Olen tuolla KiKu-palstalla nyt seurannut keskustelua lestadiolaisten synnytyspakosta ja hyväksikäyttötapauksista ja osallistunutkin siihen aika paljon.
Minun pitää tulle tänne välillä puhaltamaan koska meinaa pää pamahtaa.
Minä en ymmärrä miksi se, että haluaa herättää keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä, onkin yhtäkkiä monen siellä kirjoittavan mielestä "hyökkäämistä lestadiolaisia vastaan".
Minä en ymmärrä miksi pakkoraskauksien oikeutuksen kyseenalaistaminen on yhtäkkiä "makuuhuoneeseen kurkistelua".
Minä en ymmärrä miksi ateistien vilpittömyyteen ei uskota: useampikin uskovainen kirjoittaja siellä ihmettelee, "miksi nyt yhtäkkiä on tästä kiinnostuttu, tuntuu teatraaliselta, peitelläänkö tällä jotain".
Kirkon pitää tässä kantaa vastuunsa; kuitenkin palstalla keskustelee vain muutama heppoisesti argumentoiva tai kokonaan argumentoimatta jättävä pikkuinen pappi, joista suurin osa ei varmaan ole peräpäätänsä repinyt helvetillisen vaikeassa synntyksessä yhtään kertaa, eikä elänyt kuuttatoista vuotta yhteen menoon olemattomilla yöunilla, eikä joutunut kokkaamaan joka päivä pienistä aineista valtavaa määrää sapuskaa kirkuvalle kaksitoistapäiselle joukko-osastolle. Tai istunut tuvassa metelin keskellä ilman ajokorttia, ilman lastenhoitoapua, ilman koulutusta, ilman työpaikkaa, ilman ehjiä vaatteita, ilman mitään muuta tulevaisuutta kuin raskaus, synnytys, ilmetys, raskaus, synnytys, imetys jne.
Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnasta on palstalla yksi havainto:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9582411/47585065
mutta sekin oikeasta suunnastaan huolimatta enteilee pitkän ajan kulumista ennen kuin mitään tapahtuu tai sitten asian mahdollista hautautumista tyyten ja tykkänään. Seurasin tänään jonkin aikaa Turun uuden piispan vihkiäisiä televisiosta: tottahan niitä pannunmyssybileitä on kiireempi järjestää kuin joitain naisriepuja suojella.
Minä olen tuntenut monta lestadiolaista ja minulla on heistä pelkästään hyvää sanottavaa. Toivoisin kuitenkin että heidän tyttärilleen aukeaisi toisenlainen elämä: koulutus, työ, itsenäisyys, parisuhde jos siltä tuntuu, lapsia jos siltä tuntuu, ehjät sukkahousut ja tukkaankin nättejä raitoja. Ollaanhan modernissa ja demokraattisessa Suomessa vuonna 2011 ja siitä eteenpäin.
Edelleen katson että meidän kannattaa osallistua KiKu-palstan ihmisoikeuskeskusteluun asiallisesti, sinnikkäästi, hyvällä maulla, suuttumatta, ärsyyntymättä. Olen jotenkin lapsellisen toiveikas siitä että sittenkin voimme asiaan jotenkin vaikuttaa. Voi kyllä olla että putoan tästä toiveikkuudestani vielä niin että poks.
Kiitos kuitenkin, että sain vähän puhaltaa.
Minun pitää tulle tänne välillä puhaltamaan koska meinaa pää pamahtaa.
Minä en ymmärrä miksi se, että haluaa herättää keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä, onkin yhtäkkiä monen siellä kirjoittavan mielestä "hyökkäämistä lestadiolaisia vastaan".
Minä en ymmärrä miksi pakkoraskauksien oikeutuksen kyseenalaistaminen on yhtäkkiä "makuuhuoneeseen kurkistelua".
Minä en ymmärrä miksi ateistien vilpittömyyteen ei uskota: useampikin uskovainen kirjoittaja siellä ihmettelee, "miksi nyt yhtäkkiä on tästä kiinnostuttu, tuntuu teatraaliselta, peitelläänkö tällä jotain".
Kirkon pitää tässä kantaa vastuunsa; kuitenkin palstalla keskustelee vain muutama heppoisesti argumentoiva tai kokonaan argumentoimatta jättävä pikkuinen pappi, joista suurin osa ei varmaan ole peräpäätänsä repinyt helvetillisen vaikeassa synntyksessä yhtään kertaa, eikä elänyt kuuttatoista vuotta yhteen menoon olemattomilla yöunilla, eikä joutunut kokkaamaan joka päivä pienistä aineista valtavaa määrää sapuskaa kirkuvalle kaksitoistapäiselle joukko-osastolle. Tai istunut tuvassa metelin keskellä ilman ajokorttia, ilman lastenhoitoapua, ilman koulutusta, ilman työpaikkaa, ilman ehjiä vaatteita, ilman mitään muuta tulevaisuutta kuin raskaus, synnytys, ilmetys, raskaus, synnytys, imetys jne.
Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnasta on palstalla yksi havainto:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9582411/47585065
mutta sekin oikeasta suunnastaan huolimatta enteilee pitkän ajan kulumista ennen kuin mitään tapahtuu tai sitten asian mahdollista hautautumista tyyten ja tykkänään. Seurasin tänään jonkin aikaa Turun uuden piispan vihkiäisiä televisiosta: tottahan niitä pannunmyssybileitä on kiireempi järjestää kuin joitain naisriepuja suojella.
Minä olen tuntenut monta lestadiolaista ja minulla on heistä pelkästään hyvää sanottavaa. Toivoisin kuitenkin että heidän tyttärilleen aukeaisi toisenlainen elämä: koulutus, työ, itsenäisyys, parisuhde jos siltä tuntuu, lapsia jos siltä tuntuu, ehjät sukkahousut ja tukkaankin nättejä raitoja. Ollaanhan modernissa ja demokraattisessa Suomessa vuonna 2011 ja siitä eteenpäin.
Edelleen katson että meidän kannattaa osallistua KiKu-palstan ihmisoikeuskeskusteluun asiallisesti, sinnikkäästi, hyvällä maulla, suuttumatta, ärsyyntymättä. Olen jotenkin lapsellisen toiveikas siitä että sittenkin voimme asiaan jotenkin vaikuttaa. Voi kyllä olla että putoan tästä toiveikkuudestani vielä niin että poks.
Kiitos kuitenkin, että sain vähän puhaltaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Minä en ymmärrä miksi se, että haluaa herättää keskustelua ihmisoikeuskysymyksistä, onkin yhtäkkiä monen siellä kirjoittavan mielestä "hyökkäämistä lestadiolaisia vastaan"."
Joku siellä jo ehti ihmetellä meidän perimmäisiä tarkoituksiamme ja peittelyn tarvetta. Mitä ateisteilla olisi peiteltävää. Sitten se yksi multinikki syytteli ateisteja vl-multinikiksi, joka kirjoittaa monella eri nikillä. Minä nyt en kuitenkaan ole sinä.
Lapsena vietin kesät mökillä Pudasjärvellä. Siellä asui ihan mukava vanhoillislestadiolainen perhe, lapsia oli 11. Pian olisi varmaan emäntä kuollut seuraavaan synnytykseen, mutta jumalankiitos, talon isäntä kuoli. Syytä kuolemaansa en muista, olisiko ollut sydäri. Mukava oli se ukkelikin, mutta pari raskautta lisää olisi vaimonsa kyllä voinut tappaa.
Kirkon vastaajat sanovat suunnilleen, että mitään ei voi tehdä. Paskapuhetta. Moni on ehdottanut toimenpiteitä. Oma ehdotukseni, miten kirkko voisi asiaan puuttua:
Mitä jos esimerkiki joku piispa antaisi julkilaisuman, jossa ihmisoikeuksia loukkaavat opit tuomitaan, vl-naisten asemasta kannetaan huolta, vaaditaan, että kaikki hyväksikäyttötapaukset ilmoitetaan viranomaisille ja ilmoitetaan seurakuntien työntekijöiden peittelytoimien paljastuessa kyseiset työntekijät menettävät välittömästi työpaikkansa kirkossa?