Nyt on Neuvostoliittoa ja puna-armeijaa hypettävä vasemmistojengi raivona kun amerikkalainen sotahistorioitsija John Mosier kirjoittaa uudessa kirjassaan "Deathride" että Neuvostoliitto olisi varmasti luhistunut Saksan edessä ellei vuonna 1943 olisi länsi luonut uutta rintamaa Italiaan ja USA aloittanut massiivisen lend lease-toimituksen NL:lle. Mosier kritisoi sarkastisesti stalinilaista historiantulkintaa ja toteaa runsasta lähdemateriaalia hyödyntäen että Neuvostoliiton paljon puhutut "mittaamattomat resurssit" olivat täysi myytti. Stalin joutui itseasiassa nöyrtymään ja pyytämään jenkeiltä armoa ja apua sillä miehet alkoivat NL:lta loppua (vanhoja ukkoja, nuoria poikia ja naisia aseisiin) ja kaiken lisäksi Saksan kasvava asetuotanto ja ennenkaikkea NL:lle huono tappiosuhde (1:3 tai 1:4) uhkasi kuivattaa maan voimavarat.
http://www.johnfmosier.com/deathride__the_war_between_hitler_and_stalin__1941_1945_96350.htm
http://www.johnfmosier.com/deathride__the_war_between_hitler_and_stalin__1941_1945_96350.htm
Vastaukset 5
Vanhimmat
juttu, että USA auttoi liittolaistaan tämän vaikeuksissa.
Italian luhistuminen oli aika kova isku psykologisestikin. Turhaan meni siihenkin paska valtioon Monte Casinossa ja muualla saksalaisilta resursseja. Paskavaltiota oli kuitenkin puollustettava koska Italian kautta aukeni tie Balkanille ja Itävaltaan sekä sitä kautta Saksaan.
Huomaa kuitenkin että Monte Casinossa nimenomaan PUOLALAISET aukaisivat tien Roomaan.
Balkanilla puoli miljoonaa miestä ja Italiassa samoin puoli miljoonaa. Nimittäin Mussolinin hallinnon kukistuminen johti siihe, että Hitlerin oli korvattava Balkanilla olevat italialaisjoukot saksalaisilla joukoilla.
Ts. jos otamme huomioon, että Balkanilla ja P-Afrikassa oli ollut vuotta aiemmin n. 300 000 miestä, tiesi kesä 1943 sitä, että Saksan oli siirrettävä 700 000 miestä muualta sinne. Ne olivat siis pääasiassa poissa juuri itärintamalta. Niinpä Saksan asevoimien vahvuus supistui itärintamalla 3.1 miljoonasta (heinäkuu 1943) 2.6 miljoonaan (kesäkuun alku 1944).
Vielä merkittävämpi seikka oli siinä että peräti lähes 70% Luftwaffen päivähävittäjistä oli nyt taitelemassa vain USA:n 8. ilma-armeijaa vastaan (Saksan pommitukset).
"Prof. John Mosier earned his Ph.D. at Tulane University in 1968, where he held a double fellowship in English and Music and wrote a dissertation on the relationship between historiography and epic poetry. He teaches modern European fiction and the 18th century novel. An active film critic (he served on the Camera d'Or jury at the Cannes Film Festival), he wrote the concluding essay in the Cambridge University study, Jane Austen on Screen, together with over 100 articles on film for Kino, Americas, Variety, and the New Orleans Arts Review."
Onneksi Stiegliz on tottunut käyttämään kirjoituksissaan "luotettavia lähteitä". Itse asiassa Stieglitz historian "tutkijana" muistuttaa aika paljon inhoamaansa H. Ylikangasta, valitsee ensin lopputuloksen ja alkaa sitten kerätä itseään tukevaa materiaalia. Toisaalta ei kovinkaan paha virhe Stieglitzin kaltaiselta amatööriharrastajalta, ammattimiehetkin ovat samaan sortuneet ja tulevat todennäköisesti sortumaan. Toisaalta tuollainen amatööri puuhastelu on hymyilyttävää ja sitä ei kannata otta kovin vakavasti niin kuin ei mitään, mitä näiltä sivuilta löytyy.
Joko on onnistuttu rakentamaa ydinvoimaloita jotka eivät heti poksahda tai sukellusveneitä joita oma torpedo ei upota.