Maailmaamme voi koettaa selittää myös muuten kuin uskonnollisin perustein eli kuvata uskonnollisia kuvauksia maailman luomisesta ja kehityksestä muilla termeillä kuin uskonnollisilla. Ristiriitaa ei silti tarvitse syntyä eri termejä käytettäessä.
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon
sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi. Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes
iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa tai muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen
maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Jo Aristoteles käytti entele´kheia -käsitettä, jolla hän tarkoitti sitä aktiivista prinsiippiä, jonka vaikutuksesta aine saa tietyn muodon ja joka ohjaa olion kehitystä täydellisyyttä kohti. Sitä on sanottu myös elimistön kehitystä ohjaavaksi voimaksi (H. Driesch) ja täydellistymisaktiksi. Olioihin kuten koko olemassaoloon
sisältyy tämän ajattelutavan mukaan tekijä, joka tähtää täydellisyyteen.
Entelekian ja negentropian ilmeneminen ovat saaneet aikaan yhä kehittyneempiä elämän muotoja. Darvinismi selittää tämän ilmiön luonnollisen valinnan tulokseksi. Sen mukaan säälimätön luonnonvalinta suosii edullisten elämänmuotojen säilymistä. Sen on kuitenkin vaikea selittää sitä, mikä saa aikaan kuolleessa luonnossa pyrkimyksen luoda järjestystä yhä monimutkaisempina rakenteina. Ei ole mahdotonta entelekian kannalta ajatella, ettei ihminen ole täydellisin elävän luonnon muoto. Darvinismi on ymmärretty oppina, joka panee Jumalan viralta kaiken luojana, mutta ottaako se huomioon, että Jumala on voinut syntyä juuri sen esittämän teorian mukaisesti, kunhan ajatellaan kehityksen päämäärää entelekian kannalta? Aikaa entelekian toteutumiseen ikuisessa olemassaolossa on ollut!
Ihminen osaa pelätä kuolemaa ja tietää joskus kuolevansa, vaikka ei olisikaan välittömässä hengenvaarassa. Eläin ei tunne syyllisyyttä samoin kuin ihminen. Eläin ei tiedä kuolevansa, vaikka vaistonvaraisesti koettaakin varjeltua kuolemalta. Ihmisellä on tarve löytää kuolemattomuus. Olisiko mahdotonta, että siinä olisi onnistuttukin joskus ennen meitä? Kun verrataan ihmiskunnan ikää maailmankaikkeuden ikään - jos edes
iästä voidaan puhua - niin syntyy ajatus, että emme tiedä muiden itsestään tietoisten olentojen kehitysvaihetta. Hyvinkin voi olla, että muilla planeetoilla muissa aurinkokunnissa tai muissa galakseissa ollaan jo paljon pidemmällä. Voi olla niinkin, että meidän ulottuvaisuuksistamme kehittyneen tai kadonneen
maailman asukkaat ovat ratkaisseet kuolemattomuuden arvoituksen, koskapa se meitä askarruttaa. Tuo maailma olisi se, mitä me sanoisimme taivaaksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo on mielenkiintoista pohdintaa. Katsoin hiljattain Suomi TV:stä vai oliko Yle Teemasta elämän synty ohjelmaa. Siinä tiedemiehet yrittävät kovasti löytää ratkaisua, miten kuollut materia muuttuu eläväksi. He ovat ottaneet myös näytteitä komeetoista ja epäilevät, että ne olisivat tuoneet elämän tälle planeetalle. Vielä on täysi mysteeri, miten solu on saanut alkunsa. Erilaisia aminohappoja ym. organisen aineen esimuotoja pystytään kyllä jäljittämään, mutta ei elävän solun syntymekanismia.
Minä uskon, että tuo solun sisältämä monimutkainen informaatio, joka tuottaa monimutkaisia elollisia olentoja on peräisin hengestä. Henki yhdistyneenä aineeseen saa sen kehittymään kaltaisekseen elämänmuodoksi.
On todella paljon, jota emme tiedä. Sen luulisi olevan itsestään selvää, että ainetta tai jotakin sellaista, josta aine on syntynyt, on ollut aina. Ainekin on nykykäsityksen mukaan energiaa. Kouluaikanani puhuttiin aineen ja energian häviämättömyyden laista, mutta nyt samaa kutsutaan energian häviämättömyyden laiksi. Koskahan keksitään se, mistä energia on peräisin? Häviämättömäksi sanottaneen sitten sitä.
Mitä on henki? Sekään ei ole voinut tulla tyhjästä. Onko se yksi energian muoto? Ainakin jotain henkeä verrataan valkeuteen (Kristuksen valkeus), joka valistaa ihmisen. Sen sanotaan olevan persoonaton. Henkeä alkuperäisempänä MAP-kirkon opetuksissa mainitaan luomaton äly. Äly tulee Jumalan lapseksi, jolloin siitä tulee henki.
Minusta on hyvä tehdä kysymyksiä, vaikka niihin ei olisikaan vastauksia. On nähdäkseni hyväksi ihmiselle huomata oman tietämisensä rajat. Vain siten osaamme antaa uskolle sijaa. Sokrates oli viisas siksi, että tiesi ettei tiedä mitään.
Ehkä ei varmasti tiedetä, vakiintuneen uskon mukaan nekrofilia (kreik. νεκρός 'kuollut' φιλία 'rakkaus') on harvinainen seksuaalinen kohdehäiriö.
Turust
Tapa se on tuokin lyödä läskiksi asiallisen keskustelun mahdollisuus!
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1999/2.htm
Yksi kappale antamani linkin sisällöstä:
Asettamillaan tavoitteilla ihminen luo järjestystä, negentropiaa, tietoisuuteensa. Tavoitteet liittyvät läheisesti itsearvostukseen. William James esitti jo 100 vuotta sitten, että itsearvostus riippuu onnistumisten suhteesta odotuksiin. Matala itsearvostus johtuu usein siitä, että tavoitteet ovat liian korkeita, jolloin onnistumisia tulee liian vähän. Nykyajan ihmistä ahdistaa, että tavoitteet asetetaan niin korkealle, että epäonnistuminen on todennäköistä. Kun korostetaan itsearvostuksen tärkeyttä, on syytä muistaa, että se ei lisäänny hokemalla "olet paras", vaan optimoimalla onnistumisia ja tavoitteita. Matala itsearvostus voi syntyä myös siten, että tavoitteita ei uskalleta asettaa ollenkaan, jolloin ei mitään voida saavuttaakaan.
Muistan vuosien takaa huumoripiirroksen, jossa kuvattiin monella välivaiheella ihmisen kehittyminen apinaa muistuttavasta oliosta ihmiseksi. Ihmisen jälkeen tuli kuitenkin vielä lisää välivaiheita ja lopputulos olikin sika.
Sellainen taantuma tulee väkisin mieleen ajatellessa hurahtamista Smithin oppiin.
Happamia ovat sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Siis kun sinulla ei ole enää pääsyä tuohon ihmisyyden kohtaan, koska olet jo vajonnut Smithin oppiin? Kyllä sinullakin on vielä mahdollisuus parempiin marjoihin, joskin ikäsi ja luutuneisuutesi johdosta lähinnä vain teoreettinen.
Minun kyllä pitäisi pyytää sioilta anteeksi, koska vertasin Smithin oppiin hurahtaneisiin. Se vain tuli tuosta vitsipiirroksesta mieleen.
Keskustelu jatkuu täällä, koska suomi24.fi keskustelijoista liian monet vain pyrkivät mitätöimään vähänkin syvällisemmän asiaan paneutumisen:
http://mormonismi.com/showthread.php?p=310768#post310768
kun et kestä kritiikkiä.
Aloitus oli sinänsä ihan hyvä, mutta miksi ihmeessä kehityksen huippu olisi muka jokin Smithin oppi? Sehän on kaukana inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Ajatelepa vaikka mitä se on aivan käytännön elämässäkin merkinnyt, kun perheen pää on hurahtanut ja tehnyt omaistensa elämästä helvetin.