Keskustanuoret ja Maaseudun Tulevaisuus lehtikin alkavat herätä!

Nykymallin ruotsinopetuksen käytännön tason saavutukset ovat heikkoja. Suuri osa suomalaisista ei käytä ruotsia ollenkaan, eikä pysty kommunikoimaan kielellä niin paljon, että siitä olisi mitään lisäarvoa.
Elävä esimerkki on opetusministeri Henna Virkkunen (kok). Ylen haastattelussa Virkkunen kietäytyi vastaamasta kysymyksiin ruotsiksi, koska katsoi, ettei osaa kieltä riittävän hyvin. Samassa haastattelussa hän puhui voimakkaasti pakollisen ruotsinopetuksen puolesta.
Virkkunen oli kuin pakkoruotsin koko kuva. Opiskellaan, kun pitää, muttei opita.
Miksi pakkoruotsista puhuttaessa on vain kaksi vaihtoehtoa: jatketaan nykymallilla, jolloin suomenruotsalaisuus voi hyvin, tai lopetetaan pakko-opetus, jolloin ankkalammikosta irtoaa tulppa ja koko ruotsinkielinen kulttuuri kuihtuu?
Miksei keskustelussa ole kolmatta vaihtoehtoa? Jos kieltä opiskelisivat vain ne, jotka olisivat siihen motivoituneita, voitaisiin antaa ja saada laadukkaampaa opetusta. Lopputuloksena voitaisiin saada nykyistä enemmän sellaisia ruotsinpuhujia, joiden taidoista on oikeasti hyötyä sekä itselle että yhteiskunnalle. Tätä mieltä on myös muuan tuttu ruotsinopettaja.
Suomenruotsalaisuus ei mihinkään häviä, jos ei ole hävitäkseen. Ei se ole hävinnyt siitäkään huolimatta, että suomenkieliset eivät ole oikein ruotsia oppineet, eivät edes monet ministerit.