Olin yhes evl kirkon tilaisuudessa. Alussa kaikki oli iha mukavaa,, ihmiset rauhallisen tuntuisia, juttu luisti.
- Mut lopussa naispappi alko tekee lähetystyötä,,,,se mua loukkas, ku en semmosiii juttuihin usko mitä kirkko opettaa.
Miks kirkoo ei voi muuttaa semmoseks , että se kunnioittaa jokaisen yksilön mielipiteitä.
Jos alkaa tekee lähetystyötä, ni se pitää sanoo ennen ku alkaa puhuu, ni toisinajattelijat voi poisua huonesta. Vielä parempi jos kysyy, saanko puhuu uskonnon tunnustuspuolen asioista.
- Mut lopussa naispappi alko tekee lähetystyötä,,,,se mua loukkas, ku en semmosiii juttuihin usko mitä kirkko opettaa.
Miks kirkoo ei voi muuttaa semmoseks , että se kunnioittaa jokaisen yksilön mielipiteitä.
Jos alkaa tekee lähetystyötä, ni se pitää sanoo ennen ku alkaa puhuu, ni toisinajattelijat voi poisua huonesta. Vielä parempi jos kysyy, saanko puhuu uskonnon tunnustuspuolen asioista.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sehän on muuttunut jatkuvasti. Sallii monia Raamatun vastaisia asioita, mm. homoliitot, helvettiä ei ole ja sen vuoksi kaikki pääsevät automaattisesti taivaaseen, vaikka olisi sarajamurhaaja ilman sen kummempia parannuksia tavoistaan tekemättä. Mitä vielä voisi toivoa? Ovella jaettaisiin rahaa kirkkoon vaivautumesta, ja saarna olisi etukäteen luettavissa ovella, jotta ei tulisi yllätyksiä, tai ehkä peräti synnintuntoa.
Jep. on se muuttunut naiset pois papittaren viroista, johan sen kieltää vanhaerkkikin, siis se vanha SAATANA.
kirkon tilaisuuksiin, jos et usko kirkon opettamiin asioihin? Älä mene, jos ne sinulle suunnatonta henkistä tuskaa aiheuttaa. Onhan se nyt ihan itsestään selvyys että uskonnollisen järjestön tilaisuuksissa voidaan käsitellä myös uskontoa. Kyllä sen pitäisi olla jokaiselle ihmisille ihan selvää ihan ilman erillisiä sanomisiakin.
tilaisuus, jossa kerrottiin lapseni rippikoulun ohjelmasta. Se on leiri. Halusin mennä vaa kuuntelee mitä siellä opetetaan.
Tarkoitukseni ei ollut mennä harjoittamaan uskontoa tai edes kuulemaan sitä.
Että näin
Hyvä pakana,
rippikoulussa opetetaan kristinoppia. Vanhemmilla on tietääkseni oikeus saada kuulla ja tentata, miten. Siksi vanhempainiltoja on. Samalla tutustutaan puolin ja toisin.
Ripari ja sen vanhempainillat ovat samalla myös seurakunnan toimintaa. Kun seurakunta toimii, saatetaan yhteen kokoonnuttaessa välillä jopa puhua Jumalasta, veisata ehkä joku virsi tai jopa rukoilla. En ymmärrä, miksi konfirmaatioon johtava opetus pitäisi esitellä ilman sen luontevaa viitekehystä, kristinuskoa.
Lapsesi riparilla tullaan puhumaan Jumalasta ja "harjoittamaan uskontoa" (käyttämäsi ilmaus) päivittäin. Voitko hyväksyä tämän, ja mahdollisesti sen, että myös rippikoulun jälkeen seurakunnan toiminta ja jumalausko saattavat kuulua hänen elämäänsä? Vanhempana olet vastuussa (kummien kanssa) lapsesi hengellisestä ohjauksesta. Mikäli omat tunteesi ev.lut. kirkkoa ja sen oppia kohtaan ovat kovinkin ristiriitaiset, millaisen viestin välität kasvattajana lapsellesi?
Nämä ovat kysymyksiä, jotka usein heräävät viimeistään kun perheen esikoinen kasvaa rippikouluikään; ripari ei koskaan ole vain lasta koskeva juttu. Rippijuhlia järjestävässä perheessä saatetaan ottaa hyvinkin voimakkaasti kantaa uskoon ja uskontoon, puolesta ja vastaan. Ääneen tai epäsuorasti.
Myös tästä syystä riparin vanhempainilta on järjestetty: olet tavannut riparista vastaavat seurakunnan työntekijät, ja sinulla on toivottavasti heidän yhteystietonsa. Ripariopet ovat sinunkin käytettävissäsi, jos ja kun aihetta kysymyksiin tai kommentteihin tulee, ripariasiasta tai kristinuskosta yleensä.
Jos lapsi haluaa käydä rippikoulun , hän saa sen käydä. En puutu hänen käsityksiinsä. Lisäksi hänellä on uskontoon myönteisesti suhtautuva äiti.
En tyrkytä omia käsityksiäni kenellekkään, kuten toivon myös, että toiseen kantaan päätyneet eivät tyryttäisi minulle käsityksiään.
Tämä on ristiriitainen tilanne, johon meikäläinen vaa törmää.
Ja toivon, että kirkon edustajat ottaa tämän huomioon,,,siis rippikoulun vanheimpainiltaan voi tulla henkilöitä, jotka ovat toisinajattelijoita.
...Näin asennoidun
Hyvä pakana,
olen hieman hämilläni vastauksestasi. Jos olet deisti ja suhtaudut uskontoon myönteisesti, miksi ahdistut tilaisuudessa, jossa kristinuskosta puhutaan tai sitä harjoitetaan? Oletan nimittäin, että kyseisessä tilaisuudessa ei pyritty kartoittamaan jokaisen vanhemman henkilökohtaista vakaumusta, mahdollisesti aggressiivisesti käännyttämään sekä samalla tiukasti valvottu, että jokainen oikeasti osallistuu koko sydämestään rukoilemiseen (tai muuhun uskonnon harjoittamiseen). Yleensä nimittäin näin ei tapahdu.
Eli siis jos sinuun ei henkilökohtaisesti kohdistettu uskoon liittyviä vaatimuksia tai odotuksia seurakunnan taholta, voidaanko päätellä, että olet ehkä hieman yliherkkä? En nyt ala keittiöpsykologiksi, mutta ehkä asiaa olisi hyvä hieman pohtia ihan itsekseen.
Tietenkin on muistettava, että riparin perusasetelmassa (ainakin vielä) lapsen vanhemmat kuuluvat itse kirkkoon ja eivät erityisesti pelkää uskonnon harjoittamista (vaikkakaan se ei kaikille ole kovin tuttua). En kuitenkaan usko, että tilanteessa, jossa lapsen riparille lähettävät vanhemmat yhä enenevissä määrin eivät kuulu kirkkoon, voitaisiin toimia toisin. Rippikoulu on kasteopetusta, siitä kertominen ei onnistu uskonnolisesti neutraalein termein.
Kirjoitat, että lapsesi saa halutessaan käydä rippikoulun. Mielestäni olisi kuitenkin välittämistä sekin, että olisit kiinnostunut siitä, mitä hän ajattelee, mitkä hänen käsityksensä ovat. Myös se, ettet kysy, vaikuttaa lapseesi. Vaikutat siis lapsesi uskonnolliseen kehitykseen sekä välinpitämättömyyden että kiinnostuksen kautta! Keskustelu 15-vuotiaan kanssa voi kuitenkin olla haastavaa, joudut perustelemaan kantaasi paljon perusteellisemmin kuin kaikkeen turtuneiden aikuisten kesken.. ;-)
Näin ymmärrän sanan merkityksen. Ripariope suosittelee uskonnollista keskustelua lapsen kanssa. Nii, jos keskustelen ja suosittelen omaa kantaani hänelle, silloinhan teen "lähetystyötä", siis juuri sitä mistä kirkkoa arvostelen.
-En tyrkytä mitään uskonnollisya asennetta kenellekkään, en edes lapsilleni, vaikka tiedän, heihin on helppo vaikuttaa. Rippikouluhan on juuri sitä varten, että sopivan ikäisille voidaan suljetuissa olosuhteissa opettaa mitä vaa, ei he kumminkaan vastaan pane.Siis kirkko aivopesee. Koen tässä asiassa olevani ainakin eettisesti kirkon yläpuolella, koska en halua vaikuttaa herkkäuskoisiin ihmisiin.
Hei pakana,
ilmankos olemme koko ajan puhuneet hieman toistemme ohi. Itse olen nimittäin koko ajan ajatellut, että viittaat deismillä siihen ilmiöön, joka määritellään yleensä seuraavasti: deisti uskoo, että on olemassa jumala / Jumala, joka on tekemisissä ihmisten tunteman maailman kanssa. Tämän jumaluuden olemassaolo voidaan havaita järkevästi ajattelemalla, eikä siihen välttämättä tarvita mitään "uskoa" jonkin uskonnon määrittelemällä tavalla.
Käyttämäni määritelmän mukaan deismi ei siis ole oikeastaan synonyymi eikä edes osittain vastaava käsite suvaitsevaisuuden kanssa. Ehkä voisit jatkossa käyttää deismin lisäksi adjektiivia ´suvaitsevaisuus', niin kantasi tulisi selkeämmin määritellyksi (siis voit käyttää termiä 'deisti' jos et kiellä jumalan / Jumalan olemassaoloa).
Ja niin, kirjoitat tekeväsi lähetystyötä, jos keskustelet alaikäisen kanssa uskonnosta. Joitakin vuosia ripareilla opettaneena voin kyllä todeta, että riparilainen (15-v. tai vanhempi) ei ole a) tyhmä b) aivopestävissä / käännytettävissä! Olen huomannut, että tyhjä puhe paljastuu nopeasti. Sen sijaan se, mitä aidosti olet, välittyy nuorille helposti. Uskalla suhtautua riparilaiseesi tasaveroisena keskustelukumppanina! Se, että on kiinnostunut toisen ajatuksista ja hyvinvoinnista, ei koskaan voi olla pahasta! Ollaksesi varma, että nuoresi on valmis keskusteluun, voit odottaa hänen aloitettaan.
Olen keskustellut lasten, nuorten ja aikuisten kanssa, pohtinut ja kuunnellut. Mihinkään lopulliseen johtopäätökseen en ole vielä tullut asiassa, vaikka luen itseni ns. uskovaisiin kristittyihin. Itse en ainakaan usko (enkä toivo), että voisin vaikuttaa jonkun toisen ajatteluun niin, että vahingoittaisin häntä. Voin olla eri mieltä, mutta eroavaisuuksien toteaminen riittää; aikuisena tunnen vastuuni enkä ala väkisin tyrkyttää omaa kantaani. Mielestäni on siis olemassa selkeä ero keskustelun ja tyrkyttämisen välillä.
Siis, yhteenvetona: Ihminen voi olla suvaitseva ja silti keskustella toisten kanssa. Mielestäni suvaitsevaisuus alkaa siitä, että tietää, mitä mieltä itse on, ja miksi. Se onnistuu vain siten, että tietää, mitä muut ajattelevat, ja miksi. Emme elä tyhjiössä, vaikutamme toisiimme joka tapauksessa. Ei siis kannata kuvitella olevansa jonkin asian (esim. uskonnon tai politiikan) suhteen neutraali, sillä kukaan ei sitä ole - ellei ole sattunut kasvamaan uskonnottomassa tai epäpoliittisessa yhteiskunnassa..