheni oli ensinmäisen lapsen synnytyksessä ja minä pyysin että lähteä mukaan seuraavan synnytykseen , mieheni sanoi että olenhan minä nähnyt jo sen. huh huh kyllä mulla itku meinas päästä olenhan minä nähnyt. en olisi ottanut kyllä ensinmäisen lapseni synnytykseen jos se vain katsomisesta oli . ja siitä lähtien olen yksin tehnyt. Ei tarvi katsojia. Lapseni kysyi tässä isältään miltä tuntui saada oma lapsi. niin hän sanoi että äiti ne on saanut ei hän. Miehet ovat lapsia ikuisesti. Sanon minä ja se pitää paikkansa ainakin meillä.

Lue lisää

Sun kertomuksesi tuntui kyllä liian kovalta kohtalolta! Ei ole menneet asiat niin kuin olisit toivonut. Mutta nuokin jutut on niin kuin ne ottaa, mulla ei ole mies ollut yhdessäkään synnytyksessä mukana, mutta meillä se oli molemminpuolinen sopimus. En halunnut sinne ketään viereen hermoilemaan enkä katsomaan, miten siellä irvistelen ja hikoilen.Hyvin pärjäsin yksikseni ja lapset tuli tehtyä maailmaan.
Muuten tuntuu ihmeelliseltä, ettei mies millään lailla ota osaa lasten hoitoon tai kasvatukseen, ei pienimmissäkään määrin. Miksi sitten on lapsia tehnyt? Vai suostuiko isäksi, koska sinä halusit lapsia? Vai onko oman kotikasvatuksen peruja, ettei isä ole sielläkään pistänyt tikkua ristiin?
Meillä on homma mennyt näin, että vaikka minä olen hoitanut vauvat, lasten isä on kuitenkin ollut hengessä mukana täysillä, ei varmasti piittaamaton! Hän oli töissään ja turvasi meille elannon silläkin aikaa kun makoilin synnytyslaitoksella vauva kainalossa, ja huolehti perheestään sillä tavalla. Samoin kun olin vauvan kanssa kotona, otti isompia mukaan töihinsä mahdollisuuksien mukaan, että minulla olisi helpompaa. Vauvojen kanssa hän oli vain silloin, kun minulla oli välttämättömiä menoja, esim. lääkärissäkäyntejä. Hyvin pärjäsi epäilyksistä huolimatta.

Jos sulla on paha olla suhteessasi, niin tämä foorumi ei todennäköisesti ole se paras paikka tulla huutelemaan sitä, jos oikeasti haluat apua ongelmiisi.

Älä ny viitti kirjoitti:

Jos sulla on paha olla suhteessasi, niin tämä foorumi ei todennäköisesti ole se paras paikka tulla huutelemaan sitä, jos oikeasti haluat apua ongelmiisi.

Elukat ja vauvat ei kuulu samaan perheeseen.

juupsas eipäs kirjoitti:

Elukat ja vauvat ei kuulu samaan perheeseen.

Ei paljo auta maaseudun autioitumiseen, vaikka kuinka saataisiin maajusseille morsiamia, jos lapset ei kuulu samaan talouteen elikoitten kanssa... Kaikki eläimiä omistavat siis pistävät missensä ja nassunsa maan alle ennen kuin lapsia syntyy, tai jättäytyvät lapsettomiksi?
No joo, kärjistin, myönnän että jos aikoo lapsia tehdä, voi tietenkin miettiä jo etukäteen, millaisen lemmikkilauman aikoo siinä samalla saada hoidettua. Ja uusia lemmikeitä ei kannata haaveilla ottavansa omien lasten vauva-aikana.
Toisaalta olen sitä mieltä, että lemmikkien ja muitten eläinten hoito on hyvää harjoitusta lapsiakin varten, ei siinä niin hirveän isoa eroa ole, pitääkö huolta ihmislapsesta vai muusta elävästä olennosta. Melko monia "vauvoja" olen itsekin hoitanut, myös omat lapsetkin. Paljon isompi ero on, onko eläimiä sitten yksi kissanpentu vai navetantäysi karjaa.

Minäpä kerron mikä nykyajan vanhempia vaivaa: yksinäisyys. Ei tarvitse mennä montakaan sukupolvea taaksepäin, kun suurperheet olivat tavallisia. Tämä tarkoitti että mummu ja ukki asustivat samassa taloudessa. Mummulta sai oivat opit imetykseen, lapsenhoitoon. Apu oli aina lähellä. Nykyisin ollaan vauvan kanssa helposti kovin yksin. Mummut ja ukit käy töissä tai harrastaa. Ei ole aikaa auttaa nuorta polvea. Perheet on pieniä, ei ole kokemusta sisarusten hoitamisesta. Oma vauva voi olla ensimmäinen vauva jota hoitaa, nuori äiti ei ole ehkä koskaan ennen edes pitänyt vauvaa sylissä. Ennen vauvanhoitoa opittiin usein jo sisaruksia hoitamalla.

Ja sitten yhteiskunta, media toitottaa

Monen äiti kirjoitti:

Minäpä kerron mikä nykyajan vanhempia vaivaa: yksinäisyys. Ei tarvitse mennä montakaan sukupolvea taaksepäin, kun suurperheet olivat tavallisia. Tämä tarkoitti että mummu ja ukki asustivat samassa taloudessa. Mummulta sai oivat opit imetykseen, lapsenhoitoon. Apu oli aina lähellä. Nykyisin ollaan vauvan kanssa helposti kovin yksin. Mummut ja ukit käy töissä tai harrastaa. Ei ole aikaa auttaa nuorta polvea. Perheet on pieniä, ei ole kokemusta sisarusten hoitamisesta. Oma vauva voi olla ensimmäinen vauva jota hoitaa, nuori äiti ei ole ehkä koskaan ennen edes pitänyt vauvaa sylissä. Ennen vauvanhoitoa opittiin usein jo sisaruksia hoitamalla.

Ja sitten yhteiskunta, media toitottaa

Lue lisää

Niin siis yhteiskunta ja media toitottaa vanhemmille "miltä tuntuu" ja "omaa aikaa" -propagndaa. "Olkaa tasa-arvoisia", ja tämä sitten tulkitaan niin, että isänkin on herättävä yöllä jos äiti imettää. Vaikka isä kävisi töissä, on isän illalla osallistuttava, ihan tasa-arvon nimissä. Tämä aiheuttaa ristiriitoja perheissä. Mieluummin vanhempien tulisi keskustella mitä he haluavat ja osaavat tehdä ja rakentaa perhe-elämä sitten sen pohjalta, eikä tuijottaa tasa-arvoon ja "isänkinonosallistuttava". Tottakai isä voi ja saa osallistua, mutta kuten tässä joku viisaasti kirjoitti, paras tapa tutustua vauvaan ei ole kahdestaan huutavan vauvan kanssa kotona. Ap:n tapauksessakin on varmasti hyvä totutella ensin tyytyväisen vauvan kanssa äidin läsnäollessa.

Monen äiti kirjoitti:

Minäpä kerron mikä nykyajan vanhempia vaivaa: yksinäisyys. Ei tarvitse mennä montakaan sukupolvea taaksepäin, kun suurperheet olivat tavallisia. Tämä tarkoitti että mummu ja ukki asustivat samassa taloudessa. Mummulta sai oivat opit imetykseen, lapsenhoitoon. Apu oli aina lähellä. Nykyisin ollaan vauvan kanssa helposti kovin yksin. Mummut ja ukit käy töissä tai harrastaa. Ei ole aikaa auttaa nuorta polvea. Perheet on pieniä, ei ole kokemusta sisarusten hoitamisesta. Oma vauva voi olla ensimmäinen vauva jota hoitaa, nuori äiti ei ole ehkä koskaan ennen edes pitänyt vauvaa sylissä. Ennen vauvanhoitoa opittiin usein jo sisaruksia hoitamalla.

Ja sitten yhteiskunta, media toitottaa

Lue lisää

Mieheni äiti oli kyllä meilläkin tukena, tosin hän oli jo sairaalloinen, eikä konkreettisesti voinut tarjota lastenhoitoapua, mutta henkisenä tukena kyllä. Vaikka silloin anopin "kyttääminen" tuntuikin aika kamalalta, niin olihan iso apu, kun sai edes sanallisia neuvoja. Muuten tuota vanhaa aikaa on turha ihannoida, jolloin monta sukupolvea asui saman katon alla. Kyllä itsenäinen perhe-elämä on kaikille parempi ratkaisu. Ihanne olisi, jos sitä vanhemman sukupolven apua ja kokemusta olisi sitten tarvittaessa tarjolla.
Mistä miehet voisi nykyään edes oppia alkeita lastenhoidosta, jos oma vauva on ensimmäinen pieni ihminen, jonka syliinsä saa? Parempi opetella alkeita lapsen äidin kanssa yhdessä ja aika olla kaksin lapsen kanssa on sitten, kun tuntee olonsa vauvan kanssa luottavaiseksi.
Voisiko siihen koiran ulkoilutukseen saada vaikka ystävän apua, tai vauvaa katsomaan jonkun tuttavan lapsen isälle tueksi, ettei tarvitse panikoivaa isää jättää vauvan kanssa kahden? Yhdistelmä vauva vaunuihin nukkumaan ja koira mukaan lenkille toimii, jos koira ei ole kovin iso ja riehakas. kun vauva on nukahtanut, vaunut voi jättää rauhalliseen paikkaan ja leikkiä koiran kanssa vauvan nukkuessa.
Koira tarvitsee huomiota kuten ennenkin, ettei siitä tule mustasukkaista vauvaa kohtaan, ja toisaalta koira pitää ottaa myös mukaan vauvanhoitohetkiin, että se oppii, että tuo ihmeellinen pikkuihminenkin kuuluu samaan laumaan, eikä ole tunkailija tai jopaa jotain syötävää. En halua pelotella, mutta vauvaa ja koiraa ei saa jättää koskaan kahdestaan vartioimatta, vaikka olisi kuinka kiltin oloinen koira! Eläimet ovat aina arvaamattomia. Toisaalta lapsi kasvaessaan saattaa myös kiusata koiraa, vaikka olisi kuinka neuvottu oikeaa käsittelyä. Myös lapset ovat arvaamattomia...
Meillä on ollut kaiken aikaa koiria, kissoja ja karjaa yhtä aikaa pikkulasten kanssa, kohta 16 v kokemuksella.

Kiitos vastauksista...olenkin jo saanut monta vinkkiä mitä tehdä mieheni avuttomuuden kanssa joka kysymykseni alunperin olikin. Jonkinmoista etenemistä onkin jo tapahtunut, eikä mies mene esim. niin helposti paniikkiin vauvan itkusta. Itkuisena en vauvaa miehelle jätä ja kysyn lähtiessäni että onko nyt ok jos lähden (tosin ei tavatonta vauvoille että alkaa myöhemmin itkeä)...jos pientä kitinää ilmassa kysyn että jäänkö vielä siksi aikaa kunnes rauhoittuu jne...
Joidenkin mielipide taitaa olla se että äidin täytyy olla se 24h päivässä vauvan kanssa (olen "huono äiti" kun olen vain sen vajaa 24h) ja jos haluaa hetken ulkoilla ilman vauvaa niin se on mediasta opittua se, just. Ettei vaan luulla naisasianaiseksi jos joku on sitä mieltä että myös isän kuuluu osallistua oman jälkikasvunsa hoitamiseen.
Jotkut ei voi käsittää että miksi sitä vauvaa ei voi aina ottaa mukaan, joku toinen taas tajuaa senkin että hyvä päästä lenkille tuulettumaan ilman koko sakkia...mielipiteitä on moneksi ja olkoon jokaisella omansa. Tarvitseeko kaiken olla aina ääripäästä ääripäähän, kyllä meillä ulkoillaan yhdessäkin, eikä varmaan mitään väärää siinä että erikseenkin.
Noh, meille tuli nyt uutisia että mies jää työttömäksi ensikuussa eli jospa silläkin on oma tarkoituksensa, esim. se että saa aikaa totutella vauvan kanssa oloon. Onhan tämä elämä jo ihan erilaista kuin sairaalasta kotiuduttua (mies oli isyyslomalla). Siitä ei ole epäilystäkään etteikö lastaan rakastaisi ja olisi tästä ylpeä, tänäänkin kertoi vauvalle miten tulee onnelliseksi hänen katsomisestaan ja on iloinen kun on joku hänen kaltaisensa. Vauva aina tuijottelee isäänsä ja on hyvinkin sosiaalinen tämän kanssa, olisi sääli jos jäisi vaille isänsä hoivaa ja huomiota kun siitä kuitenkin nautiskelee silloin kun isä on coolina.
Nyt tutimaan, tuttilainen jo vieressä tuhisee. Öitä.